Teini ja "uusperheen" joulu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole liikaa vaadittu teiniltä, jos hän joutuu yhden päivän vuodessa istumaan ruokapöydässä ihmisten kanssa, joita ei haluaisi nähdä.

Teini joutuu kestämään noita ihmisiä pari kertaa kuussa. Miksi ap ei itse kyläile itse miehen luona? Miksi se mies pitää raahata aina kotiin?

No meneekö sama sitten niin päin, ettei äidin tarvitse katsella kotonaan teinin kavereita ja seurustelukumppaneita? Ihan normaalia, että kotona käy vieraita.

Tarviiko äidin pitää seuraa teinin kavereille ja seurustelukumppanille. Pohtia milloin nuo muuttaa pysyvästi meille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni syvää kokemusta ”äidin uudesta miehestä”

Suurin kysymys onkin että mikä on syy esim lapsen itkuun asiasta? Oletteko keskustelleet siten että lapsi on saanut kertoa avoimesti tunteistaan ja ajatuksistaan?

Itku on aika voimakas juttu, onko heidän välillään mahdollisesti tapahtunut jotain ikävää? Miten mies kohtelee lastasi ja suhtautuu häneen? Pyöriikö kaikki miehen pienempien lasten ympärillä? Oletko sokea tilanteelle lapsesi näkökulmasta?

Äideillä usein se oma itsekkyys ajaa näiden kysymysten ohi näissä tilanteissa. Ehkä pieni tilannekatsaus joka suuntaan olisi hyvä eikä vaan se että valittaa lapsesta ja etsii hänestä vikoja. Ymmärrän täysin jos hän ei halua jouluna heitä luoksenne.

Käytät tekstissä kovasti sanaa teini, teini on kuitenkin vielä lapsi.

Niin kai sitä on sitten itsekäs, vaikka tuntuu, että yrittää vain luovia toisten toiveiden mukaan, ja omat toiveet tulevat aina viimeisenä. Olen miettinyt usein sitä, että oikeastiko eron jälkeen äitien pitäisi tehdä joku selibaattilupaus ja pyhittää elämänsä lapsilleen ja sitten kun he muuttavat pois kotoa, pitää jäädä vanhenemaan yksin, vai mikä olisi se tapa, joka kelpaisi. Hyvä viesti kyllä, ja olemme kyllä puhuneet teinin kanssa näistä asioista aika paljonkin. Ei hän oikein osaa itsekään sanottaa sitä pahan olon syytä, luulen että hän tuntee olonsa yksinäiseksi ja ahdistuneeksi ja hän tuntee syyllisyyttä siitä, että rajoittaa minua niin paljon, mutta ei voi sille mitään, koska vieraat ihmiset vain ahdistavat häntä niin paljon.

Eli onko lapsesi introvertti/erityisherkkä? Yritä vielä nätisti puhua, että ymmärrät häntä, mutta sinullakin täytyy saada olla omia ystäviä ja oikeus kutsua heitä kotiinne.

Onko teinillä isovanhempia, kummeja, ketään, joka olisi niin läheinen, että voisi mennä heidän luokseen tapanina, jollei pysty kotona olemaan edes omassa huoneessaan?

Itse olen introvertti ja erityisherkkä ja vierailut perhetuttujen kesken oli ihan tuskaa lapsena. Teininä jäin sitten kotiin, tai olin lähinnä.omassa huoneessa, kun meillä kävi vieraita. Molemmat onneksi sallittiin, muttei minilta kukaan kysynyt, sopiiko, että se ja se tulee käymään.

Nyt aikuisena olen ylitarkka omasta tilastani ja kotini yksityisyydestä, kutsun vain kaikkein läheisimpiä ihmisiä meille. Miehen sukulaisia ja kavereita on tottakai pakko sietää myös joskus, onhan tämä hänen kotinsa yhtä paljon kuin minun, eikä näin aikuisena voi edes sulkeutua omaan huoneeseenkaan. Kestän siis hammasta purren ja seuraavan päivän koomaan uupuneena sohvannurkassa.

