Lue keskustelun säännöt.
Teini ja "uusperheen" joulu
Mitä pitäisi tehdä, kun teini mököttää ja itkee, kun meille olisi tulossa tapaninpäivänä miesystäväni ja hänen lapsensa kylään? Tapaamme aina joskus miesystävääni ja hänen lapsiaan viikonloppuisin ja loma-aikoina, ja teini käyttäytyy aivan kuin olisin ottanut jonkun hirveän alkoholisti-isäpuolen ja kamalan kakaralauman meidän katon alle pilaamaan hänen elämäänsä. Miesystäväni on ihan mukava ja tavallinen ihminen, samoin hänen lapsensa, ja teinillä on aina oikeus olla omassa huoneessa, jos he ovat meillä kylässä. Kyläilyjä on siis ehkä kerran pari kuukaudessa. Tuntuu että teini kiristää minua jotenkin henkisesti. Ymmärrän hänen tunteitaan, mutta ei kai minun tarvitse koko elämääni viettää hänen pillinsä mukaan? Teini ei käy juuri isälläänkään, joten minulla on hyvin vähän omaa aikaa ja yritän pitää seurustelusuhdetta silti elossa mieheen. Rakastan häntä syvästi ja toivon hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta. Ymmärrän teinin tunteita, ja hänellä on selvästi oikeasti paha olla, kun hän itkeekin, mutta tämä tuntuu ihan kauhealta. En tiedä miten selittäisin miesystävällenikään, että joulusuunnitelmat on peruutettu eikä hän lapsineen tervetullut. En tiedä missä rajat menevät? Itselle on tässä vaiheessa ihan v:n sama miten se joulu menee, pelkään vain että joku pahoittaa mielensä, mies tai teini.
Kommentit (848)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän teiniä täysin, oma äitini toi vaihtuvia (täysin asiallisia ja normaaleita) miehiä kotiimme, mutta kyllä heistä jokainen loukkasi lapsuuden kotirauhaani pahasti.
Pahalta tuntuu kun kotona pyörii vieraita ihmisiä.
Eikö noita parisuhdekuvioita voi hoitaa lapsen omillen muuttoon asti hienovaraisemmin/jossakin muualla kuin lapsen nenän alla?
Tarkoitatko, että eronneen ihmisen täytyy välttää 18-vuotta kaikkia ihmisia niin, ettei kotiin saa tulla kuin aivan tutut ja läheiset?
Entäs kun äidin ystävä Pirkko tuo kylään myös uuden miesystävän?
Entäs jos isoäiti rakastuu ja tuo uuden ystävän mukanaan?
Entäs jos huoltomies, nuohooja, sähkömies, uusi naapurinn mies tulee käymään?
Lopettakaa jo tuo "vieras ihminen" höpinä. Äidin pitkäaikainen miesystävä ei ole vieras ihminen pyörimässä kotona.Makaako äiti niidenkin kanssa?
se että äiti makaa miehen kanssa ei tee miehestä teinille tuttua.
Mikä makaamis-ongelma sinulla on? Usko tai älä niin se äitis on maannut jo isäsi kanssa aikoinaan.
Siinä on vissi ero onko se vieras pirkon kaveri vai äidin pano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän teiniä täysin, oma äitini toi vaihtuvia (täysin asiallisia ja normaaleita) miehiä kotiimme, mutta kyllä heistä jokainen loukkasi lapsuuden kotirauhaani pahasti.
Pahalta tuntuu kun kotona pyörii vieraita ihmisiä.
Eikö noita parisuhdekuvioita voi hoitaa lapsen omillen muuttoon asti hienovaraisemmin/jossakin muualla kuin lapsen nenän alla?
Tarkoitatko, että eronneen ihmisen täytyy välttää 18-vuotta kaikkia ihmisia niin, ettei kotiin saa tulla kuin aivan tutut ja läheiset?
Entäs kun äidin ystävä Pirkko tuo kylään myös uuden miesystävän?
Entäs jos isoäiti rakastuu ja tuo uuden ystävän mukanaan?
Entäs jos huoltomies, nuohooja, sähkömies, uusi naapurinn mies tulee käymään?
Lopettakaa jo tuo "vieras ihminen" höpinä. Äidin pitkäaikainen miesystävä ei ole vieras ihminen pyörimässä kotona.Makaako äiti niidenkin kanssa?
se että äiti makaa miehen kanssa ei tee miehestä teinille tuttua.
Mikä makaamis-ongelma sinulla on? Usko tai älä niin se äitis on maannut jo isäsi kanssa aikoinaan.
