Lue keskustelun säännöt.
Näkikö jo alakoulussa kenestä tulee akateeminen ja kenestä amis?
16.12.2021 |
Muistele omaa alakoulun luokkaasi. Oliko merkit nähtävillä jo silloin vai yllättikö joku?
Kommentit (135)
Pääsääntöisesti korkeasti koulutetut ovat olleet niitä, jotka ovat olleet ns. hikipinkoja jo peruskoulussa. Ne joita lukeminen ei ole kiinnostanut, ovat pääsääntöisetsi suunnanneet amikseen. Joitakin poikkeuksia varmasti löytyy.
Mielestäni näin sen kuuluu mennäkin: mielenkiinnonkohteiden mukaan, ei ole mitään järkeä opiskella vuositolkulla jos se tuntuu pakkopullalta, ei se tutkinto tai mahdollisesti jopa sen mukana tullut raha onnelliseksi tee.
Itse kuuluin hikareihin mutta kokeilin ensin urheilijan uraa, huomasin kuitenkin, että oikeasti kaipasin opiskelua joten hakeuduin yliopistoon. Veljeni taas vihasi lukemista jo ala-asteella mutta rahankiilto silmissä kokeili yliopistoa, ei siitä mitään tullut ja nykyään tekee kädentaitoa vaativaa ulkoilmatyötä jossa viihtyy eikä haittaa ollenkaan, ettei rahaa tule ovista ja ikkunoista.
Akateemisuutta arvostetaan ihan liikaa, ne amiksen pohjalta tehdyt työt on ihan yhtä arvokkaita jos ne vaan ovat mieleisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetetaanko siellä akateemisessa rasismia, vai miksi tuollaiseen Hitlermäiseen käytökseen törmää jatkuvasti?
Kyllä yliopistoissakin on nykyään sellaista perukkaa, ettei kummoisesta älystä voi puhua. Eri koulutustasojen erot ovat vähentyneet, joten vähän hassulta vaikuttaa tämä keskustelu.
Valitettavasti aika lailla vanhempien koulutustaustan mukaan meni. Akateemisten lapsista akateemisia, duunareiden lapsista duunareita. Muutama alisuoriutuja-tyttö akateemisten lapsissa. Opiskelivat amk:ssa hoitoalaa, vaikka rahkeet olisivat riittäneet esim. lääkäriksi.
Vierailija kirjoitti:
Pääsääntöisesti korkeasti koulutetut ovat olleet niitä, jotka ovat olleet ns. hikipinkoja jo peruskoulussa. Ne joita lukeminen ei ole kiinnostanut, ovat pääsääntöisetsi suunnanneet amikseen. Joitakin poikkeuksia varmasti löytyy.
Mielestäni näin sen kuuluu mennäkin: mielenkiinnonkohteiden mukaan, ei ole mitään järkeä opiskella vuositolkulla jos se tuntuu pakkopullalta, ei se tutkinto tai mahdollisesti jopa sen mukana tullut raha onnelliseksi tee.
Itse kuuluin hikareihin mutta kokeilin ensin urheilijan uraa, huomasin kuitenkin, että oikeasti kaipasin opiskelua joten hakeuduin yliopistoon. Veljeni taas vihasi lukemista jo ala-asteella mutta rahankiilto silmissä kokeili yliopistoa, ei siitä mitään tullut ja nykyään tekee kädentaitoa vaativaa ulkoilmatyötä jossa viihtyy eikä haittaa ollenkaan, ettei rahaa tule ovista ja ikkunoista.
Akateemisuutta arvostetaan ihan liikaa, ne amiksen pohjalta tehdyt työt on ihan yhtä arvokkaita jos ne vaan ovat mieleisiä.
