Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen täysin kyllästynyt perhe-elämään
29.03.2015 |
Olen täysin kyllästynyt perhe-elämään ja meillä on siis kaksi lasta, 5- ja 7-vuotiaat. Kaikki muuttui tietysti, kun lapset tulivat taloon. Vauvavuodet menivät hyvin, kun mies hoiti paljon lapsia ja itse sain vielä jatkaa elämääni suurin piirtein sellaisena, kuin olin kuvitellutkin lapsiperheen arjen olevan, eli söpöä, kaunista ja aikuisten ohjaamaa.
Mutta nyt kun lapset ovat 5- ja 7, olen täysin vittuuntunut mieheeni ja siihen, että lapset määräilevät meillä kaikesta. Tai voi olla, että he saavat vain enemmän tilaa kuin minä aikoinani, mieheni kyllä asettaa heille rajoja, mutta ne ovat way out of missä minun rajani kulkisivat, mutta raakalaismaisen luonteeni takia en uskalla oman mukavuudwn haluni takia komentaa lapsia, etten vaikuttaisi pelottavalta ja huutavalta vanhemmalta.
Meillä on siis aika isot näkemyserot miehen kanssa siitä, miten iso rooli lapsilla saa koko perheen sisällä olla. Olen pohtinut välillä rakastajan eli ulkopuolisen miessuhteen hankkimista, kun miehestäni on tullut ihan kanaemo ja itsellä taas olisi aivan muita tarpeita. Ei nyt ensisijassa ja vain seksi, vaan haluaisin esim. viikonloppuaamuisin herätä niin, ettei jokapaikassa ole mölisemässä lapsia. Haluaisin mieheni takaisin. Haluaisin lapset näkyy, muttei kuulu -muottiin. Ja toisaalta en haluaisi, koen, että se olisi lapsille varmaan pahaksi. Minut kasvatettiin niin. Kun olin lapsi, minun piti miellyttää äitiäni ja kun olen "äiti", minun pitää miellyttää lapsiani. Todella vituttavaa. En tiedä mitä tekisin. En haluaisi jättää koko paskaa taaksenikaan, lapsista olen jotenkin ihana ja he tarvitsevat minua, kun kerran saavat olla kuin pellossa kanssani. Luulen, että jos meillä olisi minun sääntöni, heitä ei haittaisi, vaikka muuttaisin poiskin tai sitten meillä varmaan olisi aina huutoa ja itkua. On sitä kyllä nytkin ihan liikaa. En tiedä, mikä on tarpeeksi. Haluaisin kieltää marinat kokonaan.
Kommentit (233)
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 20:49"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 20:45"]
Miksi aloittaja olet noin tiiviisti yhteydessä äitiisi, jos äitisi pilaa elämäsi ja tekee kaiken väärin? Etkö voi vaan ottaa etäisyyttä?
[/quote]
En oikeastaan juuri nyt olekaan. Luulin jo välillä olevani tasapainossa hänen kanssaan ja silloin koitin vielä hakea jonkinmoista yhteyttä häneen, mutta huomasin sitten kun mulle tuli oma kriisini, etten olekaan. Silloin tein kyllä pesäeroa, mutta olen myös koittanut vielä kerran kuulostella, mitä hän todella ajattelee minusta, ennen kuin lasken irti. Minusta on kauheaa, ettei mulla ole rakastavaa äitiä. Se on kauheaa. Tarttisin rakkautta.
Ap
[/quote]Tiedän, se on kauheaa kun oma äiti on kylmä. Mä en pystyisi rakastamaan ketään, ellei Jeesus rakastaisi mua. Olen antanut äidilleni anteeksi. Jeesus Kristus on mun ykkönen, ennen mua ja muita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta siis miksi se sähköposti tuosta analyysistä on huono idea? Vai onko se niin, että kun se onkin vahingoittamistarkpituksessa niin se ei vaan johda mihinkään? Sinänsä kyllä nauttisin vahingoittamisesta... Hitsi, miten mä pääsen eroon halustani satuttaa mun äitiä todellakin? Siinähän on se ongelma, että äidin tappamisesta saa saman tuomion kuin ihmisen tappamisesta. Vitsi vitsi paitsi ettei naurata paitsi tappotunnelmissa oon.
