Miksi suomalaiskampaajat eivät auta hiusten kasvattamisessa vaan vain lyhentämisessä?...

Kun muistaa että kampaajiksi ei valikoidu ne skarpeimmat, analyyttisimmät tyypit, ymmärtää miksi on niin vaikea saada omille piirteille sopivaa väriä tai leikkausta. Ruskean sävyt on ihan hukassa, hapertuva blondi tai jyrkkä musta/punainen on ainoat vaihtoehdot. Koulun muovitukkiin verrattuna aito hius näyttää varmasti huonolta, ja jos sitä leikkaamalla yritetään parantaa, ei ole ihme että pituus kärsii.

Ja se pakonomainen tarve ohentaa koko pituudelta! Kauheen kiva, kun se varjeltu siisti pituus onkin leikkauksen jälkeen yhtä hemmetin pörröä ja latvat niin ohuet että ens kerralla onkin pakko ottaa se 15 senttiä. Ja ohennuksen jäljet näkyy vielä vuoden päästä.

Tässä näitä syitä miksen oo käyny kampaajalla kohta kymmeneen vuoteen. Omalla, tylsällä värillä näytän terveeltä myös ilman meikkiä. Mun hiukset on pitkät ja leikkaan ne korostamaan mun piirteitä, en vääristämään. Osaava kampaaja saisi aikaan paremmat, mutta kun ne on äärimmäisen harvinaisia, teen ite.

Vierailija kirjoitti:

Kun muistaa että kampaajiksi ei valikoidu ne skarpeimmat, analyyttisimmät tyypit, ymmärtää miksi on niin vaikea saada omille piirteille sopivaa väriä tai leikkausta. Ruskean sävyt on ihan hukassa, hapertuva blondi tai jyrkkä musta/punainen on ainoat vaihtoehdot. Koulun muovitukkiin verrattuna aito hius näyttää varmasti huonolta, ja jos sitä leikkaamalla yritetään parantaa, ei ole ihme että pituus kärsii.
Ja se pakonomainen tarve ohentaa koko pituudelta! Kauheen kiva, kun se varjeltu siisti pituus onkin leikkauksen jälkeen yhtä hemmetin pörröä ja latvat niin ohuet että ens kerralla onkin pakko ottaa se 15 senttiä. Ja ohennuksen jäljet näkyy vielä vuoden päästä.
Tässä näitä syitä miksen oo käyny kampaajalla kohta kymmeneen vuoteen. Omalla, tylsällä värillä näytän terveeltä myös ilman meikkiä. Mun hiukset on pitkät ja leikkaan ne korostamaan mun piirteitä, en vääristämään. Osaava kampaaja saisi aikaan paremmat, mutta kun ne on äärimmäisen harvinaisia, teen ite.

Amen. Mulla on paksu lionnonlaineikas/osittain kihara tukka. Se vit***aa suomalaista kampajaa. Alkaa huokailu ja taivastelu kuinka paljon aikaa ja hiusväriä oikein kuluu. Sitten aletaan hulluna ohentaa ja ohentaa ja lopuksi föönätään se silputtu häkkyrä oudoksi pömpeliksi, joka pysyy sellaisena sen päivän. Ekan pesun jälkeen olen sitten ihme rytökasan kanssa ihmettelemässä. Enää en värjää ja tosi harvoin käyn leikkauttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palasin taas itkien kampaajalta. Yritän kasvattaa luonnonkiharoita hiuksia, kampaaja leikkasi juhan af grannit.
Miksei voi kuunnella asiakkaan toiveita? Harmittaa, että monen kuukauden kasvattaminen meni nyt hukkaan ja on tosi epänaisellinen olo.
Olin mielestäni hyvin selkeä, haluan että leikataan mahdollisimman vähän ja pidän kiharistani loivina. Hiukset pitää saada kiinni, joten ei saa leikata liikaa.
Tuli lyhyt ja pystyyn spreijattu karvainen lookki. Ensin ajattelin, että stailaus tässä vaan ongelma, juoksin kotiin ja kastelin hiukset. Ne on ohennettu aivan liuruiksi ja taakse niskaan on tehty lyhyempi siili jonka päällä on sitten pidempiä suikaleita. Kyyneleet valuu, kun kirjoitan tätä.
TIEDÄN, ettei hiukset ole maailman tärkein asia, mutta oikeasti satuttaa, että ihan kivat ja hyväkuntoiset hiukset nyrhittiin liian lyhyiksi, kun kampaajamaestro otti tarpeettoman taiteellista näkemystä ja loihti oman fantasiakampauksensa.
Tämä kampaaja oli selvästi vanhan liiton mies Helsingin kantakaupungissa. Hänen mielestään lopputuloksesta tuli moderni. Ei ihme, että ajan sai varatessa seuraavalle päivälle. Kampaamo oli ihan tyylikäs, mutta vähänpä siitä iloa.
Huh, kiitos, että sain avautua. Olisko jotain päähinevinkkejä kesäksi? Karjakkohuivi?

