Mitä aihetta koski vaikein ja turhauttavin yliopistokurssisi?

Heprea. Pakollinen teologian opinnoissa.

FSK = Fysiologinen Kemia

(Kuopion lääkis 90-luvulla).

Saman kurssin suoritti mm. biokemman opiskelijat ongelmitta.

Nykyisellä elämänkokemuksella näkisin, ettei se varmaan niin hirveää ollut. Aika hyväkin kurssi. Tietoa sai harvinaisista aineenvaihduntasairauksista. Kurssilla peloteltiin turhaan vuosikurssista toiseen. Vaikea oli ehkä saada hyvää arvosanaa.

Lehtisammalkurssi, jolla katseltiin sammalia mikroskoopilla ja piirrettiin niiden rakenteita samalla.

Kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät 1 & 2. Hyi saatana. Onneksi ei enää ikinä.

Pro gradu -seminaari ja -tutkielma. Yök.

Monen kappaleen ilmiöt fysiikan alalta. Matematiikan taidot piti olla aika hyvä aina moniulotteisista vektoriavaruuksista sarjakehitelmiin jne.

Java-ohjelmointia. Kaikki menee kurssin aikana loistavasti, saan tehtävät tehtyä ajallaan. Mutta ihan lopussa tehtävään muutaman viikon mittaiseen ryhmätyöprojektiin kosahti nyt jo toisen kerran. Ryhmätyöskentelyä ei kurssin aikana opeteta, ja en näköjään vain osaa.

Sama se on ollut muillakin kursseilla, on ihan sattumaa, sujuuko ryhmätyö vai ei. Parhaiten tuntuu sujuvan, jos yksi tekee kaiken eikä yritetäkään toimia oikeasti ryhmänä. Olen joskus ollut tuo kaikentekijä itse, ja joskus taas siipeilijä.

No, ensi syksynä kolmas kerta tuota Java-kurssia yrittämään...

Serobakterologian kurssi. Meinasi jäädä lääkis siihen.

Kansanterveystiede toinen; teoreettista pyörittelyä ja joutavaa terminologiaa. Kuivin kurssi ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Logiikka oli tosiaan vaikea, ihan jo se peruskurssi

No ei ollut, itsekin muutaman kerran korjailin opettajan tekmiä virheita taululla. Puolinukuksissa vielä olin.

Fysikaalinen kemia ja RUOTSI.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisyysteoriaa. Todennäköisyyslaskentaa rakastin ja mittateoriakin oli mielenkiintoista, mutta tuosta en ymmärtänyt yhtään mitään.

Aikamoista höttöä se onkin, tavallaan, koska ei perustu ihan samalla tavalla konkreettisiin lainalaisuuksiin kuin edes matemaatiikka yleensä. Jos sanotaan, että jonkin todennäköisyys on x, tiedetään, ettei käytännössä yksittäistapauksessa näin ole. Koska pätee vasta kun otetaan joukko havaintoja. Jee jee. Tuskastelin aina todennäköisyyslaskennassa tästä syystä, vaikka luinkin jotain jatko-opintotasoisia kursseja. Se perusajatus, että no eihän täänyt oikeesti. Vähän sinne päin vain, approksimoituna tietyillä valituilla parametreillä, kuin kirsikat kakusta, ja sekin vain kunhanhommaa toistetaan tarperksi. Sitä todennäköisyys on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisyysteoriaa. Todennäköisyyslaskentaa rakastin ja mittateoriakin oli mielenkiintoista, mutta tuosta en ymmärtänyt yhtään mitään.

Aikamoista höttöä se onkin, tavallaan, koska ei perustu ihan samalla tavalla konkreettisiin lainalaisuuksiin kuin edes matemaatiikka yleensä. Jos sanotaan, että jonkin todennäköisyys on x, tiedetään, ettei käytännössä yksittäistapauksessa näin ole. Koska pätee vasta kun otetaan joukko havaintoja. Jee jee. Tuskastelin aina todennäköisyyslaskennassa tästä syystä, vaikka luinkin jotain jatko-opintotasoisia kursseja. Se perusajatus, että no eihän täänyt oikeesti. Vähän sinne päin vain, approksimoituna tietyillä valituilla parametreillä, kuin kirsikat kakusta, ja sekin vain kunhanhommaa toistetaan tarperksi. Sitä todennäköisyys on.

Todennäköisyyslaskenta onkin se matematiikan ja luonnontieteiden raja: sitä tarkemmalle ei vaan päästä. Ja sen ulkopuolella vasta alkaa varsinainen elämä.

Ei ollut vaikein, mutta äärimmäisen turhauttava: sukupuolentutkimuksen perusteet.

Miksikö?

A. kurssin sisältö oli täyttä pseudotiedettä ja jargonia, sekä sen pohjalla olevat teoriat vailla mitään tieteen perusperiaatteita, kuten falsifioitavuutta.