Tämä. Ja niissä akateemisissa porukoissa joissa liikun ymmärretään ettei kaikilla riitä äly/motivaatio korkeakouluun ja maailma ei edes pyörisi niin ettei olisi amiksia/suorittavan työntekijöitä joilla ei välttämättä ole mitään koulutusta. Jonkun on siivottava ja istuttava kaupan kassalla vaikka koko kansalla olisi tohtorintutkinto takataskussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo tarhassa näkee
Mitä niistä tulee jotka ei käy tarhassa?
Kukaan ei ole vuosikymmeniin käynyt tarhassa. Se on *päiväkoti*.
No nyt puhutaankin siitä näkikö jo lapsena ikätovereista mitä heistä tulee. Silloin käytiin tarhaa kun minä olin pieni, joten miksi vaihtaa nimeä kun muistellaan mennyttä? Varmaan täällä on myös ihmisiä, jotka ovat olleet päiväkodissa eilä tarhassa, he voivat sitten puhua päiväkodista. Mutta kaikkien ei tarvitse muuttaa nimitystä vain koska sinä et osaa ajatella.
Päiväkoteja ne ovat olleet vuodesta 1973, ja nimitys tuli laista.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo tarhassa näkee
Mitä niistä tulee jotka ei käy tarhassa?
Kukaan ei ole vuosikymmeniin käynyt tarhassa. Se on *päiväkoti*.
No nyt puhutaankin siitä näkikö jo lapsena ikätovereista mitä heistä tulee. Silloin käytiin tarhaa kun minä olin pieni, joten miksi vaihtaa nimeä kun muistellaan mennyttä? Varmaan täällä on myös ihmisiä, jotka ovat olleet päiväkodissa eilä tarhassa, he voivat sitten puhua päiväkodista. Mutta kaikkien ei tarvitse muuttaa nimitystä vain koska sinä et osaa ajatella.
Päiväkoteja ne ovat olleet vuodesta 1973, ja nimitys tuli laista.
Ohis
Päiväkodista ja lastentarhastakin tuli vaan mieleen, että tämä on nyt taas täällä sellaista "ite oot"-tyyppistä, ihan hiekkalaatikkotason keskustelua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näki. Aika pitkälle seurattiin vanhempien koulutustasoa. Akateemisessa perheessä taitaa olla enemmän kannustusta opiskeluun ja sitä pidetään selviönä. Omat alakoulukaverini olivat opettajien ja upseerien lapsia ja kaikilla meillä on yliopisto koulutus.
Meillä kaikkien vanhemmat olivat duunareita ja kyllä meistä osasta tuli akateemisia. Vanhempien tausta johtui heidän lapsuudenperheensä köyhyydestä. Ei siloin ollut samoja mahdollisuuksia kuin mitä itsellä oli -81 syntyneenä.
Tää. Olen pikkukylästä, jonka ainoa työnantaja oli iso valtion firma. Siellä oli kourallinen dippainssejä (muualta muuttaneita) ja paljon duunareita.
Korkeakoulutettuja tuli sitten todella paljon työläiskodeistakin sitten mun ikäluokasta. Oon -75 syntynyt.
Yhdestä opettajan fiksusta pojasta tuli lentäjä. Se oli ehkä hänen vanhemmilleen pettymys, mutta ei pojalle itselleen.
Oma koulumenestys ja asenne koulunkäyntiin oli kyllä suhteellisen hyvä ennuste, mutta vanhempien koulutus (tai kouluttamattomuus paremminkin) ei kyllä ennustanut oikein mitään. Korkeakoulutettujen lapsia ei ollut kuin muutama prosentti ikäluokasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo tarhassa näkee
Mitä niistä tulee jotka ei käy tarhassa?
Kukaan ei ole vuosikymmeniin käynyt tarhassa. Se on *päiväkoti*.
No nyt puhutaankin siitä näkikö jo lapsena ikätovereista mitä heistä tulee. Silloin käytiin tarhaa kun minä olin pieni, joten miksi vaihtaa nimeä kun muistellaan mennyttä? Varmaan täällä on myös ihmisiä, jotka ovat olleet päiväkodissa eilä tarhassa, he voivat sitten puhua päiväkodista. Mutta kaikkien ei tarvitse muuttaa nimitystä vain koska sinä et osaa ajatella.
