Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen alkanut peruilemaan/välttelemään ihmiskontakteja ihan tosissani! Olen aivan kamala nykyään. Perun kaiken koska en haluakaan nähdä ketään.
03.09.2023 |
Ihan tosi. Nyt ei mene hyvin mutta en oikeastaan pysty tekemään asialle parannusta.
Ensin tuli häpeä/masennus ja sitten se paisui niin, että nyt olen erittäin eristäytynyt. Olen tehnyt muutamassa vuodessa tuhoa ihmissuhteille.
Haluan eristäytyä, en vain jaksa tai pysty häpeän vuoksi tapaamaan tuttuja/sukulaisia/kavereita.
En nyt ole aivan kaikkea perunut mutta sanotaan, että 90% useista tapaamisistani.
Nytkin mietin miten kestän vanhemman synttäreille menoa, tiedän miten minua nöyryytetään ja kuinka ulkopuoliseksi sekä riittämättömäksi itseni siellä tunnen. En halua mennä, en halua, stressaan tästä päivittäin ja yritän psyykata itseäni.
Voi helvetti.
Joskus tuntuu etten kuulu yhtään tänne elämään. Haluan täältä pois. Tai jos saisin valita niin asuisin järven äärellä, mökillä missä olisi kaupat suht lähellä.
Mutta inhoan tätä kaupunkielämää, ihmisten kanssa olemista ja hyh. Olen tosi stressaantunut ja haluan vain olla itsekseni vapailla ja tehdä mitä huvittaa eli olla suurimman osan ajastani kotona.
Kommentit (22)
Ihmiset on nykyisin niin ilkeitä etten yhtään ihmettele ajatuksiasi. Ehkä noin 1 % on kunnollisia. Pidä niistä kiinni ja kylmästi hylkää muut. Sinä olet kuitenkin tärkein, tee niinku tahdot.;) Jos mulla olisi mahku niin muuttaisin erakoksi jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Asun maalla ja nautin suunnattomasti siitä, ettei tarvii jäädä juttelee kenenkään kanssa. Muutin osoitetietonikin salaisiksi. En jaksa jakaa ajatuksia tyhmien ihmisten kanssa eikä pintaliitojutut enää kiinnosta. Riittää hyvin yksinkertainen elämä kera osa-aikatyö, mies ja kissa.
En sovi mitään niin ei tarvi perua. Nytkin ollut perjantaista klo 15 asti kotona näkemättä ketään pl. kaupassa käynti, jolloin sanoin ainoat viikonloppuna puhumani sanat kaupan kassalle, ensin "Hei," sitten "Kiitos, moi." Ihana viikonloppu.
Minäkään en jaksa enää tavata ketään tai tutustua keneenkään. En halua edes jutella kenellekään. Oma rauha omassa kodissa on parasta. Olisipa kissa, entinen jouduttiin päästämään kissojen taivaaseen 17 vuoden iässä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en jaksa enää tavata ketään tai tutustua keneenkään. En halua edes jutella kenellekään. Oma rauha omassa kodissa on parasta. Olisipa kissa, entinen jouduttiin päästämään kissojen taivaaseen 17 vuoden iässä.
veittekö sen SDP:lle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, täytyy näköjään todeta, että minun nykyään enää turha sopia mitään. Täytyy siis olla sopimatta ja keksiä jotain ympäripyöreää.
Tavallaan "haluaisin" joitakin nähdä mutta sitten kuitenkaan en pysty/jaksa/tms.
Ihmisten kohtaaminen väsyttää ja ahdistaa. Haluaisi olla vain itsekseen ja sitä nykyään olenkin lähes koko ajan. Töissä täytyy käydä mutta muuten en välitä mistään.
Paha juttu on kyllä se, että tunnen oloni yksinäiseksi ja turhaksi mutta kun en vain pysty enää. Tuli vain seinä vastaan ja lopetin kaiken ylimääräisen.