B. kurssin sisältö oli näennäisestä avarakatseisuudestaan huolimatta äärimmäisen fundamentalistinen.

C. kurssin arviointi oli hämärää ja tuntui perustuvan satunnaisuuteen.

Laadulliset tutkimusmenetelmät 3 op. Piti tehdä harjoitustutkimus, joka alkoi toki haastattelulla. Kysymysrunko oli aivan liian pitkä ja haastateltavia liikaa, opettajan mielestä tosi hyvä. Haastateltavat puhuivat ryhmänä kolme tuntia putkeen, kunnes oli pakko yrittää keskeyttää haastattelu. Litteroida piti tarkasti, jokainen huokaisu, öhkäisy ja merkit piti olla oikein. Litteroin yli viikon, päällekkäisestä puheesta oli välillä vaikea saada selvää. Sitten ideapaperi, ajatuskarttaa ja 15 sivun essee. Sain moitteet, kun olin keskeyttänyt haastattelun siihen kolmeen tuntiin. Ikinä ei ole 3 op vienyt noin paljoa aikaa.

turhin ruotsi

Herranen aika mikä työmäärä kolmen opparin saamiseen! Olen itse tehnyt vastaavanlaisen kurssin, mutta se oli 5op ja ehdottomasti työläin, mitä olen tähän mennessä tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku 1800-luvun amerikkalaista kirjallisuutta käsitellyt. Aihe oli sinänsä mielenkiintoinen, mutta luettavaa oli aivan sairas määrä. Mitään muuta ei olisi ehtinyt tehdä kuin valmistautua seuraavalle luennolle.

Ylipäätään kirjallisuuden tenttipaketit oli käsittämättömän suuria. 20 kirjaa ei ollut poikkeus. Kaverit vielä kuvittelivat, että niitähän on helppo lukea, kun ovat romaaneja.

Sitten tentissä on neljä kysymystä, neljästä eri kirjasta. Miten sattuikin niin usein, että kysymykset olivat juuri niistä kahdesta, joista et ehtinyt lukea kuin ehkä takakansitekstin?

Okei. Kerran oli hauska kirjallisuustieteen tentti. Kirjoja oli lähes 20, mutta opettajaksi suuntautuville kuului pakollisena lastenkirjallisuus. Tenttikirjoina oli siis mm. Krokotiili Genaa ja Muumipeikkoa.

Minulle vaikein kurssi oli juurikin kirjallisuuskurssi, saksankielisten maiden kirjallisuushistoria, kaikille germaanisen filologian opiskelijoille pakollinen. Lehtori oli vanhahko itävaltalainen, aina hyvin siististi pukeutunut herrasmies, joka oli luultavasti vetänyt kaikki kurssinsa samalla hyväksi havaitulla kaavalla 70/80-luvulta lähtien (tämä siis vuonna 2013 muistaakseni). Itävallan maantuntemuksessa hänellä sentään oli diaprojektori (kyllä, sellainen alkuperäinen) ja vanhoja diakuvia Itävallasta, mutta kirjallisuuskurssilla piti vain tehdä muistiinpanoja hänen luennoistaan. Ei edes kalvosulkeisia, ei piirtoheitinkalvoja, eikä edes taululle kirjoittamista, vain lehtori puhumassa salin edessä. Luennot olivat kaiken lisäksi ainoastaan klo 18-20, mahdollisuutta aikaisempiin ei ollut. Oli siis pakko sekä olla joka kerta paikalla myöhään illalla ja kuunnella todella tarkkaan, sekä tehdä muistiinpanoja koko ajan. Tentti tuli luennoista + niistä lukuisista saksankielisen kirjallisuuden klassikoista, jotka piti kurssia varten lukea (ei todellakaan mitään helppoa ja kevyttä lukemista).

Nykyään näitä legendaarisia kursseja ei ikävä kyllä enää uudet germanistit pääse kokemaan, sillä tämä lehtori kuoli yllättäen vuonna 2014.

Georg Gimpl näyttelemässä Günter Grassin Katze und Maus -novellia kirjallisuusluennolla oli klassikko. Minun aikaani 00-luvulla luento oli aamukahdeksalta, ei illalla.

Minusta Gimpl oli viihdyttävä, vaikka luento oli kukonpierun aikaan Portsun ylimmässä kerroksessa (Gimpl ohitti aina portaissa, minkähän takia en mennyt hissillä). Ikävä kuulla, että hän on menehtynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisyysteoriaa. Todennäköisyyslaskentaa rakastin ja mittateoriakin oli mielenkiintoista, mutta tuosta en ymmärtänyt yhtään mitään.

Aikamoista höttöä se onkin, tavallaan, koska ei perustu ihan samalla tavalla konkreettisiin lainalaisuuksiin kuin edes matemaatiikka yleensä.

Eihän matematiikka konkreettisiin lainalaisuuksiin perustu!

Jokaisen yliopistosta valmistuvan pitää tehdä syventävien opintojen tutkielma. Outoa resurssien ja ajan hukkaa. Ei kaikki ole kiinnostuneita tutkimuksesta ja toiset alat täysin erilaisia kuin toiset. Tarvitsisiko esim. Opettajaksi aikovan tehdä tutkielmaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut vaikein, mutta äärimmäisen turhauttava: sukupuolentutkimuksen perusteet.

Miksikö?

A. kurssin sisältö oli täyttä pseudotiedettä ja jargonia, sekä sen pohjalla olevat teoriat vailla mitään tieteen perusperiaatteita, kuten falsifioitavuutta.

B. kurssin sisältö oli näennäisestä avarakatseisuudestaan huolimatta äärimmäisen fundamentalistinen.

C. kurssin arviointi oli hämärää ja tuntui perustuvan satunnaisuuteen.

Jaan kyllä muuten turhautuneisuutesi, mutta A-kohdasta olen kyllä sitä mieltä, ettei ihmistieteissä tuollaista falsifioitavuutta voi vaatia. Luonnontieteissäkin se on kyseenalaista: Jos teoriasta halutaan pitää kiinni, se voidaan aina pelastaa tekemällä siihen lisäyksiä. Mikään evidenssi ei lopullisesti voi romuttaa teoriaa, ja toisinaan on jouduttu jo lopullisesti kuopatuiksi luultuja teorioita kaivamaan esiin.