Ap
Ap, pane välit poikki äitiisi. Mitä ennemmin, sitä parempi. Et ole enää lapsi hänen armoillansa.
Ap - koko maailmasi pyörii vain sinun ympärilläsi. Voisitko nyt kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää, etteivät kaikki muut ihmiset ole sitä varten, että he jaksaisivat loputtomasti tukea ja ymmärtää sinua ja äitisuhdettasi.
Tämä voi tulla uutisena noin itsekeskeiselle ihmiselle, mutta useimmilla meistä on ollut epätäydellinen lapsuus, vaikeat suhteet vanhempiin jossain vaiheessa elämää - paljon päiviä, joita haluaisi vaihtaa lapsuudestaan pois ja kamalasti kysymyksiä, joihin ei saa vastausta.
Kun tulin itse äidiksi, päätin - siis todella PÄÄTIN - että en vatvo lapsuuden traumojani enkä missään nimessä ainakaan siirrä niitä omille lapsilleni. Päätin ymmärtää, että vanhempani ovat sellaisia kuin ovat osaksi siksi, että heillä oli sellaiset vanhemmat ja sellainen lapsuus kuin oli. Hekään eivät valinneet omia epätäydellisiä ja tunnevammaisia vanhempiaan. He eivät valinneet lapsuuttaan. Minäkään en valinnut mutta nyt aikuisena voin hyväksyä sen ja päättää itse elää toisenlaista elämää.
Ota AP pari päivää lomaa sieltä perheestäsi ja mene jonnekin hetkeksi yksin miettimään, miten haluat elää loppuelämäsi. Katkerat marttyyrit ovat hirveitä - oli ne minkä ikäisiä hyvänsä. Sulla voisi olla vielä 4-kymppisenä edessä ihana elämä. Mutta sun täytyy päättää itse. Äitisi ei päätä tätä asiaa puolestasi.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 21:25"]
Ap, pane välit poikki äitiisi. Mitä ennemmin, sitä parempi. Et ole enää lapsi hänen armoillansa.
[/quote]
En kyllä laita saan niin valtavasti kiksejä hänen kiusaamisestaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehdi lukea koko ketjua, mutta vaikutat täyspäiseltä aikuiselta. Ole itsellesi armollinen. Mutta hanki ammattitaitoinen, äitiyteen erikoistunut psykologi avuKsesi. Sinussa on valtavasti potentiaalia.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 21:26"]
Ap - koko maailmasi pyörii vain sinun ympärilläsi. Voisitko nyt kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää, etteivät kaikki muut ihmiset ole sitä varten, että he jaksaisivat loputtomasti tukea ja ymmärtää sinua ja äitisuhdettasi.
Tämä voi tulla uutisena noin itsekeskeiselle ihmiselle, mutta useimmilla meistä on ollut epätäydellinen lapsuus, vaikeat suhteet vanhempiin jossain vaiheessa elämää - paljon päiviä, joita haluaisi vaihtaa lapsuudestaan pois ja kamalasti kysymyksiä, joihin ei saa vastausta.
Kun tulin itse äidiksi, päätin - siis todella PÄÄTIN - että en vatvo lapsuuden traumojani enkä missään nimessä ainakaan siirrä niitä omille lapsilleni. Päätin ymmärtää, että vanhempani ovat sellaisia kuin ovat osaksi siksi, että heillä oli sellaiset vanhemmat ja sellainen lapsuus kuin oli. Hekään eivät valinneet omia epätäydellisiä ja tunnevammaisia vanhempiaan. He eivät valinneet lapsuuttaan. Minäkään en valinnut mutta nyt aikuisena voin hyväksyä sen ja päättää itse elää toisenlaista elämää.
Ota AP pari päivää lomaa sieltä perheestäsi ja mene jonnekin hetkeksi yksin miettimään, miten haluat elää loppuelämäsi. Katkerat marttyyrit ovat hirveitä - oli ne minkä ikäisiä hyvänsä. Sulla voisi olla vielä 4-kymppisenä edessä ihana elämä. Mutta sun täytyy päättää itse. Äitisi ei päätä tätä asiaa puolestasi.
