Lue keskustelun säännöt.
Pieni tyttö kiusaa lemmikkiään.
27.03.2015 |
Mitä teen?? Meillä on kissa, joka on luonteeltaan äärimmäisen kiltti. Ei koskaan raavi, tai mitään, alistuu aina. Tyttömme 6-v ottaa tästä ilon irti ja kirjaimellisesti kiduttaa kissaa aivan sairaasti. Olen yrittänyt kaikki keinot, mutta tyttö ei muuta käytöstään. Pitää kissaa kovaa ja väkisin sylissä, raahaa mukanaan jne. ja jos kissa yrittää pakoon, tyttö puristaa entistä lujempaa vaan.
Kommentit (112)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahinkoalapeukku viestille nro 86!
Ja AP:lle sanoisin, että toi kyllä ei ole normaalia tai tervettä käytöstä lapselta. Lapsella(kaan) ei saisi olla sadistisia piirteitä. Jos ette saa rankaisemalla kuriin, niin hankkikaa ammattiapua. Muutenkin kannattaa varmasti hankkia. Ja lemmikki pois taloudesta parempaan kotiin eikä uutta tilalle.
toivottavasti tyttö ei rääkkää luontokappaleita, toisten lemmikkejä tai pienempiä lapsia.
Sääliks käy pientä tyttöä jota täällä "aikuiset" nimittelee todella törkeesti.
Hyi helvetti millasia "ihmisiä".
En ehtinyt nyt lukea ketjua avausta enempää, mutta eihän kissa voi olla lapsen lemmikki! Lapsihan saa siitä osittaisen oikeutuksen toimilleen. Eli sanot, että kissa ei ole lapsen vaan perheenjäsen, joka on elollinen kuten lapsikin ja tuntee kipua, pelkoa,nälkää jne. Kysy, miltä lapsesta tuntuisi vastaava kohtelu. Ja jos ei tokene,kissalle pikaisesti parempi koti.
Ainoa oikea teko on luopua kissasta.
Lapsesi on oikeasti hirviö, säälin sinua kun joudut häntä kasvattamaan. Mutta armahda edes viatonta eläintä ja anna se pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meni kylmät väreet tuosta että tyttö sulkeutui ja tuijotti vain seinää... :( Ei kuulosta hyvältä. Kissa turvaan ja äkkiä. Ap, ihan oikeasti, sinä voit pelastaa kissan elämän vielä.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 08:02"]
Onko ainoa keino luopua kissasta?
AP
[/quote]
Ei ole. Luovu lapsestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 08:19"]Sarjamurhaajien ura alkaa eläimiä kiduttamalla.
[/quote]
Minä lapsena mm. laitoin ajattelemattomuuttani kissamme nahkaiseen matkalaukkuun, puin sille nuken vaatteita, sidoin silakan sen häntään kiinni kun halusin nähdä miten se jahtaa omaa häntäänsä... Olin ehkä 6-8-vuotias. Vähitellen viisastuin Nyt aikuisena olen todella eläinrakas, en siedä minkäänlaista eläinten kaltoinkohtelua. Tunnen syyllisyyttä noista jutuista. Mielestäni voisit pohtia, MIKSI tyttösi haluaa kohdella eläimiä noin. Aika usein se on oire jostakin. Itselläni on traumatausta, isäni käytti minua hyväkseen 5-vuotiaasta alkaen, ja eläinten TOISTUVA väkivaltainen kohtelu on lapselta usein oire. Varmaan lähes jokainen on joskus lapsena esim. vetänyt koiraa hännästä mutta oman lemmikin kaltoinkohtelu kertoo usein jostain syvemmästä. Onko sulla ajatusta mitä se voisi olla? Se, että on lapsena joutunut kaltoinkohdelluksi ei tarkoita että koko loppuelämä olisi pilalla tai että eläimen kiusaaminen on yhtä kuin psykopatia aikuisiällä. Nyt jos löydät syyn tyttäresi oireilulle, pystyt puuttumaan varhaisessa vaiheessa asioiden kulkuun.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 21:48"]Meni kylmät väreet tuosta että tyttö sulkeutui ja tuijotti vain seinää... :( Ei kuulosta hyvältä. Kissa turvaan ja äkkiä. Ap, ihan oikeasti, sinä voit pelastaa kissan elämän vielä.
