Nainen, tunnistatko itsesi tästä kuvauksesta (haluttomuudesta)?

Huh..kaikki nää kuulostaa niin tutulta...mies ottaa itseensä kun en halua.ja me harrastetaan seksiä n.5 kertaa viikossa,mut siltikin joka päivä saan kuulla miten pihtaaja olen. Mies tekee aina aloitteen..illalla heti kun tuun sänkyyn niin se hyökkää päälle.
itse en oo edes ehtinyt ajatella seksiä vielä siinä vaiheessa..

Kuullostaisipa miehestäsi tutulta nuo toiset kannat joissa ehtii aivan hyvin hyvään parisuhteeseen vaivattomasti. Ongelmia näyttää naisilla olevan

Kyllähän terveessä ja tasapainoisessa parisuhteessa pitäisi asioista osata kommunikoida niin, että kumpikin otetaan huomioon. Kummankin pitää osata jutella rehellisesti, kuunnella kärsivällisesti ja hyväksyä toinen ja hänen tunteensa. Jos ei sitä pohjaa ole suhteelle niin pieninkin ongelma saattaa kaataa koko suhteen.

Naiset, jos teitä ei huvita niin ei siinä tarvii mitään alkaa edes selittämään, saatika sitten "pakosta" tekemään ja esittämään. Olkaa rehellisiä. Kyllähän kumppanin pitäisi kunnioittaa sua ja sun päätöksiä. 
Ja jos oikeasti haluatte haluta niin lakatkaa ajattelemasta miten voisitte tehdä sen kumppanin puolesta ja keskittykää itseenne. Mitä sä haluat? Mikä kihottaa sua? Onko sulla fantasioita? Seksi on paljon muuta kuin kahden ihmisen välistä. Se alkaa susta itsestä ja sun haluista. Masturboi ja löydä itsestäs just se mistä sä pidät, ajattelematta mistä joku toinen pitää. Sitten kun tunnet itsesi niin seksi muidenkin kanssa toimii paremmin. Seksilelut on olemassa syystä. 

Ja jos sua ei kiinnosta seksi niin hyväksy se. Saatat olla aseksuaali tai käymässä aseksuaalista vaihetta. Seksuaalisuus ei ole mustavalkoista, you know. Ja jos sun kumppani ei hyväksy sitä että sua ei nyt kiinnosta niin ei oo sun arvonen tyyppi.

Näissä auttaa, jos on vähän empatiakykyä ja kykenee asettumaan sen toisen asemaan. Mä näen asian niin, että tuo asetelma on pakko välttää ja sen välttäminen on parisuhteessa molempien vastuulla. Jos kommunikaatioyhteys ei ole kovin hyvä, niin kannattaa aloittaa sen oman toiminnan muuttamisesta ja jos haluaa puolison muuttavan jotain niin pitää olla tosi hienovarainen siinä, miten asian esittää. Nämä ovat tosi herkkiä asioita ja tasapaino on niissä tärkeää. Itseään ei voi pakottaa haluamaan, vaikka miten haluaisi haluta. Mutta aika paljon voi tehdä, varsinkin jos toinen auttaa. Tasapaino on tärkeää. Itse uskon vakaasti siihen, että jos toinen jakaa jatkuvasti pakkeja ja toinen ei koskaan, niin seksiin määrästä riippumatta parisuhteessa vallitsee epätasapaino, jossa kumpikaan ei voi hyvin. Se pihtari on yleensä tosi ahdistunut pihtaamisestaan ja haluaisi haluta rnrmmän, ei se mitään vallankäyttöä ole. Ja vonkaaja tuntee itsensä torjutuksi ja epähaluttavaksi, tuntee niin kuin monet täällä, ettei toinen oikeasti rakasta kun ei kerran halua. Tilanne ruokkii itseään, koska tuossa asetelmassa on ihan mahdotonta haluta.

