Näkikö jo alakoulussa kenestä tulee akateeminen ja kenestä amis?

Aika yleistä on että opettajien lapset on niitä ”kympin tyttöjä” vielä peruskoulussa. Johtuu ihan siitä että vanhemmat harjoittavat ulkoa kokeita joita tietävät olevan tulossa. Vaikeudet alkaa sitten lukiossa ja jatko-opinnot ovatkin yleensä luokkaa kosmetologi tai media-assistentti.

Pyöreät häiriköivät pojat saavat jatkaa isin kiinteistöpisneksissä ja heille isi ostaa lopulta myös jonkin hölmön englannin kielisen tutkinnon. Nenänkaivajista tulee viranomaisia ja lääkäreitä. Urheilulliset ja komeat pojat päätyvät yrittäjiksi ja tulevat omillaan toimeen loppuelämänsä. Kauniimmat tytöt lihovat ja rumistuvat ja vähemmän kauniit puhkeavat kukkaan ja kasvavat valloittaviksi kaunottariksi.

Naisista (tytöistä) voi päätellä jo varhain kenellä on älliä päässä, eli on kykenevä lukemaan itselleen kunnon ammatin. Naisillahan on neljä vaihtoehtoa,

1) Oikeasti fiksu = lukee itsensä kunnon alalle, lääkis/oikis/kauppatiede.

2) Tyhmä, mutta osaa käyttäytyä, ei tarpeeksi kaunis = lukee itselleen jonkun käsienheiluttelu tutkinnon, esim sosionomi tai sairaanhoitaja

3) Tyhmä, mutta kaunis = hankkii itselleen jonkun amispohjaisen koulutuksen ja hankkii varakkaan miehen

4) Tyhmä ja ruma = hankkii itselleen tasoisensa miehen, elävät tuilla

Pojissa voi käydä miten vain. Sielläkin tosin pahimmat elämänkoululaiset loistaa pienestä pitäen, mutta korkeakoulutus voi tapahtua tai olla tapahtumatta kenelle tahansa.

Meidän ala-asteen luokasta kyläkoulussa Pohjanmaalla vain kahdesta tuli akateemisia, tietääkseni. Luokan hengen määräsivät ne häirikköpojat. Minä olin kympin tyttö, ja siitä kiusattiin. Se toinen osasi pitää matalampaa profiilia. Onneksi yläasteella oli silloin tasokurssit, ja pääsi edes joillain tunneilla eroon siitä mölinäporukasta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ei yllättänyt kukaan.

Miten viitsit seurata jokaisen entisen koulukaverisi elämää?

Vierailija kirjoitti:

Naisista (tytöistä) voi päätellä jo varhain kenellä on älliä päässä, eli on kykenevä lukemaan itselleen kunnon ammatin. Naisillahan on neljä vaihtoehtoa,

1) Oikeasti fiksu = lukee itsensä kunnon alalle, lääkis/oikis/kauppatiede.

2) Tyhmä, mutta osaa käyttäytyä, ei tarpeeksi kaunis = lukee itselleen jonkun käsienheiluttelu tutkinnon, esim sosionomi tai sairaanhoitaja

3) Tyhmä, mutta kaunis = hankkii itselleen jonkun amispohjaisen koulutuksen ja hankkii varakkaan miehen

4) Tyhmä ja ruma = hankkii itselleen tasoisensa miehen, elävät tuilla

Pojissa voi käydä miten vain. Sielläkin tosin pahimmat elämänkoululaiset loistaa pienestä pitäen, mutta korkeakoulutus voi tapahtua tai olla tapahtumatta kenelle tahansa.

Hah, teorioita naisista on niillä, joilta puuttuu kokemusta. Uutta tässä, että sairaanhoitaja ehtisi työssään paljonkin heilutella käsiä. Eikä rikkaille miehille yleensä kelpaa nykyään mikään bimbo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eskarilaisista jo näki, miten tulee käymään, kunhan vilkaisi vanhempia.

... Urho Kekkonen oli lähtöisin pienestä torpasta. Hän kävi koulut, hänestä tuli lakimies, ja lopulta Suomen presidentti.

Höpö-höpö. Urkin isä oli uittopäällikkö. Tuohon aikaan keskisuuri metsätalouden "herra"

Ei Urkki mistään köyhistä oloista maailmalle lähtenyt. "Savupirtin poika, korvesta, Lepikon Torpasta" on legendaa. 

Urkista tuli ensin suojeluskuntalahtari, sitten korkeushyppääjä, sitten "Etsivän poliisin" etsivä poliisi..

Vietti sodan (1939-1945) turvassa.

