Lue keskustelun säännöt.
Näkikö jo alakoulussa kenestä tulee akateeminen ja kenestä amis?
16.12.2021 |
Muistele omaa alakoulun luokkaasi. Oliko merkit nähtävillä jo silloin vai yllättikö joku?
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kyllä näki. Kävin peruskoulun 90-luvulla ja 2000-luvun ensimmäisinä vuosina. Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna asiaan vaikutti merkittävästi koulumme sijainti ja asenneilmapiiri. Ala-aste sijaitsi pienessä maalaiskylässä, josta oli noin 20 km lähimpään taajamaan ja noin 35km isoon kaupunkiin. Luokkamme oppilaista tasan yhdellä oli akateeminen vanhempi - yhden myöhemmin luokalle tulleen tytön äiti oli käsittääkseni hum. kand. Lisäksi parin oppilaan vanhemmalla oli opistotason, eli nykyään varmaan ainakin osittain ammattikorkeaa vastaava koulutus. Mutta suurimmalla osalla vanhemmista oli ammattitutkinto, tai sitten pelkkä peruskoulupohja (tai miksikä sitä heidän ikäistensä kohdalla kutsuttiinkaan).
Jotenkin asenne oli vielä tuohon aikaan meidän maaseudun pikkukoulussamme sellainen, että yliopistot ovat kaukaisia ja elitistisiä paikkoja. Monelle ei edes esitelty teoreettista mahdollisuutta mennä lukioon ja yliopistoon, vaikka arvosanat olisivat varmaan riittäneetkin.
Tiedän 20 oppilaan luokaltani viisi jotka ovat opiskelleet ammattikorkeassa tai yliopistossa. Muitakin saattaa olla, sillä en ole pitänyt yhteyttä luokkatovereihin. Ylioppilaita valmistui koko luokalta kolme, itseni mukaanlukien. Aika pieni prosentti 20 oppilaan luokalta, kun on kuitenkin 80-luvun puolivälissä syntyneistä ihmisistä kyse.
Jotenkin meillä oltiin suoraan sanottuna vähän juntteja, ja aika harva oli kiinnostunut opiskelusta ja itsensä kehittämisestä. Minua esimerkiksi katsottiin pitkin nenänvartta kun olin erittäin kiinnostunut kirjallisuudesta. Kun juttelin samanikäisen, isossa kaupungissa asuvan sukulaistytön kanssa, heillä oli aivan eri meininki jo ihan koulun taholta. Meillä tunnuttiin jotenkin ajattelevan, että ei näihin maatiaisiin nyt kannata niin panostaa. Edes A1-kielivalintoja emme saaneet tehdä.
Saa nähdä kuinka käy tulevaisuudessa kun nuo pikkulukiot halutaan yhä useammin ajaa maantasalla ja lakkautaa. - Jo nyt Suomessa on paikkoja, joissa lähimpään lukioon (tai ammattikouluun) on useamman kymmenen kilometrin matka.
Kuinka kauaksi ollaan valmiita lähtemään opintojen perässä. Vai ajatellaanko vain, että mitäs meni vanhemmat valisemaan asuinpaikakseen näin syrjäisen paikan.
Toki kautta aikain osa on muuttanut omilleen jo ennen täysi-ikäsyyttä mutta on se omillaan pärjääminen 15-16 kesäisestä alkaen eritavoin haastavampaa kuin silloin kun voi jatkaa eloaan omassa tutustussa ympäristössä vanhempien katosessa perään ja ylläpitäessä puittieita.
Tai sitten vanhemmat eivät päästä lastaan muuttamaan lukion tai amiksen perässä toiselle paikkakunnalle mikä tarkoittaa joko rajattuja opiskeluvaihtoehtoja tai pitkiä matkoja. Itselläni oli näin. Bussimatka lukioon oli jopa 2h/suunta kaikkine odotteluineen ja kävelyineen (jo bussipysäkille oli yli kilometrin mittainen matka), mikä teki elämästä välillä raskasta. Samoin se, kun lukiosta saatujen kavereiden kanssa oli vaikeaa viettää aikaa vapaalla kun välimatka oli niin pitkä.