Päiväkoteja ne ovat olleet vuodesta 1973, ja nimitys tuli laista.
Ohis
Ei ole väliä lailla jos se kansan kielessä on ollut tarha pitkälti 90-luvulle saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsääntöisesti korkeasti koulutetut ovat olleet niitä, jotka ovat olleet ns. hikipinkoja jo peruskoulussa. Ne joita lukeminen ei ole kiinnostanut, ovat pääsääntöisetsi suunnanneet amikseen. Joitakin poikkeuksia varmasti löytyy.
Mielestäni näin sen kuuluu mennäkin: mielenkiinnonkohteiden mukaan, ei ole mitään järkeä opiskella vuositolkulla jos se tuntuu pakkopullalta, ei se tutkinto tai mahdollisesti jopa sen mukana tullut raha onnelliseksi tee.
Itse kuuluin hikareihin mutta kokeilin ensin urheilijan uraa, huomasin kuitenkin, että oikeasti kaipasin opiskelua joten hakeuduin yliopistoon. Veljeni taas vihasi lukemista jo ala-asteella mutta rahankiilto silmissä kokeili yliopistoa, ei siitä mitään tullut ja nykyään tekee kädentaitoa vaativaa ulkoilmatyötä jossa viihtyy eikä haittaa ollenkaan, ettei rahaa tule ovista ja ikkunoista.
Akateemisuutta arvostetaan ihan liikaa, ne amiksen pohjalta tehdyt työt on ihan yhtä arvokkaita jos ne vaan ovat mieleisiä.
Tämä. Ja niissä akateemisissa porukoissa joissa liikun ymmärretään ettei kaikilla riitä äly/motivaatio korkeakouluun ja maailma ei edes pyörisi niin ettei olisi amiksia/suorittavan työntekijöitä joilla ei välttämättä ole mitään koulutusta. Jonkun on siivottava ja istuttava kaupan kassalla vaikka koko kansalla olisi tohtorintutkinto takataskussa.
Ihan kuin tämä keskustelu herättäisi ihmisissä jonkunlaista harmitusta? Tietenkin eri alan ihmisiä tarvitaan ja kaikki on tärkeitä, mutta kyse olikin siitä, että näkyykö se jo lapsista mitä ihmisestä tulee? Jos sinun akateemisissa piireissä ymmärretään, että kaikilla ei riitä äly/motivaatio (itse lisäisin tähän vielä taidot) korkeakouluun, niin näkyykö se ihmisestä jo lapsesta asti?
Minun vastaus on, että kyllä näkyy, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Poikkeus voi olla vaikka se, että lapsi saa elämäänsä enemmän eväitä mitä lähtökohdat antaa. Vaikka hyvän opettajan tai lähipiirin, josta omaksua vaikutteita.
Ja vastaavasti voi tapahtua jotain, joka pilaa hyvät lähtökohdat, kuten vaikkapa alkoholistivanhempi muuten hyvässä perheessä. Poikkeus kohtalossa voi olla myös se, että joku saa ADHD-diagnoosin aikuisena ja toimivan lääkityksen, jonka ansioista suorittaa maisterin opinnot.
Sanovan koulutuksen periytyvän. No, jos alaluokalla on inssin lapsi, niin todennäköisesti lapsi seuraa vanhempansa jalanjäljissä yliopistoon.
Jos alaluokalla on siivoojan lapsi, niin ehkä ei suoralta kädeltä voi sanoa, hänen menevän jatkossa yliopistoon, vaikka olisi lahjojakin. Vanhempien koulutus ei kuitenkaan lapsen mahdollisuuksista opiskeluihin hänen omien piirteidensä suhteen mitään kerro.