En jaksa enää paljoa alkoakaan juoda. Käyn töissä, syön, vähän liikun ja nukun pääpiirteittäin.
Olen vielä aika nuori joten elämän pitäisi kai olla menevämpää mutta sitä olen ennen ollutkin.
Nykyään en vain jaksa eikä kiinnosta. Ei vaan ole mitään intressiä oikein lopulta.
Rauha ja yksinolo on kuitenkin lopulta todella tärkeää ainakin tässä elämänvaiheessa.
-ap
Ap, mulle korona-aika oli viimeinen niitti. Ahdistun ihan kamalasti vaikka menisin vain oman tyttären perheen luo kylään. Jälkeenpäin en muista edes mistä puhuttiin, kun kaikki voimat kuluvat itsensä pitämiseen kasassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Nuorempana sitten tuli tehtyä ohareitakin ja pahoitettua joidenkin mieli, nykyään tiedän että vaikka nyt viihtyisinkin jossain/jossakin seurassa, tuskin haluan tehdä samaa vuoteen uudestaan. Koen että nykymaailman käsitys ihmisten sosiaalisuuden asteesta on hyvin keinotekoinen. Pärjään oikein hyvin vaikken viikkoihin näkisi kuin lähikaupan kassaa.
Itsellä sama. Ei millään jaksa ihmisiä eikä niiden juttuja. Yksinolosta nautin kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en jaksa enää tavata ketään tai tutustua keneenkään. En halua edes jutella kenellekään. Oma rauha omassa kodissa on parasta. Olisipa kissa, entinen jouduttiin päästämään kissojen taivaaseen 17 vuoden iässä.
veittekö sen SDP:lle?
Emme vaan kissaklinikka Felinaan Helsingissä. Persu tietysti olisi tappanut sen itse.
Pystyn olemaan vaikka pari kk näkemättä yhtään ketään ja puhumatta kenekään kanssa. Ruoatkin saa tilattua kotiin ja Woltilla ilman minkäänlaista ihmiskontaktia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua harmittaa kans kun en jaksa tavata oikeastaan ketään. Oon vapaat kotona, käyn kaupassa ja lenkillä. Katson teeveetä, teen ruokaa ja oleskelen. Joskus tulee sovittua, että näkisin kaverin kanssa ja jos jaksan paikalle meillä on tosi mukavaa, mutta jostain syystä niitä kertoja ei ole usein. Tunnen myös huonoa omaatuntoa tästä laiskuudesta. Nuorena olin todella sosiaalinen, nyt en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan niitä ihmisiä ja kontakteja paljon enemmän kuin joskus ennen kun ajattelee, ja kaikkea mihin voisi ja pitäisi osallistua. Somekin tunkee kotiin. Ei se nyt ole kovin ihmeellistä jos haluaa olla itsekseenkin. Pikemmin luonnollista. Vaikkei mitään ihmisvihaa tai häpeää tai laiska tarvitse olla. Maalla jos on harvassa, niin ei oikein voi kääntää selkää jos se toinen vaikka tuntee itsensä yksinäiseksi. Ehkä itsekin tykkää silloin.
"Nytkin mietin miten kestän vanhemman synttäreille menoa, tiedän miten minua nöyryytetään ja kuinka ulkopuoliseksi sekä riittämättömäksi itseni siellä tunnen"
Pystyn niin samaistumaan. Mutta se oli ennen lääkitystäni. Jonkinsortin ahdistuneisuushäiriö sinuakin saattaa vaivata. Syyn selvittäminen ei siihen auta. Lääkitys on paras keino.
Ensin tulee ahdistus, ahdistuksesta seuraa ikävät ajatukset, joista taas seuraa sitä riittämättömyyden ja huonommuuden tunnetta, sitten tulee vainoharhaisia ajatuksia... ja lisää lisää ahdistusta.