Johti Suomea Paasikivestä Koivistoon. Kuoli ja haudattiin. se siitä Urkista

Oletko käynyt katsomassa Lepikon torppaa? Ei mikään kartano vaikka isä olikin kymppinä.

Oletko katsonut naapuritaloja samalta ajalta? Ai et, miksi? Ai niin, nehän on aikaa sitten autioituneet ja lahonneet pois, ne oli vielä surkeampia tönöjä.

Ehkäpä niitä ei ole pidetty pyhiinvaelluspaikkoina.

No en oikein usko, että vielä ala- tai yläkoululaisesta pystyy päättelemään, mille koulutusasteelle hän päätyy. Mulla oli koko peruskoulun ajan samalla luokalla yksi X, josta kaikki puhuivat että hänestä tulee kyllä vielä jotain ja vaikka mitä, ja ota sinäkin mallia tuosta X:stä. Mulle puolestaan yläasteella sanottiin erään opettajan toimesta, että minusta ei tule mitään muuta, kuin sossun pummi. No, X:llä jäi lukio kesken ja on edelleen somen perusteella nelikymppisenä ilman tutkintoa. Minä puolestani ponnistelin ensimmäisen tutkinnon amiksesta, jonkin ajan päästä seuraavan amk:sta, ensi keväänä olenkin sitten YTM. Semmosta 😁

Kyllähän se älykkyys näkyy jo ala-asteella. Pöljistä voi sanoa heti ettei heistä ole edes lukioon saati sitten akateemiselle alalle.

Kyllä näki. Aika pitkälle seurattiin vanhempien koulutustasoa. Akateemisessa perheessä taitaa olla enemmän kannustusta opiskeluun ja sitä pidetään selviönä. Omat alakoulukaverini olivat opettajien ja upseerien lapsia ja kaikilla meillä on yliopisto koulutus.

Mitä ihmeellistä akateemisissa ihmisissä oikein on? Miksi pitäisi olla akateeminen (mitä nyt sillä kukin tarkoittaakin)?

Itse kun juttelen suomalaisen oppineen kanssa, niin tiedän etten elä. 

Ei nähnyt. Ne joista piti tulla tohtoreita valitsivat aivan toisenlaisen uran.

En olisi odottanut, että paras kaverini, joka pärjäsi aina koulussa paremmin ja teki kaiken tarkasti ja hyvin, sellainen kympin tyttö, ei menisi yliopistoon. AMK- tutkinnon teki ja toinen AMK-tutkinto nyt tulossa. Itselläni on kaksi maisterin tutkintoa. Toisaalta toinen kaverini, seiskan oppilas, jolla oli aina vaikeuksia matikan kanssa, on nyt lääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo tarhassa näkee

Mitä niistä tulee jotka ei käy tarhassa?

Kukaan ei ole vuosikymmeniin käynyt tarhassa. Se on *päiväkoti*.

No nyt puhutaankin siitä näkikö jo lapsena ikätovereista mitä heistä tulee. Silloin käytiin tarhaa kun minä olin pieni, joten miksi vaihtaa nimeä kun muistellaan mennyttä? Varmaan täällä on myös ihmisiä, jotka ovat olleet päiväkodissa eilä tarhassa, he voivat sitten puhua päiväkodista. Mutta kaikkien ei tarvitse muuttaa nimitystä vain koska sinä et osaa ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näki. Aika pitkälle seurattiin vanhempien koulutustasoa. Akateemisessa perheessä taitaa olla enemmän kannustusta opiskeluun ja sitä pidetään selviönä. Omat alakoulukaverini olivat opettajien ja upseerien lapsia ja kaikilla meillä on yliopisto koulutus.

Meillä kaikkien vanhemmat olivat duunareita ja kyllä meistä osasta tuli akateemisia. Vanhempien tausta johtui heidän lapsuudenperheensä köyhyydestä. Ei siloin ollut samoja mahdollisuuksia kuin mitä itsellä oli -81 syntyneenä.

Vierailija kirjoitti:

Naisista (tytöistä) voi päätellä jo varhain kenellä on älliä päässä, eli on kykenevä lukemaan itselleen kunnon ammatin. Naisillahan on neljä vaihtoehtoa,

1) Oikeasti fiksu = lukee itsensä kunnon alalle, lääkis/oikis/kauppatiede.