Yritä saada teinisi ymmärtämään, että kun asuu jonkun kanssa yhdessä, on vain pakko sietää välillä asioita, joista ei pidä. Sitten, kun asuu yksin, saa kokonaan itse päättää, keitä kutsuu kotiinsa, jos ketään. Sinä olet kuitenkin ottanut lastasi huomioon todella hyvin, et pakota seurustelemaan miesystäväsi ja hänen lapsien kanssa, vaan teini saa olla huoneessaan jne. eli kyllä hänenkin täytyy tuon verran pystyä joustamaan, kun kertomasi perusteella mitään oikeaa syytä inhota miestä tai lapsiaan ei ole.

Minkä ikäinen lapsesi on? Se on aika avainkysymys tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole liikaa vaadittu teiniltä, jos hän joutuu yhden päivän vuodessa istumaan ruokapöydässä ihmisten kanssa, joita ei haluaisi nähdä.

Teini joutuu kestämään noita ihmisiä pari kertaa kuussa. Miksi ap ei itse kyläile itse miehen luona? Miksi se mies pitää raahata aina kotiin?

No meneekö sama sitten niin päin, ettei äidin tarvitse katsella kotonaan teinin kavereita ja seurustelukumppaneita? Ihan normaalia, että kotona käy vieraita.

Tarviiko äidin pitää seuraa teinin kavereille ja seurustelukumppanille. Pohtia milloin nuo muuttaa pysyvästi meille?

Nimitetäänkö niitä "uusperheeksi"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole liikaa vaadittu teiniltä, jos hän joutuu yhden päivän vuodessa istumaan ruokapöydässä ihmisten kanssa, joita ei haluaisi nähdä.

Teini joutuu kestämään noita ihmisiä pari kertaa kuussa. Miksi ap ei itse kyläile itse miehen luona? Miksi se mies pitää raahata aina kotiin?

No meneekö sama sitten niin päin, ettei äidin tarvitse katsella kotonaan teinin kavereita ja seurustelukumppaneita? Ihan normaalia, että kotona käy vieraita.

Tarviiko äidin pitää seuraa teinin kavereille ja seurustelukumppanille. Pohtia milloin nuo muuttaa pysyvästi meille?

Nimitetäänkö niitä "uusperheeksi"?

Eihän tässäkään ole mitään uusperhettä. Äiti vain panetuttaa itseään jollain random äijällä.

Kun äitini kuoleman jälkeen isä aloitti uuden suhteen ja mukana tuli lapsiakin, niin käyttäydyin samalla tavalla. Itkin ja eristäydyin. Se oli sitä muutosvastarintaa, perusturva oli mennyttä kun elämä ei ollutkaan ennustettavissa. Olisin niin kaivannut keskusteluapua, että kukaan ei vie biologisen vanhemman paikkaa, uusi äitipuoli on ystävä ei korvike tai edes diktaattori. Olin ihan kuin sumussa enkä tiennyt mitä piti ajatella tai tehdä. Eipä asiasta puhuttu, ihmettelivät varmaan vain että jaahas tuollainen tapaus. Joulut olivat pahimpia kun siihen liittyy niin paljon perinteitä ja muistoja äidistä. En osaa muuta sanoa, kun että puhu teinin kanssa asiasta, anna hänenkin puhua ja kerro mitä tapahtuu. Kuka tulee, milloin, mitä tekemään ja koska lähtee. Tietää asennoitua ettei tämä ikuisuuksia kestä, sitten on muiden asioiden vuoro. Edetään tässä askel kerrallaan ja hänelle kyllä kerrotaan kaikesta olennaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joulua pitää viettää heilan kanssa? Joulu on perhejuhla, miesystävä lapsineen ei ole teidän perhettä.