119
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kyllä näki. Kävin peruskoulun 90-luvulla ja 2000-luvun ensimmäisinä vuosina. Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna asiaan vaikutti merkittävästi koulumme sijainti ja asenneilmapiiri. Ala-aste sijaitsi pienessä maalaiskylässä, josta oli noin 20 km lähimpään taajamaan ja noin 35km isoon kaupunkiin. Luokkamme oppilaista tasan yhdellä oli akateeminen vanhempi - yhden myöhemmin luokalle tulleen tytön äiti oli käsittääkseni hum. kand. Lisäksi parin oppilaan vanhemmalla oli opistotason, eli nykyään varmaan ainakin osittain ammattikorkeaa vastaava koulutus. Mutta suurimmalla osalla vanhemmista oli ammattitutkinto, tai sitten pelkkä peruskoulupohja (tai miksikä sitä heidän ikäistensä kohdalla kutsuttiinkaan).
Jotenkin asenne oli vielä tuohon aikaan meidän maaseudun pikkukoulussamme sellainen, että yliopistot ovat kaukaisia ja elitistisiä paikkoja. Monelle ei edes esitelty teoreettista mahdollisuutta mennä lukioon ja yliopistoon, vaikka arvosanat olisivat varmaan riittäneetkin.
Tiedän 20 oppilaan luokaltani viisi jotka ovat opiskelleet ammattikorkeassa tai yliopistossa. Muitakin saattaa olla, sillä en ole pitänyt yhteyttä luokkatovereihin. Ylioppilaita valmistui koko luokalta kolme, itseni mukaanlukien. Aika pieni prosentti 20 oppilaan luokalta, kun on kuitenkin 80-luvun puolivälissä syntyneistä ihmisistä kyse.
Jotenkin meillä oltiin suoraan sanottuna vähän juntteja, ja aika harva oli kiinnostunut opiskelusta ja itsensä kehittämisestä. Minua esimerkiksi katsottiin pitkin nenänvartta kun olin erittäin kiinnostunut kirjallisuudesta. Kun juttelin samanikäisen, isossa kaupungissa asuvan sukulaistytön kanssa, heillä oli aivan eri meininki jo ihan koulun taholta. Meillä tunnuttiin jotenkin ajattelevan, että ei näihin maatiaisiin nyt kannata niin panostaa. Edes A1-kielivalintoja emme saaneet tehdä.
Saa nähdä kuinka käy tulevaisuudessa kun nuo pikkulukiot halutaan yhä useammin ajaa maantasalla ja lakkautaa. - Jo nyt Suomessa on paikkoja, joissa lähimpään lukioon (tai ammattikouluun) on useamman kymmenen kilometrin matka.
Kuinka kauaksi ollaan valmiita lähtemään opintojen perässä. Vai ajatellaanko vain, että mitäs meni vanhemmat valisemaan asuinpaikakseen näin syrjäisen paikan.
Toki kautta aikain osa on muuttanut omilleen jo ennen täysi-ikäsyyttä mutta on se omillaan pärjääminen 15-16 kesäisestä alkaen eritavoin haastavampaa kuin silloin kun voi jatkaa eloaan omassa tutustussa ympäristössä vanhempien katosessa perään ja ylläpitäessä puittieita.
Tai sitten vanhemmat eivät päästä lastaan muuttamaan lukion tai amiksen perässä toiselle paikkakunnalle mikä tarkoittaa joko rajattuja opiskeluvaihtoehtoja tai pitkiä matkoja. Itselläni oli näin. Bussimatka lukioon oli jopa 2h/suunta kaikkine odotteluineen ja kävelyineen (jo bussipysäkille oli yli kilometrin mittainen matka), mikä teki elämästä välillä raskasta. Samoin se, kun lukiosta saatujen kavereiden kanssa oli vaikeaa viettää aikaa vapaalla kun välimatka oli niin pitkä.
