Lue keskustelun säännöt.
Mitä aihetta koski vaikein ja turhauttavin yliopistokurssisi?
Kommentit (841)
Ja jos vielä siihen lisäisi, että: omnia mea, mecum porto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai kamala miten alkavat muistojen arkistot avautua! Pakko jakaa vielä kokemukseni kauppaoikeudesta, jota tosin luin lopulta vain parin kurssin verran. Epäonnekkaasti alkuperäinen proffa menehtyi yllättäen vähän epämääräisesti. Hänen tilalleen tullut tapaus oli todennäköisesti kehnoin luennoitsija, jonka olen koskaan tavannut. Puheessa oli niin paljon täytesanoja tyyliin "että, tuota", että ne poistamalla parin tunnin luento olisi varmaan ollut tiivistettävissä 20 minuuttiin... Joskus turhautuneena taisimme pitää tukkimiehen kirjanpitoa siitä, miten monta kertaa kukin täytesana toistuu yhden luennon aikana. Viivarivit olivat pitkiä.
Toki tentitkin olivat hieman turhauttavia, kun luettuasi hiki päässä pari tiiliskiveä per tentti, pääsit vain toteamaan, ettet muista höykäsen pöläystäkään kysytyistä aihepiireistä. Jotain yleisluontoisempaa olisi varmaan osannut vastata, mutta muistan vieläkin ketutukseni katsoessani kysymystä "määrittele rautatievastuulaki". Muistin, miten ko. teksti asettui kirjan sivuille, mutta asiasisältö ei selvästikään ollut tallentunut minnekään :D Ei tullut kovin häävejä arvosanoja niistä tenteistä.
Estetiikan perusopinnot: estetiikan keskeisten teoreetikkojen käsityksiä esteettisen sisällöstä ja merkityksestä. Esim. Platonin ideaoppi. Kun istuinkaan ei ole istuin, vaan istuimen mielikuva.....uih. Sain läpi aikoinaan jotenkin, en vaan muista, millä eväillä.
Tilastotiede ja psykometriikka (olen kaikkeen matemaatikkkaan ja numeroihin liittyen täysin lahjaton).
Fonetiikan kurssi Puheen tuottaminen ja havaitseminen. Kuulostaa yksinkertaiselta
mutta todella vaikeita, fysiikkaan (?) liittyviä juttuja.
Neurofarmakologia, pääsin läpi koska korona-aikaan tentin sai suorittaa kotoa käsin ja vilkuilla muistiinpanoja.
Vaikea ja turhauttava ovat eri asioita, ja kumpaakin on monenlaista.
Turhauttavia ovat jotkut pakkopullakurssit, jotka kuuluvat tutkinnon perusopintoihin, mutta joiden aihe ei kiinnosta ja joita en tarvitse. Esimerkiksi nyt syksyllä ollut tietoliikennetekniikan peruskurssi, joka keskittyi hyvin rautatason asioihin, jotka eivät ole oma juttuni.
Kurssilla oli sentään opetus hyvin järjestetty. Toisella tavoin turhauttavia ovat olleet kurssit, joiden aihe kyllä kiinnostaisi, mutta opetus on perseestä. Huonon opetuksen takia kurssi voi olla myös vaikea, vaikkei aihe itsessään sitä olisi. Tällaisia ovat mm. kurssit, joissa ei ole kurssikirjaa tai monistetta, vaan pelkästään luennot, ja ne luennot ovat sellaisia että opettaja lukee suoraan paperista ääneen. Sitä paperia ei kuitenkaan pyynnöstä huolimatta voi antaa opiskelijoille kopioitavaksi. Yliopistossa on ihan käsittämättömän huonoa opetusta toisinaan. Järkytti varsinkin kun kävin lukion normaalikoulussa, jossa opetus (auskultanttien tunteja lukuunottamatta) olikin ihan vimpan päälle, sillä siellähän opettajia kiinnostaa nimenomaan se opettaminen, eivät ole sattumalta alalle joutuneita. - Näitä tällaisia on ollut mm. sosiolingvistiikan kurssi aikoinaan, ja nyt esim. muutamat sulautettujen järjestelmien ohjelmoinnin kurssit. (Opiskelen toista tutkintoa paraikaa.)
Sitten on ne ihan vain aihepiiriltään vaativat kurssit, kuten laskennan teoria. Se puolestaan ei ollut turhauttavaa ollenkaan, vaikka pitikin tehdä töitä asiat tajutakseen.
