HS Vain yksi seikka estää englantia puhuvien onnellisen elämän Helsingissä
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008447035.html
Kielimuuri on yhä korkeampi kuin muissa länsimaisissa pääkaupungeissa.
Kommentit (99)
Oma havaintoni on myös se että suomalaisen miehen kanssa naimisiin mennyt ulkomaalaisnainen opettelee suomenkielen paljon useammin kuin suomalaisen naisen kanssa naimisiin mennyt ulkomaalaismies. Toki yksittäisiä poikkeuksia on molempiin suuntiin mutta pääsääntö on tämä.
Vierailija kirjoitti:
Oma havaintoni on myös se että suomalaisen miehen kanssa naimisiin mennyt ulkomaalaisnainen opettelee suomenkielen paljon useammin kuin suomalaisen naisen kanssa naimisiin mennyt ulkomaalaismies. Toki yksittäisiä poikkeuksia on molempiin suuntiin mutta pääsääntö on tämä.
Mies ei alennu moiseen, johan se eukko puhuu Suomea niin itse voi pitäytyä herrakielessä.
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun moni vaihto-oppilas oppii vuodessa suomen mutta nämä yliopistoihmiset ei edes vuosikymmenessä.
Johtuisiko siitä, että ovat täällä tekemässä vaativaa työtä eivätkä hakemassa uusia kavereita ja elämyksiä?
Vierailija kirjoitti:
Oma havaintoni on myös se että suomalaisen miehen kanssa naimisiin mennyt ulkomaalaisnainen opettelee suomenkielen paljon useammin kuin suomalaisen naisen kanssa naimisiin mennyt ulkomaalaismies. Toki yksittäisiä poikkeuksia on molempiin suuntiin mutta pääsääntö on tämä.
Oma mies on englanninkielinen. On aika luonnollista, että yhteinen kieli on englanti, jota osasin tavattaessa yliopistotasoisesti eikä suomi, jota mies ei osannut kuin vähän. Ei mikään ihmissuhde toimi ilman yhteistä kieltä oikeasti ja kielen opettelu vie vuosia, jos halutaan, että voidaan puhua oikeasti merkityksellisiä asioita.
Mitenkähän mahtaisi olla julkisien palveluiden saatavuuden ja keskustelukumppaneiden kanssa, jos ummikko suomalainen muuttaisi vaikka Espanjaan? Juttelisikohan kaikki vastaantulijat sille suomea?
Vierailija kirjoitti:
Oma havaintoni on myös se että suomalaisen miehen kanssa naimisiin mennyt ulkomaalaisnainen opettelee suomenkielen paljon useammin kuin suomalaisen naisen kanssa naimisiin mennyt ulkomaalaismies. Toki yksittäisiä poikkeuksia on molempiin suuntiin mutta pääsääntö on tämä.
Minun havaintoni on se, että saman suomalaisen naisen kanssa asuvat ulkomaalaiset miehet ovat opetelleet kielen huomattavasti paremmin kuin jatkuvasti kumppania vaihtavat. Vientiähän ainakin äidinkieleltään englanninkielisille sekä Välimeren maista tuleville miehille tuntuu olevan yllin kyllin jos sellaista elämäntyyliä kaipaa.
Oma asenne on varmasti kielen opetteluissa tärkein, mutta varmasti tuohon vaikuttaa myös kumppanin asenne. Näistä yhden kumppanin miehistä (samoin kuin naisistakin) moni on varmaankin muuttanut Suomeen jo alun perin ainakin osaksi puolison perässä? Silloin kiinnostus integroitumiseen on varmasti paljon suurempi kuin väliaikaisella opiskelu-/työkeikalla.
Vierailija kirjoitti:
Paramonov haluaa venäläisenä palvelunsa englanniksi suomalaiselta
Itse taas sain hammashoitolassa palvelua venäläiseltä huonolla suomenkielellä.
Tämä! Kun suomalaisena alkaa olla vaikeaa saada terveyspalveluja hyvällä suomenkielellä. Tai usein ei saakaan.
Maassa maan tavalla, tottakai pitää opetella maan kieltä jos aikoo jäädä asumaan vuosiksi. Niin se menee vaikka Saksassa tai Ranskassakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en allekirjoita. Vanhemmilla ihmisillä englanti ei välttämättä ole jokaisen kohdalla ole hallussa, mutta alle 50-vuotiaista suuri osa puhuu englantia edes rallitasolla ja sillä pärjää jo ihan hyvin.