119
Niin. Vanhemmilla on kuten tästä ketjustakin saamme lukea niin iso merkitys lapsen koulunkäyntiin. Mutta toki todennäköisesti myös muilla lapsen/ nuoren elämässä olevilla ihmisillä. - Omalta kohdaltani muistan, että mm. opolla oli iso vaikutus siihen, miten me nuoret suhtauduimme opiskelupaikkoihin, jota mielikuvaa taitaa osaa kantaa vieläkin mielessään.
Opon asenne oli se, että lukioon hakeutuisivat ja menisivät kaikki luokalla olleet fiksut ja filmaattiset ja kaikki kunnolliset. - Ja vastaavasti ammattikouluun joutusivat -siis joutuisivat ei haluasi tai pyrkisi tai tavoittelisi paikkaa kaikki ne, jotka eivät (arvostettuun ja kunnioitettuun) lukioon pääsisi.
Muistan myöhemmin miten eräälle äidille oli paha paikka kun hänen tyttärensä jäi ilman opiskelupaikkaa yliopistolta. Sen sijaan tämän äidin järkytykseksi ja yllätykseksi paikan sai tytön kanssa vielä hetki sitten samalla yläasteen luokalla ollut nuori "mopo poika" joka yläasteen jälkeen kävi ammattikoulun.
Samainen likka kyllä pääsi samaan paikkaan (/tdk;n) kuin tämä "mopo poika" mutta pari vuotta myöhemmin. -Tässä välissä sai kyllä varmaan, ainakin puoli kaupunkia kuulla, kuinka oikeasti hän oli suunnitellutkin pitävänsä ensin pari välivuotta koska lukiossa opiskelu oli ollut niin raskasta, että täytyi ensin levätä sen jälkeen.
Meillä ainakin näki.
Monesta häiriköstä tiesi todellakin, että ei niistä mitään tule. Osa istuu linnassa, osa tekee jotain duunariduunia. Alkoa kuluu ja lapsia on monta.
Älykkäät ja lahjakkaat lapset ovat pärjänneet hyvin.
Suomessa pitäisi todellakin jakaa luokat ihan suoritusten perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Eskarilaisista jo näki, miten tulee käymään, kunhan vilkaisi vanhempia.
Olen tehnyt saman suuntaisia havaintoja. Vaikka lapsi olisi kuinka fiksu ja hänestä odotettaisiin vähintään tulevaa presidenttiä, niin hänestä helposti tulee köyhä ja syrjäytynyt, jos vanhemmatkin ovat sellaisia. En kyllä osaa sanoa, mistä tämä johtuu.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä siitä, mutta tulevat mielenterveysongelmaiset pystyi näkemään. Ne olivat joko ne riehuvat pennut tai kympin tytöt. Terveimmät olivat ne, jotka olivat siinä välissä ja he myös pärjäsivät elämässään.
Et kai ole kateellinen itseäsi älykkäämmille kympin tytöille? Ymmärrän kyllä, että keskivertoälykkyydellä tai sitä alemmalla varustettuna tunnet kateutta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan minusta ja parhaasta kaveristani ei tullut yhtään mitään, vaikka olimme peruskoulussa ja vielä lukiossakin hyviä koulussa. Jatko-opinnoissa ja työelämässä on aivan erilaista. Esimerkiksi pääsykokeiden psykologisista testeistä olen saanut melkein alhaisimmat mahdolliset pisteet, vaikka yo-todistukseni on hyvä. En ole myöskään koskaan päässyt sellaiseen työpaikkaan, johon ei oteta kaikkia halukkaita pyrkijöitä.