Höpö höpö. Teini ei ole enää niin pieni, että hänen takiaan pitäisi kärvistellä. Vietät AP joulun niin kuin olette suunnitelleet ja jos teiniä ei miellytä, hän voi tosiaan olla sitten omassa huoneessaan.

Jos mitään syytä itkulle ei oikeasti ole eli miesystäväsi on ns. kunnollinen, hänen kersansa eivät aiheuta mitään ylimääräistä työtä teinille (=ette odota teinin viihdyttävän ja istuvan lasten pöydässä tms.), niin kiukuttelu ja itku on ihan draamailua. Sain itsekin teininä kyynelhanat helposti virtaamaan, kun mielessäni märssysin, kuinka epäoikeudenmukaisesti isäpuoleni kohteli mua, kun esim. ei antanut 13-vuotiaana jäädä yksin viikonlopuksi kotiin, vaan pakotti muun perheen mukaan mökille. 

Teinin on aika opetella käyttäytymään. Teini ei ole teidän elämän päähenkilä, joka määrää kuka teille saa tulla.  Sinä aikuisena määrittelet, kuka teidän ovesta tulee sisään ja kuka ei. 

Juttele sille. Sanot, että ymmärrät hänen tunteitaan, mutta hänenkin on ymmärrettävä sinua ja sinun tunteita.

Sanot myös, että mikään maailman murjotus ja itkeminen ( suomeks manipulointi ) ei nyt auta tähän asiaan mitenkään. 

Hänellä on kuitenkin omaa tilaa siellä kotona, missä voi tarvittaessa olla. 

Ei tenavat määrää yhtään mitään mistään. Ne määrää sitte aikanaan oman kotinsa säännöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joulua pitää viettää heilan kanssa? Joulu on perhejuhla, miesystävä lapsineen ei ole teidän perhettä.

Oli puhe tapaninpäivän vierailusta, ei joulun vietosta.

Jo ensimäinen viesti paljasti, missä mennään,  ap kirjoittaa teini, ei lapsi, lapseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita teini sijoitukseen uuden onnen tieltä, koska olethan sinä päähenkilö omassa elämässäsi. Muista viis.

Hyvä idea! Kiitos! Teenpä sen. ihanaa kun täällä on niin viisasta porukkaa kommentoimassa.

Viisaaseen lässytykseen viisas vastaus.

Miksi ilkeilet? Asiallisesti ap kysyi, asiallista asiaa.

Äitihän tässä käyttytyy teinimmin kuin teini. Suuttuu, uhriutuu, näpäyttelee ja valehtelee. Heti aloituksessa tuo uhriutuja voi että kun olen ymmärtäväinen-tyyli on oksettava. Vastauksissa tuli heti esille että kiima eka, lapset vika.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse äitipuoli (lapset jo aikuisia, hyvät välit) ja äiti (lapset teinejä). Tällä kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoisin yleensä, että jättäkää ne uudet perheen perustamiset siihen, kun lapset ovat jo aikuisia, uusperheet ovat oikeasti aika vaikeita, aina joku kärsii. Pahimmassa tapauksessa se on lapsi, tavallisessa tapauksessa äiti/isäpuoli, joka yrittää olla mielen kielin, ettei lapsi kärsi (itse pyrin aina tähän), mikä vaikeuttaa normaalin, tasa-arvoisen parisuhteen muodostamista. Mutta nyt kun ap:lla on kyse tilanteesta, ettei teini kestä sitä, että äidin miesystävä (ei isäpuoli, joka asuisi samassa taloudessa) käy kylässä pari kertaa kuukaudessa ja tulee käymään tapaninpäivänä (ei aattoaterialle), sanoisin, että ehkä teini tämän kestää. Sanoisin jopa, että koska miehen lapsikin tulee, käytöstavat kyllä edellyttävät, ettei teini ole edes huoneeseensa linnoittautuneena koko ajan. En lukenut koko ketjua, mutta ehkä teini pelkää jostain syystä, että mies on juuri muuttamassa teidän luoksenne tms. eli juttuhetki on paikallaan. Nostan ap sinulle hattua, että et ole suin päin rynnännyt uuteen kotileikkiin vaan olet ajatellut pidemmällekin. Aina ei voi kuitenkaan täysillä miellyttää kaikkia.