[/quote]
Mien haluan elää loppuelämäni? En kai mä siitä päätä? En saa asioita, joita haluan. Ihan sama, mitä mä haluan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai tuo mikään ihme ole jos maalaisjärjellä ajattelee että jos laiskottaa, niin ei silloin huvita koko ajan olla tekemässä jotain lasten kanssa. Hanki lapsille paljon harrastuksia, ja anna lupa olla kavereiden kanssa. Sitten yhdessäolo voi olla läksyissä auttoa tai telkkarin katselua yhdessä ja iltasatu ja samalla mukavaa jutustelua. Ei mun mielestä vanhemman tarvitse lapsen leikkikaveri olla. Sun lapsilla on tylsää ja siksi ne kinuaa ja härnää sua koko ajan.
T. Ei lapsia enkä ehkä halua mutta olen ollut lastenhoitaja
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 21:29"]
En ehdi lukea koko ketjua, mutta vaikutat täyspäiseltä aikuiselta. Ole itsellesi armollinen. Mutta hanki ammattitaitoinen, äitiyteen erikoistunut psykologi avuKsesi. Sinussa on valtavasti potentiaalia.
[/quote]
Mulla olikin tällainen, mutta hän lähti lomill. Täytyy vakavasti harkita paluuta hänen luokseen sitten kun se on mahdollista. Hän oli kyllä superhyvä. Löysin, kun tää mun kriisini alle vuosi sitten alkoi. Vihaa pitäis päästä käsittelemään, tää on ihan hirveää, mille tuntuu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 21:05"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 20:57"]
Hei mitä mieltä ootte, jos meilaisin tämän analyysin äidilleni? En laittaisi, että mistä se oli, mutta voisin kysyä, tunnistaako hän itseään? Toisaalta pelkään, että äiti pragaa, jos kuulee, että nyt joku ymmärtäisi (mutta se en oikeasti ole minä, koska mä oon liian katkera.) mutta sitten se anteeksianto ja kaikki jää saamatta, kun mä en silti aikoisi olla se, joka ekana silittää nyt tässä hänen päätään.
Ap
[/quote]
Sinä haluat kostaa äidillesi, haluat haavoittaa ja satuttaa häntä. Vaikka sanot että haluat rakkautta, taidatkin haluta vähän muuta. Tekisikö se sinut onnelliseksi, että näet hänet onnettomana? Koska hänhän on onneton ihmnen juuri nyt. Kostosi on siinä, miten hän on heittänyt elämänsä hukkaan, koska ei ole koskaan uskaltanut elää sitä omana itsenään.
Surullista on, jos sinäkin kuljet samoja polkuja.
[/quote]
Sitten tästä tärkeästä viestistä vielä tää yksi kohta: "Kostosi on siinä, miten hän on heittänyt elämänsä hukkaan, koska ei ole koskaan uskaltanut elää sitä omana itsenään."
mmm...miten mä nyt sanoisin...juuri tuo on asia josta en saa irti vahingoniloa. Olen siitä äidin puolesta hyvin surullinen. Miksi hän ei osannut elää? Miksi hän ei luottanut minuun ja ottanut minusta kanssakulkijaa, vaan satutti ja oli kova. Äitini nai varakkaan isäni, oli kauniit kesämökit, purjeveneet ja kaikki. Äidillä ois ollut kaikkea. Meillä olis ollut kaikkea. Mä rakastin isääni ja isä oli mulle aina hyvä. Äidin ois vain pitäny osata nauttia ja vaikka HAKEA APUA itselleen. Rahaa ois kyllä siihen ollut.