Voi ei! Minulle kampaaja halusi kerrostaa luonnonkiharat, vaikka sellainen ei tosiaankaan näin kiharille sovi. Lopputuloksena oli eripituisia suikaleita, mitkä menivät jyrkällä rajalla erilaisille suikareille. Lyhimmät oli poskipituiset, lähtivät ilman ankaraa laittamista kihartumaan sivulle päin à la Pelle Hermanni. Kolme kuukautta meni, että alkoivat pysyä edes ponnarilla kiinni.
Miten on niin mahdotonta löytää kampaajaa, joka osaisi ajatella asiakkaan tilannetta muutenkin kuin sen tunnin kampaajalla.

Minulla myös luonnonkiharatukka ja olen vuosien saatossa tullut siihen tulokseen, että suomalaiset kampaajat eivät kertakaikkiaan osaa leikata luonnonkiharaa. Minulle on mm. kerrostettu pitkää tukkaa ja samoin on muutama epäonninen kokeilu ohentamisesta. Aivan katastrofeja. Kerrostaminen sai melkein vyötärölle ulottuvan tukan näyttämään siltä, että siinä on pahasti ylikasvanut permis ja lopulta jouduin leikkaamaan koko revohkan siihen ns. lyhyimpään kerrokseen eli polkkamittaan. Monen vuoden työ ihan harakoille.

Ohentaminen oli kuitenkin tavallaan vielä kauheampaa. Eli se ei näkynyt hiuksissa mitenkään muuten kuin, että sanan mukaisesti hiukset näyttivät ohentuneen olemattomiin. Mulla oli siis hartiamittainen polkka, jota kampaaja ohensi välistä ja alaosasta niin, että päällikerros oli tasamittainen edelleen ja kampaus näytti polkalta, mutta ohuelta sellaiselta. Melkoinen saavutus sinänsä, koska hiukseni ovat todella paksut. Kauheinta oli, kun ponnari oli niin liru, etten edes kehdannut sellaista pitää. Oli jotenkin todella epätoivoinen fiilis, kun jokaikinen päivä oli huono hiuspäivä. Mikään ei ulkoisesti näyttänyt muuttuneen, mutta itsekses ihmettelet koko ajan, että miten nää ei asetu nyt mitenkään hyvin. Ohennusta oli tehty vielä niin pitkältä matkalta, että kesti yli vuoden kasvattaa kaikki takaisin tasamittaan.

Tuon ohennuskatastrofin jälkeen en ole uskaltanut leikkauttaa muuta kuin aina tasamittaiseen polkkaan. Harmittaa, kun tiedän, että mulla olisi materiaalia ja hyvä kampaaja saisi luonnonkiharan oikeuksiinsa, kun osaisi leikata. Nyt joudun suoristamaan, jos haluan pitää hiukset auki.

Vierailija kirjoitti:

Palasin taas itkien kampaajalta. Yritän kasvattaa luonnonkiharoita hiuksia, kampaaja leikkasi juhan af grannit.
Miksei voi kuunnella asiakkaan toiveita? Harmittaa, että monen kuukauden kasvattaminen meni nyt hukkaan ja on tosi epänaisellinen olo.
Olin mielestäni hyvin selkeä, haluan että leikataan mahdollisimman vähän ja pidän kiharistani loivina. Hiukset pitää saada kiinni, joten ei saa leikata liikaa.
Tuli lyhyt ja pystyyn spreijattu karvainen lookki. Ensin ajattelin, että stailaus tässä vaan ongelma, juoksin kotiin ja kastelin hiukset. Ne on ohennettu aivan liuruiksi ja taakse niskaan on tehty lyhyempi siili jonka päällä on sitten pidempiä suikaleita. Kyyneleet valuu, kun kirjoitan tätä.
TIEDÄN, ettei hiukset ole maailman tärkein asia, mutta oikeasti satuttaa, että ihan kivat ja hyväkuntoiset hiukset nyrhittiin liian lyhyiksi, kun kampaajamaestro otti tarpeettoman taiteellista näkemystä ja loihti oman fantasiakampauksensa.
Tämä kampaaja oli selvästi vanhan liiton mies Helsingin kantakaupungissa. Hänen mielestään lopputuloksesta tuli moderni. Ei ihme, että ajan sai varatessa seuraavalle päivälle. Kampaamo oli ihan tyylikäs, mutta vähänpä siitä iloa.
Huh, kiitos, että sain avautua. Olisko jotain päähinevinkkejä kesäksi? Karjakkohuivi?

Oletteko te tainnoksissa sen leikkauksen ajan, vai kuinka ette näe, että nyt se leikkaa 10 cm yhden sentin sijaan? 

Tai että nyt sitä ohennetaan ohennusraudalla.

Ainakin minun kampaajallani pöytä on peilin edessä ja voin siitä seurata, mitä hiuksilleni tehdään.

Se seiskalehti pöydälle ja silmät auki, niin voi ihan ajoissa sanoa että ei noin.

Mulla on pitkä, paksu luonnonkihara tukka. En ole käynyt kampaajalla nyt koronan takia yli kolmeen vuoteen, ja mun hiukset ulottuu jo takapuolen päälle - vaikka olen 55 v. Hiukset ei ole vuosikymmeneen olleet näin terveen oloiset, ja minulla on sentään vaihdevuodetkin päällä.
Olen pettynyt kampaajien ammattitaitoon ja asiakaslähtöisyyteen.

Tuttu ongelma. En käynyt välillä vuosikausiin kampaajalla, koska en muutenkaan tykkää istua siellä. Tukka kasvoi kasvamistaan, puoliväliin reisille, niin että piti itse aina välillä lyhentää, että en istuisi lettini päällä. Nuorena oli tosi vaikeaa löytää kampaajaa, joka olisi osannut leikata itsepäistä, paksua tukkaa tai joka ei olisi halunnut laittaa "tosi hyvää punaista", koska minulla on kuparinvärinen, nuorena selvemmin oranssiin vivahtava tukka. Kun eihän se luonnon oma väri vaan voi olla tarpeeksi hyvä! Itsensä hoitamiseen kuuluu se, että mikään naisessa ei saa olla luonnontilassa! Ja joka kerta se "hyvä punainen" oli tumma, sinertävän punainen, joka ei tietenkään sovi ihmiselle, jonka omat värit ovat vaaleat ja kellervään taipuvat. En siis ole antanut kampaajien värjätä tällä vuosituhannella. 

Viime vuosina olen kyllästynyt pitkään lettiini, koska ihmiset tahtovat kommentoida sitä ja jotkut miehet pitävät letistä vetämistä hirveän seksikkäänä ja vitsikkäänä ja loukkaantuvat vielä, jos se minusta ei ole sitä. Miten voi olla niin tyhmä, ettei tajua, että tukasta kiskominen sattuu? Tukistaminen rinnastetaan laissakin pahoinpitelyyn. Mutta jos tukka on tarpeeksi pitkä, se ei ilmeisesti olekaan enää ylhäältä päässä kiinni, vaikka letin kiskaisu saa pään tempautumaan taaksepäin.  Menin sitten vihdoin joitakin vuosia kampaajalle, jonka kuulin olevan hyvä leikkaaja. Sanoin että saa ottaa niin paljon kuin tykkää, vaikka polkkatukkaan asti. Hän ei raaskinut, joten minulle jäi olkapäiden taakse ulottuva paksu tukka. Kun se kasvoi liikaa, kävin hänen luonaan seuraavana vuonna. Hän totesi: "Sinulla on taas letti!"  leikkasi pyynnöstäni oikein nätin lobin. 

