Lue keskustelun säännöt.
Muita ketkä ei koskaan käyny yliopiston vuosijuhlissa tai sitseissä?
19.12.2021 |
En ikinä mennyt noihin pukujuhliin. Kuulosti jotenkin niin teennäiseltä. Tulen duunaritaustasta.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en mennyt. Tule kyllä akateemisesta perheestä, mutta ei vain kiinnostanut. Nyt hieman harmittaa.
Jotenkinn tyhmää että moni ylpeilee ettei sosiaalisoinut ja minglaillut yliopistolla. Kyllä olisi jäänyt puolet näkökulmista ymmärtämättä ilman öisiä kiltahuonejuhlia. Meillä oli kiltiksellä jatkuvat partyt!
No ei tuo ollut kyllä millään tavalla pakollista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en mennyt. Tule kyllä akateemisesta perheestä, mutta ei vain kiinnostanut. Nyt hieman harmittaa.
Jotenkinn tyhmää että moni ylpeilee ettei sosiaalisoinut ja minglaillut yliopistolla. Kyllä olisi jäänyt puolet näkökulmista ymmärtämättä ilman öisiä kiltahuonejuhlia. Meillä oli kiltiksellä jatkuvat partyt!
Meillä oli tätä minglailua jo lukiossa ihan tarpeeksi. Ei tarvinnut enää yliopistolla
Sama. Tulen duunaritaustasta ja vaikka olen kiipinyt aina professuuriin asti, ei tullut koskaan mieleenkään osallistua moisiin.
Mä. Myös duunaritausta, mutta ei se varmaan ollut merkittävin syy. Ei nuo tapahtumat kiinnostaneet niin paljoa, enkä vaan onnistunut kaverustumaan kenenkään kanssa, jonka kanssa mennä.
Pakko sanoa, että introverttinä en olisi jaksanut mitään aktiivista ainejärjestö- tai osakuntatoimintaa. Jossain juhlissa olin, mut en vuosijuhlissa tai sitseillä. Eipä sillä väliä ole. Hyvässä työssä olen silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hep! Ei natsannu osakuntahommat tms. eikä pönötysverkostoituminen paljon auta nörttihommissa. Eri juttu sitten, jos sihti on politiikassa tai firmojen hallituksissa. Rouvankin sain itelleni ihan muista kuvioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse menin ja käyn alumnina satunnaisesti edelleen. Opiskelijaelämä oli ihanaa. Rauhallisia, tasapainoisia koti-iltoja ehtii viettämään lopun ikäänsä. :D
En käynyt, kaverini olivat opiskeluaikoina ihan muissa piireissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mennyt, ei kiinnostanut. Yliopistolla töissä, väitökset kuuluvat arkeen, mutta muita pönötysjuhlia tai perinteitä ei edes ole.
Itsekin olen jättänyt suosiolla väliin ja jäänyt pois monesta muustakin. Suurimmaksi ongelmaksi en koe muodollisuutta vaan, että inhoan kaikella antaumuksella ruokaa noissa yleensä tarjottavaa ruokaa ja olen porukan ainoa, joka rakastaa etnisiä makuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin aktiivisena ainejärjestöihmisenä, useammat sitsit ja bileet järjestäneenä ja monissa muissa juhlineena hämmennyn siitä, miten vihamielisesti jotkut suhtautuvat meihin, jotka myös osallistutaan tähän opintojen ulkopuoliseen opiskelijaelämään. Jos itse valitsee, ettei osallistu toimintaan, niin miksi pitää oikein haukkua meitä kännääviksi vetelehtijöiksi, joista ei olisi ikinä mihinkään ilman verkostoitumista? Miksi se menee niin ihon alle?
Järjestötoiminta valmentaa työelämän tiimityöskentelyyn, samalla kun on hauskaa, varsinkin jos ei ole koskaan toiminut vastaavassa toiminnassa, kuten minä en ollut. Pitkiä päiviä sai viettää "huvin vuoksi" kun oli aamukahdeksalta juhlapaikalta ja vielä aamuyöllä siivoamassa. Olen aika introvertti ihminen, jolle ystävystyminen ilman yhteistä tekemistä on hyvin vaikeaa, järjestötoiminta oli oikeastaan ainoa tapa saada ystäviä uudessa kaupungissa. Nyt minulla on kaveriporukka jonka kanssa fukseina tuli järkättyä ainejärjestön kaikki tapahtumat ja paljon kavereita. Ja olen tosiaan kolmekymppinen eli opiskelukaverini ovat minua kymmenenkin vuotta nuorempia.
Me ainakin pohdittiin kovasti, että miten saataisiin niitäkin mukaan toimintaan, jotka eivät bileissä viihdy. Nykyään meillä onkin kaikennäköistä liikunta- ja ulkoiluaktiviteettiä ja kulttuuririentoa (museokäyntejä, teatteria) yms ja niissä näkee sellaisiakin, joita ei muuten tapahtumissa tai toiminnassa näe, ja se on ihan parasta.
