liian mustasukkainen?

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 21:00"]

Mies on kerran puhut itsemurhasta kun olin kavereideni kanssa helsingissä. Asiaa ei puitu jälkeenpäin kun mies ei oikein suostunut puhumaan ja olin nyt itsekin unohtanut sen. En jotenkin suostu hyväksymään, että juuri minun mieheni olisi tuollainen sairaallollisen mustasukkainen. Yritän pitää kiinni suhteemme alkuajoista, jolloin kaikki oli hyvin (kun ei tuntenut toista). Samalla hävettää ja kyseen alaistan jopa omaa mielenterveyttä, mitä jos keksin tai tulkitsen vain väärin miehen väittämät? Ap

[/quote]

Kuule ap, niitä on täyspäisiäkin miehiä olemassa. Usko pois vanhaa been-there-done-that-got-the-Tshirt -tätiä. Tuo pahenee niin kauan että huomaat että sulla ei enää ole yhtään kaveria, perhettä, eikä yhtään ketään muutakaan omaa ihmistä. Tai no, pari mukulaa helmoissa, siinä sitä samaa paskaa kärsimässä.. Sitten se vasta paha on lähteä. Tuo itsemurhalla uhkailu on vatmin merkki siitä, että hyvin tuossa ei tule käymään.

Ai niin,, sinä et sitä miestä pysty muuttamaan, korjaamaan tai rakastamaan ehjäksi. Sinä voit vain hyväksyä tilanteen tai lähteä.

Terve ihminen kyseenalaistaa, se sairas ei. Mieti mitä sun oma vaisto sanoo. Olet tosi nuori vielä, mutta olet kuitenkin tahtomattasi tarkkaillut koko ikäsi ihmisiä ja pystyt varmaankin sanomaan, mikä on normaalia ja mikä ei. Normaalilta miehesi käytös ei todellakaan vaikuta. Ne pahimmat tapaukset ovat suhteen alussa mitä hurmaavampia tapauksia, mietit vaan miten oletkin saanut sellaisen miehen. Jos joku tuntuu olevan liian hyvää ollakseen totta, se todennäköisesti on. Jokin siinä ihmisessä silti tuntuu olevan toisin kuin muissa, väärällä tavalla. Sitä vaan ei rakastuneena tajua huomaa kaikkia varoitusmerkkejä, se tekee sokeaksi. Kaverit voivat huomatakin, mutta eivät välttämättä sano mitään. Jotkut voivat varoitella, mutta ei rakastuneena kukaan usko helposti mitään pahaa puolisostaan. Ilkeä kännissä, halveksii muita ihmisiä, ex-puolisoissa on kuulemma ollut mielenterveysongelmaisia, mikään ei ole koskaan oma vika, ylimielinen, omistushaluinen, takertuva ja pitää mykkäkoulua. Siinä on joitain merkkejä, joita voi löytyä, jos ei ole ihan normaali tapaus. Ei sitä mykkäkoulua sanota suotta mykkäkouluksi. Siinä koulutetaan se toinen tottelemaan. Olet hädissäsi, kun et ymmärrä miksi sulle ei puhuta/olla yhteyksissä. Opit siinä sitten, että et toiste tee mitään loukkaavaa (esim. näe ystäviäsi). Kun tuota jatkuu, niin lopulta tunnet käveleväsi munankuorten päällä. Joudut jatkuvasti varomaan sanojasi ja tekojasi. Ei se ole elämää, se on vankila. Voisit käydä juttelemassa jollekin ammattilaiselle ja kertoa koko tarinan.  Se varmaan sanoo samaa, mitä muutkin täällä. Mutta saisit ehkä mielenrauhan sitä kautta paremmin, jos sitä kaipailet. 

Miksi ihmeessä katsot tuollaista käytöstä? Jos joku käyttäytyisi noin ja uhkailisi erolla, sanoisin soronoo ja lähtisin vetämään. Ei mies tule siitä muuttumaan vaikka tekisit mitä, koska mies ei itse halua muuttua. Mikä ihme naisilla on, kun luullaan että itse tarpeeksi joustamalla ja muuttumalla vastahakoinen mieskin jotenkin muuttuisi. Parempi olla ilman mielestäni kuin tollaisessa surkeassa suhteessa, jossa toista ei kunnioiteta. Yksin on hei ihan mukavaa!