Moni vaikeaksi/turhauttavaksi tässä ketjussa mainittu kurssi taas on minulle ollut helppo, kuten logiikka ja diskreetti matematiikka. Topologia ei ehkä ollut ihan niin helppo, mutta se tarjosi ratkaisevia uusia oivalluksia. Se oli kyllä myös niitä kursseja, joita ei ihan parhaalla mahdollisella tavalla opetettu. Minua se ei haitannut, mutta näki selvästi kurssin kohdan jossa jengi putosi kärryltä, eikä opettaja osannut siihen reagoida, paahtoi vain eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toki tentitkin olivat hieman turhauttavia, kun luettuasi hiki päässä pari tiiliskiveä per tentti, pääsit vain toteamaan, ettet muista höykäsen pöläystäkään kysytyistä aihepiireistä.
Minä kyllä pääsin tiiliskivitenteistä läpi, jopa erinomaisin arvosanoin, mutta tuntui, että sitä mukaa kun suollan asiat koepaperille, ne poistuvat päästäni ikuisiksi ajoiksi. Turhauttavaa tavallaan sekin.
Vierailija kirjoitti:
Tietorakenteiden ja algoritmien suunnittelua ja toteutusta. Tentin muistaakseni 9 kertaa.
t. tietojenkäsittelijä
Ja niin turhaa. Minä sain ekalla yrittämällä läpi ja parhaalla arvosanalla vielä ja todella tykkäsin aiheesta, mutta enpä ole työelämässä missään tarvinnut. Nyt olen työtön koodari. Samoin tuo muutamaan kertaan vastauksissa mainittu C-ohjelmointi ei ole tuottanut ongelmia. Mutta ehkä se on joillakin tutkintoon kuuluva pakollinen kurssi, jota oikeasti ei sen jälkeen tarvitse ja joka siksi on turhauttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sähkö- ja magnetismioppi. Tätä tahkottiin porukalla monta vuotta. Ei vaan päässyt tentistä läpi, demolaskujakin sai raavittua just tenttiin vaaditun minimin kasaan. Huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki tentitkin olivat hieman turhauttavia, kun luettuasi hiki päässä pari tiiliskiveä per tentti, pääsit vain toteamaan, ettet muista höykäsen pöläystäkään kysytyistä aihepiireistä.
Minä kyllä pääsin tiiliskivitenteistä läpi, jopa erinomaisin arvosanoin, mutta tuntui, että sitä mukaa kun suollan asiat koepaperille, ne poistuvat päästäni ikuisiksi ajoiksi. Turhauttavaa tavallaan sekin.
Sama oli yleensä itselläkin, että lukutentit menivät hyvin, mutta jotenkin tuo kauppaoikeus jäi mieleeni sellaisena haist v*ttu-kokonaisuutena :D
Yksi järkytys oli kyllä myös ihan ensimmäisenä tenttimäni markkinoinnin perusteet. Iki-ihana Kotlerin tonnin painoinen perusteos, arvosana taisi olla 1 sen aikaisella 1-5 asteikolla. Eikä siinäkään mitään, mutta olin ehtinyt markkinointia jo vuoden lukea AMK:ssa, eli perusteet sikäli oli hallussa. Se vaan, että juuri Kotlerin mukaan selvitettynä eivät sitten olleetkaan. Muistan muutaman muunkin ko. tenttiä kauhistuneen, ja pakkohan se oli uusia kun se ykkönen otti hivenen ohimoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääaineeni oli suomen kieli. Joka ei alaa tunne, ei voi edes aavistaa, millaisiin kantasuomen, morfologian ja syntaksin hienouksiin luennoilla pureudutaan!
Niin totta! Moni tulee opiskelemaan suomen kieltä, koska on pitänyt lukiossa äidinkielestä ja kirjoittamisesta. Harmi vain, että yliopiston suomi on ihan eri maailma ja kirjoittamiseen keskittyvät kurssitkin voi laskea yhden käden sormilla. Omassa vuosikurssissani todella monet jättivät kesken tai vaihtoivat pääainetta.
Tämä on muuten harmi, ettei asiaa koulussa kerrota. Minulla taas oli päinvastoin, kirjoittaminen ei kiinnosta, mutta kielen analysointi sitä enemmän, ja tietämättäni olin omin päin sitä vieraiden kielten kursseilla harrastanutkin. Vasta yliopistossa jo ollessani löysin sellaisen aineen kuin yleinen kielitiede, ja vaihdoin opiskelemaan sitä.
Yritin alun perin opiskella fysiikkaa, mutta totesin että se ei ole ollenkaan minun alaani. Jos kolmannella yrittämällä saa kurssin läpi niin voinee todeta, että kurssi on vaikea, ja sitä useimmat fysiikan kurssit minulle olivat. Jouduin myös toteamaan, että koulufysiikan opeille ei yliopistossa ole mitään käyttöä. Yhden pakollisen ohjelmointikurssin kautta löysin tietojenkäsittelyn ja sitä kautta kieliteorian, ja edelleen kielitieteen ja sittemmin kieliteknologian.