Kun minä aloitin yliopiston, niin veljeni, joka ei osallistunut tapahtumiin eikä juurikaan välittänyt sosialisoida muiden kanssa kun itse opiskeli, sanoi heti että mene sitten kaikkiin tapahtumiin mitä on ja hanki kavereita, verkostoidu. Joo, hän on nyt hyvässä duunissa, mutta koki jälkeenpäin että olisi pitänyt edes jonkin verran sosialisoida eikä vaan opiskella ja tehdä duunia. Onneksi kehotti.
Ja me ollaan tosiaan duunaritaustaisia :)
Että anteeksi kun tulin droppaamaan tällaisen viestin tähän keskusteluun mutta ehkä tämä avaa tällaisen ainejärjestöläisen ajatusmaailmaa ja jonkun mielipide paranee, tai sitten tämä vaan alleviivaa sitä mielipidettä että kuinka ärsyttäviä me ollaan :D
Ei se kyllä niin mene, että akateemisten sukujen lapset noissa viihtyisivät tai kävisivät duunaritaustaisia enemmän... minun mielestäni päinvastoin. Maakunnista tulleet osakunta-aktiivit noissa tuntuivat ravaavan. Meidän suvussa ollaan äidin puolelta humanisteja ties kuinka monessa polvessa, ja isän suvussa taas lääkäreitä, lakimiehiä ja yhteiskuntatieteilijöitä. Enkä tiedä kenenkään sukulaiseni tuollaisissa pöytäjuhlissa käyneen. Promootiossa korkeintaan. Tosin isäni ei mennyt promootioonkaan väiteltyään tohtoriksi, piti sitä turhana keikarointina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä sinne kukaan änkyröitä kaipaakkaa. Voitte hengailla Che Quevara -paidassa kotosalla.
Tavallaan hauskaa kun nämä duunaritaustaiset tulevat yliopistoon, eivät käy missään, eivät tutustu kehenkään, valittavat kaikki illat jotakin hömppää twitterissä ja sitten valmistuttuaan työttömäksi ihmettelevät, että on se kumma kun ei saa töitä humppatieteen maisterina ja ala-asteen luokan Annika se vaan tekee uraa erikoislääkärinä ja Janne tuotantojohtajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se koko opiskelun idea on tapahtumat.
Mä keskityin opiskeluun ja töihin. Kävin kyllä festareilla kesäisin.
Niin se osaaminen töitä ja töissä on noita vastaavia tapahtumia. Fck etähommat.
No onneksi ei meidän töissä ole mitään pöytäjuhlia tai muuten lähtisin menemään koko firmasta. Sitsit ja vuosijuhlat sopivat oikein hyvin teineille, jotka koittavat esittää Euroopan omistajaa kun ovat oikein yliopistoon päässeet. Päälle kolmekymppisenä tällaiselle lähinnä nauretaan.
Ketkä nauravat? Ainakin viime vuosijuhlien alumniedustus oli melkolailla kurssin menestynein ja kouluttautunein porukka. Siellä oli professoria, oli maailman huippuyliopistoissa kierrelleitä uraohjuksia, oli yrittäjiä.
Olen tohtoriperheestä ja itsekin tohtori, mutta en koskaan ole osallistunut yliopistolla mihinkään mikä ei ole ollut suoraan opiskeluun tai työhön liittyvää. En myöskään järjestänyt väittelyn yhteydessäkään mitään sen kummempia juhlallisuuksia.
Yliopiston juhlat olikin tylsiä. Osakuntaelämässä tulikin sitten viihdyttyä vuosijuhlineen kaikkineen. Hienoa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
No mä kävin noissa, mutta voin sanoa että et oikeasti menettänyt mitään
Enpä käynyt minäkään. Nyt ajattelen että ajanhaaskausta se olisi ollutkin.
[/quote] No onneksi ei meidän töissä ole mitään pöytäjuhlia tai muuten lähtisin menemään koko firmasta. Sitsit ja vuosijuhlat sopivat oikein hyvin teineille, jotka koittavat esittää Euroopan omistajaa kun ovat oikein yliopistoon päässeet. Päälle kolmekymppisenä tällaiselle lähinnä nauretaan.[/quote]
Ketkä nauravat? Ainakin viime vuosijuhlien alumniedustus oli melkolailla kurssin menestynein ja kouluttautunein porukka. Siellä oli professoria, oli maailman huippuyliopistoissa kierrelleitä uraohjuksia, oli yrittäjiä.[/quote]
Noista ns. menestyneistä monet vaikuttavat pysyvän henkisesti teini-ikäisinä koko ikänsä.
Jotenkinn tyhmää että moni ylpeilee ettei sosiaalisoinut ja minglaillut yliopistolla. Kyllä olisi jäänyt puolet näkökulmista ymmärtämättä ilman öisiä kiltahuonejuhlia. Meillä oli kiltiksellä jatkuvat partyt!