Lue keskustelun säännöt.
Lapsen uhmakkuus, joka ilmenee vain kotona
28.03.2015 |
8-vuotias poikani on aina ollut uhmakas, mutta vähitellen alamme väsyä siihen. Ongelma on aina ollut kotona sama, sen sijaan päiväkodissa vastaavaa ei koettu juurikaan ongelmaksi eikä koulustakaan ole tullut asiasta kielteistä sanottavaa opettajalta. Lapsella on tapana vastustaa käskyjämme useaan otteeseen päivässä. Jos häntä kehottaa tekemään jotain, hän ei tee ja vastaus on uhmakkaan varma "enkä tee" tai vastaava. Vähitellen, monen kehotuksen myötä käskijän ääni alkaa muuttua vihaisemmaksi, mutta se ei lapseen tehoa. Vastaan sanominen ja "viisastelu" vain pahenee. Lapsi jo pienempänä, 2- tai 3-vuotiaasta alkaen, ikään kuin jumittui vastaaviin pukemis- ja uloslähtötilanteisiin ja sai raivokohtauksia, ja nykyään tätä ilmenee lähes kaikessa läksyjen teon aloittamisesta, huoneen siivoamiseen, minkä tahansa pikkuasian tekemiseen tai jonkin kivan tekemisen lopettamiseen. Usein tilanteet johtavat siihen, että kun mikään puhe ei tehoa, lapsi saa ragaistuksen, esim. kaverikiletoa tai arestia, ja menee ovi paukkuen huoneeseensa itkemään tai raivoamaan. Onko normaalia ja mikä tähän auttaa? Kärsivällisyys on monesti koetuksella, kun puhe ei auta ja tavallisia asioista lapsi jättää tekemättä, kun ei kenenkään aikuisen aika riitä loputtomaan sanasotaan, tai sitten asioista jankutetaan loputtomasti.
Kommentit (24)
7: Kyllä olemme keskustelleet monestikin lapsen kanssa, ja jokainen tilanne pyritään jotenkin käymään läpi puhumalla. Mutta lapsen reaktiot harmitustilanteissa tulevat niin nopeasti ja selkäytimestä, ettei niihin ole ollut aiemmalla puheella tehoa. Eikä lapsi osaa oikein selittää, miksi teki niin kuin teki, muuten kuin syyttämällä aina muita omasta käytöksestään, esim. että isä tai äiti oli puhunut niin vihaisesti, että hän ei suostunut siksi toiminaan ohjeen mukaan. Tässä taas se ongelma, että lapsi ei tottele normaalisti puhetta, jos ei halua totella, jolloin tilanteet usein kärjistyvät siihen, että vanhemmalla alkaa olla hieman vihainen sävy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä samanlainen ekaluokkalainen tyttö. Tavaroistaan huolehtiminen, kotityöt on jatkuvaa sotaa, yhtään ei voi antaa löysää ja jättää vaikka harrastusiltana pyykit seuraavalle päivälle. Raivostuttavinta sanoa esim sohvalle jätetyistä housuista, seuraavaksi samoista housuista sohvan alla, sitten ne on eteisen lattialla, seuraavaksi pyykkikorin vieressä... kun kaikilla olisi kivampi ilta jos se tavara menisi ekalla nätillä sanomisella oikealle paikalle.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 23:54"]Meillä on kohta 10-vuotias uhmakalle. On ollut aina uhmakas, mutta niin rakas poika.
Taistelemme monesti niin, että lopuksi itketään molemmat. Tempperamenttimme vaan kolahtavat vastakkain usein. En osaa antaa periksi ja vaadin aika paljon. Mutta aina sen mukaan mikä on kohtuullista, nälkäinen syötetään ja väsynyt nukkuu ensin.
Pienempänä keskustelut menivät kuuroille korville, yritin lukea kaiken mahdollisen tiedon ja vaihdoin toimintatapoja useaan kertaan. Tuloksetta.
Tunsin niin suurta iloa ja rakkautta poikaani kohtaan pari päivää sitten kun kuulin häneltä olevani maailman paras äiti ja tietää , että aina vain olen tarkoittanut hänen parastaan.
Kaikille uhmakkaiden ja hankalien lasten vanhemmille: rakkautta ja rajoja. Anteeksi täytyy myös aikuisen pyytää ja kotona on jokaisen lepopaikka. Kaikkea ei aina tarvi tehdä nyt ja heti. Ensin ruoka ja sitten taistoon :)
[/quote]
Taistelet omaa lastasi vastaan? Hulluinta mitä olen kuullut. Sinun tulisi tukea lastasi kaikissa tilanteissa.