Itse en edes pidä itseäni erityisen haluttomana, ja meidän parisuhteessa seksiä on käsittääkseni molempia tyydyttävä määrä eli 3-5 kertaa viikossa. Mutta sen voin sanoa, että tämän eteen on tehty töitä. Vaikka haluja olisi molemmilla, niin ne eivät välttämättä kohtaa. Meillä esim. mies haluaa aamulla ja minä illalla, mies suosii suoraa fyysistä toimintaa ja minä lähden parhaiten käyntiin henkisen puolen viettelyllä. Suhteen alussa meinasimme useampaan kertaan lähteä väärille raiteille, tuli ikävä ja ahdistava pihtariolo kieltäytyessä toistuvasti, vaikka kyse ei ollut siitä ettenkö olisi halunnut, en vaan halunnut juri silloin ja siten kun mies halusi. Ja itselläni ei ole samanlaista pakkoa säännölliseen seksiin, vaan voisin vaikka viikonloppuna rakastella tuntikausia putkeen ja jättää rutiininomaiset arkiseksit väliin. Mutta mies taas ei edes laukea kovin helposti kuin kerran päivässä ja toisaalta parin päivän tauon jälkeen sillä alkaa olla hermot hyvin kireällä ja seksi jatkuvasti mielessä. Oli pakko tietoisesti alkaa tsempata niin, että lähden mukaan vaikka ei heti niin hotsittaisikaan. Ja mies taas on tajunnut jättää arkiaamujen vonkaukset väliin, koska silloin en syty vaikka mitä tekisin, kun haluan vaan nukkua sen kallisarvoisen viimeisen puolituntisen. Joten nyt rakastellaan arkisin illalla ja viikonloppuisin pitempiä aamusessioita. Mies ei aina halua iltaisin, varsinkin jos on stressiä muista asioista, mutta mulle tekee vain hyvää saada pakkeja aina silloin tällöin. Silloin niitä voi tarvittaessa antaakin ilman, että tasapaino järkkyy.

Tasa-arvoista on että mies odottaa sinua vaikka 40 vuotta uskollisena, kun sinua ei nappaa. Totuus on toinen sääli vaan että hyviä tasapainoisia naisia on niin harvassa. Tasapainottomille naisille tämä seksi tuntuu olevan ongelma ja vaikeaa

Samaistun. Mulla ikää 23, mies 24, ja hän haluaisi kyllä vaikka joka päivä. Minulle riittäisi vähempikin, ja nimenomaan erilaista läheisyyttä, mutta nyt ollaan ajautumassa pisteeseen ettei huvita enää ollenkaan :/ pelkästään suukko saattaa olla tarpeeksi "viesti" hänelle että jes nyt pannaan, joten vähitellen sekin hellyydenosoitus on kuolemassa. En tiedä mitä tehdä, en ymmärrä mistä tämä johtuu. Rakastan häntä ja nimenomaan haluan haluta.

Aiemmin kun olen yrittänyt näistä ongelmista puhua koko tilanne kääntyy siihen että minulla on ongelma joka minun tulee hoitaa, miehen ongelmanratkaisutyyli on hiljaista mököttämistä jota en kestä yhtään. Joten en enää edes yritä puhua tästä :(

Täällä sama! Sitten ajaudutaan siihen kierteeseen, että kun mies mököttää, niin ei ainakaan halua. Kuitenkin seksi on erittäin hyvää, ja saan aina orgasminkin. Jotenkin vaan rupeaa ahdistamaan jo se, kun mies vähän yrittää lämmitellä

Minä olen itse ollut aina se joka on puutteessa, ja voin kertoa että ei ole kivaa, ei.. Ja miehen kanssa kun on niin vaikea puhua asiasta että en puhu enää ollenkaan, tyydyn osaani. 

Musta tuntuu että asenne on monella sellainen että ei oikein viitsi ryhtyä siihen. Sitä pitäisi ajatella enemmän niin haluttaisikin enemmän, ja mitä enemmän sitä harrastaa, sitä enemmän sitä haluaa. Sehän toimii myös toisinpäin, halut kuihtuu kun pitää olla puutteessa vuodesta toiseen.

Sama täällä! Haluaisin haluta, mutta kun ei niin ei :( Syyllinen olo.

mutta seksi ei ole kamalan kivaa jos sitä tekee "pakosta". Katoaa loputkin halun rippeet jos olisi pakko avata haarat ja vetästä pikaset pari kertaa viikossa vain siksi ettei kumppani joutuisi olemaan puutteessa..

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:39"]

mutta seksi ei ole kamalan kivaa jos sitä tekee "pakosta". Katoaa loputkin halun rippeet jos olisi pakko avata haarat ja vetästä pikaset pari kertaa viikossa vain siksi ettei kumppani joutuisi olemaan puutteessa..

[/quote]

Nää on taas näitä asioita... Parisuhteessa kuitenkin varmasti molemmat osapuolet tekee toisen hyväksi asioita, joita ei juuri sillä hetkellä välttämättä huvittaisi tehdä. Ne on niitä kompromisseja toisen hyväksi, eikä seksi minusta näistä eroa. Kuitenkin seksi useimmiten sen aloitettua on mukavaa molemmille ideaalitilanteessa.