Makaamiseen tämä kaikki perustuu. Vai miksi äiti ei kutsu kylään Pirkkoa?
Jämäkkyyttä peliin kirjoitti:
hei been there done that.
Olen ollut tuon teinin housuissa, kun vanhempani erosivat ja inhosin äidin miesystävää ihan ilman syytä :). Neuvoisin vaan jämäkän rauhallisesti kertomaan teinilleni, että nyt tehdään kuten asunnon omistaja ja isommat natsat omaavat äiti sanoo, kaikella rakkaudella. Kirjoita vaikka kirje, jossa kerrot kuinka paljon rakastat lastasi, mutta että jonain päivänä lintu lentää pesästään ja äidin ei ole hyvä olla yksin. Pyydät teiniltä kauniisti fiksua käytöstä jouluna, sanot, että luotat häneen tässäasiassa ja kerrot, että ymmärrät hänen tilanteensa. Muttä älä anna piiruakaan periksi! Kyllä se menee ohi. Rajat ja rakkautta.
t. 39 vee äiti, joka vähän nolona naureskellen muistelee omaa teini-iän typerää käytöstään
Eikö äiti voi odotella, että lintu lentää pesästä vai onko äidin onni tärkein? Ei lapsen? Aikuisena vedetään itsekkäästi oma etu edellä ja myöhemmin ihmetellään kun välit on poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähan keskuteluun joku katkera teini tehtailee kommenttejaan. Säälittävää...
Veikkaanpa ennemmin alapäänsä johdattamaa yksinhuoltajaa, joka yrittää epätoivoisesti perustella itselleen omaa itsekkyyttään ja muut yh:t komppaavat karvaisia käsiään taputtaen.
Kyllä, alapääni johdattaa minua, minulla on tarpeita, joita en voi tyydyttää ilman kumppania. Ei siinä ole mitään hävettävää. Ja kyllä, olen itsekäskin, siihen minulla on oikeus myös. Mutta se ei tarkoita, ettenkö myös rakastaisi lapsiani ja laittaisi heitä etusijalle useimmiten, mutta ei ole teini-ikäisen kehitykselle hyväksi sekään, että hän päättää perheen kaikista asioista.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä jaksa kuunnella uusperhe ongelmia. Miksi niitä lapsia hankitaan ja sitten erotaan ja taas uuden kumpoanin kanssa lapsia. En ymmärrä.
Miksi ylipäätänsä pitää miehen ja naisen tehdä lapsia kun mitään takuuta ei ole miten käy, edes sillä timanttisormuksella. Suomessa ei saa olla paikallaan parisuhteessa se on naisen ideologian mukainen suorittamisen jatkumo ensitreffeistä hautaan saakka.
Jos kumppania ei tarvitse on päässä vika jolla pääsee elämässä paljon helpommalla. Muille on luonto sellaisen taipumuksen antanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähan keskuteluun joku katkera teini tehtailee kommenttejaan. Säälittävää...
Veikkaanpa ennemmin alapäänsä johdattamaa yksinhuoltajaa, joka yrittää epätoivoisesti perustella itselleen omaa itsekkyyttään ja muut yh:t komppaavat karvaisia käsiään taputtaen.
Kyllä, alapääni johdattaa minua, minulla on tarpeita, joita en voi tyydyttää ilman kumppania. Ei siinä ole mitään hävettävää. Ja kyllä, olen itsekäskin, siihen minulla on oikeus myös. Mutta se ei tarkoita, ettenkö myös rakastaisi lapsiani ja laittaisi heitä etusijalle useimmiten, mutta ei ole teini-ikäisen kehitykselle hyväksi sekään, että hän päättää perheen kaikista asioista.
Jos se alapää ja öykkäröivä miesystäväsi ajavat lapsesi edelle niin ethän sinä niitä lapsia rakastaa.
Teinin äiti voi vallan hyvin pitää jopa sitä suhdetta yllä ilman että teini yli kävellään teinin kotona.
Jos se mies ei kykene tähän vaan "pahoittaa mielensä" kun maailma ei pyörikään hänen ympärillään, hän ei muutenkaan ole sitten mikään vuosisadan saalis.
Se että jouluna ei tarvitse leikkiä keskenkasvuisten ns aikuisten perheleikkejä ei tartkoita että teini päättäisi kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Jämäkkyyttä peliin kirjoitti:
hei been there done that.