[/quote]
Täällä kelataan kissan elämää vaikka toisena osapuolena on alle kouluikäinen lapsi, joka oireilee pahasti?! Kissa pois joo, mutta lapselle apua ja kiireesti! Kaverini miesystävän poika tappoi 5-vuotiaana hamsterinsa, poika asui äidillään ja oikeastaan tuo tapaus oli se ratkaiseva juttu jolla poika pääsi avun piiriin ja kaverini miesystävä sai vihdoin huoltajuuden. Äiti oli ongelmainen ja seurusteli miehen kanssa, joka pahoinpiteli tätä 5-vuotiasta, mutta sossu ei uskonut kaverini miesystävää kuin vasta tuon eläimen tappamisen jälkeen otettiin puheet tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 5-vuotias poika "kiusaa" koiraa tylsistymiseensä. Tai jos puhun puhelimessa tai muuten vaan ei saa huomiota. Varma tapa saada meidät karjaisemaan. En vain ole ihan varma, onko se nyt kiusaamista vai ei. Näyttää siltä, mutta koirahan riemastuu siitä. Jos poika lopettaa, koira loikkii häntä heiluen jatkamaan. Se on sellaista painimista enemmänkin.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 08:01"]
En kyllä muuta keksi kuin että sanot tytölle että kissa lähtee jo retuuttaminen jatkuu. Jos kissa on niin kiltti ettei itse esim kynsäise tyttöä niin mikäpä siinä auttaa muu kuin luopua kissasta :(
[/quote] luopua paskasta lapsesta, hoitoon se kakara
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus se on väsymystäkin. Eräs tuttu on erittäin eläinrakas, rakastanut kissaansa mahdottomasti. Nyt on uupunut kahden lapsen kanssa ja nuorempi, 2v., suorastaan rääkkää kissaa, eikä äiti jaksa edes kieltää. Roikottaa kissaa ympäriinsä väkisin, ei päästä pois jne.
Mä kiusasin pienenä salaa naapurin kissaa, josta tulikin mun takia ihan vauhko. Normaali mä nykyään olen, mitä nyt täällä palstailen. Mä en kuitenkaan jäänyt siitä kiinni, ja lopetin sen kuitenkin muutaman kerran jälkeen. Meillä oli ainakin kasvatuksessa paljon puutteita ja mä en esim saanut vanhemmiltani juurikaan yhtään huomiota. Mä olen sitä mieltä että tyttösi oireilee jostain, mutta sun on ehdottomasti laitettava piste koko jutulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaamista tuo minusta nyt enemmän on kuin kidutusta, kyllä kidutus olisi jotain julmempaa jo pienellä. Kannattaisin tuota väkisin sylissäpitoa ym, jos ei muutaman kerran jälkeen ala oppia niin kissa sitten pois.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 08:33"]
Sun tyttösi ei ole ehkä ihan ikätasoisesti kehittynyt eli ei taida oikein ymmärtää mikä se kissa on (=elävä olento, ei lelu). Kissalle olisi parhaaksi olla jossain muualla. Lisäksi kannattaa keskustella asiasta neuvolassa, koska tuon tyyppinen käytös voi olla haitaksi kouluun mentäessä. Voi tietenkin korjaantua kun tyttö kypsyy, mutta voi olla tarpeen että tyttö kävisi terapiassa tms (varaudu, että voit joutua yksityiselle ja maksamaan myös) jos oikeasti haluat että tytöstäsi kasvaa normaali tavallinen lpasi ja myöhemmin aikuinen.
Meillä on aina ollut lemmikkejä koiria sekä jyrsijöitä ja 2-vuotiaskin ymmärtää miten esim. pientä kania kohdellaan kun se hänelle opetetaan. Tietenkin on selvää, ettei lapsi ole yksin lemmikin kanssa eikä lemmikki ole osa leikkejä.
[/quote]
Ap, nyt rehellisesti, haluaako tyttösi satuttaa sitä kissaa? Sinä äitinä tiedät kyllä varmasti millä mielellä tyttö tuota tekee.
Mulla on ADHD-poika, joka on tosi kova otteissaan. Juuri sellainen, joka silittäisi lemmikkikanin hengiltä, jos meille sellainen otettaisiin. Meillä oli vähän aikaa sitten koira hoidossa, ja ei tuo poikamme vaan millään oppinut, että hän ei voi juosta koiran luo takaapäin, ja alkaa paukuttaa sitä selkään, vaikka siis teki sen vain siksi, että tykkäsi siitä koirasta niin paljon, ja sai impulssin mennä "paijaamaan". Eli meille ei ole ihan vähään aikaan tulossa lemmikkieläimiä, koska tuo hyvin eläinrakas lapsukainen ei vaan vielä hallitse niiden kanssa olemista.
