En jaksa muita äitejä
Minulle suuri shokki lapsen saamisessa on ollut muilta äideilta tuleva mom shaming. Ajattelin, että oma kaveripiiri olisi tätä fiksumpi - mutta eipä ole. Koko ajan yritetään pakottaa omaan muottiin. Hyi kamalaa, ku teidän lapsi syö valmissoseita eikä sormiruokaa! Kyllä minun mielestäni tuon ikäisen olisi paras olla sitä ja tätä. Ja kyllähän jokaikisen lapsen pitää nykyään käydä unikoulu, oletteko niin vanhanaikaisia että nukutatte lasta?
En jaksa! Ainoa ihminen jonka kanssa voin näistä puhua on lapseton ystävä, joka on tämän äitikultin ulkopuolella. Ja miehen kanssa joo.
Koko ajan joka puolelta huudetaan "huono äiti", teet ihan mitä tahansa. Mikä teitä äitejä oikein vaivaa? Tuntuu että äidit itse pyrkivät alistamaan muita äitejä. Äidillä ei saa olla mitään kiinnostuksen kohteita lapsen lisäksi, pitää uhrautua äitiyden alttarille. Ja sys siunatkoon, jos lapsen laittaa päiväkotiin ennen kuin se on kolme. HUONO ÄITI!
Kommentit (26)
Ei ole tullut vastaan omassa kaveripiirissä, toisaalta en ole ikinä kaivannut mitään selkääntaputtelua ja minusta on kiva, että ehdotetaan asioita, joita ei itsellä ehkä ole tullut edes mieleen. Jos ei kuulosta omalta jutultani, niin sen neuvon voi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tiedän, että jos ystäviltäni jotain neuvoja saan, niin hyvää hyvyyttään ja minun parastani ajatellen niitä antavat. Ei se ole mitään kritiikkiä minua kohtaan äitinä.
Se mitä mieltä joku hyvänpäivän tuttu tai naapuri sattuu olemaan on taas yhdentekevää.
Se, että toiset tekee eri tavalla kuin sinä, ei tarkoita että he pitäisivät sinua huonompana. Esimerkiksi, sormiruokailevan vauvan äiti voi vain olla hämmästynyt, että te ette tee niin. Syynä voi olla vaikka se, että hän kokee heidän tapansa helpommaksi ja ihmettelee, miksi sinä et tee asiaa yhtä helpoksi.
Toisaalta sinä taas voisit ihmetellä, että eikö unikoulu ole henkisesti rankkaa vanhemmille?
Ehkä moni meistä voisi vain olla sitten hiljaa, eikä sanoa mitään mihinkään, mistä voi tulla kiistaa tai muuta kulmakarvojen kohottelua. Mutta ihan oikeasti, on vaikea uskoa että kaikki tuntemasi äidit ihmettelevät ivalliseen ja ylimieliseen sävyyn teidän valintoja.
Pidä pintasi. Kasvata lapsesi niinkuin näet parhaaksi ja anna muiden hölistä omiaan.
Vierailija kirjoitti:
Islannista bloggaava Satu kirjoitti tästä että Suomessa äitiys on suoritus jota ulkopuoliset tarkkailevat(=kyttäävät). Islannissa lapset eivät ole samalla tavalla elämän keskipiste vaan kulkevat luontevasti mukana elämässä. Ymmärtääkseni myös Ranskassa on näin.
Itsellä teini-ikäiset lapset ja jos jotain jälkikäteen toivoisin pikkulapsivuosiin niin lisää rentoutta ja äidille omaa elämää. Otin ympäristön mielipiteistä paineita koska halusin olla hyvä äiti. Asiat ei ole niin nökönuukia, sen tajuaa jälkikäteen.
Kyttääminen on juuri oikea sana tälle. Tuntuu että koko ajan muut äidit (valitettavasti välillä myös vanhemman polven) yrittävät saada uuden äidin kiinni jostain virheestä. "Tiesithän, että nykysuositusten mukaan sitä ja tätä." 🙂 "Minä en kyllä itse sitä ja tätä." Ja kun kyse ei ole siitä, että lapsi olisi pakkasessa ilman pipoa, vaan tyyliin siitä että lapsella on kuomat jalassa niiden paljasjalkakenkien sijaan.
Olisi pitänyt varmaan tulla äidiksi jossain rennommassa maassa.
Ap
Jotku joo hurahtaa ihan täysillä siihen äitiyteen ja pipo alkaa kiristää niin että muutaman vuoden päästä ollaan burn outissa. Mutta eihän sellaisia tärkeilijöitä jaksa. Kannattaa tosiaan keskittyä tekemään asiat omalla tavalla eikä kuunnella arvostelua muilta äideiltä. Jokainen saa tehdä tavallaan.