Olen ollut tuon teinin housuissa, kun vanhempani erosivat ja inhosin äidin miesystävää ihan ilman syytä :). Neuvoisin vaan jämäkän rauhallisesti kertomaan teinilleni, että nyt tehdään kuten asunnon omistaja ja isommat natsat omaavat äiti sanoo, kaikella rakkaudella. Kirjoita vaikka kirje, jossa kerrot kuinka paljon rakastat lastasi, mutta että jonain päivänä lintu lentää pesästään ja äidin ei ole hyvä olla yksin. Pyydät teiniltä kauniisti fiksua käytöstä jouluna, sanot, että luotat häneen tässäasiassa ja kerrot, että ymmärrät hänen tilanteensa. Muttä älä anna piiruakaan periksi! Kyllä se menee ohi. Rajat ja rakkautta.
t. 39 vee äiti, joka vähän nolona naureskellen muistelee omaa teini-iän typerää käytöstään
Eikö äiti voi odotella, että lintu lentää pesästä vai onko äidin onni tärkein? Ei lapsen? Aikuisena vedetään itsekkäästi oma etu edellä ja myöhemmin ihmetellään kun välit on poikki.
En todellakaan jäisi odottelemaan, että lintu lentää pesästä. Mikä on oikea aika odottaa? Onko siihen joku ikäraja? Entä jos lapsi ei kehity normaalisti ja on kotona vielä kolmikymppisenä? Saako silloin jo tapailla miehiä? Entä jos se lapsi ei sittenkään hyväksy äidin kumppania? Äidin onni on tärkeää myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähan keskuteluun joku katkera teini tehtailee kommenttejaan. Säälittävää...
Veikkaanpa ennemmin alapäänsä johdattamaa yksinhuoltajaa, joka yrittää epätoivoisesti perustella itselleen omaa itsekkyyttään ja muut yh:t komppaavat karvaisia käsiään taputtaen.
Kyllä, alapääni johdattaa minua, minulla on tarpeita, joita en voi tyydyttää ilman kumppania. Ei siinä ole mitään hävettävää. Ja kyllä, olen itsekäskin, siihen minulla on oikeus myös. Mutta se ei tarkoita, ettenkö myös rakastaisi lapsiani ja laittaisi heitä etusijalle useimmiten, mutta ei ole teini-ikäisen kehitykselle hyväksi sekään, että hän päättää perheen kaikista asioista.
Kyllä, sinulla on vain oikeuksia ja voit polkea huoletta muiden oikeuksia. Lopputuloksen näet myöhemmin. Tai paremminkin et näe, koska jäät yksin. Toivottavasti miesystävän lapset toimivat silloin korvikkeina.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Kiinnostavaa keskustelua. Kiitos kaikille. Olen ajatellut teinin tunteita ja keskustellut hänen kanssaan. Teini on jo paremmalla tuulella. Teinin tunteet eivät liittyneet niinkään siihen, että miesystävän perheessä olisi jotain kovin vastenmielistä, vaan siihen että hän on muuten väsynyt raskaan syksyn jälkeen ja haluaa olla rauhassa. Olen samaa mieltä kuin monet kommentoijat, että teinin pitää osallistua jonkin verran yhteisiin perhehetkiin, jotka eivät edes kestä tuntikausia. Muun ajan lomasta saa olla kuten haluaa. Tämä asia on nyt sovittu hänen kanssaan.
Mitä tulee siihen, että onko "äidin pano" perhettä, niin ajattelen miesystäväni ja hänen lapsensa perheekseni, ja se on minun aivan oma päätökseni ja tunteeni, ja minkään ydinperhemafian on turha huutaa perheleikkiä ja panoa. Oma teini on tietysti läheisin, mutta osaan todellakin arvostaa sitä, että minulla on myös aikuinen tärkeä ihmisuhde. Se on lapsellenikin hyvä asia, koska olisi varmaan aika raskaskin henkinen taakka, että tietäisi olevansa äidille kaikki kaikessa. Jos joudun onnettomuuteen, miesytäväni nimi on hätäkontaktina ja toisinpäin. Jos hänen lapsillaan on iloja tai suruja, myötäelän niitä.
Mietin myös että onkohan joillain komentoijilla seksuaalisia estoja, kun he ovat siitä niin järkyttyneitä, että aikuisilla naisilla voi olla seksielämää. Miksi olisi lapselle niin ahdistavaa, että vierailijalla ja äidillä voi olla seksisuhde? Eihän sitä siinä lasten edessä toteuteta. Huvittaa sekin, että moni täällä tietää, että teini joutuu hoitamaan neljää pikkulasta. Miehellä on siis kaksi lasta ja hän hoitaa niitä ihan itse.