Viime syksynä oli taas aika leikata tukkaa ja kun itsellä oli syöpäepäilyjä ja ajattelin, että jos menetän tukkani, voin yhtä hyvin lahjoittaa latvat syöpäpotilaille. Piti vaihtaa kampaajaa sellaiseen, joka lähettää tukkaa syöpäkeräykseen. Pyysin polkkatukan. Hän leikkasi ensin sellaisen. Sitten hän alkoikin klipsiä takaa aina vain lisää, ohenteli ja lopulta ajelikin eikä lopettanut ohentelua. Kun pääsin pois, minulla oli kaamea tätikypärä, joka ei muistuttanut polkkatukkaa muuten, kuin että minulla oli otsatukka. Olen kestänyt monta hiusmallia eläessäni pystytukasta pitkiin kiharoihin, mutta se oli niin ruma, että itkin ja raivostuin joka kerta peiliin katsoessani, ja käytin huivia, kun olin kodin ulkopuolella.  Nimitin mallia "kampaajan kostoksi". 

En lopulta menettänyt tukkaani syövälle, mikä on hyvä, ja kasvoihan tukka nopeasti, koska on aina kasvanut. mutta en kyllä heti mene samalle kampaajalle...

En kyllä ymmärrä millaisilla kampaajilla te oikein käytte. Käyn 1-3 kertaa vuodessa laittamassa erittäin ohuina maalattavia balayage-tyyppisiä vaaleita raitoja ja leikkaamassa latvat lähes tasapitkään malliin. Otsista lyhennetään n. 4-6 viikon välein.

Minulta ei koskaan ole otettu liikaa pituutta eikä ruvettu tuputtamaan värjäystä tai käsittelyä jota en halua. Kävin ensimmäisellä kampaajallani noin ikävuodet 15-25, toisella 26-36 ja nyt uudella parisen vuotta.

Kampaajalla käynti on luksusta jota odotan innolla, saan vaan olla ja juoda viiniä kun joku hemmottelee, kampaa, hieroo päänahkaa jne. Kuulostaa kauhealta että pitää pelätä kampaajaa ja lopputulosta! Tämä siis rohkaisuna teille, että niitä hyviä, taitavia ja kuuntelevia kampaajia todellakin on.

Pääkaupungissa varmaan pääsee valikoimaan kampaajia. Olen sitäkin harkinnut että tekisi viikonloppureissun ihan vain kampaajan takia, mutta meni liian työlääksi.

Mulla oli nuorena keski-ikään saakka lyhyt tukka. Luonnonkiharaisena sitä oli haastavaa leikata. Tukka oli todella paksu. Kertakaan kampaaja ei ehdottanut että kasvsttaisin. Nyt on olkapäille ollut monta vuotta, itse leikkaan ja värjään. Helppohoitoinen käkkärä.

Kannattaa pyytää ystävää leikkaamaan se sentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palasin taas itkien kampaajalta. Yritän kasvattaa luonnonkiharoita hiuksia, kampaaja leikkasi juhan af grannit.
Miksei voi kuunnella asiakkaan toiveita? Harmittaa, että monen kuukauden kasvattaminen meni nyt hukkaan ja on tosi epänaisellinen olo.
Olin mielestäni hyvin selkeä, haluan että leikataan mahdollisimman vähän ja pidän kiharistani loivina. Hiukset pitää saada kiinni, joten ei saa leikata liikaa.
Tuli lyhyt ja pystyyn spreijattu karvainen lookki. Ensin ajattelin, että stailaus tässä vaan ongelma, juoksin kotiin ja kastelin hiukset. Ne on ohennettu aivan liuruiksi ja taakse niskaan on tehty lyhyempi siili jonka päällä on sitten pidempiä suikaleita. Kyyneleet valuu, kun kirjoitan tätä.
TIEDÄN, ettei hiukset ole maailman tärkein asia, mutta oikeasti satuttaa, että ihan kivat ja hyväkuntoiset hiukset nyrhittiin liian lyhyiksi, kun kampaajamaestro otti tarpeettoman taiteellista näkemystä ja loihti oman fantasiakampauksensa.
Tämä kampaaja oli selvästi vanhan liiton mies Helsingin kantakaupungissa. Hänen mielestään lopputuloksesta tuli moderni. Ei ihme, että ajan sai varatessa seuraavalle päivälle. Kampaamo oli ihan tyylikäs, mutta vähänpä siitä iloa.
Huh, kiitos, että sain avautua. Olisko jotain päähinevinkkejä kesäksi? Karjakkohuivi?

