Miehen exän elämä sääntelee seurusteluamme
Miehelläni siis lapsi edellisestä liitosta ja ovat sopineet (tai siis nainen on sanellut), että lapsi on äidin luona pääosin ja isän luona silloin kun äidin vuorotyö ei natsaa päivähoidon kanssa tai kun äiti/lapsi on kipeänä ymv. Miehelläni siis säännöllinen päivätyö ja pystyy paremmin joustamaan työkuvioissaan.
Alkanut hiljalleen rassata se, että aina kun yritetään suunnitella jotain yhteistä menoa tai vaikka yleensä ottaen tapaamista niin miehen vastaus on, että pitää tarkistaa exän vuorot ensin. Esim.piti viettää ensi viikonloppu ja sitten uusi vuosi yhdessä, mutta viikonloppu estyi kun kuulemma exällä onkin töitä ja uutta vuotta varten pitää odottaa että ex kertoo seuraavat työvuoronsa. Mies ei uskalla antaa minun tavata lastaan, ettei ex vaan suutu, joten tämä kuvio voi kätevästi blokata meidän seurustelua vaikka kuinka kauan. Mies vaan levittelee käsiään, vaikka toisaalta sanoo rakastavansa minua eikä missään nimessä tahdo menettää.
On neuvoton olo. En tahtoisi luopua tästä, koska parisuhde muutoin toimii niin hyvin, mutta ei tämä kuvio kyllä hyvällekään tunnu. Mitä mietteitä nostaa muille?
Kommentit (597)
Vinkki; älä haksahda mieheen/naiseen jolla on jo lapsia jonkun toisen kanssa. Ne kuviot harvoin toimivat ja ovat hankalia. Kokemusta on.
Kaksi kertaa lapsellisen miehen kanssa ollut useamman vuoden suhteessa. Päättyivät lopulta kyllästymiseeni exrouvan säätämisiin ja määräilyihin. Ei käynyt paperilla sovitut hoitovuorot (kummallakin useampi lapsi ja exrouvilla uusi kumppani), siitäkin syystä että exrouvien uusien kumppanien suvulla/kavereilla oli kaikenlaista kissanristiäistä. Siihen väsyy että on se viimeinen kenen mielipide otetaan huomioon. Lapset eivät ole se haitta vaan aikuisten väliset säädöt ja isukin rähmällään olo exänsä edessä.
Sellaista se on kun toisella on lapsia, valitettavasti.
Maailmassa on 3,5 miljardia miespuolista. Ei heistä löytynyt yhtä sopivaa lapsetonta sinkkua?
Lähivanhemmalla eli pääsääntöisesti äidillä on mahdollisuus olla hankala. Yhteiskunta sallii tällaisen toiminnan.
Olisi tosi hyvä, että lapsella olisi molemmat vanhemmat.
Tottakai lapsi menee ensin ja minulle ei olisi ongelma viettää aikaa vaikka kolmisinkin, mutta tämä kuvio alkaa haiskahtaa jo tahalliselta haitanteolta exän taholta. Ja sen lisäksi mieheni hyväksikäyttösuhteelta, koska ex voi pompauttaa lapsen isälleen ihan milloin haluaa ja tämän pitää vaan taipua. Mies itse haluaisi viikko-viikko-systeemin, mutta tämä ei tietenkään exälle käy kun tämä lapsen satunnainen pompottelu on niin paljon parempi myös lapselle itselleen. Vai onko?
Ap
Nyt ei ole tarjolla empaattista olkapäätä. Lapsi tulee ensin, piste. Jos ei maistu otetaan kumppani, jolla ei ole lapsia. Ja jos olette tekemässä teidän suhteeseen niitä lapsia pitää ottaa huomioon jo ne olemassa olevat lapset. Ne ei häviä, jos teillä on koliikkia, jne.
Aloituksessa on virhe. Miehen LAPSEN elämä sääntelee seurusteluamme.
Ja noin tietysti pitääkin.
Niin, miehesi on isä. Sen kuuluukin olla hänelle tärkein rooli. Tyttöystävät tulee sen jälkeen.