Varmaan minä. Olin keskivertosuorittaja enkä erityisen lahjakas missään. Suku täynnä pelkkiä duunareita ja maanviljelijöitä. Opiskelin lukion jälkeen lähihoitajaksi, kunnes tajusin olevani aivan väärällä alalla. Olen pian valmistumassa hyvillä arvosanoilla yliopistosta aivan eri alalle, johon hakijoista valitaan n 3 prosenttia. Kukaan ei varmasti olisi uskonut tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan minusta ja parhaasta kaveristani ei tullut yhtään mitään, vaikka olimme peruskoulussa ja vielä lukiossakin hyviä koulussa. Jatko-opinnoissa ja työelämässä on aivan erilaista. Esimerkiksi pääsykokeiden psykologisista testeistä olen saanut melkein alhaisimmat mahdolliset pisteet, vaikka yo-todistukseni on hyvä. En ole myöskään koskaan päässyt sellaiseen työpaikkaan, johon ei oteta kaikkia halukkaita pyrkijöitä.
Uteliaisuudesta mille aloille (huomaa monikko muoto, kun itsekin kirjoitit monikossa) hait lukion jälkeen opiskelemaan jos vastassa oli psykologiset testit.
Itse olen sellaisiin törmännyt 2000 luvun alussa kun hain opiskelemaan lähihoitajaksi, joihin yhtenä osana kuului psykologinen soveltuvuus testi. - Olenkin sittemmin joitain kertoja ivannut, että minun kaltaiseni hullulle oli helpompaa päästä yliopistoon opiskelemaan (muutamaa vuotta myöhemmin perushoitaja koulutukseen pyrkimisen jälkeen) kun riitti, että tuolloin osasin pääsykoekirjojen annin ja soveltaa sitä pääsykokeissa, eikä kukaan ollut kiinnostunut siitä, onko korvavälini ns. kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eskarilaisista jo näki, miten tulee käymään, kunhan vilkaisi vanhempia.
Haista p#skaa.
Myös heikoista perheoloista lähtevillä lapsilla voi olla älykkyyttä perintönä, sinnikyyttää ja halua ponnistaa eteenpäin niistä oloista, mitä lapsuudessa on ollut.
Monet valtakuntamme entiset suurmiehet, ovat lähtöisin tosi köyhistä torpista, missä isä on ollut pelkkä työmies ja äiti hoitanut lapset kotona. He ovat kasvaneet ponnisteluun ja yrittämiseen ja työntekoon elämässään ja käyttäneet kaikkia taitoja mennessään eteenpäin elämässään.
Käyneet lukion ja yliopiston ja pystyneet omalla osaamisellaan ja älykkyydellän pääsemään elämässä todella eteenpäin elämässä.
Heistä on tullut menestyneitä yrittäjiä, professotoita, lääkäreitä, lakimiehiä ja vastaavia.
Urho Kekkonen oli lähtöisin pienestä torpasta.
Hän kävi koulut, hänestä tuli lakimies, ja lopulta Suomen presidentti.
Urho Kekkosen isä oli menestynyt metsäjohtaja ja perhe eli turvattua elämää. Köyhyyttä ei ollut. Pielaveden torpasta retusoitiin kuvista savupiippu pois, jotta olisi näyttänyt alkeellisemmalta. Urho osasi brändätä itseään jo varhain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisista (tytöistä) voi päätellä jo varhain kenellä on älliä päässä, eli on kykenevä lukemaan itselleen kunnon ammatin. Naisillahan on neljä vaihtoehtoa,
1) Oikeasti fiksu = lukee itsensä kunnon alalle, lääkis/oikis/kauppatiede.
2) Tyhmä, mutta osaa käyttäytyä, ei tarpeeksi kaunis = lukee itselleen jonkun käsienheiluttelu tutkinnon, esim sosionomi tai sairaanhoitaja
3) Tyhmä, mutta kaunis = hankkii itselleen jonkun amispohjaisen koulutuksen ja hankkii varakkaan miehen
4) Tyhmä ja ruma = hankkii itselleen tasoisensa miehen, elävät tuilla
Pojissa voi käydä miten vain. Sielläkin tosin pahimmat elämänkoululaiset loistaa pienestä pitäen, mutta korkeakoulutus voi tapahtua tai olla tapahtumatta kenelle tahansa.