Oletteko te tainnoksissa sen leikkauksen ajan, vai kuinka ette näe, että nyt se leikkaa 10 cm yhden sentin sijaan? 
Tai että nyt sitä ohennetaan ohennusraudalla.
Ainakin minun kampaajallani pöytä on peilin edessä ja voin siitä seurata, mitä hiuksilleni tehdään.
Se seiskalehti pöydälle ja silmät auki, niin voi ihan ajoissa sanoa että ei noin.

Kampaaja pyytää ottamaan silmälasit pois.

Nyt täytyy kommentoida asiaa, koska olen siis mies, joka sai joitain vuosia sitten ajatuksen kasvattaa pitkän tukan. Mulla ei ollut siis mitään kokemusta pitkistä hiuksista ja niiden hoitamisesta, eli kaikki piti oppia itse, mutta samalla myös ilman mitään aivopesua kampaajilta.
Kaikki naispuoliset tutut kommentoi ihastellen, että miten sun tukka onkin jo noin pitkä ja miten se kasvaa niin nopeasti. No... siksi kun en leikkaa sitä! Äiti oli aivan kauhuissaan, kun sanoin, etten ole lähes kahteen vuoteen leikannut tukkaa, koska "kyllähän kuolleet latvat pitää leikata pois" Mitkä ihmeen  "kuolleet latvat"? Piti oikein googlettaa miltä kaksihaaraiset näyttää, koska en ollut koskaan niitä nähnyt. Nykyään niitä on jo tullut vastaan muutama ja ihan siitä haaran yltä napsastu pois, eli ei tosiaan mitään kymmentä senttiä.

Nyt siis näyttää siltä, että pitkätukkaiset ( eli yleensä naiset) oppii kampaajilta jo lapsena tällaisen ihme mantran, että tukkaa tulee lyhentää jatkuvasti, vaikka olisi aikomus sitä kasvattaa. Onhan se nyt aika simppeliä matikkaa, että jos kolmen sentin kasvatuksen jälkeen tukkaa leikataan 5cm se ei kasva, vaan lyhenee.  Todellisuudessa jos antaa sen vaan olla ja pitää hyvää huolta, niin kyllä se lopulta pitkäksi muuttuu.

Mulla nyt ehkä tukka myös säästyy enemmän, kun sille ei tehdä kampauksia ja ties mitä kiharruksia, vaan se on vaan yleensä kiinni, mutta samalla kyllä myös uin meri- ja kloorivedessä ja oleskelen myös auringossa, eli ei se nyt ihan täysin vahingolta säästy. Juuri tulin surffausreissulta Aasiasta ja latvat on vähän kuivat, mutta ne tosiaan saa hoidettua.

Parran hoidosta tiedän muutaman tujumman kosteuttavan tuotteen, jotka sopii myös hiuksille. Ei niitä nyt päänahkaan kannata läträtä, koska siitä tulee varsinainen rasvaletti, mutta latvoihin voi vähän sipaista, eikä ne näy varsinkin jos on tukka kiinni. 

Ja mulla on siis ihan ns. tavallinen suomalainen hiustyyppi ja ihan hyvin se kasvaa, kun antaa kasvaa. 

Niin , niin se on että kasvaa kun antaa kasvaa jos se oma liru ei pitkänä näytä hyvältä pidenmysten laittajia todellakin löytyy-en ymmärrä mitä täälä kitistään!

Lyhentäminen on kivempaa koska se laskee kanssasiskon markkina-arvoa ja siten suhteellisesti nostaa omaa markkina-arvoa.
Kaikista maailma maista juuri suomalaisilla on luultavasti kaikista ohuin tukka. Surullista varsinkin naisille.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö ihmiset oikeasti uskalla sanoa parturille että ei leikkaa liikaa? Mittasin hiukseni viimeksi pari kuukautta sitten mutta silloin ne olivat 122cm. Aina olen parturilleni suoraan sanonut että huonoja latvoja kun leikataan, otetaan vaan se alle 5cm. Olen aina vielä näyttänyt omin käsin että minkä verran, viesti on mennyt perille ihan hyvin. 