Heip. Joku kysyi, onko haluttomuus kaikkien naisten ongelma. Ei ole ei, täällä on halut kyllä viimeisen päälle kohdallaan. Ja mikä parasta, niin on miehelläkin. Jottei elämä kuulostaisi liian auvoiselta, niin tilanne kakskytvuotisen avioliiton aikana on vaihdellut pitkistä kuivista kausista tähän suunnattomaan hauskaan läheisyyteen ja iloitteluun sängyssä. Niin, ja minäkin rakastelen, vaikkei joskus niin omaa halua sattuisi olemaankaan, koska tiedän, että nautin siitä kuitenkin.

Minä olen samanikäinen perheellinen mies ja tunnistan tilanteen. Halut menevät jotakuinkin täydellisesti noin. Samoin seksin merkitys, minulle se on tärkeä osa elämää, jonka puute rassaa pahasti ja vaimolle "ihan kiva" juttu, jota ilman voisi hyvin elää. Minä intoilen erilaisten juttujen (lelut, asennot, paikat, pikkupervoilut jne.) kokeilemisesta ja olen hyvin visuaalinen (haluan nähdä ja ihailla vaimoa) ja vaimo on hellyyden ja mielikuvituksettoman perusmeiningin ystävä.

Puhuimme asiasta kymmenen ensimmäistä vuotta välillä rakentavasti ja välillä riidellen, mutta oleellinen ongelma ei muuttunut miksikään. Ei vaimo saa haluja puhumalla eivätkä minun halut häviä. Kävimme parisuhdeterapiassa muutaman kerran (osin muistakin syistä). Se oli sikäli hyvä, että se auttoi näkemään tilanteen pysyvyyden. Mikään puhe tai teko ei voi meitä muuttaa. Se oli vain hyväksyttävä, että seksi on meidän suhteessa se epätäydellinen juttu ja muut asiat voivat kompensoida sen. Sen jälkeen meillä on mennyt 5 vuotta ilman riitoja seksistä. Olen vähentänyt painostamisen minimiin ja sen ansiosta vaimokin on innostunut vähän enemmän. Ikä on myös auttanut meitä molempia. Hellyyttä ja läheisyyttä meillä on ollut aina paljon. Minäkään en voisi elää ilman niitä, mutta kun se saa minut haluamaan aina kaikkea muutakin.

Ei sitten varmaan haittaa jos miehesi hakee seksin muualta, ainkin sanoit ettei aihe ole sinulle kovin merkityksellinen.

Haluttomuudesta... No, tunnistan kuvion.

Omalla kohdalla tuon rikkoi aromaterapia. Haistelin eteerisiä öljyjä ja ylang-ylang vaan sattui tuoksumaan aivan taivaalliselta. Ostin pullon ja käytin hajuvetenä, tai siis laitoin ihan pari pisaraa ranteisiini ja haistelin niitä pitkin päivää. Olisin suunnilleen voinut nuolla sitä öljyä iholtani.

Rakastuin itseeni, niin sen kai voi kuvata. Aloin haluta itseäni - ja siinä samalla myös miehiä. Valitettavasti jouduin tajuamaan, että haluni ei kohdistunut omaan mieheeni, sitä en voinut valita. En myöskään ajautunut pettämään, vaan eroon.

Nykyään olen uudessa suhteessa, joka ei tunne haluttomuutta. On aikoja, ettei ole mielenkiintoa seksiin, muttei sellaista vastenmielisyyttä mitä aiemmin koin. Ja se ylang-ylang-öljy ei enää tuoksu ihanalta.

En siis tiedä, voiko haluton suoraan käyttää tarinaani hyväkseen, mutta kokeile. Ja eteerisiä öljyjä ei pitäisi käyttää suoraan iholle, mutta tuosta en saanut oireita. Ja kai vielä sekin, että ostaa oikeaa öljyä, joka maksaa. Ei noita synteettisiä.

Täällä kanssa, välillä ahdistaa kun mies halailee ja pussailee monestikkin vain saadakseen seksiä illalla.. Itse tykkään seksistä toki ja mieheni kanssa se on ihanaa, mutta. Se painostus ja kysely(mikä alkaa jo heti töitten jälkeen) "miten ois tänään?" Ja toinen mitä mies ihmettelee on se etten koskaan tee aloitetta. No mulla vaan ei oo koskaan mahdollisuutta olla aloituksellinen ku ukko vonkaa koko ajan!! Mutta just tuo että muutoin parisuhteemme on oikein loistava. Sen oon huomannu itessäni että ku oon sanonu ihan miehelle että anna vähän tilaa ja ruetaan vaan nyt nukkumaan niin rupee sit ittee paremmin himottaa :) Kai me naisetki halutaan välillä "saalistaa" :D

Välillä meillä on ollu suhde koetuksella nimenomaan sen takia että seksin saralla ei olla samalla aaltopituudella. Ja kyllä ymmärrän toki että mies haluaa enemmän, mutta en myöskään hyväksy sitä että minun pitäisi ihan pelkästään hänen ehdoilla mennä...