Vierailija kirjoitti:
Yksi järkytys oli kyllä myös ihan ensimmäisenä tenttimäni markkinoinnin perusteet. Iki-ihana Kotlerin tonnin painoinen perusteos, arvosana taisi olla 1 sen aikaisella 1-5 asteikolla. Eikä siinäkään mitään, mutta olin ehtinyt markkinointia jo vuoden lukea AMK:ssa, eli perusteet sikäli oli hallussa. Se vaan, että juuri Kotlerin mukaan selvitettynä eivät sitten olleetkaan. Muistan muutaman muunkin ko. tenttiä kauhistuneen, ja pakkohan se oli uusia kun se ykkönen otti hivenen ohimoon.
Mulle on olleet vaikeita juuri tuollaiset, joissa olevinaan väännetään niin tieteellistä teoriaa, mutta joka teoreetikolla on oma teoriansa. Sitä näkyy olevan markkinoinnissa (okei, olen vain pintapuolisesti tutustunut), kasvatustieteessä, ja esim. tiedonhankintatutkimuksessa, jota tulevat kirjastonhoitajat joutuvat opiskelemaan. Tuntuu että ne tutkijat eivät keskustele keskenään ollenkaan, vaan kehittävät itse kukin johonkin rajoitettuun kysymykseen vastaavan ad hoc -teoriansa, ja koettavat sillä sitten selittää kaiken. Ja yleensä asia vielä esitetään sekavan kaavion muodossa, jossa on ympyröitä ja laatikoita ja nuolia vähän sinne tänne, ilman että kerrotaan mitä kukin tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikkein turhauttavin, mutta tein joskus 90-luvulla kirjatenttinä nationalismiin ja oikeistopopulismiin jotenkin liittyvän opintomoduulin, jossa yksi tentittävistä kirjoista oli Eric Hobsbawmin Nationalism. Olen tenttinyt paljon todella ihmeellisiä englanninkielisiä kirjoja, mm. osia Deleuze ja Guattarin teoksesta Anti-Oedipus: Capitalism and Schizophrenia, joka oli kauniisti sanottuna haastava. Silti tuo Nationalism on kamalin kirja jonka olen ikinä kahlannut läpi, siinä oli kirjaimellisesti melkein koko sivun pituisia virkkeitä.
Turhauttavin kenties vanhojen käsialojen kurssi. Historialliset kirjaisintyylit olis vielä mennyt mutta 1400- 1700 -lukujen ruotsinkieli otti koville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietorakenteiden ja algoritmien suunnittelua ja toteutusta. Tentin muistaakseni 9 kertaa.
t. tietojenkäsittelijä
Ja niin turhaa. Minä sain ekalla yrittämällä läpi ja parhaalla arvosanalla vielä ja todella tykkäsin aiheesta, mutta enpä ole työelämässä missään tarvinnut. Nyt olen työtön koodari. Samoin tuo muutamaan kertaan vastauksissa mainittu C-ohjelmointi ei ole tuottanut ongelmia. Mutta ehkä se on joillakin tutkintoon kuuluva pakollinen kurssi, jota oikeasti ei sen jälkeen tarvitse ja joka siksi on turhauttava.
Täh? Tietorakenteet ja algoritmit on suunnilleen tärkein tietojenkäsittelytieteen tai tietotekniikan kandiopintojen kurssista. Jos on tarpeen kirjoittaa yhtään monimutkaisempaa koodia, niin ko. kurssilla opetetut tiedot ovat tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Turhauttavin kenties vanhojen käsialojen kurssi. Historialliset kirjaisintyylit olis vielä mennyt mutta 1400- 1700 -lukujen ruotsinkieli otti koville.
Mutta jos sukututkimus kiinnostaa, tuollaisesta kurssista on hyötyä. Varsinkin nyt, kun kirkonkirjoja ja muitakin vanhoja asiakirjoja on digitoitu pilvin pimein nettiin.
Kaikki elämänhallintaan ja ekologisuuteen ym. liittyvät diibadaabailut, jotka ovat valitettavasti tulleet myös yliopistojen riesaksi viemään aikaa todellisten asioiden opiskelulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pianonsoitto.
Olen äärimmäisen epämusikaalinen.
Missä tiedekunnassa joutui soittamaan pianoa täysin epämusikaalisena?
Oiskohan jotain varhaiskasvatuksen opintoja?
Statistinen fysiikka, tuttavallisemmin sadistinen fysiikka. Vieläkin tulee kylmät väreet.
XML-merkintäkielen perusteet. Tajutonta tuskaa. Hrrrrr….
Pakko myöntää, että minulla oli hetkittäin hysteerisen hauskaa, kun ranskaa pääaineenaan opiskellut kämppikseni kävi noita latinan kursseja :D No, meille jäi niistä käsiin kourallinen hyviä fraaseja moneen käyttöön, kuten vaikkapa yöelämään hyvin soveltuva noli me tangere! :D