Minustakin biologian opettaja yläasteella sanoi, että "tulee tutkija".... Juu, on se kyllä mukava kaikenlaista tietoa etsiä ja hakea....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan minusta ei näkynyt. Olin tosi levoton koulussa, sain 2 ehdot, keskiarvo 5,7 kun menin lukioon. Lukion päästötodistus ka 6,7 C:n paperit. Koulutus yo-merkonomi, ehdin kouluttautumaan vasta 30v:nä
Kuitenkin aikuisena kaikissa palikkatesteissä ole ollut 5% fiksuimpien joukossa. Työskennellyt mm myyntijohtajana ja asiantuntijatehtävissä, räätälöinyt isolle kansainväliselle yritykselle tietokoneohjelmiston , ottanut sen käyttöön ja kouluttanut henkilökunnan käyttäjiksi. Muiden hommien lisäksi.
Ei oikeastaan.
Yläasteen fiksuista luokkakavereista osa jatkoi lukion jälkeen amk tai jopa ammattiopiston puolelle.
Minä kiltti vähän nössö seiskan oppilas kävin yliopiston ja suuntauduin alalle, jossa palkkani on kohtuullisen hyvä. Näin jälkikäteen olen miettinyt että yllättävän harvasta loppujen lopuksi tuli akateeminen. Meillä oli kuitenkin todella fiksuja oppilaita luokalla.
Kovaäänisimmästä luokkakaverista tuli matkatoimiston opas. Nyt korona-aikana hän alkoi pitää matkablogia ja on sitä kautta pystynyt turvaamaan oman taloutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. - En olsi uskonut että korkeakoulu ja yliopistopikkoja on niin paljon tarjolla, että sinne pääsi nekin, jotka eivät koskaan kouluaikana tuntuneet näkevän mitään vaivaa opintojensa suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsääntöisesti korkeasti koulutetut ovat olleet niitä, jotka ovat olleet ns. hikipinkoja jo peruskoulussa. Ne joita lukeminen ei ole kiinnostanut, ovat pääsääntöisetsi suunnanneet amikseen. Joitakin poikkeuksia varmasti löytyy.
Mielestäni näin sen kuuluu mennäkin: mielenkiinnonkohteiden mukaan, ei ole mitään järkeä opiskella vuositolkulla jos se tuntuu pakkopullalta, ei se tutkinto tai mahdollisesti jopa sen mukana tullut raha onnelliseksi tee.
Itse kuuluin hikareihin mutta kokeilin ensin urheilijan uraa, huomasin kuitenkin, että oikeasti kaipasin opiskelua joten hakeuduin yliopistoon. Veljeni taas vihasi lukemista jo ala-asteella mutta rahankiilto silmissä kokeili yliopistoa, ei siitä mitään tullut ja nykyään tekee kädentaitoa vaativaa ulkoilmatyötä jossa viihtyy eikä haittaa ollenkaan, ettei rahaa tule ovista ja ikkunoista.
Akateemisuutta arvostetaan ihan liikaa, ne amiksen pohjalta tehdyt työt on ihan yhtä arvokkaita jos ne vaan ovat mieleisiä.
Tämä. Ja niissä akateemisissa porukoissa joissa liikun ymmärretään ettei kaikilla riitä äly/motivaatio korkeakouluun ja maailma ei edes pyörisi niin ettei olisi amiksia/suorittavan työntekijöitä joilla ei välttämättä ole mitään koulutusta. Jonkun on siivottava ja istuttava kaupan kassalla vaikka koko kansalla olisi tohtorintutkinto takataskussa.
Ihan kuin tämä keskustelu herättäisi ihmisissä jonkunlaista harmitusta? Tietenkin eri alan ihmisiä tarvitaan ja kaikki on tärkeitä, mutta kyse olikin siitä, että näkyykö se jo lapsista mitä ihmisestä tulee? Jos sinun akateemisissa piireissä ymmärretään, että kaikilla ei riitä äly/motivaatio (itse lisäisin tähän vielä taidot) korkeakouluun, niin näkyykö se ihmisestä jo lapsesta asti?
