Kauanko olitte seurustelleet ennen yhteenmuuttoa?

Olin kerran vähällä muuttaa yhteen miehen kanssa, jonka kanssa olin seurustellut puoli vuotta. Pisin suhteeni miehen jarrut pohjaan ja jätin koko ukon. Se oli elämäni paras päätös.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 21:27"]

Olin kerran vähällä muuttaa yhteen miehen kanssa, jonka kanssa olin seurustellut puoli vuotta. Pisin suhteeni miehen jarrut pohjaan ja jätin koko ukon. Se oli elämäni paras päätös.

[/quote]

Mihin osa viestistä katosi? Tuo siis oli pisin suhteeni miehen kanssa. Olen bi-nainen enkä miehistä ihan yhtä paljon kiinnostunut ja nykyisin vieläkin vähemmän. Joku harva yksilö herättää pientä kiinnostusta mutta tosiaan hyvin harva. Muuttoilmoituskin oli tuolloin tehty ja muuton piti tapahtua viikon kuluttua, mutta olin kuitenkin epävarma. Mies oli hyvin kontrolloiva ja epäilin että fyysinenkin väkivalta voisi tulla kuvaan. Kävi niin että jätin koko ukon viikko ennen sitä suunniteltua muuttoa. Hyvä päätös oli se. Elämä kääntyi sen jälkeen parempaan suuntaan. Tuosta on jo monta vuotta.

Seurustelun alettua saman tien saman katon alle, ensimmäisestä illasta. Miehen vuokra-asunto tyhjennettiin parin kuukauden jälkeen. Nyt reilu 14 vuotta takana, perhe kasvanut kolmella lapsella, rivitalon pääty vaihtunut omakotitaloon.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 14:46"]Ei kuukauttakaan. Melkein heti seurustelun alettua mies alkoi viettämään öitään ja aikaansa mun luona. Koskaan ei virallisesti muuttanut mun luo, muutettiin mun kämpästä kaverin mökkiin samalla kun meidän taloa rempatttiin asumiskuntoon.

Erittäin nopeaa toimintaa oli meillä, mutta kun sen oikean löytää, niin mitä sitä odottelemaan.
[/quote]

Sama meillä. Virallisesti muutettiin yhteen kun ostettiin ensimmäinen asunto 3 viikkoa ennen esikoisen syntymää :D

Kolme vuotta yhdessä, ei asuta vielä yhdessä. En oo tällä hetkellä töissä ja menettäisi mm asumistuen. En halua elää kenenkään siivellä, eikä meillä ole kiire minnekään.

Viikon

A) Puolisen vuotta nykyliitossa. Aloite yhteenmuutosta tuli minulta, kun en jaksanut enää miehen "yövierailuita", jotka venyivät pitkälle yöhön, mutta miehen piti silti päästä aina kotiin nukkumaan, kun omassa sängyssä oli kivempi nukkua.

Miehen puolelta sen sijaan tuli aloite kihloihin jo vajaa 4 kk tapaamisemme jälkeen, ja about 4,5 kk:n kuluttua suostuinkin. Varsinainen naimisiinmenokin taisi olla miehen aloite, ainakin hän teki järjestelyt: varasi päivän, juhlapaikan jne.

Ja nyt on takana 3,5 v vaikeaa nykyavioliittoa.

B) Ex-miehen kanssa seurusteltiin ensin n. 2 v ja oltiin kavereita sitä ennen ainakin 5 v. Sitten muutto yhteen ja vuoden kuluttua naimisiin. Ei mennyt sekään liitto putkeen, vaan ero tuli minun aloitteestani jo 2,5 v naimisissaolon jälkeen. En nykytiedoilla enää varmaan eroaisi tuosta miehestä, sillä karvasta on ollut tämä toisen liiton vaikeus, kun mies päällepäsmäröi kaikessa. Ex oli ihanan kiltti (ja aikakin kuultaa muistot joo).

YHTEENVETONA Ei se aika mitään merkkaa suuntaan tai toiseen missään vaiheessa seurustelua, parisuhdetta tai aviolittoa. Ihan muusta tässä on kyse. Se joko onnistuu tai ei, ja epäonnistuu satavarmasti, jos suhteen eteen ei tehdä myös työtä, tahdota oikeasti jakaa elämäänsä sen toisen kanssa itsekin välillä jostain tinkien ja sitouduta suhteeseen.

Itse en tehnyt noita ekassa suhtessa, ja kappas, nyt minulla on nyxänä mies, joka ei niitä tee. Sitä saa mitä...

Nyt tuli muutakin, kuin vain onnistumistarinoita. Oli aikakin.

Käytännössä heti tutustumisesta alkaen asuttiin yhdessä, koska kävin asunnossani vain hakemassa tavaroita. Virallisesti muutettiin 3 kk jälkeen yhteiseen asuntoon. Se tuntui ihan luonnolliselta, kumpikin asuttiin kimppakämpässä ennen yhteenmuuttoa ja haluttiin enemmän yksityisyyttä. Nyt asuttu yli 3 vuotta yhdessä.

Aloimme seurustelemaan oltuani kesälomalla kotipaikkakunnallani. Kaukosuhteessa sitten elimme melkeinpä tarkalleen n. vuoden ja sitten muutimme yhteen, nyt kaksi vuotta asuttu saman katon alla. 

Ei me koskaan sovittu että milloin alettiin seurustelemaan. Tavattiin ekan kerran heinäkuussa ja virallisesti mies muutti luokseni syyskuussa. Tosin sitä ennenkin jo vietti lähinnä kaiken vapaa aikansa luonani. Aloite ei varsinaisesti tullut kummaltakaan. Koettiin vaan järkeväksi, että mies tuo loputkin kamansa luokseni koska siellä olo kuitenkin aina. :)

Itse asiassa emme lainkaan. Olimme vanhoja kavereita ja muutin miehen luo akuutissa asuntopulassa. Asunto ja kotipaikka on sittemmin vaihtunut muutamaan kertaan, mies ei.

Virallisesti oltiin seurusteltu muistaakseni 9kk. Epävirallisesti saman katon alla käytännössä 4kk jälkeen, tuona viitenä kuukautena ennen yhteistä asuntoa mies oli kaksi yötä omassa asunnossaan, kummallakin kerralla siksi että olin itse ystävien kanssa yöreissulla eikä mies kokenut mukavaksi olla yksin mun asunnossani. Nyt yhdessä yli 10v, kaksi lasta ja edelleen superrakastuneita ollaan :)

Pari kuukautta kaukosuhteessa, sitten mies tuli tänne työnhakuun ja asui tietysti sen aikaa kämpässäni. Yhteiselo tuntui välittömästi niin luontevalta, että tuohon tuo sitten jäi.

Virallisesti 1v. 8 kk. Parin kuukauden seurustelun jälkeen kyllä käytännössä asuin mieheni luona viikot ja viikonloput olin omassa kämpässäni. Miehellä on lapsi, joka oli kaksivuotias, kun tutustuimme ja vietti viikonloput isän luona.