Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen puheripuli
15.12.2021 |
Alkaa heti aamusta ennen kuin saan itse edes silmiä auki saati aamukahvia.
Mikään määrä kuuntelua ei riitä vaan uusi juttu alkaa. Väliin ei ehdi sanoa mitään kun taukoja ei tule.
Olisi omiakin hommia tehtävänä ja omia ajatuksia ajateltavana.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla totta. Olet mun kohtalotoveri. Mun mies aloittaa heti, kun näkee, että avaan silmät. Puhuu silloinkin, kun katsotaan telkkaria. Puhuu iltamyöhään.
Miksi puhuu?
On kait luonteeltaan sellainen. Tykkää pölöttää, kun joku juttu tulee mieleen ei Malta odottaa vaan se pitää kertoa heti. Vaikka kesken TV-ohjelman. Joskus rasittaa, joskus jopa naurattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ah, mä tykkäisin hölöttäjästä, voisin olla itse hiljaa."
Noin voisin itsekin ajatella. Mutta vuosien kokemuksella voin kertoa, että on erittäin turhauttavaa, kun mies hölöttää tauotta. Jos koetat itse sanoa jotain, ehdit aloittaa kahden tai max kolmen sanaa alusta, kun toinen jo keskeyttää ja puhuu päälle.
Yhdessäolotilanteet on naurettavia ja huvittavia (jos sen osaa niin nähdä); mies puhuu tauotta ja itse saat todellakin olla hiljaa. On turha koettaa sanoa mitään. Puheen aiheet vaihtuu lennosta, mutta käsittelevät miestä itseään ja hänen asioitaan. Monologi. Mies juttelee kaikki ajatuksena ääneen. Hyvä, kun ei sano, että seuraavaksi otan askeleen.
Miestä on turha koettaa keskeyttää. Tai sanoa, että olisin halunnut kommentoida asiaa, josta puhuit viisi monologia sitten. Mies suuttuu, jos häntä yrittää keskeyttää. Menee hyvä puhe-flow pilalle.
Kun miehen päällimmäiset ajatukset on puhuttu ääneen, hän poistuu paikalta. Vaikka toinen ei ole sanonut halaistua sanaa. Riittää, kun on vain ollut paikalla. Miehelle riittää, toinen on paikalla, koska hän muuten vaikuttaisi oudolta, jos hän puhuisi tyhjille seinille. Mutta nk. puhekumppanin rooliin riittää seinävaatteen tasoinen osa. Olla paikalla. Mutta tärkeintä on, että itsellä (seinävaatteella) ei ole mitään sanottavaa. Voin kertoa, että turhauttaa.
Miehen setä on samaa lajia. Poikkesi eilen kylässä tuomassa joulutervehdyksen. Kysyi teini-ikäiseltä pojaltamme, miten koulussa menee. Vastasi itse itselleen 'joo', ennen kuin poika ehtisi vastata mitään. Tärkeintä on kun saa itse olla äänessä. Myös mieheni tekee samaa, saattaa esittää kysymyksen, 'tiesitkö sitä' tai 'mitä mieltä olet tästä', mutta ei odotakaan, että toinen voisi vastata. Jolloin tulee fiilis, kysyminenkin on vain yksi tapa olla itse äänessä.
ap:n kohtalotoveri
nro 25 jatkaa:
Miehelleni puhuminen on yksi tapa olla läsnä. Edes näennäisesti. Ainakin omien ajatustensa kanssa on läsnä, kun ne ääneen juttelee. Muuten mies pitkästyy nopeasti ja sitten tilalle tarvitaan jotain muuta virikettä. Vaikkapa kännykkä, johon uppoutua.
Käytännössä on harvassa ne tilanteet, jolloin keskustelu on vastavuoroista/vuorovaikutteista.
Mitään sääntöjä mies ei halua, esim. että hänellä olisi puheenvuoro, kuka pitää kädessään vaikkapa kukkaa (kynttilää, what so ever). Ei mitään kelloja tai tiimalaseja, jolloin kumpikin saisi puheenvuoronsa. Tällaiset ehdotukset ahdistavat miestä. Kommunikoinnin tulee olla vapaata, kuten hän sanoo. Käytännössä hän siis puhuu ja minä enemmän tai vähemmän kuuntelen. Jos haluan jotain sanoa, lähetän viestin kännykällä, mutta se ei tunnu reilulta, että toinen käyttää kaikki yhdessäolon tilanteet itselleen ja omille ajatuksilleen.
