Mitä aihetta koski vaikein ja turhauttavin yliopistokurssisi?

Olin tottunut oman aineen opetuksessa modernimpaan keskustelevaan tyyliin, joten aika karmea kokemus oli kun otin ihan kiinnostuksesta yhden historian peruskurssin. Absoluuttisesti turhauttavin kurssi ikinä!

Tuntui kun olisin päätynyt komediasarjaan, jossa parodioitiin 1800-luvun yliopisto-opetusta: kurssia opetti ikivanha proffa, jolla oli klassiset pullonpohjalasit, ja joka luennoi isossa luentosalissa sössöttäen pikavauhtia itsekseen edessä kiinnittämättä mitään huomiota opiskelijoihin. Hän heitti aina minuutiksi pariksi esille jonkun kalvon, jonka vetäisi nopeasti pois ennen kuin kukaan ehti kopsata edes puoliakaan.

Kurssi ei periaatteessa ollut vaikea, mutta todella turhauttavaa oli istua siellä, kun ei ehtinyt saada selvää mistä puhuttiin, eikä ko. proffa edes suostunut antamaan kalvoistaan kopioita (ei ehkä tiennyt, että kopiokoneet oli keksitty, kun mikrofonikin oli tuntematon juttu?). Kalvotkin hän oli varmaan värkännyt jossain luolassa mesoliittisella kivikaudella omin kätösin, joten niistäkin oli vaikea saada enää mitään selvää proffan suoritettua lukemattomilla peruskurssilla nämä pikakalvosulkeisensa. Olis pitänyt saada videoitua tämä kurssi, oli se sen verran koomista jälkikäteen muisteltuna.

Silloin ei tietenkään naurattanut. Taisi olla ainoa kurssi jonka olen koskaan jättänyt kesken ja tenttimättä.

Ohho täällä onkin paljon fiksua sakkia! Ajattelin että max pari tyyppiä vastaa.

Ap

Säveltapailu, Sibelius-Akatemiassa.

Taulukkolaskenta ja analytiikka. Terkut Aalto-yliopistoon!

Informaatiolainsäädäntö- ja etiikkakirjakurssi meni uusintaan. Paksusta kirjasta tuli essee, jonka vastaus löytyi toka vikalta sivulta. Pääsin uusinnasta läpi, koska tietokone arpoi minulle samat kysymykset. Suomen kielen sivuaineena jätin muutaman kurssin jälkeen yllättävän vaikeana.

Johdatus yliopisto-opintoihin. En meinannut millään päästä läpi, teoreettisuustaso oli vaikeampaa kuin mihin olin tottunut.

Oli yksi sosiologian kurssi, jonka tenttiin oli neljä paksua opusta. En kerennyt kunnolla lukea, koska perheongelmia. Menin kuitenkin tenttiin ja kumma kyllä sain sen läpi. Turhautumisen jälkeen onnistuminen.

Elektrodynamiikka. En muista millä nimellä se oli silloin ja mitä mahtaa olla nykyään, mutta kuitenkin se missä lähinnä opetellaan johtamaan, käyttämään ja ymmärtämään Maxwellin yhtälöitä. Minulle menee suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikkakin helpommin jakeluun, tuo oli niin abstraktia ja niin matemaattista. Olen äärettömän ylpeä kun sain siitä lopulta 2 (asteikko oli silloin 1-3), mutta kävinkin sen kurssin useamman kerran...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätin kesken suomen kielen syntaksin kurssin, kun siellä olisi pitänyt jäsentää lauseita ääneen vuoron perään. Toisen opettajan kurssilla ei onneksi tällaista ollut. Toinen piina oli kielenhuollon kurssi, mutta se johtui lähinnä lehtorin äärettömän narisevasta äänestä ja uuvuttavan tylsästä tyylistä. Mitään sinänsä kovin vaikeaa sisältöä ei suomen kielen opintoihin sisältynyt.