Ja itse haluaisin myös pelkkää läheisyyttä enemmän mutta ahdistaa välillä mennä hakemaan hellyyttä sylistä kun samantien kädet tisseillä/perseessä..

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:43"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:39"]

mutta seksi ei ole kamalan kivaa jos sitä tekee "pakosta". Katoaa loputkin halun rippeet jos olisi pakko avata haarat ja vetästä pikaset pari kertaa viikossa vain siksi ettei kumppani joutuisi olemaan puutteessa..

[/quote]

Nää on taas näitä asioita... Parisuhteessa kuitenkin varmasti molemmat osapuolet tekee toisen hyväksi asioita, joita ei juuri sillä hetkellä välttämättä huvittaisi tehdä. Ne on niitä kompromisseja toisen hyväksi, eikä seksi minusta näistä eroa. Kuitenkin seksi useimmiten sen aloitettua on mukavaa molemmille ideaalitilanteessa.

[/quote]

Näin juuri. Minulla on ollut parisuhteessa aikoja jolloin ei ole haluttanut ollenkaan, esim. kun olin väsynyt pikkulapsiperheen arjessa. Mutta olen antanut vaan, toisen hyväksi. Eikä se ole ollut mitenkään raskasta tai kauheaa. Toisinaan yhdentekevää, toisinaaan taas on voinut jopa nauttia kunhan vaan on alkuun päässyt. Ja halut on sitten palanneet ajallaan kun stressit, unettomuudet jne on poistuneet elämästä.

Meillä ei myöskään osunut halut ja tarpeet yksiin pidemmän päälle, lopulta olin täysin kypsä tilanteeseen kun en saanut tyydytystä seksissä, käskin miehen hankkimaan rakastajan tai baarista irtosuhteita ja kun on saanut siellä oman tarpeensa tyydytettyä niin tulee kotiin tyydyttämään minut vielä siihen päälle. Itse olisin halunnut nopeampaa seksiä, mies taas halusi "pitää hyvänä" tuntitolkulla vaikka lapsi huutaa nälkäänsä ja pitäisi seuraavan päivän vaatteetkin silittää. Ja sitten mies loukkaantui kun ei saanut kiusoitella minua puolta vuorokautta lopettamalla hommat juuri kun olin laukeamassa. 10-15min ja homma ohi, molemmat saaneena olisi sopinut minulle mutta ei, mies oli vakaasti päättänyt että minut pitää tyydyttää pitkän kaavan mukaan ja vaikka suoraan sanoin monet kerrat ei mennyt perille että hän vain estää minua saamasta tyydytyksen.

Miehestä ei kuitenkaan ollut kuin yksiavioiseksi joten erohan siitä lopulta tuli. Perkele, varmaan Suomen ainoita oikeasti yksiavioisia miehiä ja sitten homma kusee.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:43"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:39"]

mutta seksi ei ole kamalan kivaa jos sitä tekee "pakosta". Katoaa loputkin halun rippeet jos olisi pakko avata haarat ja vetästä pikaset pari kertaa viikossa vain siksi ettei kumppani joutuisi olemaan puutteessa..

[/quote]

Nää on taas näitä asioita... Parisuhteessa kuitenkin varmasti molemmat osapuolet tekee toisen hyväksi asioita, joita ei juuri sillä hetkellä välttämättä huvittaisi tehdä. Ne on niitä kompromisseja toisen hyväksi, eikä seksi minusta näistä eroa. Kuitenkin seksi useimmiten sen aloitettua on mukavaa molemmille ideaalitilanteessa.

[/quote]

Mut eikö tää toimi myös toiseen suuntaan? Että parisuhteessa molemmat osapuolet tekevät toisten hyväksi asioita? Eli jos toinen ei halua seksiä, toinen antaa tilaa ja hyväksyy sen että ei nyt.

Kun toinen on siis stressaantunut ja univajeinen ja osallistumaton. On toisenkin vain kärsittävä. kun en sitä saa ei saa kukaan muukaan. Ei varmaankaan haittaa jos miehenne hakee nautintoa elämäänsä sieltä missä sitä arvostetaan. Mielenkiitoisia kysymyksiä, terve parisuhde ja niin ihana kun mies on jo vetänyt käteen viisi vuotta putkeen eikä nainen osaa puhua aiheesta. Minusta, teennäinen, epä-aito, esittämiseen perustuva luonnevikainen suhde.