Ap
Olen lukenut koko ketjun ja vaikuttaa siltä että et ole ap eriytynyt ihmisenä äidistäsi. Yleensä teini-iässä tai viimeistään nuorena aikuisena tuo eriytyminen tapahtuu, ja vanhempien henkinen ote hellittää. Ehkä äitisi on ollut niin alistava ja kontrolloiva ettet ole pystynyt tätä tekemään. Olet aikuinen nainen, ja äiti itsekin. Sinun äidilläsi ei kuuluisi olla noin isoa valtaa sinuun. Vaikuttaa jopa paikoin siltä että elät teini-ikää nyt, ja tavallaan synnytät omaa itseäsi. Oletko muuten lukenut av:n kuuluisaa ketjua äideistä ja70-luvulla syntyneistä tyttäristä, voisit saada siitä paljon tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon muuten lukenut, mutta mun asiat ja ongelmat on mielestäni syvemmällä. Mutta se on kyllä hieno ketju! Ja oot oikeassa, mutta siis sim sala bim? Muutun?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 21:05"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 20:57"]
Hei mitä mieltä ootte, jos meilaisin tämän analyysin äidilleni? En laittaisi, että mistä se oli, mutta voisin kysyä, tunnistaako hän itseään? Toisaalta pelkään, että äiti pragaa, jos kuulee, että nyt joku ymmärtäisi (mutta se en oikeasti ole minä, koska mä oon liian katkera.) mutta sitten se anteeksianto ja kaikki jää saamatta, kun mä en silti aikoisi olla se, joka ekana silittää nyt tässä hänen päätään.
Ap
[/quote]
Sinä haluat kostaa äidillesi, haluat haavoittaa ja satuttaa häntä. Vaikka sanot että haluat rakkautta, taidatkin haluta vähän muuta. Tekisikö se sinut onnelliseksi, että näet hänet onnettomana? Koska hänhän on onneton ihmnen juuri nyt. Kostosi on siinä, miten hän on heittänyt elämänsä hukkaan, koska ei ole koskaan uskaltanut elää sitä omana itsenään.
Surullista on, jos sinäkin kuljet samoja polkuja.
[/quote]
Tää se muuten on. Kiitos. Livenä en ole koskaan kuulut tätä, mitähän ne terapeutitkin oikein tekee rahojensa eteen, heh heh. En oikeasti halua jäädä näin siaksi. En oo edes tajunnut, että tuo on erittäinkin ydintunnelma äitiäni kohtaan. Voi voi. Ei tästä käsin varmaan tosiaan voi mitään juttuja rakentaa. Haluan sen paskiaisen anovan armoa ja sitähän se julmuri ei tee. Kovettuu vaan, kun mä huudan. Aivan kuin minä kun hän halusi mua lapsena väkisin vääntää tahtoonsa. Kovetuin ja hän varmaan halusi, että anon armoa, olen hänen armoillaan. Lapsihan on.
Ap
[/quote]'
No tulin juuri sanomaan, että juoksit vuosikausia terapiassa, eikä kukaan terapeutti sanonut sulle tätä ilmiselvää asiaa? Ei ihme että voit huonosti, jos sua on estetty aidosti näkemästä itseäsi.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 21:12"]Enkä mä näe, että mä näkisin hänet onnettomana, jos mä kostan satutan ja haavoitan häntä, vaan anomassa minulta armoa. Ano armoa minulta senkin kusipaska!!! Et saa rauhaa ennen kuin anot armoa minulta viimeiseen vitun hengenvetoosi saakka! Saatana.
Ap
[/quote]
Mutta haluatko lapsesi samaan jamaan tulevaisuudessa? Kuulostaa että elämäsi pyörii vain sinun itsesi, äitisi ja häneen kohdistuvan vihan ja katkeruuden ympärillä. Ja tuntuu että se tekee hallaa lapsillesi.. Haluatko että hekin vihaavat yhtä voimakkaasti aikuisena? Hienoa että olet hakenut apua, hae lisää ja ota etäisyyttä äitiisi. Tsemppiä. Kuulostaa että sinulla on vielä melko rankat ajat edessä.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 21:49"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 21:05"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 20:57"]
Hei mitä mieltä ootte, jos meilaisin tämän analyysin äidilleni? En laittaisi, että mistä se oli, mutta voisin kysyä, tunnistaako hän itseään? Toisaalta pelkään, että äiti pragaa, jos kuulee, että nyt joku ymmärtäisi (mutta se en oikeasti ole minä, koska mä oon liian katkera.) mutta sitten se anteeksianto ja kaikki jää saamatta, kun mä en silti aikoisi olla se, joka ekana silittää nyt tässä hänen päätään.