Mitä voisin sanoa pitkien hiuksien hoitamiseen ja kasvattamiseen on että mitä vähemmän tököttejä hiuksiin pistää sitä terveempänä ne pysyvät. Kosteus on kanssa tosi tärkeää, siksi kannattaa valita hyvin kosteuttava hoitoaine sekä levittää vitamiiniöljyä pesujen jälkeen. Hiuksia ei kannata pestä kuin kerran viikossa, koska se kuivattaa hiuksia sen lisäksi että näin tuuhealla ja pitkällä tukalla se on aika kallistakin kun jos ei mitään kaupan halvimpia hoitoaineita käytä. Värjätä ei kannata millään kaupan pakettiväreillä vaan ainoastaan luonnollisilla väreillä kuten hennalla. Hiuksia ei pidä kuivata sen pyyhkeen sisällä silleen kuin pistäisi turbaanin tai agressiivisesti hangata vaan vähän taputtelee pyyhkeellä enimmät pois ja antaa kuivua ihan vain itsestään ilman pyyhettä. Märkänä ei kannata harjata hiuksia kun ne katkeilee helpommin. Yöksi laitan aina tosi löyhän letin suojaamaan hiuksia.

Pesen itse vain kerran viikossa hiukset johon käytän luonnonmukaista shampoota ja hoitoainetta, märkiin hiuksiin levitän argania hiusöljyä. Värjään hiukseni aina vain henna värillä ja silloinkin vaan juurikasvun. Jos hiukset alkaa etenkin talvella tuntumaan kuivilta pesujen välissä käytän sellaista kosteuttavaa suihkutettavaa hiusöljyä. Enkä koskaan käytä kuumuutta hiuksiini, esim. fööniä ja suoristusrautaa, enkä mitään hiusten muotoilutuotteita.

Minulla on lasimainen hius, mutta myös paksu koska yksittäisiä hiuksia on paljon ja ne ovat myös pitkät.
Jos en harjaa märkänä, hiukset kuivuvat takkupalloksi ja kerran tätä kokeiltuani lopputulos oli, että niitä piti leikata 20cm pois.
Kuivana harjaaminen ei siis sovi kaikille hiuslaaduille.

Vierailija kirjoitti:

Nyt täytyy kommentoida asiaa, koska olen siis mies, joka sai joitain vuosia sitten ajatuksen kasvattaa pitkän tukan. Mulla ei ollut siis mitään kokemusta pitkistä hiuksista ja niiden hoitamisesta, eli kaikki piti oppia itse, mutta samalla myös ilman mitään aivopesua kampaajilta.
Kaikki naispuoliset tutut kommentoi ihastellen, että miten sun tukka onkin jo noin pitkä ja miten se kasvaa niin nopeasti. No... siksi kun en leikkaa sitä! Äiti oli aivan kauhuissaan, kun sanoin, etten ole lähes kahteen vuoteen leikannut tukkaa, koska "kyllähän kuolleet latvat pitää leikata pois" Mitkä ihmeen  "kuolleet latvat"? Piti oikein googlettaa miltä kaksihaaraiset näyttää, koska en ollut koskaan niitä nähnyt. Nykyään niitä on jo tullut vastaan muutama ja ihan siitä haaran yltä napsastu pois, eli ei tosiaan mitään kymmentä senttiä.
Nyt siis näyttää siltä, että pitkätukkaiset ( eli yleensä naiset) oppii kampaajilta jo lapsena tällaisen ihme mantran, että tukkaa tulee lyhentää jatkuvasti, vaikka olisi aikomus sitä kasvattaa. Onhan se nyt aika simppeliä matikkaa, että jos kolmen sentin kasvatuksen jälkeen tukkaa leikataan 5cm se ei kasva, vaan lyhenee.  Todellisuudessa jos antaa sen vaan olla ja pitää hyvää huolta, niin kyllä se lopulta pitkäksi muuttuu.
Mulla nyt ehkä tukka myös säästyy enemmän, kun sille ei tehdä kampauksia ja ties mitä kiharruksia, vaan se on vaan yleensä kiinni, mutta samalla kyllä myös uin meri- ja kloorivedessä ja oleskelen myös auringossa, eli ei se nyt ihan täysin vahingolta säästy. Juuri tulin surffausreissulta Aasiasta ja latvat on vähän kuivat, mutta ne tosiaan saa hoidettua.
Parran hoidosta tiedän muutaman tujumman kosteuttavan tuotteen, jotka sopii myös hiuksille. Ei niitä nyt päänahkaan kannata läträtä, koska siitä tulee varsinainen rasvaletti, mutta latvoihin voi vähän sipaista, eikä ne näy varsinkin jos on tukka kiinni. 
Ja mulla on siis ihan ns. tavallinen suomalainen hiustyyppi ja ihan hyvin se kasvaa, kun antaa kasvaa. 