Vierailija kirjoitti:
"Ah, mä tykkäisin hölöttäjästä, voisin olla itse hiljaa."
Noin voisin itsekin ajatella. Mutta vuosien kokemuksella voin kertoa, että on erittäin turhauttavaa, kun mies hölöttää tauotta. Jos koetat itse sanoa jotain, ehdit aloittaa kahden tai max kolmen sanaa alusta, kun toinen jo keskeyttää ja puhuu päälle.
Yhdessäolotilanteet on naurettavia ja huvittavia (jos sen osaa niin nähdä); mies puhuu tauotta ja itse saat todellakin olla hiljaa. On turha koettaa sanoa mitään. Puheen aiheet vaihtuu lennosta, mutta käsittelevät miestä itseään ja hänen asioitaan. Monologi. Mies juttelee kaikki ajatuksena ääneen. Hyvä, kun ei sano, että seuraavaksi otan askeleen.
Miestä on turha koettaa keskeyttää. Tai sanoa, että olisin halunnut kommentoida asiaa, josta puhuit viisi monologia sitten. Mies suuttuu, jos häntä yrittää keskeyttää. Menee hyvä puhe-flow pilalle.
Kun miehen päällimmäiset ajatukset on puhuttu ääneen, hän poistuu paikalta. Vaikka toinen ei ole sanonut halaistua sanaa. Riittää, kun on vain ollut paikalla. Miehelle riittää, toinen on paikalla, koska hän muuten vaikuttaisi oudolta, jos hän puhuisi tyhjille seinille. Mutta nk. puhekumppanin rooliin riittää seinävaatteen tasoinen osa. Olla paikalla. Mutta tärkeintä on, että itsellä (seinävaatteella) ei ole mitään sanottavaa. Voin kertoa, että turhauttaa.
Miehen setä on samaa lajia. Poikkesi eilen kylässä tuomassa joulutervehdyksen. Kysyi teini-ikäiseltä pojaltamme, miten koulussa menee. Vastasi itse itselleen 'joo', ennen kuin poika ehtisi vastata mitään. Tärkeintä on kun saa itse olla äänessä. Myös mieheni tekee samaa, saattaa esittää kysymyksen, 'tiesitkö sitä' tai 'mitä mieltä olet tästä', mutta ei odotakaan, että toinen voisi vastata. Jolloin tulee fiilis, kysyminenkin on vain yksi tapa olla itse äänessä.
ap:n kohtalotoveri
Onko meillä sama mies? Kuulostaa niin tutulta.
Myöskään ei huomaa minusta mitään merkkejä, kun en jaksa kuunnella. Esim. Aamuisin saatan sanoa että en ole vielä herännyt, tarvitsen nyt kahvia ja aamupalaa, mutta mies alkaa kuin lumivyöry kertoa kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet hölöttävät nousuhumalassa. Krapulassa ovat huomattavasti hiljaisempia.
Vierailija kirjoitti:
nro 25 jatkaa:
Miehelleni puhuminen on yksi tapa olla läsnä. Edes näennäisesti. Ainakin omien ajatustensa kanssa on läsnä, kun ne ääneen juttelee. Muuten mies pitkästyy nopeasti ja sitten tilalle tarvitaan jotain muuta virikettä. Vaikkapa kännykkä, johon uppoutua.
Käytännössä on harvassa ne tilanteet, jolloin keskustelu on vastavuoroista/vuorovaikutteista.
Mitään sääntöjä mies ei halua, esim. että hänellä olisi puheenvuoro, kuka pitää kädessään vaikkapa kukkaa (kynttilää, what so ever). Ei mitään kelloja tai tiimalaseja, jolloin kumpikin saisi puheenvuoronsa. Tällaiset ehdotukset ahdistavat miestä. Kommunikoinnin tulee olla vapaata, kuten hän sanoo. Käytännössä hän siis puhuu ja minä enemmän tai vähemmän kuuntelen. Jos haluan jotain sanoa, lähetän viestin kännykällä, mutta se ei tunnu reilulta, että toinen käyttää kaikki yhdessäolon tilanteet itselleen ja omille ajatuksilleen.