Ap
[/quote]
Sinä haluat kostaa äidillesi, haluat haavoittaa ja satuttaa häntä. Vaikka sanot että haluat rakkautta, taidatkin haluta vähän muuta. Tekisikö se sinut onnelliseksi, että näet hänet onnettomana? Koska hänhän on onneton ihmnen juuri nyt. Kostosi on siinä, miten hän on heittänyt elämänsä hukkaan, koska ei ole koskaan uskaltanut elää sitä omana itsenään.
Surullista on, jos sinäkin kuljet samoja polkuja.
[/quote]
Tää se muuten on. Kiitos. Livenä en ole koskaan kuulut tätä, mitähän ne terapeutitkin oikein tekee rahojensa eteen, heh heh. En oikeasti halua jäädä näin siaksi. En oo edes tajunnut, että tuo on erittäinkin ydintunnelma äitiäni kohtaan. Voi voi. Ei tästä käsin varmaan tosiaan voi mitään juttuja rakentaa. Haluan sen paskiaisen anovan armoa ja sitähän se julmuri ei tee. Kovettuu vaan, kun mä huudan. Aivan kuin minä kun hän halusi mua lapsena väkisin vääntää tahtoonsa. Kovetuin ja hän varmaan halusi, että anon armoa, olen hänen armoillaan. Lapsihan on.
Ap
[/quote]'
No tulin juuri sanomaan, että juoksit vuosikausia terapiassa, eikä kukaan terapeutti sanonut sulle tätä ilmiselvää asiaa? Ei ihme että voit huonosti, jos sua on estetty aidosti näkemästä itseäsi.
[/quote]
Niin, ei. Ehkä se ois kuulostanut vain syytökseltä livenä. Että oonpas mä paha ihminen, kun haluan noin pahoja asioita. Ei sitä pysty kuulemaan. Kun joskus vaan on hyväkin asia, että ihminen löytää itsestään Hannun ja Kertun kostonhimoisen noita-akan, mutta jotenkin käsittää, että olosuhteet huomioonottaen sellainen reaktio, että haluaisi esim. tappaa sen noita-akan on normaalia. Tai siis nyt mä sekä olisin noita-akka että haluan tappaa sen, mutta tavallaanhan mä oonkin. Jos Hannu ja Kerttu tappais sen noita-akan se ois oikeasti ihan oikein, mutta lakikirjan mukaan se oiskin väärin. Ja sama tietty jos Eerika sais tappaa tai kohdata, mitä tekiskään, Sirpan.
Ap
Sinä voit ap vihata äitiäsi. Mutta rehellisesti; millainen äiti laittoi lapsesi nukkumaan tänä iltana? Oliko hän kärsivällinen, läsnäoleva, rakastava äiti? Vai oliko hän ärtyinen äiti, joka halusi roikkua netissä puhumassa itestään? Joka nytkin ärsyyntyy, koska täähän on nyt vaan yksi kerta, nyt on niin hyvä keskustelu?
Nyt oikeasti; sulla on perhe ja elämä. Ja sulla on paska äiti. Mutta sun täytyy priorisoida sun lapset ja sun elämä ykköseksi. Annat sen sun äidin olla. Todennäköisesti hän pelkää sua, rasittuu sun yhteydenotoista, kokee voimakkaasti sun pettymyksen vaikka ei näytä sitä ja minusta tuntuu, että sä kiusaat sun äitiä vaikka et itse sitä tajua. Otat tahallasi esille asioita, joista tulee ristiriitaa, toivoen että tulisi riita, jossa äitisi ottaisi sen etäisyyden jota sinä et osaa ottaa. Sinä voit huonosti sun äidin vuoksi mut todennäköisesti sun äiti voi huonosti sinun vuoksesi. Mieti mitä hän kertoisi terapiassa tyttärestään, sinusta, jos olisi vain se hänen näkökulmansa.