Pitää kutinsa Naisen kohtalo on kyllä julma ja alapeukuista päätellen palstanaiset ovat löytäneet itsensä tuosta kategoriasta nro 4
Me miehet suosimme eniten naistyyppiä 3:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eskarilaisista jo näki, miten tulee käymään, kunhan vilkaisi vanhempia.
Haista p#skaa.
Myös heikoista perheoloista lähtevillä lapsilla voi olla älykkyyttä perintönä, sinnikyyttää ja halua ponnistaa eteenpäin niistä oloista, mitä lapsuudessa on ollut.
Monet valtakuntamme entiset suurmiehet, ovat lähtöisin tosi köyhistä torpista, missä isä on ollut pelkkä työmies ja äiti hoitanut lapset kotona. He ovat kasvaneet ponnisteluun ja yrittämiseen ja työntekoon elämässään ja käyttäneet kaikkia taitoja mennessään eteenpäin elämässään.
Käyneet lukion ja yliopiston ja pystyneet omalla osaamisellaan ja älykkyydellän pääsemään elämässä todella eteenpäin elämässä.
Heistä on tullut menestyneitä yrittäjiä, professotoita, lääkäreitä, lakimiehiä ja vastaavia.
Urho Kekkonen oli lähtöisin pienestä torpasta.
Hän kävi koulut, hänestä tuli lakimies, ja lopulta Suomen presidentti.
Urho Kekkosen isä oli menestynyt metsäjohtaja ja perhe eli turvattua elämää. Köyhyyttä ei ollut. Pielaveden torpasta retusoitiin kuvista savupiippu pois, jotta olisi näyttänyt alkeellisemmalta. Urho osasi brändätä itseään jo varhain.
Höpö höpö, ihme kun ei photsoppaillut sitä savupiippua pois::D Urkki oli lähtöisin köyhästä työläisperheestä, kuten niin moni muukin suurmies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mikä keskustelu taas. Ei ihme, että ns. duunariammateissa on paljon työvoimapulaa, jos sellaiseen kouluttautuminen nähdään näin ala-arvoisena, "ei ollut älliä päässä alakoulussakaan". Ei ikinä ole kenellekään tullut mieleen, että amisalalle voidaan mennä sen takia, että siitä ollaan tosi kiinnostuneita, halutaan tehdä sitä hommaa? Poikamme pärjäsi tosi hyvin alakoulussa ja opiskelee nyt vikaa vuotta rekkakuskiksi, se on hänen unelmiensa täyttymys! Toinen poikamme haluaa lukioon, koska on kiinnostunut eniten historiasta, mantsasta ja bilsasta ja mieluiten haluaisi opettaa näitä aineita koulussa. Minä ja mieheni olemme akateemisia. Ei olisi ikinä tullut mieleenkään alkaa sanelemaan lapsillemme, mitä näiden pitää itse omasta tahdostaan haluta, kuten monella tuntuu olevan. Itse arvostan hyvin monenlaisia eri ammatteja ja aloja ihan siitä riippumatta millä "tasolla" ovat ja ilmeisesti olen siirtänyt tämän ajattelutavan eteenpäin lapsilleni.
Tämä johtuu ihan amisten omista puheenvuoroista. Aina korostetaan miten yo-lakki on turha, koska sillä ei saa töitä ja hehkutetaan duunarihommasta saatavaa palkkaa ja mitä sillä saa. Kukaan ei korosta miten rekkakuskin ammatti on ollut omien unelmien täyttymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsääntöisesti korkeasti koulutetut ovat olleet niitä, jotka ovat olleet ns. hikipinkoja jo peruskoulussa. Ne joita lukeminen ei ole kiinnostanut, ovat pääsääntöisetsi suunnanneet amikseen. Joitakin poikkeuksia varmasti löytyy.
Mielestäni näin sen kuuluu mennäkin: mielenkiinnonkohteiden mukaan, ei ole mitään järkeä opiskella vuositolkulla jos se tuntuu pakkopullalta, ei se tutkinto tai mahdollisesti jopa sen mukana tullut raha onnelliseksi tee.