Ap täällä. Puhuimme miehen kanssa tuosta henkisestäväkivallasta. Hän ei ymmärtänyt meillä olevan sellaista, mutta lupasi muuttaa käytöstään. Ei mennyt kuitenkaan montaa päivää, kun alkoi syyttelemään että minä olen muuttunut kusipääksi ja ettei jaksa katsoa sellaista. Jos en muutu niin haluaa eron. Tässä ollaan nyt riidelty ja sovittu kolmen päivän ajan. Minäkin olen eron kannalla laisinkin nyt, kun mies mollasi sänkytaitojani, seksuaalisia halujani, kielsi itsetyydytyksen ja kyseli panenko muita. Muutenkin herkkä asia nuorelle, niin tuo tuntui jo rajan ylittämiseltä. Tässä kuitenkin nyt katsotaan että muutunko minä vähemmän pissipääksi (en edes ole sellainen, joten en muutu, vaikka mies niin kovasti sitä haluaa) ja että muuttuuko miehen käytös mihinkään (no eihän se muutu). Mutta optimismina tahdon kuitenkin uskoa että kyllä tämä tästä, jos ei muuten niin eron kautta Ap

Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa

Ystäväsi eivät ymmärrä, koska eivät ole kokeneet mitään vastaavaa. Harva varmaan on, kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin henkisesti terveitä. On olemassa vaikeita ihmisiä, mutta miehesi ei taida olla vaan pelkkä vaikea ihminen. Ensimmäinen mykkäkoulu oli varmasti ihan hirveä kokemus, veikkaisin. Oma kokemukseni oli kamala, kun tosi kivalta vaikuttanut mies käyttäytyikin täysin järjen vastaisesti. Olen sen verran vanhempi, että ymmärsin heti miehen olevan täysin sairas. Enää ei olla missään yhteyksissä, ja hyvä niin. Alussa oli vaikea olla erossa, mutta kyllä olen tyytyväinen hän ei ole enää elämässäni! Ihana rauha :) Henkisestä väkivallasta toipumiseen voi mennä kauankin ja tuollainen ihminen voi "kummitella" mielessä, vaikka yhteyksissä ei olisi. Mies kuulostaa ihan persoonallisuushäiriöiseltä, eli ei todellakaan tule muuttumaan. Eihän hänen tarvitse muuttua, jos sinä kuitenkin aina annat periksi. Voi olla, että vaikuttaa parantavansa tapansa, jos nyt annat periksi. Mutta hän tekee sen vain siksi, että saa sinut takaisin alistettavaksi. Jatkaa sitten myöhemmin taas tutulla kaavalla :/ Sinulla on niin paljon tunteita pelissä, että tietysti nyt on vaikea tajuta, kuinka vääristyneestä parisuhteesta on kyse. Mitä kauemmin pystyt olemaan ilman kontaktia, ajatuksesi kirkastuvat. Voi olla, että se mies etsii parhaillaan uutta naista ja jättää sinut, jotta voi kontrolloida eroamisenkin. Haluaa olla jättäjä, kun huono itsetunto ei kestä jättämistä. Saattaa ehkä vaikuttaa, että mies ei sitten uudessa suhteessaan tee mitään pahaa naiselle, mutta usko pois, että sama meno jatkuu. Voithan yrittää puhua hänelle tunteistasi, mutta jos hän ei ymmärrä, ei miehellä taida olla empatiakykyä. Kyllä normaali ihminen ihan tajuaa, kun toinen puhuu tunteistaan ja osaa mennä itseensä miettimään, onko tehnyt jotain väärin. Miksi rakastat ihmisistä, joka ei selvästikään osaa rakastaa ja ehdoin tahdoin haluaa satuttaa sinua? Koska sinut on suoraan sanottuna aivopesty. Et vaan nyt kykene sitä tajuamaan. 

Minä olen päälle kolmekymppinen mies ja olen kärsinyt mustasukkaisuudesta, sairaalloisestakin, oikeastaan joka suhteessa. Siitä on todella vaikeaa päästä eroon, vaikka tiedostaa ongelman olevan omassa päässä ja hankkisi ammattiapua. Itse olen tehnyt paljon töitä ja vielä on matkaa jäljellä. On joskus vaikeaa olla reagoimatta turhan takia, mutta onneksi olen pystynyt olemaan ihmisiksi vaikka olo on välillä paha ollutkin. Pointtini tässä varmaan on, että jos asiaa ei tunnista omassa päässään eikä halua tehdä asian eteen paljon työtä, niin huonolta kyllä näyttää. Ja tuo miehesi käytös on kyllä saanut sellaiset mittasuhteet, että ongelma on kyllä todella paha. Vaikka tiettyyn rajaan asti ymmärrän mustasukkaisia ihmisiä, niin teidän tapauksessanne tuo raja on kyllä jo pahasti ylitetty. Älä usko, että ihmeitä tapahtuu itsestään, äläkä opettele sietämään tuommoista käytöstä. Et voi tehdä oikeastaan mitään asian hyväksi, jos toinen ei halua parantua.