Lainasin tämän ihan siksi, että joku näistä tuomitsijoista ja seksivihjailijoista ym. lukisi ajatuksella. Taitaa olla turha luulo, mutta jos kuitenkin.
Hienoa, että saitte asiat selvitettyä teinin kanssa ja lopputulos oli kaikille sopiva.
Minua ulkopuolisenakin loukkasi niin monet, ilkeät kommentit ja täysin omasta päästä keksityt asiat. Ilmeisesti osa näistä tai kovin moni ei edes pysähtynyt lukemaan aloittajan tekstiä vaan tykitti ainoastaan omien kokemustensa ja oman ajatusmaailmansa perusteella. Suotakoon se heille, mutta pahoittelut tästä aloittajalle.
Tunnut ihan asialliselta ja ajattelevalta ihmiseltä. Sujuvasta tekstistä ja sanamuodoista päätellen olet fiksumpi kuin useat täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jämäkkyyttä peliin kirjoitti:
hei been there done that.
Olen ollut tuon teinin housuissa, kun vanhempani erosivat ja inhosin äidin miesystävää ihan ilman syytä :). Neuvoisin vaan jämäkän rauhallisesti kertomaan teinilleni, että nyt tehdään kuten asunnon omistaja ja isommat natsat omaavat äiti sanoo, kaikella rakkaudella. Kirjoita vaikka kirje, jossa kerrot kuinka paljon rakastat lastasi, mutta että jonain päivänä lintu lentää pesästään ja äidin ei ole hyvä olla yksin. Pyydät teiniltä kauniisti fiksua käytöstä jouluna, sanot, että luotat häneen tässäasiassa ja kerrot, että ymmärrät hänen tilanteensa. Muttä älä anna piiruakaan periksi! Kyllä se menee ohi. Rajat ja rakkautta.
t. 39 vee äiti, joka vähän nolona naureskellen muistelee omaa teini-iän typerää käytöstään
Eikö äiti voi odotella, että lintu lentää pesästä vai onko äidin onni tärkein? Ei lapsen? Aikuisena vedetään itsekkäästi oma etu edellä ja myöhemmin ihmetellään kun välit on poikki.
En todellakaan jäisi odottelemaan, että lintu lentää pesästä. Mikä on oikea aika odottaa? Onko siihen joku ikäraja? Entä jos lapsi ei kehity normaalisti ja on kotona vielä kolmikymppisenä? Saako silloin jo tapailla miehiä? Entä jos se lapsi ei sittenkään hyväksy äidin kumppania? Äidin onni on tärkeää myös.
No etköhän sinä sellaisen lapsen dumppaisi laitokseen, koska alapää johdattaa elämääsi. Minä minä.
Miksi ylipäänsä olet tehnyt lapsen, koska kaikki vetää lapsen edelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset päättää ilmoitusluontoisena asiana ketä joulupöydän ääreen tulee.
Jälkikasvu aterioi kohteliaasti muiden mukana. Jonka jälkeen voivat poistua omiin touhuihinsa.
Ihme touhuksi mennnyt nykykasvatus. Kun sitä (kasvatusta) ei edes ole.
Tällaisista ilmoitusluontoisista despoottiperheistä jälkikasvu poistuu kun yleensä hyvin nopeasti elämään omaan elämäänsä. Siinä voi sitten vanhemmat kiikkustuolissa ihmetellä, että miksi ne eivät soittele eivätkä koskaan käy. Mutta kauhea riesa niistä olikin.
Ei kyllä käynyt meillä noin. Nyt vanhin lapsi tulossa ulkomailta saakka joulun viettoon kotiin.
Minä en ole nähnyt ns äitiäni sen jälkeen kun 18 täytin. Siitä on nyt kohta 30 vuotta. Hänelläkin oli näitä panokavereita joita tuputettiin "perheekseni" ja tätä "minä määrään täällä" -jalanpoljentaa ja tätä selän takana kähmimistä ja juoruilua.
Miten saat yhdestä pitkäaikaisesta miesystävästä useita panokavereita? Et kai vain nyt projisoi omaa traumaasi aloittajaan?
Pointti ei ole määrä vaan lapsen mitätöinti. Pari vuotta ei ole pitkäaikainen eikä ap kerro montako on jo ollut.
Jos on kaksi vuotta seurustellut, niin ei se nyt enää mikään lyhyt tapailu ole. Lisäksi täällä ollaan tekemässä lorttoa täysin tuntemattomasta ihmisestä.