Nimenomaan NÄENNÄISESTI läsnä. Minusta tuntuu, että mieheni puheella peittää tunteitaan. Se on vähän kuin itsensä tyynnyttelyä puheella. Vastaanottajalla ei ole väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nro 25 jatkaa:
Miehelleni puhuminen on yksi tapa olla läsnä. Edes näennäisesti. Ainakin omien ajatustensa kanssa on läsnä, kun ne ääneen juttelee. Muuten mies pitkästyy nopeasti ja sitten tilalle tarvitaan jotain muuta virikettä. Vaikkapa kännykkä, johon uppoutua.
Käytännössä on harvassa ne tilanteet, jolloin keskustelu on vastavuoroista/vuorovaikutteista.
Mitään sääntöjä mies ei halua, esim. että hänellä olisi puheenvuoro, kuka pitää kädessään vaikkapa kukkaa (kynttilää, what so ever). Ei mitään kelloja tai tiimalaseja, jolloin kumpikin saisi puheenvuoronsa. Tällaiset ehdotukset ahdistavat miestä. Kommunikoinnin tulee olla vapaata, kuten hän sanoo. Käytännössä hän siis puhuu ja minä enemmän tai vähemmän kuuntelen. Jos haluan jotain sanoa, lähetän viestin kännykällä, mutta se ei tunnu reilulta, että toinen käyttää kaikki yhdessäolon tilanteet itselleen ja omille ajatuksilleen.
Nimenomaan NÄENNÄISESTI läsnä. Minusta tuntuu, että mieheni puheella peittää tunteitaan. Se on vähän kuin itsensä tyynnyttelyä puheella. Vastaanottajalla ei ole väliä.
Unnuttaa siis suullaan??
Minulla introverttina ei ole yleensä edes mitään sanottavaa. Aivoni eivät vain operoi ajatuksia ja havaintoja sellaiseen muotoon että "nyt äkkiä kertomaan tämä kaikille!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä te sitten muuten tekisitte? Palstailisitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä te sitten muuten tekisitte? Palstailisitte?
Kertokaa, mitä puhuminen siis estää teitä tekemästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te sitten muuten tekisitte? Palstailisitte?
Kertokaa, mitä puhuminen siis estää teitä tekemästä?
No kuule vaikka tuijottaisin seinää hiljaa. En kaipaa jatkuvaa selostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran sanoin tällaiselle pölöttäjälle parin tunnin yksipuolisen pölötyksen jälkeen: käyn nyt vessassa, jatka kaikin mokomin sillä aikaa puhumista, sulle ei vissiin ole väliä onko täällä paikalla ketään kuuntelemassa, kun et ole vastausta odottanut tähänkään asti.
Se tyhjä katse oli melkein sen kaiken ärsytyksen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te sitten muuten tekisitte? Palstailisitte?
Kertokaa, mitä puhuminen siis estää teitä tekemästä?
No kuule vaikka tuijottaisin seinää hiljaa. En kaipaa jatkuvaa selostusta.
Lukisin kolme kirjaa siinä missä nyt keskeytyksien takia saan luettua yhden. Tulee kysymään "mitä luet?" ja alkaa sitten kertoa, mistä kirjassa on HÄNEN mielestään kyse.
Vierailija kirjoitti:
Täysin normaalia adhd:lle...
Minun miehelläni ei ole diagnoosia. Onko muilla ketjun papupadoilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te sitten muuten tekisitte? Palstailisitte?
Kertokaa, mitä puhuminen siis estää teitä tekemästä?
No kuule vaikka tuijottaisin seinää hiljaa. En kaipaa jatkuvaa selostusta.
Lukisin kolme kirjaa siinä missä nyt keskeytyksien takia saan luettua yhden. Tulee kysymään "mitä luet?" ja alkaa sitten kertoa, mistä kirjassa on HÄNEN mielestään kyse.
Mies lähti äsken ulos. Makoilen hiljaa pimeässä huoneessa. Ihanaa!!!
Alue: Aihe vapaa
No miten te olette yhteen oikein päätyneet?