Miksi luulet ettei viikko-viikko-systeemissä lapsi saa mennä silti miten haluaa. Mitä vanhempi, sitä vapaammin hän kulkee.
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia ajatuksia, että isän on kannettava ensisijaisesti lapsestaan vastuu.
Tämä tuli minullekin ensiksi mieleen, mutta ettei anna uuden kumppaninsa tavata lasta? Tämä kohta on kyllä jo outo.
Eihän lapsi säätele, vaan exän työvuorot. Jos ap:n mies oikeasti haluaisi kunnon suhteen naisystävän niin silloin tehdään lapsen tapaamisista sopimukset eikä hypätä exän elämän mukaan. Niin se vain on.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa on virhe. Miehen LAPSEN elämä sääntelee seurusteluamme.
Ja noin tietysti pitääkin.
Kyllähän totuus on se että muutamat lasten ÄIDIT rankaisevat seurustelevaa isää lastensa kautta. Nähty ja koettu on. Järkyttävä tapaus eikä todellakaan mikään lapsiaan rakastava äippä. Ei nyt suljeta silmiä tältä kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lapsi menee ensin ja minulle ei olisi ongelma viettää aikaa vaikka kolmisinkin, mutta tämä kuvio alkaa haiskahtaa jo tahalliselta haitanteolta exän taholta. Ja sen lisäksi mieheni hyväksikäyttösuhteelta, koska ex voi pompauttaa lapsen isälleen ihan milloin haluaa ja tämän pitää vaan taipua. Mies itse haluaisi viikko-viikko-systeemin, mutta tämä ei tietenkään exälle käy kun tämä lapsen satunnainen pompottelu on niin paljon parempi myös lapselle itselleen. Vai onko?
Ap
Nämä asiat profiloituu aina vahvasti siihen rakkaaseen entiseen puolisoon, kun se hänen loputon tehtävän on olla niiden lasten puolella ja hän on se, joka sen suurimman vastuun kantaa.
Miltä sinusta tuntuisi vaihtaa kotia, joka toinen viikko? Minusta siinä ajetaan jo valmiiksi maassa makaavan lapsen yli joka mutkassa uudelleen ja uudelleen. Johonkin lasten on saatava ne juurensa kasvattaa, eikä repiä niitä ylös juuri kun ne on alkanut kasvaa.
Tässä on nyt kaksi asiaa, joita et näytä ymmärtävän.
1. Lapsi menee seurustelukumppanin edelle. Tuostahan miehetkin aina valittavat, kun treffailevat äitejä.
2. Vuorotöissä ei tiedä kalenteria kahden viikon päähän ennen kuin on oikeasti saanut ne vuorot.
Jos on sovittu, että mies hoitaa lapsen exän viikonlopputyöpäivinä, elämä on tällaista. Se EI ole exän säätämistä. Jos molemmat vanhemmat tekisivät vuorotyötä, lapsi olisi vuoropäiväkodissa.
Totta kai on ymmärrettävää, että tilanne rassaa sinua. Nää oli kuitenkin ne kortit, mitkä sulle tässä jaossa tuli.
Sitä kannattaa kyllä aina miettiä kaksi kertaa, haluaako lähteä mukaan sellaiseen suhteeseen missä toisella on jo lapsia entisestä suhteesta. Tietenkin siinä roikkuu aina se exä mukana ja lasten menot ja kuviot joutuu sopimaan hänen kanssaan, eikä ne asiat vaan aina suju niin että kaikki olisivat tyytyväisiä. Lasten asiat menevät tietenkin etusijalle ja siinä nyt vaan saattaa joutua perumaan sovittuja yhteisiä menoja ja uusi puoliso saattaa jäädä jalkoihin. Se on harmillista mutta niin se tuollaisissa kuvioissa usein menee, ja minusta miehesi tekee ihan oikein kun ottaa huomioon lasten äidin työkuviot omien menojen suunnittelussa. Niinhän vastuulliset isät tekee.
Sellaisia ajatuksia, että isän on kannettava ensisijaisesti lapsestaan vastuu.