Mitä aihetta koski vaikein ja turhauttavin yliopistokurssisi?

Johdanto kirjaston käyttöön.

Monimuuttujamenetelmät. 90-luvulla tämä nimi, nykyään jotain syventäviä kvantitatiivisiä tutkimusmenetelmiä.

Vilho Kallioisen romaanisen filologian ranskan fonetiikka. Se oli vain eriytyvä yleisopinto, eli varsinaista ainetta tukeva opinto mutta äärettömän vaikea kurssi. Niin moni ei päässyt siitä läpi, että kesäyliopistossa jouduttiin järjestämään toisen lehtorin tentti, josta kaikki varmasti pääsivät läpi. Ranskan opinnoissa oli vanhoja mieslehtoreita, jotka halusivat jumittaa (naisten) opintoja ja kiusata, kun eivät itse olleet päässeet "oikeisiin miesten töihin".

Virkamiesruotsi farmasian opinnoissa

Chomskilainen Transformaatiokielioppi yleisessä kielitieteessä. Sittemmin se onkin todettu virheelliseksi teoriaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääaineeni oli suomen kieli. Joka ei alaa tunne, ei voi edes aavistaa, millaisiin kantasuomen, morfologian ja syntaksin hienouksiin luennoilla pureudutaan!

Niin totta! Moni tulee opiskelemaan suomen kieltä, koska on pitänyt lukiossa äidinkielestä ja kirjoittamisesta. Harmi vain, että yliopiston suomi on ihan eri maailma ja kirjoittamiseen keskittyvät kurssitkin voi laskea yhden käden sormilla. Omassa vuosikurssissani todella monet jättivät kesken tai vaihtoivat pääainetta.

Juuri näin! Itselleni opinnot olivat shokki, josta en toipunut koskaan. Jotenkin runnoin kurssit läpi, mutta kerran P. Rintalan äännehistorisn luennolla hyvä hyvä ystäväni purskahti itkuun.

Samaan shokkiin törmäävät muutkin kielten opiskelijat. Niitä lähdetään lukemaan, kun kirjoitti enkusta/saksasta/ranskasta ällän, kun kielet on helppoja ja kivoja. Sitten ei pärjääkään sanojen muistamisella, kun yliopisto-opinnot eivät koostu ollenkaan siitä.

Lukion opinto-ohjausta pitäisi parantaa.

No eivät kaikki järkyty. Kyllä minä tiesin hakiessani opiskelemaan englantilaista filologiaa että edessä on nimenomaan kielitieteen opintoja ja kirjallisuustiedettä. Näkihän sen jo pääsykoekirjoista?

Vierailija kirjoitti:

Säätö- ja systeemitekniikka (SÄSY). Kurssista ei ollut kurssikirjaa, vain joku luentomoniste josta puuttui kaikki tärkeät kohdat joita piti luennoilla käydä täydentämässä. No, en jostain syystä käynyt luennoilla niin olihan se hiukan haastavaa.

Jos opiskeluaikoinani olisi ollut samanlainen internet kuin nyt niin olisin valmistunut 1/3 ajasta. Olen jälkeenpäin katsellut youtubesta videoita näistä aiheista ja päivitellyt että kyllä on nykynuorilla helppoa, aivan mielettömän hyviä luentoja löytyy netistä animointien kera. Mihin koko yliopistoa enää edes tarvitaan.

Vähän samanlaisia kokemuksia pariltakin pakolliselta matematiikan syventävältä kurssilta aikanaan. Tuntui todella vaikealta seurata professorin ajatuksenjuoksua ja tentistä tuli parilla yrityksellä se ykkönen. Nykyään kun katsoo netistä muiden luennoivan samaa asiaa niin homma vaikuttaa paljon selkeämmältä. Eli ehkä aihe ei ollutkaan niin vaikea vaan pelkästään surkea luennoija teki siitä vaikean. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku 1800-luvun amerikkalaista kirjallisuutta käsitellyt. Aihe oli sinänsä mielenkiintoinen, mutta luettavaa oli aivan sairas määrä. Mitään muuta ei olisi ehtinyt tehdä kuin valmistautua seuraavalle luennolle.

Ylipäätään kirjallisuuden tenttipaketit oli käsittämättömän suuria. 20 kirjaa ei ollut poikkeus. Kaverit vielä kuvittelivat, että niitähän on helppo lukea, kun ovat romaaneja.

Sitten tentissä on neljä kysymystä, neljästä eri kirjasta. Miten sattuikin niin usein, että kysymykset olivat juuri niistä kahdesta, joista et ehtinyt lukea kuin ehkä takakansitekstin?