Tuskin muuttuu muuksi kuin pahemmaksi. En katselisi koska tuo ei ole tervettä käytöstä.

Oisko itse pettänyt ja sen takia epäilee nyt sinua? Jos käytös yhtäkkiä muuttunut.

En osaa muuta sanoa, kuin että tuommoisen miehen kanssa eläminen on todella raskasta.

En ole pettänyt. Olen vähän sellainen kiltti naapurin tyttö joka käy balettitunneilla ja on muutenkin tosi tunnollinen. Miehen mustasukkaisuudelle ei siis ole mitään syytä, en edes katso muita miehiä sillä tavalla tai käy paljon ulkona yms. Ap

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 15:25"]

En ole pettänyt. Olen vähän sellainen kiltti naapurin tyttö joka käy balettitunneilla ja on muutenkin tosi tunnollinen. Miehen mustasukkaisuudelle ei siis ole mitään syytä, en edes katso muita miehiä sillä tavalla tai käy paljon ulkona yms. Ap

[/quote]

Lueppa uudestaan.

En ymmärrä 5 pointtiasi? :( Ap

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 15:25"]

En ole pettänyt. Olen vähän sellainen kiltti naapurin tyttö joka käy balettitunneilla ja on muutenkin tosi tunnollinen. Miehen mustasukkaisuudelle ei siis ole mitään syytä, en edes katso muita miehiä sillä tavalla tai käy paljon ulkona yms. Ap

[/quote]

Viestissä 2 sanotaan, että mies on itse saattanut pettää sinua, ja siksi epäilee nyt, että sinäkin petät häntä/on mustasukkainen.

Huh huh toi on jo sairasta, tuskin tulee muuttumaan. Ihan vaan vertailun vuoksi minun poikaystävä on myös 25 ja olemme seurustelleet 2 vuotta kertaakaan tänä aikana ei ole ollut mitään mustasukkaisuuteen liittyvää riitaa. Ei se muutu, parempia on paljon.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 15:30"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 15:25"]

En ole pettänyt. Olen vähän sellainen kiltti naapurin tyttö joka käy balettitunneilla ja on muutenkin tosi tunnollinen. Miehen mustasukkaisuudelle ei siis ole mitään syytä, en edes katso muita miehiä sillä tavalla tai käy paljon ulkona yms. Ap

[/quote]

Viestissä 2 sanotaan, että mies on itse saattanut pettää sinua, ja siksi epäilee nyt, että sinäkin petät häntä/on mustasukkainen.
[/quote]
Niimpäs lukeekin. Miehellä on kyllä pettämishistoriaa entisissä suhteissaan, mutta on kuulemma kertonut aina suoraan kumppanilleen, tiedä sitten.. En jotenkin jaksa uskoa että olisi pettänyt, käyttäytyy kuitenkin ihan normaalisti näitä mustasukkaisuuskohtauksia lukuunottamatta Ap

Mitä jos nostaisit kissan pöydälle, silläkin uhalla, että mies toteuttaa erouhkailunsa?

Jos on pettänyt ennen niin taitaa ajatella että kaikki pettää.

Mutta ei, ei tuo ole normaalia, sinulla on oikeus käydä kavereiden kanssa missä vaan, leffaillassa, baarissa, vaikka lomalla ja risteilyllä. Veikkaan valitettavasti että tuo vaan pahenee vuosien myötä. Laitapa talteen tämä ketju.

Voiko miehen käytöstä jotenkin muuttaa? Olen huomannut, ettei myötäily auta, mutta vastaan pistäminen taas tuo riitoja. En oikein tiedä miten pitäisi toimia. Erota en haluaisi, sillä mies on ihana muuten ja meillä on paljon hyviä hetkiä Ap

Mä olin 17-18v tuollaisessa suhteessa ja poikaystävän käytös vaan paheni. Mitään en olisi saanut harrastaa vaan olla kotona vaan. Näin keski-iässä kun katsoo tuota aikaa taakse päin niin kaikkeen sitä nuoruuttaan ja kiltteyttään suostui. Tulipa oppirahat maksettua.

Minusta voisit määrätietoisesti vain järjestää itsellesi menoja. Ja sanoa rehellisesti hänelle että rakastat vain häntä, etkä voisi koskaan pettää, mutta että sinulla on ystäviä ja on tervettä että sinulla on omia menoja. Pahinta itsellesi on alkaa karsia ja välttää menoja että poikaystäväsi ei pahastuisi. Tottakai vastaan pistäminen aiheuttaa riitoja, hän yrittää riitelemälllä saada sinut alistumaan tahtoonsa. Jos siihen suostut niin sille ei tule loppua, ja tervetuloa tänne kymmenen vuoden päästä kertomaan että elät narsistin kanssa.