Ei, naiset eivät luule, että hiukset kasvavat pitkiksi jos kolmen sentin kasvun jälkeen leikataan viisi pois. Kuinka tyhminä taas naisia oikein pidät? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt täytyy kommentoida asiaa, koska olen siis mies, joka sai joitain vuosia sitten ajatuksen kasvattaa pitkän tukan. Mulla ei ollut siis mitään kokemusta pitkistä hiuksista ja niiden hoitamisesta, eli kaikki piti oppia itse, mutta samalla myös ilman mitään aivopesua kampaajilta.
Kaikki naispuoliset tutut kommentoi ihastellen, että miten sun tukka onkin jo noin pitkä ja miten se kasvaa niin nopeasti. No... siksi kun en leikkaa sitä! Äiti oli aivan kauhuissaan, kun sanoin, etten ole lähes kahteen vuoteen leikannut tukkaa, koska "kyllähän kuolleet latvat pitää leikata pois" Mitkä ihmeen  "kuolleet latvat"? Piti oikein googlettaa miltä kaksihaaraiset näyttää, koska en ollut koskaan niitä nähnyt. Nykyään niitä on jo tullut vastaan muutama ja ihan siitä haaran yltä napsastu pois, eli ei tosiaan mitään kymmentä senttiä.
Nyt siis näyttää siltä, että pitkätukkaiset ( eli yleensä naiset) oppii kampaajilta jo lapsena tällaisen ihme mantran, että tukkaa tulee lyhentää jatkuvasti, vaikka olisi aikomus sitä kasvattaa. Onhan se nyt aika simppeliä matikkaa, että jos kolmen sentin kasvatuksen jälkeen tukkaa leikataan 5cm se ei kasva, vaan lyhenee.  Todellisuudessa jos antaa sen vaan olla ja pitää hyvää huolta, niin kyllä se lopulta pitkäksi muuttuu.
Mulla nyt ehkä tukka myös säästyy enemmän, kun sille ei tehdä kampauksia ja ties mitä kiharruksia, vaan se on vaan yleensä kiinni, mutta samalla kyllä myös uin meri- ja kloorivedessä ja oleskelen myös auringossa, eli ei se nyt ihan täysin vahingolta säästy. Juuri tulin surffausreissulta Aasiasta ja latvat on vähän kuivat, mutta ne tosiaan saa hoidettua.
Parran hoidosta tiedän muutaman tujumman kosteuttavan tuotteen, jotka sopii myös hiuksille. Ei niitä nyt päänahkaan kannata läträtä, koska siitä tulee varsinainen rasvaletti, mutta latvoihin voi vähän sipaista, eikä ne näy varsinkin jos on tukka kiinni. 
Ja mulla on siis ihan ns. tavallinen suomalainen hiustyyppi ja ihan hyvin se kasvaa, kun antaa kasvaa. 

Ei, naiset eivät luule, että hiukset kasvavat pitkiksi jos kolmen sentin kasvun jälkeen leikataan viisi pois. Kuinka tyhminä taas naisia oikein pidät? 

Ei vaan kampaajat näin tekevät. Jos näin ei ole miksi tämä ketju on edes olemassa? 

Kampaajat voisivat ainakin opetella mitat. Jos sanoo, että leikataan 3cm, lähtee 6 jne. Kerran sanoin että tasataan vaan 2 cm. Kampaaja näytti sormillaan, että siis tämän verran. Huomautin, että' tuo mitä sä näytät on 5 cm, ei 2 cm. 

pitkiä hiusia ei ole kuin porno tuotannossa tai ali kehittyneillä molemmat sama.

Tärkeää hiusten kasvattamisessa on juuri se, että ei käy liian usein kampaajalla.

Pitää siis opetella kestämään välitilaa jonkun aikaa, kunnes pituutta on niin paljon, että siitä voi jo latvat leikata, ilman, että pituus kärsii.