Lääkityksellä saa ahdistuksen pois ja tuon kierteen katkeamaan. Kun ei ole ahdistusta jää myös ajatukset pois. Ja voit seistä selkäsuorana, olla arvokas ihminen juuri sellaisena kuin olet eikä tarvitse hävetä kaikkea turhaa.
Itse syö brintellixiä 10 mg, on kyllä ollut erinomainen lääke. Sitten on vielä erikoistilaisuuksiin (kuten vaikka vanhempien synttäreille) opamoxit ja toiset miedommat rauhoittavat varalla, jos tarvii.
Elämässä ei ole järkeä jos ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
"Nytkin mietin miten kestän vanhemman synttäreille menoa, tiedän miten minua nöyryytetään ja kuinka ulkopuoliseksi sekä riittämättömäksi itseni siellä tunnen"
Pystyn niin samaistumaan. Mutta se oli ennen lääkitystäni. Jonkinsortin ahdistuneisuushäiriö sinuakin saattaa vaivata. Syyn selvittäminen ei siihen auta. Lääkitys on paras keino.
Ensin tulee ahdistus, ahdistuksesta seuraa ikävät ajatukset, joista taas seuraa sitä riittämättömyyden ja huonommuuden tunnetta, sitten tulee vainoharhaisia ajatuksia... ja lisää lisää ahdistusta.Lääkityksellä saa ahdistuksen pois ja tuon kierteen katkeamaan. Kun ei ole ahdistusta jää myös ajatukset pois. Ja voit seistä selkäsuorana, olla arvokas ihminen juuri sellaisena kuin olet eikä tarvitse hävetä kaikkea turhaa.
Itse syö brintellixiä 10 mg, on kyllä ollut erinomainen lääke. Sitten on vielä erikoistilaisuuksiin (kuten vaikka vanhempien synttäreille) opamoxit ja toiset miedommat rauhoittavat varalla, jos tarvii.
Elämässä ei ole järkeä jos ahdistaa.
Ainiin, ja se piti vielä sanoa että, sinä saat jäädä kotiin. Saat tehdä vapaa-ajallasi juuri sitä mitä haluat. Mutta jos ahdistaa ja on kamala olo, ei se yksinäisyyskään sitä kadota.
Mieti omaa hyvinvointiasi. Jäät juhlista pois jos se tuntuu liian pahalta. Joskus sitä on oikeasti ylitetty jo ne omat rajat niin kauan sitten, että hyväksyy vaikka mitä kamalaa itselleen.
Mulla ihan sama! Työpaikka on se ainoa paikka missä "joutuu" olemaan sosiaalinen mutta kaiken vapaa ajan olen täysin yksin ollut jo vuosia.
Tiedostan sen että olen varmaan sosiaalisesti syrjäytynyt mutta mä tykkään tästä oikeasti.
Ap sulla kyllä sinälläö harmi jos häpeän takia perut asioita, mä perun taas kaiken koska tykkään olla mieluummin yksin.
Blaah viikonloppu ohi ja huomenna pitää mennä töihin, viimeksi perjantaina puhuin ja puhuin työkaverille.
Lottoa vetämään että sais miljoonan ni sit pääsis asumaa syrjäseudulle järven rannalle!
M32
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en jaksa enää tavata ketään tai tutustua keneenkään. En halua edes jutella kenellekään. Oma rauha omassa kodissa on parasta. Olisipa kissa, entinen jouduttiin päästämään kissojen taivaaseen 17 vuoden iässä.
veittekö sen SDP:lle?
Emme vaan kissaklinikka Felinaan Helsingissä. Persu tietysti olisi tappanut sen itse.
Kyllä senkin vahvakätinen ja vakaa mies voi tehdä. Ilman puoluekirjoja. Rakastaen.
Alue: Aihe vapaa
Peruilemaan, hmm onhan tuo hankalampi kuin perumaan. Tämä jatkoon sillä kielen hämärtäminen on aina etiäpäin. Minä en nyt muista milloin olisin käynyt jonkun luona. Useampi vuosi jo city erakon elämää.