Kyllähän englantia opetetettiin kansakouluissa jo 1960-luvulla ja onhan siitäkin jo yli 50 vuotta!
Ei taatusti opetettu kansakouluissa!
Brittimieheni muutti kanssani Lontoosta Jyväskylään vuonna 2015. Hän alkoi opiskella heti suomea, sillä hän sanoi, että maan kieli pitää osata. Hän on asunut Berliinissä ja Pariisissa aiemmin, eikä kummassakaan englannilla pärjännyt. Hän opetteli siis saksaa ja ranskaa.
Nykyään mieheni on suomen kielessä tasolla C1.2, joka on erittäin korkein taso, lasketaan siis lähes natiivitasoiseksi. Kielikursseilla hän kävi ensimmäiset kaksi vuotta töiden ohessa, sen jälkeen on opiskellut itsenäisesti. Pystyy lukemaan kirjoja suomeksi, kuuntelemaan luentoja, osaa viestiä kirjallisesti ja suullisesti erinomaisesti. Tämä kuudessa vuodessa.
Olemme viimeiset neljä vuotta keskustelleet pääasiassa suomeksi. Viimeiset kaksi vuotta täysin suomeksi. Jonkun sanan hän joutuu joskus sanomaan englanniksi, mutta muuten puhumme suomea miehen toiveesta, sillä hän haluaa oppia koko ajan lisää.
On siis naurettavaa, ettei noin kauan Suomessa asunut ole viitsinyt opiskella suomea. Jos tulee maahan, opettelee kielen.
N32
Vierailija kirjoitti:
Maassa maan tavalla, tottakai pitää opetella maan kieltä jos aikoo jäädä asumaan vuosiksi. Niin se menee vaikka Saksassa tai Ranskassakin.
Esim. tuo Paramonov työskentelee Ilmatieteen laitoksella tekemässä ilmakehätutkimusta. Kyseessä on sellainen harvinainen ala, että Suomessa ihan oikeasti on siihen maailman mittapuun mukaan todella huippuyksikkö tutkimuksessa. Se vaan ei tietenkään koostu pelkästään suomalaisista tutkijoista, vaan tutkijoita on rekrytty ympäri maailmaa kuten tiedemaailmassa tapahtuu. Kaveri siis tekee täällä töitä, maksaa tänne veronsa ja omistaa täällä omaisuutta. Miksi hänen pitäisi hoitaa lääkärikäyntinsäkin suomeksi? Useimmat haluavat niinkin tärkeän tapahtuman, kuin terveydenhuollon toimivan sellaisella kielellä, jonka ymmärtävät kiistatta ja virheettä.
Vierailija kirjoitti:
Brittimieheni muutti kanssani Lontoosta Jyväskylään vuonna 2015. Hän alkoi opiskella heti suomea, sillä hän sanoi, että maan kieli pitää osata. Hän on asunut Berliinissä ja Pariisissa aiemmin, eikä kummassakaan englannilla pärjännyt. Hän opetteli siis saksaa ja ranskaa.
Nykyään mieheni on suomen kielessä tasolla C1.2, joka on erittäin korkein taso, lasketaan siis lähes natiivitasoiseksi. Kielikursseilla hän kävi ensimmäiset kaksi vuotta töiden ohessa, sen jälkeen on opiskellut itsenäisesti. Pystyy lukemaan kirjoja suomeksi, kuuntelemaan luentoja, osaa viestiä kirjallisesti ja suullisesti erinomaisesti. Tämä kuudessa vuodessa.
Olemme viimeiset neljä vuotta keskustelleet pääasiassa suomeksi. Viimeiset kaksi vuotta täysin suomeksi. Jonkun sanan hän joutuu joskus sanomaan englanniksi, mutta muuten puhumme suomea miehen toiveesta, sillä hän haluaa oppia koko ajan lisää.
On siis naurettavaa, ettei noin kauan Suomessa asunut ole viitsinyt opiskella suomea. Jos tulee maahan, opettelee kielen.