Mä kauhistutan teitä nyt kertomalla, että mä yhden lapsen äiti muutin yhteen uuden miehen kanssa kun olimme seurustelleet 10kk. Lapsi tapasi miehen kun olimme seurustelleet 3kk. Nyt olemme olleet yhdessä melkein 10 vuotta ja lapsikin täysi-ikäinen. Lapsi on suoraan sanonut, että mun mies on mukava ja hyvin tulee miehen kanssa toimeen. Eikä sano noin vain mua miellyttääkseen, on sellainen persoona joka sanoo kyllä jos joku ei toimi. Isänsä uuden puolison kanssa ei tule toimeen ja siksi ei siellä ole enää pahemmin aikaansa viettänyt. Olen eronnut lapsen isästä jo 16 vuotta sitten ja toki oli pari miestä ennen nykyistä miestä, mutta noita miehiä lapsi ei tavannut koskaan.
Täällä tehdään teinistä hankalaa kun omassa kodissaan matele vieraan miehen tahdon mukaan
Kuka on käskenyt teinin matelemaan miehen mukaan? Voi herran jumala jos joku tulee syömään heidän kotiinsa? Voi apua, mitä matelua ja palvelemista! Älkää hitto vieköön ikinä vain kutsuko ketään kotiinne syömään!
Ap kertoi, että teini voi olla myös omassa huoneessa, että ei tarvitse väkisin olla miehen ja lapsensa seurassa. Eli mikä ongelma muuta kuin lapsellisesti kiukutteleva teini joka kuvittelee maailman pyörivän hänen napansa ympärillä ja hän määrää kaikesta?
Mutta vieras mies toisen kodissa on ok, koska sen miehen mukaan pitää kaiken pyöriä? Ettei vaan mies pahoita mieltään.
Vieras? Ei voi olla vieras mies tuossa vaiheessa enää.
Täysin ventovieras.
No eikä ole.
Kyllä on. Se että äiti panee jotakuta tee siitä vieraasta miehestä teinille tuttua.
Johan se on kerrottu jo aloituksessa että tapaavat 1-2 kertaa kk miesystävää ja hänen lapsiaan. Eli mies ja lapsensa on jo teinille tuttuja. Miten se olisi yhtäkkiä ventovieraaksi muuttunut?
Ei sitä ole kerrottu että teini heitä tapaisi tai heidät tuntisi.
Missään tapauksessa se ukkeli ei ole mikään jumala, jonka tunteita vaalitaan henki hieverissä läheisriippuvaisena kynnysmattona.
Jos aikuinen mies loukkaantuu kun ei saa tahtoaan läpi, niin se on sitten voi voi.
Äidille pitää oma lapsi ja oman lapsen tunteet olla aina etusijalla, eikä jonkun ventovieraan öykkärin.
Voi jessus teidän kanssanne. " ventovietas öykkäri". Tuskin, kun on omiakin lapsia joiden kanssa tämä mies viettää aikaansa.
Minkälainen elämäntilanne ja ihmiskuva voi olla näillä ihmisillä jotka näitä ja vastaavia kommentteja laittavat? Aivan käsittämätöntä.
Ei ainakaan mitään terveitä ihmissuhteita voi olla suuntaan tai toiseen jos kokemus ja kielenkäyttö on tuota luokkaa.
Suurin osa ihmisistä taitaa olla aivan pihalla tästä maailmasta.
Öykkärit ovat silläkin tavoin erikoisia tyyppejä, että kohtelevat omia lapsiaan eri tavoin kuin lapsipuoliaan. Näitä öykkäreitä ja muuten nihkeitä tyyppejä on edelleen. Etenkin teinejä he pistävät mielellään "järjestykseen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jämäkkyyttä peliin kirjoitti:
hei been there done that.
Olen ollut tuon teinin housuissa, kun vanhempani erosivat ja inhosin äidin miesystävää ihan ilman syytä :). Neuvoisin vaan jämäkän rauhallisesti kertomaan teinilleni, että nyt tehdään kuten asunnon omistaja ja isommat natsat omaavat äiti sanoo, kaikella rakkaudella. Kirjoita vaikka kirje, jossa kerrot kuinka paljon rakastat lastasi, mutta että jonain päivänä lintu lentää pesästään ja äidin ei ole hyvä olla yksin. Pyydät teiniltä kauniisti fiksua käytöstä jouluna, sanot, että luotat häneen tässäasiassa ja kerrot, että ymmärrät hänen tilanteensa. Muttä älä anna piiruakaan periksi! Kyllä se menee ohi. Rajat ja rakkautta.
t. 39 vee äiti, joka vähän nolona naureskellen muistelee omaa teini-iän typerää käytöstään
Eikö äiti voi odotella, että lintu lentää pesästä vai onko äidin onni tärkein? Ei lapsen? Aikuisena vedetään itsekkäästi oma etu edellä ja myöhemmin ihmetellään kun välit on poikki.
