Mitä aihetta koski vaikein ja turhauttavin yliopistokurssisi?

Kirjanpidon peruskurssi! Liikaa sisältöä liian nopeasti, liikaa yksityiskohtia eikä loogisessa järjestyksessä.

Suoritin kurssin viimeisenä - kun oli jo laskentatoimesta gradu valmiina.

Narrative construction of reality. Tämä oli englantilaisen filologian laitoksella. En ymmärtänyt koko kurssin aikana, mistä siinä edes oli kysymys. Harmittaa, kun prujut on tullut hävitettyä vuosien varrella, olisi kiva kokeilla, kävisikö se nyt nelikymppisenä paremmin järkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut vaikein, mutta äärimmäisen turhauttava: sukupuolentutkimuksen perusteet.

Miksikö?

A. kurssin sisältö oli täyttä pseudotiedettä ja jargonia, sekä sen pohjalla olevat teoriat vailla mitään tieteen perusperiaatteita, kuten falsifioitavuutta.

B. kurssin sisältö oli näennäisestä avarakatseisuudestaan huolimatta äärimmäisen fundamentalistinen.

C. kurssin arviointi oli hämärää ja tuntui perustuvan satunnaisuuteen.

Jaan kyllä muuten turhautuneisuutesi, mutta A-kohdasta olen kyllä sitä mieltä, ettei ihmistieteissä tuollaista falsifioitavuutta voi vaatia. Luonnontieteissäkin se on kyseenalaista: Jos teoriasta halutaan pitää kiinni, se voidaan aina pelastaa tekemällä siihen lisäyksiä. Mikään evidenssi ei lopullisesti voi romuttaa teoriaa, ja toisinaan on jouduttu jo lopullisesti kuopatuiksi luultuja teorioita kaivamaan esiin. 

Tavallaan noin, suoraan falsifioitavuutta ei ehkä voi vaatia, mutta kun teorioista ihmistieteissä puhutaan kuitenkin ikään samanlaisina teorioina, kuin vaikkapa yleistä suhteellisuusteoriaa, voi niihin mielestäni soveltaa ainakin osittain samoja kriteereitä. Oikeastaan olisi parempi puhua teorian sijasta mielipiteistä. Valtaosa ihmistieteiden teorioista on itse asiassa varsin löhästi todellisuuteen perustuvia mielipiteitä siitä, kuinka asiat toimivat ja kuinka jotakin ilmiötä tulee tulkita.

Näillä (ihmistieteiden) teorioilla ja sosiaalitieteiden standardimalleilla kuitenkin perustellaan ihan konkreettisia, kaikkien kansalaisten arkeen vaikuttavia toimia esim. politiikassa. Ne vaikuttavata siihen, millaisia lakeja säädetään ja sitä, kuinka oikeudenkäytössä lakeja tulkitaan.

Vierailija kirjoitti:

Narrative construction of reality. Tämä oli englantilaisen filologian laitoksella. En ymmärtänyt koko kurssin aikana, mistä siinä edes oli kysymys. Harmittaa, kun prujut on tullut hävitettyä vuosien varrella, olisi kiva kokeilla, kävisikö se nyt nelikymppisenä paremmin järkeen.

Pohjannee humanismissa muodissa olevaan näkemykseen todellisuudesta sosiaalisesti konstruoituna rakennelmana, jonka pohjana ovat kertomukset, eli narratiivit siitä, mikä on totta. Ehkä. Kenties. Vaikuttaa joka tapauksessa hevonvitunpaskalta.

Vierailija kirjoitti:

Narrative construction of reality. Tämä oli englantilaisen filologian laitoksella. En ymmärtänyt koko kurssin aikana, mistä siinä edes oli kysymys. Harmittaa, kun prujut on tullut hävitettyä vuosien varrella, olisi kiva kokeilla, kävisikö se nyt nelikymppisenä paremmin järkeen.