Minun vastaus on, että kyllä näkyy, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Poikkeus voi olla vaikka se, että lapsi saa elämäänsä enemmän eväitä mitä lähtökohdat antaa. Vaikka hyvän opettajan tai lähipiirin, josta omaksua vaikutteita.
Ja vastaavasti voi tapahtua jotain, joka pilaa hyvät lähtökohdat, kuten vaikkapa alkoholistivanhempi muuten hyvässä perheessä. Poikkeus kohtalossa voi olla myös se, että joku saa ADHD-diagnoosin aikuisena ja toimivan lääkityksen, jonka ansioista suorittaa maisterin opinnot.
No minua ihmetyttää tässä(kin) keskustelussa se, että eri aloja ja ammatteja ylipäänsä halutaan jatkuvasti ajatella eri "tasoina" ja niissä ylempi on aina parempi. Jos lapsi saa huonot lähtökohdat, hänestä tulee amis, mutta jos jotain onnekasta tapahtuu, hänestä voikin tulla maisteri. Olen itse akateeminen ja lapseni opiskelee ammattikoulussa ja myönnän, että ennen itsekin ajattelin aika kapeasti, mutta lapseni myötä olen todella tajunnut, että amikseen voi ajaa myös se, että se ammatti kiinnostaa valtavasti, ei vain se, ettei pääse lukioon! Jos on jokin oma juttu minkä perässä menee amikseen, ei se todellakaan näy alakoulun koulumenestyksessä. Oma lapseni pärjäsi hyvin ja olisi todellakin päässyt lukioon, mutta ei siis halunnut. Eli se mikä itseäni näissä keskusteluissa eniten aina surettaa on se päähänpinttymä, että amikseen menevät vain luuserit. Ja itse voin ainakin sanoa, etten pärjäisi lainkaan lapseni alalla töissä, olisin siinä tosi tyhmä luuseri, kuten kai asia täällä ilmaistaisiin. Monelle voi tulla yllätyksenä, että duunarihommissakin pitää joskus ihan oikeasti osata jotain. Minusta on ihan aidosti hyvä, että on erilaisia ihmisiä ja erilaisia ammatteja ja kunnioitan kaikkia yhtä lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eskarilaisista jo näki, miten tulee käymään, kunhan vilkaisi vanhempia.
Haista p#skaa.
Myös heikoista perheoloista lähtevillä lapsilla voi olla älykkyyttä perintönä, sinnikyyttää ja halua ponnistaa eteenpäin niistä oloista, mitä lapsuudessa on ollut.
Monet valtakuntamme entiset suurmiehet, ovat lähtöisin tosi köyhistä torpista, missä isä on ollut pelkkä työmies ja äiti hoitanut lapset kotona. He ovat kasvaneet ponnisteluun ja yrittämiseen ja työntekoon elämässään ja käyttäneet kaikkia taitoja mennessään eteenpäin elämässään.
Käyneet lukion ja yliopiston ja pystyneet omalla osaamisellaan ja älykkyydellän pääsemään elämässä todella eteenpäin elämässä.
Heistä on tullut menestyneitä yrittäjiä, professotoita, lääkäreitä, lakimiehiä ja vastaavia.
Urho Kekkonen oli lähtöisin pienestä torpasta.
Hän kävi koulut, hänestä tuli lakimies, ja lopulta Suomen presidentti.
Ymmärräthän, että aika oli silloin toinen. Kekkosen vanhemmilla ei ole ollut mahdollisuutta kouluttautua, niinkuin ei esim Tarja Halosen vanhemmillakaan, tai minun mummollani, vaikka lukupäätä olisi kyllä ollut. Mutta sitten alettiin rakentaa nykyisen tyyppistä hyvinvointiyhteiskuntaa, joka johti siihen että työläisten ja maalaisten lapsille aukesi ihan uusia mahdollisuuksia ja he täyttivät yliopistot. Minun köyhä yksinhuoltaja-karjakkomummoni omien sanojensa mukaan pakotti lapsensa käymään lukion, ja menestyneitä heistä tulikin. Nykyään sitten siellä matalammin koulutettujen joukossa on vähemmän sitä hyödyntämätöntä potentiaalia, vaikka toki edelleen jotkut nousee huonoista oloista, ei vaan ollenkaan samalla lailla joukolla kuin 60-70-luvuilla. Erot yhteiskuntaluokkien välillä on taas kääntyneet kasvuun.