En todellakaan jäisi odottelemaan, että lintu lentää pesästä. Mikä on oikea aika odottaa? Onko siihen joku ikäraja? Entä jos lapsi ei kehity normaalisti ja on kotona vielä kolmikymppisenä? Saako silloin jo tapailla miehiä? Entä jos se lapsi ei sittenkään hyväksy äidin kumppania? Äidin onni on tärkeää myös.
No sekin on kyllä sitten sinun syysi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Kiinnostavaa keskustelua. Kiitos kaikille. Olen ajatellut teinin tunteita ja keskustellut hänen kanssaan. Teini on jo paremmalla tuulella. Teinin tunteet eivät liittyneet niinkään siihen, että miesystävän perheessä olisi jotain kovin vastenmielistä, vaan siihen että hän on muuten väsynyt raskaan syksyn jälkeen ja haluaa olla rauhassa. Olen samaa mieltä kuin monet kommentoijat, että teinin pitää osallistua jonkin verran yhteisiin perhehetkiin, jotka eivät edes kestä tuntikausia. Muun ajan lomasta saa olla kuten haluaa. Tämä asia on nyt sovittu hänen kanssaan.
Mitä tulee siihen, että onko "äidin pano" perhettä, niin ajattelen miesystäväni ja hänen lapsensa perheekseni, ja se on minun aivan oma päätökseni ja tunteeni, ja minkään ydinperhemafian on turha huutaa perheleikkiä ja panoa. Oma teini on tietysti läheisin, mutta osaan todellakin arvostaa sitä, että minulla on myös aikuinen tärkeä ihmisuhde. Se on lapsellenikin hyvä asia, koska olisi varmaan aika raskaskin henkinen taakka, että tietäisi olevansa äidille kaikki kaikessa. Jos joudun onnettomuuteen, miesytäväni nimi on hätäkontaktina ja toisinpäin. Jos hänen lapsillaan on iloja tai suruja, myötäelän niitä.
Mietin myös että onkohan joillain komentoijilla seksuaalisia estoja, kun he ovat siitä niin järkyttyneitä, että aikuisilla naisilla voi olla seksielämää. Miksi olisi lapselle niin ahdistavaa, että vierailijalla ja äidillä voi olla seksisuhde? Eihän sitä siinä lasten edessä toteuteta. Huvittaa sekin, että moni täällä tietää, että teini joutuu hoitamaan neljää pikkulasta. Miehellä on siis kaksi lasta ja hän hoitaa niitä ihan itse.
Lainasin tämän ihan siksi, että joku näistä tuomitsijoista ja seksivihjailijoista ym. lukisi ajatuksella. Taitaa olla turha luulo, mutta jos kuitenkin.
Hienoa, että saitte asiat selvitettyä teinin kanssa ja lopputulos oli kaikille sopiva.
Minua ulkopuolisenakin loukkasi niin monet, ilkeät kommentit ja täysin omasta päästä keksityt asiat. Ilmeisesti osa näistä tai kovin moni ei edes pysähtynyt lukemaan aloittajan tekstiä vaan tykitti ainoastaan omien kokemustensa ja oman ajatusmaailmansa perusteella. Suotakoon se heille, mutta pahoittelut tästä aloittajalle.
Tunnut ihan asialliselta ja ajattelevalta ihmiseltä. Sujuvasta tekstistä ja sanamuodoista päätellen olet fiksumpi kuin useat täällä.
Lue aloituksen viimeinen lause. Asiallista ja fiksua? Yh:t luonnollisesti kiivaasti puolustelevat toisiaan, epäonnistuneet ihmiset, jotka pilaavat lisää elämiä omalla käytöksellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähan keskuteluun joku katkera teini tehtailee kommenttejaan. Säälittävää...
Veikkaanpa ennemmin alapäänsä johdattamaa yksinhuoltajaa, joka yrittää epätoivoisesti perustella itselleen omaa itsekkyyttään ja muut yh:t komppaavat karvaisia käsiään taputtaen.