Mutta takaisin sun perheeseen. Sun lapsiin. Kerroit yhdessä viestissä että olet huolissasi Suomen lapsista. Kuitenkin sun viestit on sellaisia, että sun pitää tsempata, löytää yhteys sun lapsiin, löytää ilo lasten persoonasta, löytää taidot ohjata ja kasvattaa. Lapset aistivat sun vihan, sun henkisen poissaolon, sun välinpitämättömyyden. Sun lapset suojelee sua enemmän kuin sä arvaat, musta tuntuu että koko sun perhe suojelee sua. Ei se ole lapsen tehtävä. Suojella vanhempaa. Ja sinähän sen tiedät, kun teit sitä koko lapsuuden.
Anna nyt niiden menneiden olla ja keskity nykyhetkeen. Sun lasten lapsuus on tässä ja nyt. Elä se niiden kanssa.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 21:55"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 21:12"]Enkä mä näe, että mä näkisin hänet onnettomana, jos mä kostan satutan ja haavoitan häntä, vaan anomassa minulta armoa. Ano armoa minulta senkin kusipaska!!! Et saa rauhaa ennen kuin anot armoa minulta viimeiseen vitun hengenvetoosi saakka! Saatana. Ap [/quote] Mutta haluatko lapsesi samaan jamaan tulevaisuudessa? Kuulostaa että elämäsi pyörii vain sinun itsesi, äitisi ja häneen kohdistuvan vihan ja katkeruuden ympärillä. Ja tuntuu että se tekee hallaa lapsillesi.. Haluatko että hekin vihaavat yhtä voimakkaasti aikuisena? Hienoa että olet hakenut apua, hae lisää ja ota etäisyyttä äitiisi. Tsemppiä. Kuulostaa että sinulla on vielä melko rankat ajat edessä.
[/quote]
En tietenkään halua. Menisin vaikka pois heidän elämästään, jos se ois parempi. Mutta mieheni tuella ei ole ollut tarpeen, mutta on totta, että muakin lapset tarvii ja mun on saatava apua. En vain tiedä vielä mitä mutta i'm working on it kyll.
Ap
Mies laittoi lapset nukkumaan. Tais havaita, että tääll on nyt jotakin meneillään. En mä aina ole täällä iltaisin, usein luen aku-ankkaa iltasaduksi, pesen hampaita ja muuta normaalia.
Ap
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 21:05"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 20:57"]
Hei mitä mieltä ootte, jos meilaisin tämän analyysin äidilleni? En laittaisi, että mistä se oli, mutta voisin kysyä, tunnistaako hän itseään? Toisaalta pelkään, että äiti pragaa, jos kuulee, että nyt joku ymmärtäisi (mutta se en oikeasti ole minä, koska mä oon liian katkera.) mutta sitten se anteeksianto ja kaikki jää saamatta, kun mä en silti aikoisi olla se, joka ekana silittää nyt tässä hänen päätään.
Ap
[/quote]
Sinä haluat kostaa äidillesi, haluat haavoittaa ja satuttaa häntä. Vaikka sanot että haluat rakkautta, taidatkin haluta vähän muuta. Tekisikö se sinut onnelliseksi, että näet hänet onnettomana? Koska hänhän on onneton ihmnen juuri nyt. Kostosi on siinä, miten hän on heittänyt elämänsä hukkaan, koska ei ole koskaan uskaltanut elää sitä omana itsenään.
Surullista on, jos sinäkin kuljet samoja polkuja.
[/quote]
Tää se muuten on. Kiitos. Livenä en ole koskaan kuulut tätä, mitähän ne terapeutitkin oikein tekee rahojensa eteen, heh heh. En oikeasti halua jäädä näin siaksi. En oo edes tajunnut, että tuo on erittäinkin ydintunnelma äitiäni kohtaan. Voi voi. Ei tästä käsin varmaan tosiaan voi mitään juttuja rakentaa. Haluan sen paskiaisen anovan armoa ja sitähän se julmuri ei tee. Kovettuu vaan, kun mä huudan. Aivan kuin minä kun hän halusi mua lapsena väkisin vääntää tahtoonsa. Kovetuin ja hän varmaan halusi, että anon armoa, olen hänen armoillaan. Lapsihan on.
Ap