2) Tyhmä, mutta osaa käyttäytyä, ei tarpeeksi kaunis = lukee itselleen jonkun käsienheiluttelu tutkinnon, esim sosionomi tai sairaanhoitaja

3) Tyhmä, mutta kaunis = hankkii itselleen jonkun amispohjaisen koulutuksen ja hankkii varakkaan miehen

4) Tyhmä ja ruma = hankkii itselleen tasoisensa miehen, elävät tuilla

Pojissa voi käydä miten vain. Sielläkin tosin pahimmat elämänkoululaiset loistaa pienestä pitäen, mutta korkeakoulutus voi tapahtua tai olla tapahtumatta kenelle tahansa.

Olen eri mieltä, pojista juuri nimenomaan näki mihin hänestä on potentiaalia. Oliko ujo, rasavilli, noudattiko ohjeita, osasiko sopeutua vai kapinoi, tekikö vaaditut koulujutut, millaiset sosiaaliset taidot ja mikä älykkyyden tai sinnikyyden taso on.

Tyttöjen ulkoisista seikoista lapsena ei kyllä voi ennustaa yhtään mitään. Aika usein se ruma ankanpoikanen muuttuukin kaunottareksi ja söpö pieni kaunokainen muuttuu aikuisena taikinanaamaksi.

Kyllä sitä näki hyvinkin mitkä on ne eväät elämään, mutta ei se ollut kiveen kirjoitettu ja joitakin yllättäviä suuntia jotkut ihmiset ovat valinneet. Pääosin (n. 90%) on kuitenkin noudattanut juuri sitä kohtaloa mitkä ne kotiolot, geenit ja vanhempien opastus on antanut.

Kyllähän sen aika pitkälle näki. Ei niinkään rasavilleydestä tai kymppejä saamisesta, mutta kyllä se sosioekonominen asema ennusti todella monella oikein. Joitain poikkeuksia toki oli, yhden rikkaan perheen lapsi tuli raskaaksi 14-vuotiaana ja oli 20-vuotiaana jo kolmen äiti eikä tähän päivään mennessä ole tehnyt muuta kuin elänyt tuilla. Ja yhden ns. W T (inhoan termiä, nutta kuvaa tässä hyvin) perheen lapsen tiedän valmistuneen diplomi-insinööriksi. Itse olen tavisperheen lapsi ja opiskellut alemmassa amkissa.

Pääsääntöisesti kyllä, mutta pari rajatapausta oli, joille olisi voinut elämässä käydä hyvin tai huonosti. Parhaiten muistan luokkakaverin, joka oli erittäin nopeaälyinen matematiikassa, laski aina tunnilla kaikki laskut muita nopeammin, vaikka ei koskaan läksyjä tehnyt.

Valitettavasti kotiolot olivat vaikeat ja päätyi lopulta taparikolliseksi, ollut viimeisen 20 vuoden aikana vähintään puolet ajasta vankilassa. Jos kotiolot olisi ollut erilaiset, niin veikkaan että älykkyys olisi riittänyt todella hyviin töihin.

Kyllä sen näki. Ja kahta lukuunottamatta osui oikeaan. Ne jotka tykkäsivät tehdä tehtäviä ja olivat tarkkoja läksyissä jatkoivat lukioon ja korkeakouluihin. Ne taas joita ei kiinnostanut tehtävät ja mikään muukaan ei oikein napostanut menivät amikseen ja yksi ei kai sinnekään. Sitten kaksi alisuoriutujaa yllättäen päätyikin korkeakouluun amiksen kautta. Näillä ei ollut kyllä ikinä vikaa älyssä vaan kotioloissa ennemminkin.

Voi luoja mikä keskustelu taas. Ei ihme, että ns. duunariammateissa on paljon työvoimapulaa, jos sellaiseen kouluttautuminen nähdään näin ala-arvoisena, "ei ollut älliä päässä alakoulussakaan". Ei ikinä ole kenellekään tullut mieleen, että amisalalle voidaan mennä sen takia, että siitä ollaan tosi kiinnostuneita, halutaan tehdä sitä hommaa? Poikamme pärjäsi tosi hyvin alakoulussa ja opiskelee nyt vikaa vuotta rekkakuskiksi, se on hänen unelmiensa täyttymys! Toinen poikamme haluaa lukioon, koska on kiinnostunut eniten historiasta, mantsasta ja bilsasta ja mieluiten haluaisi opettaa näitä aineita koulussa. Minä ja mieheni olemme akateemisia. Ei olisi ikinä tullut mieleenkään alkaa sanelemaan lapsillemme, mitä näiden pitää itse omasta tahdostaan haluta, kuten monella tuntuu olevan. Itse arvostan hyvin monenlaisia eri ammatteja ja aloja ihan siitä riippumatta millä "tasolla" ovat ja ilmeisesti olen siirtänyt tämän ajattelutavan eteenpäin lapsilleni.