Kyllä, alapääni johdattaa minua, minulla on tarpeita, joita en voi tyydyttää ilman kumppania. Ei siinä ole mitään hävettävää. Ja kyllä, olen itsekäskin, siihen minulla on oikeus myös. Mutta se ei tarkoita, ettenkö myös rakastaisi lapsiani ja laittaisi heitä etusijalle useimmiten, mutta ei ole teini-ikäisen kehitykselle hyväksi sekään, että hän päättää perheen kaikista asioista.
Niin, tuntuu, että joidenkin mielestä eronneen naisen alapää pitäisi ommella umpeen DDD
Miten kieroutunut tai sairas ajatusmaailma notmaaliin aukuisen elämään kuuluvaa asiaa kohtaan joillakin saattaaolla.
Säälin sitä, minkä opetuksen ja ajatusmaailman he antavat omille lapsilleen. Jos niitä ylipäätään on, saattaa olla että ei kun seksi on noin kauhea, huono ja paha asia heille.
Vierailija kirjoitti:
Jämäkkyyttä peliin kirjoitti:
hei been there done that.
Olen ollut tuon teinin housuissa, kun vanhempani erosivat ja inhosin äidin miesystävää ihan ilman syytä :). Neuvoisin vaan jämäkän rauhallisesti kertomaan teinilleni, että nyt tehdään kuten asunnon omistaja ja isommat natsat omaavat äiti sanoo, kaikella rakkaudella. Kirjoita vaikka kirje, jossa kerrot kuinka paljon rakastat lastasi, mutta että jonain päivänä lintu lentää pesästään ja äidin ei ole hyvä olla yksin. Pyydät teiniltä kauniisti fiksua käytöstä jouluna, sanot, että luotat häneen tässäasiassa ja kerrot, että ymmärrät hänen tilanteensa. Muttä älä anna piiruakaan periksi! Kyllä se menee ohi. Rajat ja rakkautta.
t. 39 vee äiti, joka vähän nolona naureskellen muistelee omaa teini-iän typerää käytöstään
Eikö äiti voi odotella, että lintu lentää pesästä vai onko äidin onni tärkein? Ei lapsen? Aikuisena vedetään itsekkäästi oma etu edellä ja myöhemmin ihmetellään kun välit on poikki.
En tiedä muista, mutta itselleni ei ihan joka päivä kävele rakkautta vastaan elämässä. Ihan kuten lapsikin, rakkaus on lahja. Ja kyllähän siinä isosti otetaan lapsi huomioon, kun ei perusteta uutta perhettä ja lykätään ne omat haaveet yhteisestä asunnosta ja elämästä sinne hamaan tulevaisuuteen, kun lapsi lähtee omilleen.
Itse ajattelen myös, että saattaa olla tosi kova paikka lapselle myös se, jos vanhempi (äiti tai isä) omistaa koko elämänsä lapselleen. En usko, että sekään on lapsen etu, jos vanhempi unohtaa itsensä kokonaan.
Harva asia on mustavalkoinen.
Otappa kasvattajana vastuu teinistäsi ja opeta hänet sosiaaliseksi yksilöksi. Jollei kiukuttelijalle sovi olla joulu luonasi , ilman kiukutteluita , niin pistäppä hänet isänsä luo joksikin aikaa. Liika oma napa on teinisi ongelma ja sinä myötäilet liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähan keskuteluun joku katkera teini tehtailee kommenttejaan. Säälittävää...
En ole teini. Olen syntynyt 80-luvulla. Äitini erosi 90-luvun puolivälissä. Hänen vimmansa löytää uusi mies sekoitti perhe-elämän totaalisesti. Jos lapsen kunnioituksen vanhempana menettää, niin sitä ei saa takaisin. Sitä kannattaa ihan oikeasti pohtia, että odottaako muutaman vuoden, että lapset ovat lentäneet pesästä.
Niin, että kaikki äidit toimii kuten sun äiti? Olet aikuinen ihminen etkä yhtään osaa ajatella, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin äitisi? Oletko sama tyyppi joka haukkui mut lortoksi ja huonoksi äidiksi? Toivottavasti sulla itsellä ei ole yhtäkään lasta.