Anna kun arvaan: kielenhuollon kurssi ja R. Starck? :D

😄 Varmasti kaikki muistavat tämän saman henkilön esimerkkilauseet, joissa hän avoimesti näytti elämänkatsomuksensa. ”Jeesus sanoi kaksoispiste lainausmerkki sallikaa lasten tulla tyköni piste lainausmerkki.

Vierailija kirjoitti:

Ohho täällä onkin paljon fiksua sakkia! Ajattelin että max pari tyyppiä vastaa.

Ap

Tää jaksaa aina huvittaa miten jotkut kuvittelevat olevansa jotain niin uniikkia, kun ovat tällä palstalla. :D

Muinaiskirkkoslaaville ei ole kyllä ollut tarvetta toistaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi järkytys oli kyllä myös ihan ensimmäisenä tenttimäni markkinoinnin perusteet. Iki-ihana Kotlerin tonnin painoinen perusteos, arvosana taisi olla 1 sen aikaisella 1-5 asteikolla. Eikä siinäkään mitään, mutta olin ehtinyt markkinointia jo vuoden lukea AMK:ssa, eli perusteet sikäli oli hallussa. Se vaan, että juuri Kotlerin mukaan selvitettynä eivät sitten olleetkaan. Muistan muutaman muunkin ko. tenttiä kauhistuneen, ja pakkohan se oli uusia kun se ykkönen otti hivenen ohimoon. 

Mulle on olleet vaikeita juuri tuollaiset, joissa olevinaan väännetään niin tieteellistä teoriaa, mutta joka teoreetikolla on oma teoriansa. Sitä näkyy olevan markkinoinnissa (okei, olen vain pintapuolisesti tutustunut), kasvatustieteessä, ja esim. tiedonhankintatutkimuksessa, jota tulevat kirjastonhoitajat joutuvat opiskelemaan. Tuntuu että ne tutkijat eivät keskustele keskenään ollenkaan, vaan kehittävät itse kukin johonkin rajoitettuun kysymykseen vastaavan ad hoc -teoriansa, ja koettavat sillä sitten selittää kaiken. Ja yleensä asia vielä esitetään sekavan kaavion muodossa, jossa on ympyröitä ja laatikoita ja nuolia vähän sinne tänne, ilman että kerrotaan mitä kukin tarkoittaa.

Olevinaan väännetään = ollaan vääntävinään! Tämä pitää akateemisen osata.

Talousjohtamisen kurssi jäi kesken, vaikka yleensä olen ollut hyvä matemaattisissa aineissa. Ura ei kuitenkaan onneksi kaatunut siihen, olen nykyään johtotehtävissä taloushallinnossa.

Vierailija kirjoitti:

Fysiikan matemaattiset menetelmät Serimaan aikaan. Tenttipaperit useampi A4 ja joka helkkarin tehtävässä abcdefghi -kohdat.

Serimaa vaan oli kova lyyli

Vierailija kirjoitti:

Johdatus yliopisto-opintoihin. En meinannut millään päästä läpi, teoreettisuustaso oli vaikeampaa kuin mihin olin tottunut.

Fuksi kurssi teetti vaikeuksia, no hei haloo! Oletkohan ihan oikeassa paikassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unkarin jatkokurssi

Minulle jo unkarin alkeet olivat tarpeeksi vaikeita, jatkokurssia en edes yrittänyt. Muita kieliä opin helposti, en tiedä mikä unkarissa tökki.

Kyllä unkarin kielihistoria päihitti jakokurssinkin

Analyyttinen kemia ja biokemia. Yritin kahtena vuonna molempia kursseja, mutta ei mennyt läpi ja tosi monet muutkin saivat hylätyt näistä kursseista.

Tilastotiede 🤯

Prosessioikeus. Viimeinen tentti ja tenttialue 2000 sivua. Juuri ja juuri pääsin läpi, mun huonoiten mennyt tentti yliopistoaikana. Ei se vaikeaa tavallaan ollut, valtavasti luettavaa ja viimeinen tentti ennen valmistumista.

Orgaanisen kemian jatkokurssi oli ainoa, mitä pystyi kutsumaan melko vaativaksi.