N32
Japanilaine Gen Takagi opetteli myös suomen kielen, koska tiesi muuttavansa Suomeen nykyisen suomalaisen vaimonsa kanssa. Osasi suomea sujuvasti 2 vuodessa, nykyään 4 vuoden jälkeen on melkein natiivitasolla jo. Eli kyllä, kielen voi oppia, jos on haluja ja motivaatiota!
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun moni vaihto-oppilas oppii vuodessa suomen mutta nämä yliopistoihmiset ei edes vuosikymmenessä.
Munkin kanssa kerran käyttivät yliopistolla tulkkina meijän silloista Hops- (henkilökohtainen opetussuunnitelmaohjaaja) kun keskustelin pienistä oppimisvaikeuksistani tuottaa ranskan kieltä tai jotain fuksisyksyllä 2018 jo monta vuotta Suomessa asuneen ranskalaisprofessorin kanssa. Silloinen hopsohjaaja oli monta vuosikymmentä Ranskassa asunut vissiin joten sillä on hyvin sujuva ranskan kielen taito. Se meijän ranskalaisopettaja osaa kyllä myös kangertelevasti suomea. Se on ollu kerran yliopiston ruokalassa ihan mun edellä aika hiljaa maksamassa ostoksiaan kun kassatäti hölpötti sille suomea.:-D Jännittävää miten itselle käy ranskan kanssa yliopistovaihdossa Ranskassa mutta otan sen kokemuksen myös seikkailun kannalta.:-) Tallinnassa käydessäni asiakaspalvelijat ovat ymmärtäneet mun viron kieltä ja päin vastoin. Kerran on vain vaihtanut suomeks turisti-infossa kun on vissiin havainnut mun suomalaisen aksentin viroa puhuessa :-)
T: ranskan pääaineopiskelija ja viron sivuaineopskelija Helsingin yliopistosta
Vierailija kirjoitti:
Tuo vastuullinen media voisi sitten vaihtaa nimensä kuulumaan Helsinki Sayings
sanomat = sayings? Melkoinen teekkarikäännös. Siis humoristisella tavalla täysin pieleen.
Oon siis alkanut opiskelemaan viron kieltä jo kansalaisopistossa ennen yliopistoa ja ranskaa lukiossa, joten pohjatiedot mulla oli jo näissä kielissä ennen yliopistoon pääsemistä. Toki molempien kielten sanastoa oon oppinut nyt yliopistossa paljon lisää.
T: se yliopistohyyppä
Raiskailua ja ryöstelyäkin vois hiukka hillitä
Suomi tarvitsee kipeästi aivotuontia ja koulutettua vaurasta väkeä tänne muuttamaan. Se ei ikinä tapahdu kuin yksittäisinä muuttajina ellei hyväksytä, että asuakaseen Suomessa ei tarvitse osata suomea ja muuttua suomalaiseksi. Sitä ei tuo porukka vaan halua tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Maassa maan tavalla, tottakai pitää opetella maan kieltä jos aikoo jäädä asumaan vuosiksi. Niin se menee vaikka Saksassa tai Ranskassakin.
Nimenomaan. Aika köyhää on elämä asuinmaassa jos kontaktit rajoittuu omaan puolisoon ja työyhteisöön eikä ollenkaan integroidu yhteiskuntaan opettelemalla paikallisen kielen. Jos on välttämätöntä saada hoidettua kaikki asiat nimenomaan englanniksi niin silloin kannattaa asettua asumaan johonkin maailman lukuisista englanninkielisistä maista.
Vierailija kirjoitti:
"Buzkova saapui Suomeen vuonna 2009"
Tohtorisihminen ei ole 12 vuodessa opinut suomea? Jopa lastensa päiväkotiin vaatii tulkin...
Kalliiksi nämä tulee.
Venäjältäkö hän oli tänne tullut?
Tuppaavat olevan äärimmäisen törkeitä tapauksia iso osa itänaapureistamme.
Se mukamas paremmuus ja ylimielisyys oikein hyökyy päälle.
Itse olen Lappeenrannassa vuosia asunut ja opiskellut ja siellähän näitä tuli nähtyä, että kyllä voin yleistää.
Jos he kuuluivat niihin ns, suuriin ikäluokkiin, niin hehän ovatkin käyneet kansakoulunsa 1950-luvulla.
Puhuinkin siis vain 60-luvusta.
(1950-luvun lopussa syntyneitähän ei enää luettu niihin suuriin ikäluokkiin )