Komppaan tätä äitiä ☝️

Onhan se eronneen äidin tai isin kamalaa olla yksin ja varsinkin näin joulun aikana se korostuu. Mutta elämä saattaa olla vielä pahempaa kun pahassa murrosiässä oleva(t) teinit pistävät perheen elämän sekaisin. Siis jos jaksaisi muutaman vuoden keskittyä pyörittämään sitä yh:n arkea niin kyllä se jossakin vaiheessa helpottaa, viimeistään silloin kun lapset lähtevät pesästä ja sitten heitä onkin jo ikävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita teini sijoitukseen uuden onnen tieltä, koska olethan sinä päähenkilö omassa elämässäsi. Muista viis.

Hyvä idea! Kiitos! Teenpä sen. ihanaa kun täällä on niin viisasta porukkaa kommentoimassa.

Viisaaseen lässytykseen viisas vastaus.

Miksi ilkeilet? Asiallisesti ap kysyi, asiallista asiaa.

Asiallisesti? Luepa mm. aloituksen viimeinen lause. Upea huoltaja kertakaikkiaan. Muna mielessä, teini tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse äitipuoli (lapset jo aikuisia, hyvät välit) ja äiti (lapset teinejä). Tällä kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoisin yleensä, että jättäkää ne uudet perheen perustamiset siihen, kun lapset ovat jo aikuisia, uusperheet ovat oikeasti aika vaikeita, aina joku kärsii. Pahimmassa tapauksessa se on lapsi, tavallisessa tapauksessa äiti/isäpuoli, joka yrittää olla mielen kielin, ettei lapsi kärsi (itse pyrin aina tähän), mikä vaikeuttaa normaalin, tasa-arvoisen parisuhteen muodostamista. Mutta nyt kun ap:lla on kyse tilanteesta, ettei teini kestä sitä, että äidin miesystävä (ei isäpuoli, joka asuisi samassa taloudessa) käy kylässä pari kertaa kuukaudessa ja tulee käymään tapaninpäivänä (ei aattoaterialle), sanoisin, että ehkä teini tämän kestää. Sanoisin jopa, että koska miehen lapsikin tulee, käytöstavat kyllä edellyttävät, ettei teini ole edes huoneeseensa linnoittautuneena koko ajan. En lukenut koko ketjua, mutta ehkä teini pelkää jostain syystä, että mies on juuri muuttamassa teidän luoksenne tms. eli juttuhetki on paikallaan. Nostan ap sinulle hattua, että et ole suin päin rynnännyt uuteen kotileikkiin vaan olet ajatellut pidemmällekin. Aina ei voi kuitenkaan täysillä miellyttää kaikkia.

Komppaan tätä äitiä ☝️

Onhan se eronneen äidin tai isin kamalaa olla yksin ja varsinkin näin joulun aikana se korostuu. Mutta elämä saattaa olla vielä pahempaa kun pahassa murrosiässä oleva(t) teinit pistävät perheen elämän sekaisin. Siis jos jaksaisi muutaman vuoden keskittyä pyörittämään sitä yh:n arkea niin kyllä se jossakin vaiheessa helpottaa, viimeistään silloin kun lapset lähtevät pesästä ja sitten heitä onkin jo ikävä.

Erityisen karmeaa on teinin kasvatuksen ulkoistaminen isä/äitipuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni syvää kokemusta ”äidin uudesta miehestä”

Suurin kysymys onkin että mikä on syy esim lapsen itkuun asiasta? Oletteko keskustelleet siten että lapsi on saanut kertoa avoimesti tunteistaan ja ajatuksistaan?