Narratiivi tarkoittaa toisin kuin luullaan muuta kuin tarinaa - se tarkoittaa TARKOITUSHAKUISTA  asenteellista kerrontaa tapahtumista ja asioista. Narratiivi on siis aina masinoitua konstruktiota vaan todellisuudesta. Esim Meghanin ja Harryn tarinointi on sellaista, narratiivista konstruktiota todellisuudesta, ei faktista kerrontaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut vaikein, mutta äärimmäisen turhauttava: sukupuolentutkimuksen perusteet.

Miksikö?

A. kurssin sisältö oli täyttä pseudotiedettä ja jargonia, sekä sen pohjalla olevat teoriat vailla mitään tieteen perusperiaatteita, kuten falsifioitavuutta.

B. kurssin sisältö oli näennäisestä avarakatseisuudestaan huolimatta äärimmäisen fundamentalistinen.

C. kurssin arviointi oli hämärää ja tuntui perustuvan satunnaisuuteen.

Jaan kyllä muuten turhautuneisuutesi, mutta A-kohdasta olen kyllä sitä mieltä, ettei ihmistieteissä tuollaista falsifioitavuutta voi vaatia. Luonnontieteissäkin se on kyseenalaista: Jos teoriasta halutaan pitää kiinni, se voidaan aina pelastaa tekemällä siihen lisäyksiä. Mikään evidenssi ei lopullisesti voi romuttaa teoriaa, ja toisinaan on jouduttu jo lopullisesti kuopatuiksi luultuja teorioita kaivamaan esiin. 

Tavallaan noin, suoraan falsifioitavuutta ei ehkä voi vaatia, mutta kun teorioista ihmistieteissä puhutaan kuitenkin ikään samanlaisina teorioina, kuin vaikkapa yleistä suhteellisuusteoriaa, voi niihin mielestäni soveltaa ainakin osittain samoja kriteereitä. Oikeastaan olisi parempi puhua teorian sijasta mielipiteistä. Valtaosa ihmistieteiden teorioista on itse asiassa varsin löhästi todellisuuteen perustuvia mielipiteitä siitä, kuinka asiat toimivat ja kuinka jotakin ilmiötä tulee tulkita.

Näillä (ihmistieteiden) teorioilla ja sosiaalitieteiden standardimalleilla kuitenkin perustellaan ihan konkreettisia, kaikkien kansalaisten arkeen vaikuttavia toimia esim. politiikassa. Ne vaikuttavata siihen, millaisia lakeja säädetään ja sitä, kuinka oikeudenkäytössä lakeja tulkitaan.

Eri tieteen aloja ei voi suoraan verrannollistaa koska ne toimivat oman alansa sisäisellä kielellä joka voi sijoittua ihan eri tasolle kuin toinen teoria. Ihminen joka ei osaa vaihtaa tuota ieltä sotkeutuu pahemman kerran tieteen eri aloja niputtaessaan yhteen. Jo pelkästään fysiikan alalla on teorioita sisälläkin jotka toimivat eri ehdoilla yhteensovittamattomasti. Kvantti- säie ja kaikenteorioista ei voi puhua ristikkäin. Ei vaan voi koska ne kaikki pohjautuvat erilaiseen sisältöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut vaikein, mutta äärimmäisen turhauttava: sukupuolentutkimuksen perusteet.

Miksikö?

A. kurssin sisältö oli täyttä pseudotiedettä ja jargonia, sekä sen pohjalla olevat teoriat vailla mitään tieteen perusperiaatteita, kuten falsifioitavuutta.

B. kurssin sisältö oli näennäisestä avarakatseisuudestaan huolimatta äärimmäisen fundamentalistinen.

C. kurssin arviointi oli hämärää ja tuntui perustuvan satunnaisuuteen.

Jaan kyllä muuten turhautuneisuutesi, mutta A-kohdasta olen kyllä sitä mieltä, ettei ihmistieteissä tuollaista falsifioitavuutta voi vaatia. Luonnontieteissäkin se on kyseenalaista: Jos teoriasta halutaan pitää kiinni, se voidaan aina pelastaa tekemällä siihen lisäyksiä. Mikään evidenssi ei lopullisesti voi romuttaa teoriaa, ja toisinaan on jouduttu jo lopullisesti kuopatuiksi luultuja teorioita kaivamaan esiin. 