Okei. Kerran oli hauska kirjallisuustieteen tentti. Kirjoja oli lähes 20, mutta opettajaksi suuntautuville kuului pakollisena lastenkirjallisuus. Tenttikirjoina oli siis mm. Krokotiili Genaa ja Muumipeikkoa.

Minulle vaikein kurssi oli juurikin kirjallisuuskurssi, saksankielisten maiden kirjallisuushistoria, kaikille germaanisen filologian opiskelijoille pakollinen. Lehtori oli vanhahko itävaltalainen, aina hyvin siististi pukeutunut herrasmies, joka oli luultavasti vetänyt kaikki kurssinsa samalla hyväksi havaitulla kaavalla 70/80-luvulta lähtien (tämä siis vuonna 2013 muistaakseni). Itävallan maantuntemuksessa hänellä sentään oli diaprojektori (kyllä, sellainen alkuperäinen) ja vanhoja diakuvia Itävallasta, mutta kirjallisuuskurssilla piti vain tehdä muistiinpanoja hänen luennoistaan. Ei edes kalvosulkeisia, ei piirtoheitinkalvoja, eikä edes taululle kirjoittamista, vain lehtori puhumassa salin edessä. Luennot olivat kaiken lisäksi ainoastaan klo 18-20, mahdollisuutta aikaisempiin ei ollut. Oli siis pakko sekä olla joka kerta paikalla myöhään illalla ja kuunnella todella tarkkaan, sekä tehdä muistiinpanoja koko ajan. Tentti tuli luennoista + niistä lukuisista saksankielisen kirjallisuuden klassikoista, jotka piti kurssia varten lukea (ei todellakaan mitään helppoa ja kevyttä lukemista).

Nykyään näitä legendaarisia kursseja ei ikävä kyllä enää uudet germanistit pääse kokemaan, sillä tämä lehtori kuoli yllättäen vuonna 2014.

Georg Gimpl näyttelemässä Günter Grassin Katze und Maus -novellia kirjallisuusluennolla oli klassikko. Minun aikaani 00-luvulla luento oli aamukahdeksalta, ei illalla.

Vierailija kirjoitti:

Tilastotiede

Jos on ollut OKLn pakollinen Tilasto2, niin tuolloin julkinen salaisuus oli, että useampi kävi hoitamassa suullisella kuulustelulla tuon kurssin läpi.

Kansantaloustiede.

Vierailija kirjoitti:

Monimuuttujamenetelmät. 90-luvulla tämä nimi, nykyään jotain syventäviä kvantitatiivisiä tutkimusmenetelmiä.

Minä kävin ihan vasta tuon nimisen kurssin.

Vierailija kirjoitti:

Tieteenfilosofia tais olla. Millään ei jaksanut kuunnella ja tentistä tuli 2. No, moni ei päässyt edes tenttiä ekalla kerralla läpi. Mitään hyötyä ko. kurssista ei ole kaiken lisäksi ikinä ollut.

Mitä vaikeaa tossa oli? Laiskotuksesi ainoa ongelma.

Jos olisit ollut hereillä ja ajatellut asioita, siitä kurssista olisi voinut ollakin hyötyä. Et tainnut oikein kotiutua tiedemaailmaan?

Julkisoikeus. Uusimalla sai kurssit aina läpi. Ulkoa opettelemista ja kysymykset aina muutamalta sivulta. Tuurista kiinni, mitkä kysymykset osuivat.

Yhdyskuntasuunnittelun perusteet. Aihe sinänsä hyvinkin kiinnostava mutta luennoitsija oli sellainen hiljaa jupiseva gubbe, joka veti keltasta jaffaa ja jonka puheesta ei saanut tolkkua. Nukutti ja jengi pinnasi luennoilta

Turhauttavin ikinä oli farmakognosia farmasian opinnoissa. Se ei ollut vaikeaa, mutta kun asia ei pätkääkään kiinnostanut ja oppikirjaakaan tähän aiheeseen ei ollut. Luennoilla lehtori turisi pääasiassa omia aiheeseen liittymättömiä tarinoitaan. 

Saksan opinnoissa pahin oli teoreettinen kielioppi 2, varmaan vieläkin kamala tenttikirja tallessa varastossa (Helbig & Buscha).

Turhin: vertaileva anatomia

2 tylsintä: talousoppi ja kansanterveystiede

Elämäni työläin tentti päästä läpi : endokrinologian erikoistumistentti (valtavan ison ja vaikean tentittävän aineiston takia: taisi mennä viitisen vuotta sen läpi lukemiseen). Huh huh. Takapuoli puutuu vieläkin sitä muistellessa.

Kieltenvälinen tiedonhaku.

Algometrien optimointi... Kuinka monta väärää oikeaa vastausta voi kurssilla olla

Entsymologia. Sytokromi P450-entsyymijärjestelmä.