Itku on aika voimakas juttu, onko heidän välillään mahdollisesti tapahtunut jotain ikävää? Miten mies kohtelee lastasi ja suhtautuu häneen? Pyöriikö kaikki miehen pienempien lasten ympärillä? Oletko sokea tilanteelle lapsesi näkökulmasta?

Äideillä usein se oma itsekkyys ajaa näiden kysymysten ohi näissä tilanteissa. Ehkä pieni tilannekatsaus joka suuntaan olisi hyvä eikä vaan se että valittaa lapsesta ja etsii hänestä vikoja. Ymmärrän täysin jos hän ei halua jouluna heitä luoksenne.

Käytät tekstissä kovasti sanaa teini, teini on kuitenkin vielä lapsi.

Tämä!

Koko ketju täynnä ”lapsi hankala, äiti päättää” sontaa eikä kukaan kyseenalaista miksi lapsi ei pidä miehestä/halua luokseen!

Ne isäpuolet ovat yleensä täysiä kusipäitä jotka vähintään henkisesti pahoinpitelevät, saatikka mitä kaikkea muuta tänä päivänä tapahtuu.

Tämä ajattelutapa on juuri se syy miksi lapset joutuvat uhreiksi ja oireilevat myöhemmin. Keskustelkaa lastenne kanssa ja kunnioittakaa heidänkin tunteitaan! Että pistää vihaksi.

Millä perusteella yleensä isäpuolen on kusipäitä? Jos sinä tai äitisi deittailette kusipäitä ei tarkoita että kaikki tekisivät niin. Oma miesystäväni on todella mukava ja kiltti, eikä taatusti ole pahoinpitelevät kusipää, kun meillä kylässä käy. Kyllä tässä voi olla ihan teinin kiukuttelusta kyse. Mielestäni monessa tapauksessa uusperheitä muodostetaan liian nopeasti, lapsista välittämättä, mutta AP:n tapauksessa on toimittu todella lasten etujen mukaisesti ja sori nyt vaan mutta se ei ole lapsen etu että lapsi määrää keitä äiti saa tavata ja keitä ei. Kyllä normaaliin elämään kuuluu altistaa lasta myös pettymysten siedolle ja loppujen lopuksi lapsellekin lienee tärkeää että äiti on onnellinen, eikä jää yksin, kun joskus muuttaa omilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aikuisilla ihmisillä on oikeus tavata uusi puoliso ja vaikka perustaa se uusperhe. Se ei ehkä ole järkevää että esittelee joka kuukausi uuden kumppanin mutta siitähän tässä ei ollut kyse. Usein äitejä syyllistetään uusista kumppaneista. Tännekin usein kirjoittelee ihmiset että minähän en kumppania ota ennen kuin lapset 18. Mitä höpönlöpöä ja jeesustelua. Ei ne lapset rikki mene jos saavat yhden välittävän ja rakastavan aikuisen lisää elämään. Tai että näkevät omien vanhempien elävän normaalia aikuisen ihmisen elämää.

Jutelkaa niiden lastenne kanssa asioista niin uusista suhteista ei tule sellasia mörköjä.

Oma äitini eli yksin kun vanhempani erosivat. Isä löysi uuden kumppanin muutaman vuoden päästä ja nainen oli todella mukava ja meillä on läheiset välit edelleen. Heille tuli yhteinen lapsi ja olin innoissani sisarpuolestani. Äiti sen sijaan pysytteli katkerana sinkkuna ja kerran kun olin teini sanoi että meidän lasten takia pysyy yksin. Sellaista en ikinä odottanut häneltä. Edelleen on sinkku vaikka me lapset olemme aikuisia ja siitä hän jaksaa muistuttaa ja vihjailla kuin me olisimme syyllisiä hänen yksinäisyyteen.