Ei ole mikään pakko odottaa lasten kotoa pois muuttamista jos osaa hoitaa asiat fiksusti. Ihmeellinen ajattelutapa, että vanhemman pitäisi olla yksin ilman parisuhdetta vain sen takia, että sattui eroamaan ja on lapsia. Ei kaikki etsi epätoivoisesti heti uutta miestä ja miehet vaihdu tiuhaan tahtiin. Äly hoi. Se, että äiti tapaa uuden miehen ei tarkoita sitä, että lapset unohdetaan ja koko perhe-elämä menee sekaisin. Normaalilla järjellä varustettu ihminen ymmärtäisi myös lukemaansa kun kerrotaan, että asiat voivat mennä ihan normaalisti uusperheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähan keskuteluun joku katkera teini tehtailee kommenttejaan. Säälittävää...
Veikkaanpa ennemmin alapäänsä johdattamaa yksinhuoltajaa, joka yrittää epätoivoisesti perustella itselleen omaa itsekkyyttään ja muut yh:t komppaavat karvaisia käsiään taputtaen.
Kyllä, alapääni johdattaa minua, minulla on tarpeita, joita en voi tyydyttää ilman kumppania. Ei siinä ole mitään hävettävää. Ja kyllä, olen itsekäskin, siihen minulla on oikeus myös. Mutta se ei tarkoita, ettenkö myös rakastaisi lapsiani ja laittaisi heitä etusijalle useimmiten, mutta ei ole teini-ikäisen kehitykselle hyväksi sekään, että hän päättää perheen kaikista asioista.
Niin, tuntuu, että joidenkin mielestä eronneen naisen alapää pitäisi ommella umpeen DDD
Miten kieroutunut tai sairas ajatusmaailma notmaaliin aukuisen elämään kuuluvaa asiaa kohtaan joillakin saattaaolla.
Säälin sitä, minkä opetuksen ja ajatusmaailman he antavat omille lapsilleen. Jos niitä ylipäätään on, saattaa olla että ei kun seksi on noin kauhea, huono ja paha asia heille.
Ei kukaan ole sitä vaatinut, vaan vain sitä että teiniä ja teinin kehitystä ei häiritä vain koska alapää kihelmöi
Ja mies jota pitää kynnysmattona palvella jotta "mies ei loukkaannu" ei ole lapsettomallekaan naiselle varsinaisesti mikään vuosisadan löytö
Missään tapauksessa teinin ei kuulu joutua kärsimään tästä palvelemisesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jämäkkyyttä peliin kirjoitti:
hei been there done that.
Olen ollut tuon teinin housuissa, kun vanhempani erosivat ja inhosin äidin miesystävää ihan ilman syytä :). Neuvoisin vaan jämäkän rauhallisesti kertomaan teinilleni, että nyt tehdään kuten asunnon omistaja ja isommat natsat omaavat äiti sanoo, kaikella rakkaudella. Kirjoita vaikka kirje, jossa kerrot kuinka paljon rakastat lastasi, mutta että jonain päivänä lintu lentää pesästään ja äidin ei ole hyvä olla yksin. Pyydät teiniltä kauniisti fiksua käytöstä jouluna, sanot, että luotat häneen tässäasiassa ja kerrot, että ymmärrät hänen tilanteensa. Muttä älä anna piiruakaan periksi! Kyllä se menee ohi. Rajat ja rakkautta.
t. 39 vee äiti, joka vähän nolona naureskellen muistelee omaa teini-iän typerää käytöstään
Eikö äiti voi odotella, että lintu lentää pesästä vai onko äidin onni tärkein? Ei lapsen? Aikuisena vedetään itsekkäästi oma etu edellä ja myöhemmin ihmetellään kun välit on poikki.
En tiedä muista, mutta itselleni ei ihan joka päivä kävele rakkautta vastaan elämässä. Ihan kuten lapsikin, rakkaus on lahja. Ja kyllähän siinä isosti otetaan lapsi huomioon, kun ei perusteta uutta perhettä ja lykätään ne omat haaveet yhteisestä asunnosta ja elämästä sinne hamaan tulevaisuuteen, kun lapsi lähtee omilleen.
Itse ajattelen myös, että saattaa olla tosi kova paikka lapselle myös se, jos vanhempi (äiti tai isä) omistaa koko elämänsä lapselleen. En usko, että sekään on lapsen etu, jos vanhempi unohtaa itsensä kokonaan.
Harva asia on mustavalkoinen.
Ja koska pelätään että menetetään tätä vihonviimeinekin öykkäri, häntä palvellaan ja hyvitellään ja mairitellaan ja imarrellaan ja ihastellaan oman lapsen kustannuksella, kun oman itsen kanssa ei ole hyvä, vaan pitää aina olla joku, vaikka kuinka paska
Mikä makaamis-ongelma sinulla on? Usko tai älä niin se äitis on maannut jo isäsi kanssa aikoinaan.