Lue keskustelun säännöt.
Työttömyys karkoittaa ihmiset elämästä
24.03.2015 |
Onko työttömyys ihmisten silmissä sama kuin paiserutto? Kolme kertaa olen päässyt juttelemaan naisten kanssa netissä ja nämä naiset ovat kaikki olleet fiksuja tyyppejä. Kun olen päässyt siihen kohtaan missä paljastan olevani tällä hetkellä työtön, he kaikki lopettavat kirjoittamisen kuin seinään. En ole missään kohtaa väittänyt että tämä olisi pysyvä tila ja että olisin loppuelämäni työtön.
Ystävänikin ovat kaikonneet. Olen ollut tässä jo pidemmän aikaa ilman työtä ja olen huomannut että ystävänikin ovat alkaneet suhtautua minuun - jos ei nyt halveksuvasti - niin ainakin väheksyvästi. Minusta on pikkuhiljaa tulossa yksinäinen erakko, jolla ei ole rahaa eikä ystäviä. Enkä ala ihmiselle valehtelemaan asiasta jos sattuvat kyselemään. En halua muuttuua miksi jarisarasvuomaiseksi paskanjauhajaksi, vaan pysyttelen mieluummin totuuden tiellä. Jos en kelpaa ihmisille työttömänä ja rahattomana, he tuskin ovat ystävyyden arvoisia. Valitettavasti alkaa näyttää ettei tässä maailmassa löydy montaakaan ystävyyden arvoista ihmistä.
Pahinta tässä on se, että alan itsekin näkemään itseni arvottomana. Lisäksi tämä yksinäisyys alkaa viemään voimat ja kaikki tuntuu merkityksettömältä. Näin se paljon puhuttu syrjäytyminen varmaan monen kohdalla tapahtuu. Ei näistä tilanteista nousta tuosta vain.
Kommentit (5)
Voihan sitä jäädä tuleen makaamaan, tai sitten hankkia uusia ystäviä. Usko pois, kun saat töitä, on sun vanhoista kavereista mennyt jo maku, ja tilalle haluaa joka tapauksessa uusia ihmissuhteita.
Sulla on varmasti joku mielenkiinnon kohde tai harrastus joissa tavata ihmisiä. Ensin surutyö pois alta siitä, ettei kelvannut niille ihmisille joille kuvitteli kelpaavansa, ja sitten vaan ihmisten ilmoille. Se on vaikeaa, jos on jo vähän mökkiytynyt, mutta se on oikeastaan ainoa keino säilyttää sekä sosiaalinen elämä, tietty vireystaso että tunne siitä että on jollain lailla kuitenkin ihan ok-tyyppi.
Joten mistä tykkäät? Onko sulla lemmikkiä, onko halua vapaaehtoistyöhön, millaisia ihmisiä etsit elämääsi, mikä on sulle tärkeää elämässä? Se nyt ei vaan auta eteenpäin, että jää suremaan ja kiukuttelemaan ja toivomaan, että jonain päivänä kaverisuhteet palaisivat ennalleen. Eivät ne välttämättä koskaan palaa, vaan laimenevat koko ajan entisestäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri noin se syrjäytyminen ja ongelmat tapahtuu. Voi tosin miettiä onko se oma arvo kiinni työsuhteesta?
Työttömyys ON vaikeata, myös omanarvontunnolle. Olen kerran ollut 3kk työtön ja tunsin itseni todella kakkosluokan ihmiseksi. "Kukaan ei halunnut minua" ja hävetti ihan kauheasti.
Mutta samaa katoa ystäväpiirissä aiheuttaa myös sairaudet ja vammaisuus, moni muukin suuri muutos.
Joo. Mä olen ajatellut, että alan sitten atas pitämään yhteyttä tuttaviini kun saan työpaikan. On tämä vähän joo venähtänyt. Vuosi toisensa jälkeen saan sitä työpaikkaa odotella. Enää en edes halua töihin. Tulen hirveän vihaiseksi jos työkkäri lähettää pakkohakutyöpaikkailmoituksia ja olen haastattelussa niin hankala, etten varmasti saa sitä työpaikkaa. En mä syrjäytynyt ole. Pettynyt ja vihainen vain.