No voi kuule kun ne uudet puolisot harvoin on lapselle niitä välittäviä, rakkaita ja vähiten turvallisia. Se ei ole mikään kehuttava asia että äiti ei pysty keskittymään ikinä lapsiinsa vaan juoksee jonkun äijän perässä kaiken aikaa. On naisia kenellä ehtii lasten alaikäisyyden aikana olla kymmeniä suhteita, ne vasta lapsille hyvää tekeekin!

Jos osaat lukea, huomaat että aloituksessa ei ole kyse tällaisesta tilanteesta, vaan suhde on jatkunut jo 2 v samana eikä siinä olla hötkyilty.

Vierailija kirjoitti:

Äitihän tässä käyttytyy teinimmin kuin teini. Suuttuu, uhriutuu, näpäyttelee ja valehtelee. Heti aloituksessa tuo uhriutuja voi että kun olen ymmärtäväinen-tyyli on oksettava. Vastauksissa tuli heti esille että kiima eka, lapset vika.

Olenkin ymmärtäväinen siinä mielessä, että jos näen että teinillä on paha olla, niin uskon että hänellä on paha olla. Ja olen myös siinä mielessä ymärtäväinen, että että kumppanini perheestä voi tuntua tosi töykeltä, että yhteiset joulusuunnitelmat peruutetaan. En halua pahoittaa kenenkään mieltä.

Ja olen kyllä kiimainenkin, mutta se ei nyt ole tässä tilanteessa ole mikään juttu, koska eipä siinä joulupöydässä ole tarkoituskaan sekstailla. En oikeasti tiedä mitä tekisin, loppujen lopuksi kai ongelma on se että pelkään kasvattavani hirviöteiniä, jos peruutan hänen takiaan suunnitelmat. Ja toisaalta pelkään sitä että hän on aidosti ahdistunut.

Olen itse eroperheen lapsi. Isä on seurustellut useamman kanssa ja äiti yhden.

Koska isä on ollut aina melko etäinen niin isän kumppanit ei ole niin hetkauttaneet. Minulta on pyydetty ymmärrystä ja minulle annettu ymmärrystä. Tottakai välillä mennyt sukset ristiin, mutta noin yleensä kaikki on ollut ok.

Äidin kanssa olen hyvin läheinen. Minusta tuntui aivan kamalalta, että äiti antoi aikaa toiselle ihmiselle. Pelkäsin, että äiti hylkää minut . Varsinkin koska mies asui toisella paikkakunnalla ja he näkivät harvoin. Siis tilannetta oikeasti pahensi se, että toinen ei ollut meillä usein. Silloin aina meidän rutiinit rikottiin ja uusia ei päässyt syntymään.

Kiukuttelin usein. Minulla oli muitakin ongelmia ja tämä oli vain yksi niistä. Eniten auttoi se, että minulla oli jotain yhteistä ja tekemistä äidin miehen kanssa. Minut otettiin mukaan keskusteluihin, minun mielipiteestäni esim. ruokaan välitettiin. Koska tämä mies oli myöskin ainoa läheinen aikuinen joka ymmärsi matematiikkaa oikeasti niin meille syntyi tapa tehdä matemaattisia tehtäviä yhdessä. Pelasimme nintendoa yhdessä.

Tuntuisikohan sinunkin teiniltäsi siltä, että hän on menettämässä paikan perheessä? Varsinkin kun olet tuomassa hänelle melko tuntematonta henkilöä ehkä hänelle tärkeään juhlaan? Mitä jos keskustelisitte miten hän haluaa joulua viettää ja että tekisitte jotain teinille selkeästi mieluista eli vaikka katsoisitte hänen lempielokuvan tai kuuntelette joulupöydässä hänen valitsemaa musiikkia?

Teinillä on täysi oikeus kipuihinsa, monet tunteet ovat uusia ja tunnekuohut paljon aikaisempaa isompia. Tavallaan haluaisi jo kauemmas vanhemmista, mutta omilla ehdoillaan. Ei halua joutua hylätyksi.