Itse kuuluin hikareihin mutta kokeilin ensin urheilijan uraa, huomasin kuitenkin, että oikeasti kaipasin opiskelua joten hakeuduin yliopistoon. Veljeni taas vihasi lukemista jo ala-asteella mutta rahankiilto silmissä kokeili yliopistoa, ei siitä mitään tullut ja nykyään tekee kädentaitoa vaativaa ulkoilmatyötä jossa viihtyy eikä haittaa ollenkaan, ettei rahaa tule ovista ja ikkunoista.
Akateemisuutta arvostetaan ihan liikaa, ne amiksen pohjalta tehdyt työt on ihan yhtä arvokkaita jos ne vaan ovat mieleisiä.
Tämä. Ja niissä akateemisissa porukoissa joissa liikun ymmärretään ettei kaikilla riitä äly/motivaatio korkeakouluun ja maailma ei edes pyörisi niin ettei olisi amiksia/suorittavan työntekijöitä joilla ei välttämättä ole mitään koulutusta. Jonkun on siivottava ja istuttava kaupan kassalla vaikka koko kansalla olisi tohtorintutkinto takataskussa.
Aina puhutaan miten jonkun on siivottava tai istuttava kaupan kassalla, mutta kukaan ei sano, että aina jonkun on toimittava lääkärinä tai opettajana. Ihmisillä on siis takaraivossa eräänlainen ammattien hierarkia, vaikka sitä ei saa ääneen sanoa.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin näki.
Monesta häiriköstä tiesi todellakin, että ei niistä mitään tule. Osa istuu linnassa, osa tekee jotain duunariduunia. Alkoa kuluu ja lapsia on monta.
Älykkäät ja lahjakkaat lapset ovat pärjänneet hyvin.
Suomessa pitäisi todellakin jakaa luokat ihan suoritusten perusteella.
Niinpä. Jos häiriköistä ei muutenkaan tule mitään, niin voisivat suorittaa oppivelvollisuutensa vertaistensa parissa.
Niin. Nykyään korkeakoulu ja yliopistopaikkoja taitanee olla suunnilleen yhtä paljon kuin on ikäluokassa nuoria. Ihan jokaiselle vielä sitä oman alan paikkaa ilman vaivannäköä e. useimmiten menetymistä joko ylppäreissä tai pääsykokeissa. - Näitäkin karsinyta tapoja vastaan osa protestoi ja on vakaasti sitä mieltä, että kaikki halukkaat pitäisi ottaa sisään ja vasta opintojen kuluessa pitäisi suorittaa karsintaa....
Suhtaudun myös hieman ristiriitaisin tuntemuksin maksuttomaksi tehtyyn oppivelvollisuuden pidentämiseen. Käytännössä tämä maksuttomuus vaikutti melko pieneen joukkoon.
Mutta ei voi välttyä mielikuvalta, että jos tulevaisuudessa halutaan, että kaikki suorittavat vaikka väksin vähintään toisen asteen tutkinnon e. peruasteen ammattilulututkinnon tai ylioppilastutkinnon ja korkeakoulu/ yliopisto paikkoja on edellä kerrotulla tavalla tarjolla ja joissa halutaan varmistua siitä, että siellä opintonsa aloittanut myös saa lähtiessään tutkinnon kouraansa tai lupauksen siitä, että se lähetetään hänelle. hänen valitsemaansa osoitteeseen, - niin onko oikeastaan enää ihme, jos väittää,ettei korkeakoulutusta ja opiskelua liiemmälti enää arvosteta
. Kun johan vaatinee jo vähän vaivannökä jollei onnistu saamaan tutkintoa kasaan tai ainakin optiota suorittaa sellaisen korkeakoulussa/ yliopsitossa.
Toista se oli silloin kun korkeakouluissa ja tai yliopistoissa opiskeli vain hyvin pieni murto osa ikäluokasta...