Lue keskustelun säännöt.
Miten väärin nämä sinusta ovat?
24.03.2015 |
Olen ollut avomieheni kanssa muutaman vuoden, enkä ole ollut hänelle kovin rehellinen. Suurin osa näistä on sellaisia, ettei kukaan tiedä tai ainakaan minä itse en ole kenellekään kertonut. Haluaisin kuulla mielipiteitä, että miten suurta vääryyttä olen mielestänne tehnyt miehelleni tai mitä ajattelisitte, jos näitä olisi teiltä salattu?
Eli siis:
-Valehtelin, että minulla on ollut pari miestä ja siksi vain hyvin vähän kokemusta seksistä. Oikeasti olin neitsyt.
-Olen myös todella arka ja ujo seksin suhteen, mutta yritän esittää itsevarmaa ja rohkeaa, koska mieheni pitää siitä. Minusta se on ahdistavaa, enkä sen takia nauti seksistämme yhtään. Myös tyydytän itseni salaa säännöllisesti.
-Minulla on ollut suuria ongelmia ruoan suhteen, ahmimista ja oksentelua, on edelleenkin joskus.
-Kun olin lapsi, isäni oli väkivaltainen alkoholisti. Hän on nyt kuollut, mieheni ei ole edes tavannut häntä ja luulee, että hän oli ihan tavallinen.
-Olen ollut masentunut ja ahdistunut vuosia, minulla on myös lääkitys, mikä toimii kohtuullisen hyvin. Kukaan ei tiedä, paitsi lääkäri ja psykologi. En ole koskaan ollut esimerkiksi poissa töistä, eikä minulla ole ollut vaikeuksia salata asiaa, mutta minulla on vieläkin välillä ihan hirveitä öitä. Mies nukkuu sikeästi, joten hän ei tiedä näistä mitään.
Tiedän, että tämä on väärin, mutta kukaan ei olisi koskaan seurustellut kanssani, jos olisi tiennyt ja olin ihan mielettömän rakastunut mieheeni. Mikä näistä teidän mielestä on pahin? Tiedän, että pystyn pitämään nämä salassa lopun elämääni, joten olenko hirveä ihminen, kun en ole kertonut? Tiedän, että mieheni jättäisi minut, jos tietäisi, enkä myöskään halua kertoa.
Kommentit (45)
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 21:45"]
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 21:36"]
Ap mietihän vähän jos rakastat miestäsi niin ansaitseeko hän sinusta pinnan jonka olet luonut häntä varten ja annat, vai todellisen rakkauden johonkin aitoon ihmiseen? Voin sanoa, että on todella suuri eri rakastaa syvästi ihmistä jonka tuntee täysin. Rakkaus, jossa ei esitetä mitään vaan annetaan kaikki itsestä sellaisena kuin on, on sitä aitoa.
[/quote]
Hän ansaitsee parhaan version minusta ja sen olen antanut. Niin minä sen koen, ehkä olen väärässä.
[/quote]
Kukaan ihminen ei ole versioita. Ja suhteessa yleensä annetaan itsestään kaikki, eikä vain osaa. Sinä olet sinä, kokonaisuus, etkä huono ja vähän parempi versio. Sitäpaitsi on aika raivostuttavaa, että kysyt mielipiteitä ja puollustelet itseäsi, etkä kuuntele mitään muuta kuin mielipiteitä, jotka on samoja kuin sinulla ja kuitenkin edelleen elät siellä pienessä itse luomassasi todellisuudessa, jossa sinä voit valita mitä kenellekkin olet. Elämä ei ole näytelmää, joten lakkaa esittämästä miehellesi keksimääsi roolihahmoa.
Ongelmasi ei todellakaan ole vain tuossa suhteessa, vaan suhtautuminen itse itseesi. Sun olis aika selvittää itsellesi, kuka sä olet, mistä sä pidät ja miten voit olla onnellinen. Selvittää sitä menneisyyttä ja nykyisyyttä ja alkaa elää omaa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 21:52"]
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 21:42"]
Et tee mitään väärää. Kaikkea ei elämästään tarvi kertoa vaikka seurustellaankin. Ehkä jonain päivänä uskallat kertoa. Jos mies sinut noiden asioiden takia jättäisi niin saattaisin kyllä lopettaa suhteen itse ensin.
[/quote]
Minustakin osa noista on sellaisia, ettei ole niin suuria asioita, osa taas... Tuo masennus on se, mikä itseäni eniten vaivaa, siitä ehkä ajattelen, että miehellä olisi oikeus tietää...
[/quote]
Jos miehesi tuntisi sinut ja olisitte läheisiä, niin hän huomaisi masennuksesi kertomattakin.
Aika jännä, mutta minun mielestäni nuo salaamasi asiat eivät ole sellaisia mitä toinen ei kestäisi kuulla. En tiedä millaisessa pumpulissa luulet meidän muiden kasvaneen ap. Itse olen tottunut siihen, että jokaiselta ystävältä ja sivulta löytyy jotain rosoa ja eoätäydellisyyttä (joiksi nuo asiasi katsoisin). Mielestäni se, että ihmiselle on tapahtunut jotain kurjaa tekee tästä vain inhimillisemmän. Minä ainakin kärsisin suhteessa, jossa en saisi olla tukena rakastamalleni ihmiselle. Kokisin epäluottamuksen osoituksena, jos minulle ei kerrottaisi tärkeitä asioita. Nimittäin juuri luottamus toiseen lähentää pariskuntaa.
Hei! Mieheni tuli tuossa aiemmin kotiin, joten tulen vastailemaan myöhemmin, jos hän menee nukkumaan ajoissa tai sitten huomenna. Kiitos kommenteista!
T: Tämän aloittanut. :)
Suunnitteletteko lasten hankkimista jossain vaiheessa? Jos vastaus on kyllä, voin taata, että etenkin omaan lapsuuteesi liittyvät traumat tulevat lähes vääjäämättä esiin. Ja näin on, mikäli et ole kyennyt ko. asioita kunnolla työstämään. Vanhemmaksi tuleminen tuo oman lapsuuden tunnetasolla mieleen.