Mutta siis ihan oikeasti, kiduttaako tyttösi sitä kissaa, koska haluaa tehdä sille pahaa, vai halaako liian lujaa, koska tykkää niinpaljon siitä? Näissä kun on kyse hyvin erilaisista asioista.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 20:39"]Vetäisin turpaan tollasta paskanaamaa
[/quote]
Oot sairas, hakeudu hoitoon.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 22:08"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 08:01"]
En kyllä muuta keksi kuin että sanot tytölle että kissa lähtee jo retuuttaminen jatkuu. Jos kissa on niin kiltti ettei itse esim kynsäise tyttöä niin mikäpä siinä auttaa muu kuin luopua kissasta :(
[/quote] luopua paskasta lapsesta, hoitoon se kakara
[/quote]
Suosittelen sullekin hoitoa.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 20:39"]Vetäisin turpaan tollasta paskanaamaa
[/quote]
Mieluummin antaisin sille kissalle kyytiä...
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 22:16"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 08:33"]
Sun tyttösi ei ole ehkä ihan ikätasoisesti kehittynyt eli ei taida oikein ymmärtää mikä se kissa on (=elävä olento, ei lelu). Kissalle olisi parhaaksi olla jossain muualla. Lisäksi kannattaa keskustella asiasta neuvolassa, koska tuon tyyppinen käytös voi olla haitaksi kouluun mentäessä. Voi tietenkin korjaantua kun tyttö kypsyy, mutta voi olla tarpeen että tyttö kävisi terapiassa tms (varaudu, että voit joutua yksityiselle ja maksamaan myös) jos oikeasti haluat että tytöstäsi kasvaa normaali tavallinen lpasi ja myöhemmin aikuinen.
Meillä on aina ollut lemmikkejä koiria sekä jyrsijöitä ja 2-vuotiaskin ymmärtää miten esim. pientä kania kohdellaan kun se hänelle opetetaan. Tietenkin on selvää, ettei lapsi ole yksin lemmikin kanssa eikä lemmikki ole osa leikkejä.
[/quote]
Ap, nyt rehellisesti, haluaako tyttösi satuttaa sitä kissaa? Sinä äitinä tiedät kyllä varmasti millä mielellä tyttö tuota tekee.
Mulla on ADHD-poika, joka on tosi kova otteissaan. Juuri sellainen, joka silittäisi lemmikkikanin hengiltä, jos meille sellainen otettaisiin. Meillä oli vähän aikaa sitten koira hoidossa, ja ei tuo poikamme vaan millään oppinut, että hän ei voi juosta koiran luo takaapäin, ja alkaa paukuttaa sitä selkään, vaikka siis teki sen vain siksi, että tykkäsi siitä koirasta niin paljon, ja sai impulssin mennä "paijaamaan". Eli meille ei ole ihan vähään aikaan tulossa lemmikkieläimiä, koska tuo hyvin eläinrakas lapsukainen ei vaan vielä hallitse niiden kanssa olemista.
Mutta siis ihan oikeasti, kiduttaako tyttösi sitä kissaa, koska haluaa tehdä sille pahaa, vai halaako liian lujaa, koska tykkää niinpaljon siitä? Näissä kun on kyse hyvin erilaisista asioista.
[/quote]
Lisään vielä, kun huomasin että täällä on kauhisteltu tuota lapsen " lukkoon menemistä ja seinän tuijottamista", meillä myös tämä kyseinen lapsi saa tosi paljon huonoa palautetta käytöksestään koko ajan ja päivittäin, ja hän saattaa välillä reagoida myös noin, kun hänen sietokykynsä alkaa olla tapissa. Tästä on puhuttu päiväkodinkin kanssa, asia on siellä myös huomattu, ja asia vaan on niin, että ihminen, lapsi erityisesti ei vaan kestä loputtomasti sitä, että häntä koko ajan torutaan.
Kysynkin ap, käyttäytyykö lapsi koskaan hyvin kissan kanssa? Voisitteko lähestyä asiaa siltä kantilta, että aina kun lapsi kohtelee kissaa hyvin, olisit tosi iloinen ja palkitseva? Antaisit tytön ruokkia kissaa ja harjata ja tehdä sellaisia juttuja, joissa ei tee kissalle pahaa?
Älä edes päästä lasta lemmikin lähelle enää! Kuten täällä on sanottukin, olet tuota menoa itsekin osallinen eläinrääkkäykseen. Sääliksi käy kissaa... Kannattaa varmaan joltain lastenpsykiatrilta kysyä neuvoja lapsenne suhteen. Voimia! :/