Tavallaan noin, suoraan falsifioitavuutta ei ehkä voi vaatia, mutta kun teorioista ihmistieteissä puhutaan kuitenkin ikään samanlaisina teorioina, kuin vaikkapa yleistä suhteellisuusteoriaa, voi niihin mielestäni soveltaa ainakin osittain samoja kriteereitä. Oikeastaan olisi parempi puhua teorian sijasta mielipiteistä. Valtaosa ihmistieteiden teorioista on itse asiassa varsin löhästi todellisuuteen perustuvia mielipiteitä siitä, kuinka asiat toimivat ja kuinka jotakin ilmiötä tulee tulkita.

Näillä (ihmistieteiden) teorioilla ja sosiaalitieteiden standardimalleilla kuitenkin perustellaan ihan konkreettisia, kaikkien kansalaisten arkeen vaikuttavia toimia esim. politiikassa. Ne vaikuttavata siihen, millaisia lakeja säädetään ja sitä, kuinka oikeudenkäytössä lakeja tulkitaan.

Eri tieteen aloja ei voi suoraan verrannollistaa koska ne toimivat oman alansa sisäisellä kielellä joka voi sijoittua ihan eri tasolle kuin toinen teoria. Ihminen joka ei osaa vaihtaa tuota ieltä sotkeutuu pahemman kerran tieteen eri aloja niputtaessaan yhteen. Jo pelkästään fysiikan alalla on teorioita sisälläkin jotka toimivat eri ehdoilla yhteensovittamattomasti. Kvantti- säie ja kaikenteorioista ei voi puhua ristikkäin. Ei vaan voi koska ne kaikki pohjautuvat erilaiseen sisältöön.

Kaiken teoriassa tavoitellaa kyllä yhdistämistä mutta se ei tule tapahtumaan, sillä liian monomutkaisia muuttujia on noissa muissa teorioissa ja ne eivät toimi samoilla tasoilla, edes.

Todellisuus on sillätavalla kompleksista että vastakkaisiltakin näyttävät asiat saattavat olla yhtä aikaa totta mutta eri tasoilla! heh, jatkoin vielä. Tämän kun oivaltaa , oivaltaa jo aika paljon.

Minulle ei ole koskaan ollut vaikeuksia keskustella minkä alan ihmisen kanssa tahansa, koska ymmärrän tämän kompleksisuuden ja puhun kielellä kunkin kanssa jota tämä ymmärtää enkä pakota häntä muuttamaan sanoja omikseni ensin- mikä on nykyään hienostunutta vallankäyttöä julmimmillaan.

Kuka tahansa besserwisser vaan marssi toisen eteen ja ottaa muka auktoriteetin ja alkaa pahoinpidellä toisenlaisesta käsitteistöstä tulevaa ihmistä omien mittareittensa ja -puittensa raameihin.

Tätä nököjään harrastaa myös Valtakunnan ylimmät oikeudensoveltajat nykyisin.

Se ei poikkea totaritärismistä mitenkään. Se on fascismia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narrative construction of reality. Tämä oli englantilaisen filologian laitoksella. En ymmärtänyt koko kurssin aikana, mistä siinä edes oli kysymys. Harmittaa, kun prujut on tullut hävitettyä vuosien varrella, olisi kiva kokeilla, kävisikö se nyt nelikymppisenä paremmin järkeen.

Narratiivi tarkoittaa toisin kuin luullaan muuta kuin tarinaa - se tarkoittaa TARKOITUSHAKUISTA  asenteellista kerrontaa tapahtumista ja asioista. Narratiivi on siis aina masinoitua konstruktiota vaan todellisuudesta. Esim Meghanin ja Harryn tarinointi on sellaista, narratiivista konstruktiota todellisuudesta, ei faktista kerrontaa.

Leftflix haluaa ikuistaa historiaa manipuloiden juuri tuolla tyylillä. Samoin nämä sotakerronnat pelaavat tunteilla.