Suosittelisin tuomaan miestä ja hänen lapsiaan useammin arkeen. Ei niin että olisi teidän erikoista aikaa vaan niin että on kaikkien yhteistä aikaa. Vaikka yhteinen aamupala silloin tällöin, yhteinen kaupassäkäynti ja ruuanlaitto. Olisiko miehellä tai hänen lapsillaan jotain yhteistä teinin kanssa ja voisitvat siitä tehdä "oman" juttunsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni syvää kokemusta ”äidin uudesta miehestä”

Suurin kysymys onkin että mikä on syy esim lapsen itkuun asiasta? Oletteko keskustelleet siten että lapsi on saanut kertoa avoimesti tunteistaan ja ajatuksistaan?

Itku on aika voimakas juttu, onko heidän välillään mahdollisesti tapahtunut jotain ikävää? Miten mies kohtelee lastasi ja suhtautuu häneen? Pyöriikö kaikki miehen pienempien lasten ympärillä? Oletko sokea tilanteelle lapsesi näkökulmasta?

Äideillä usein se oma itsekkyys ajaa näiden kysymysten ohi näissä tilanteissa. Ehkä pieni tilannekatsaus joka suuntaan olisi hyvä eikä vaan se että valittaa lapsesta ja etsii hänestä vikoja. Ymmärrän täysin jos hän ei halua jouluna heitä luoksenne.

Käytät tekstissä kovasti sanaa teini, teini on kuitenkin vielä lapsi.

Tämä!

Koko ketju täynnä ”lapsi hankala, äiti päättää” sontaa eikä kukaan kyseenalaista miksi lapsi ei pidä miehestä/halua luokseen!

Ne isäpuolet ovat yleensä täysiä kusipäitä jotka vähintään henkisesti pahoinpitelevät, saatikka mitä kaikkea muuta tänä päivänä tapahtuu.

Tämä ajattelutapa on juuri se syy miksi lapset joutuvat uhreiksi ja oireilevat myöhemmin. Keskustelkaa lastenne kanssa ja kunnioittakaa heidänkin tunteitaan! Että pistää vihaksi.

Millä perusteella yleensä isäpuolen on kusipäitä? Jos sinä tai äitisi deittailette kusipäitä ei tarkoita että kaikki tekisivät niin. Oma miesystäväni on todella mukava ja kiltti, eikä taatusti ole pahoinpitelevät kusipää, kun meillä kylässä käy. Kyllä tässä voi olla ihan teinin kiukuttelusta kyse. Mielestäni monessa tapauksessa uusperheitä muodostetaan liian nopeasti, lapsista välittämättä, mutta AP:n tapauksessa on toimittu todella lasten etujen mukaisesti ja sori nyt vaan mutta se ei ole lapsen etu että lapsi määrää keitä äiti saa tavata ja keitä ei. Kyllä normaaliin elämään kuuluu altistaa lasta myös pettymysten siedolle ja loppujen lopuksi lapsellekin lienee tärkeää että äiti on onnellinen, eikä jää yksin, kun joskus muuttaa omilleen.

Varmaankin siksi, että harva jaksaa vieraan lapsen kiukuttelua ja teineilyä, kun se näyttää olevan osalle omista vanhemmistakin liikaa. Sitten siihen tulee joku jyrkän kotikasvatuksen saanut isäpuoli/äitipuoli pistämään teinin kuriin.

Itselle on tässä vaiheessa ihan v:n sama miten se joulu menee, pelkään vain että joku pahoittaa mielensä, mies tai teini.

Tämä virke kertoo kaiken ap:stä. Aikuinen mies on ihan itse vastuussa tunteistaan, sen sijaan äidin PITÄISI olla vastuussa teinin hyvinvoinnista. Nyt ei muutenkaan ole ihan yksinkertaista tai helppoa olla teini. Äidin ensisijainen tehtävä on turvata teinille hyvä koti.