Onko pakko viettää aikaa ystäväpariskuntien kanssa?

Mulla ja miehellä on omat kaverit, joiden kanssa vietetään aikaa, mutta aika vähän yhdessä niin että paikalla oltaisiin molemmat kavereidemme kanssa. Nyt eletään lapsiperheen ruuhkavuosia, eikä aikaa pariskuntaillanvietoille hirveästi ole, mutta mietin että tuleeko tulevaisuudessa jotain ongelmia ystäväpariskuntakuvion puuttumisesta. Mies joskus puhuu ystäväpariskuntien kutsumisesta, mutta ei kuitenkaan itse järjestä tapaamisia (jos asia olisi hänelle kovin tärkeä ja aktiivisesti järjestäisi jotain, niin toki hänen mielikseen osallistuisin), mutta mua ei vaan innosta ryhtyä järjestämään mitään, koska koen tällaiset tapaamiset jotenkin tylsinä ja vaivaannuttavina. Vaikka olen jo aikuinen (34v), olen vähän piiloujo (olen ihan puhelias tarpeen vaatiessa, mutta tuntemattomien kanssa jännitän ja koen tilanteet rasittaviksi), en viihdy isoissa porukoissa ja omia kavereitanikin tapaan yleensä aina vain yhden kerrallaan. Onko kaikilla muilla vilkas yhteinen sosiaalinen elämä tai kokemuksia/näkemyksiä miten sen puuttuminen vaikuttaa elämään ja parisuhteeseen pitkällä tähtäimellä?