Ihmetyttää nuo ruotsi-vastaukset, miten niin helppo kieli voi yliopisto-opiskelijalle olla se vaikein kurssi?

Fysikaalinen kemia. Ei varsinaisesti vaikea, mutta ei kiinnostanut yhtään.

yleisen kielitieteen kurssit olivat välillä vaikeita; fonologia, syntaksi

en vaan päässyt sisään siihen

Vierailija kirjoitti:

Kirjanpidon peruskurssi! Liikaa sisältöä liian nopeasti, liikaa yksityiskohtia eikä loogisessa järjestyksessä.

Suoritin kurssin viimeisenä - kun oli jo laskentatoimesta gradu valmiina.

Itse tein jonkun vastaavan kurssin ja tentissä jouduin tekemään kirjanpitoa ensimmäisen ja ehkä viimeisen kerran elämässäni. 

Pakollinen saksan kielen kurssi, jonka tavoitteena oli oppia lukemaan tieteellistä saksankielistä tekstiä. En ollut opiskelut saksaa aiemmin.

Säätötekniikka. Olin suorittanut AMK:ssa säätötekniikan kurssin ja luulin osaavani jotain, mutta yo:n kurssi oli todella vaikeaselkoinen. Edes Schaum's ei auttanut. Pääsin tentistä kolmannella kerralla läpi.

Latina. Järkyttävää käännösmenetelmää ja kieliopin ulkoaopettelua. Turun yliopistolla joskus 1990-luvun alussa. Pakolliset 3ov. Tentti meni läpi vasta kolmannella yrittämällä. Muuten sujuu 6 kieltä mutta jostain syystä ei tuo latina. Sicilia est una insula magna, alkoi oppikirja.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää nuo ruotsi-vastaukset, miten niin helppo kieli voi yliopisto-opiskelijalle olla se vaikein kurssi?

Ei se ole helppo kieli. Minulle tuottaa vaikeuksia painaa mieleen verbit, jotka kuulostavat kaikki samalta, ja joka helkutin substantiivista, onko se en- vai ett-sukuinen. Noissa suvuissa ei ole mitään logiikkaa. Verbit taas muodostetaan kaikki samalla kaavalla: Ensin on joku pronomini (valitse listasta in, an, ut, för(e), av,...), sitten on joku erittäin yleisluonteinen verbi (göra, hålla, se, laga,...), mutta kuitenkaan näistä osista ei pysty laskemaan, mitä tulos tarkoittaa. Seurauksena ne kaikki kuulostavat samalta ja käytän aina jotain ihan väärää sanaa. (Sama verbinmuodostuksen ihan syvältä oleva logiikka taitaa kyllä olla kaikissa indoeurooppalaisissa kielissä.)

Vierailija kirjoitti:

Pakollinen saksan kielen kurssi, jonka tavoitteena oli oppia lukemaan tieteellistä saksankielistä tekstiä. En ollut opiskelut saksaa aiemmin.

Kiinnostaisi tietää, missä yliopistossa ja minkä alan opinnoissa ja milloin tuollainen saksan kurssi oli pakollinen?

Itse olen humanisti Helsingin yliopistosta 80-luvulta, ja meillä oli suoritettava kahdesta vieraasta kielestä tuollainen kurssi, mutta valinnan varaa oli, ei tarvinnut juuri saksaa lukea.

Matematiikan jatkokurssi opettajaksi opiskeleville, luennoitsija legendaarinen Lauri Myrberg. Ainoa kurssi josta en päässyt eka yrittämällä läpi. Vasta toisella kierroksella tajusin, että matematiikan sielu on - epsilon!

Vierailija kirjoitti:

Matematiikan jatkokurssi opettajaksi opiskeleville, luennoitsija legendaarinen Lauri Myrberg. Ainoa kurssi josta en päässyt eka yrittämällä läpi. Vasta toisella kierroksella tajusin, että matematiikan sielu on - epsilon!

Njoo, jos Myrbergiä kuuntelee, se voi olla epsilon, mutta oikeastihan se on joukko. Koko matematiikka palautuu joukko-oppiin.