Yksi luokkakaveri julisti jo lapsena, että hänestä tulee rekkakuski, niinkuin tulikin. Joistain siis pystyi päättelemään tulevaisuuden suuntaa jo alakoulussa, mutta ei todellakaan kaikista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsääntöisesti korkeasti koulutetut ovat olleet niitä, jotka ovat olleet ns. hikipinkoja jo peruskoulussa. Ne joita lukeminen ei ole kiinnostanut, ovat pääsääntöisetsi suunnanneet amikseen. Joitakin poikkeuksia varmasti löytyy.
Mielestäni näin sen kuuluu mennäkin: mielenkiinnonkohteiden mukaan, ei ole mitään järkeä opiskella vuositolkulla jos se tuntuu pakkopullalta, ei se tutkinto tai mahdollisesti jopa sen mukana tullut raha onnelliseksi tee.
Itse kuuluin hikareihin mutta kokeilin ensin urheilijan uraa, huomasin kuitenkin, että oikeasti kaipasin opiskelua joten hakeuduin yliopistoon. Veljeni taas vihasi lukemista jo ala-asteella mutta rahankiilto silmissä kokeili yliopistoa, ei siitä mitään tullut ja nykyään tekee kädentaitoa vaativaa ulkoilmatyötä jossa viihtyy eikä haittaa ollenkaan, ettei rahaa tule ovista ja ikkunoista.
Akateemisuutta arvostetaan ihan liikaa, ne amiksen pohjalta tehdyt työt on ihan yhtä arvokkaita jos ne vaan ovat mieleisiä.
Tämä. Ja niissä akateemisissa porukoissa joissa liikun ymmärretään ettei kaikilla riitä äly/motivaatio korkeakouluun ja maailma ei edes pyörisi niin ettei olisi amiksia/suorittavan työntekijöitä joilla ei välttämättä ole mitään koulutusta. Jonkun on siivottava ja istuttava kaupan kassalla vaikka koko kansalla olisi tohtorintutkinto takataskussa.
Jep, ja tuntemani akateemiset myös arvostaa niitä, jotka tekee sen suorittavan työn ettei itse tarvitse vaan saa keskittyä siihen omaan työhön mitä se sitten onkaan. On vaan hyvä, että on monenlaisia töitä jotka sopii erilaisille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Opetetaanko siellä akateemisessa rasismia, vai miksi tuollaiseen Hitlermäiseen käytökseen törmää jatkuvasti?
Tätä olen miettinyt itsekin. Jos moinen dissaus olisi rotuihin kohdistuvaa, se olisi ennenkuulumatonta. Yhteiskuntaluokkia sen sijaan saa pilkata kuin pahimmat koulukiusaajat.
Tekopyhyyttä.
Täällä on myös niitä, jotka eivät ole olleet päivääkään tarhassa tai päiväkodissa tai minkäänlaisessa päivähoidossa. Minultakin menevät nimitykset koko ajan sekaisin.
Oli muuten mukavaa olla seitsenvuotiaaksi saakka kotona sisarusten kanssa. Mitään kotikoulua ei ollut, mutta silti osasimme lukea ja kirjoittaa, kun menimme ekalle luokalle. Jokaisen kohdalla harkittiin suoraan toiselle luokalle menemistä, mutta vanhempien mielestä oli parempi olla samanikäisten seurassa. Tulevaa ammattia tai koulutustasoa ei meistä kenestäkään kuitenkaan olisi pystynyt arvaamaan.