Millainen laiminlyöty lapsi on aikuisena?
Siis lapsi, jolta on puuttunut perusturvaa, huolenpitoa, rakkautta ja hoitoa vauvana ja lapsena, vaikka perhe olikin ns. ehjä. Listatkaa tyypillisiä oireita aikuisena?
Kommentit (47)
Katkera, epävarma, huonoitsetuntoinen.
Tykkää rutiineista, inhoaa rutiinien muutosta. Rutiinit tuovat turvaa.
Ei luota ihmisiin, tai sitten luottaa liikaakin ja on helppo hyväksikäyttää ja höynäyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen tuo "Miten miehesi reagoi synnytyskipuihin" -ketju. Lapsena laiminlyödyistä miehistä tulee aivan järkyttäviä hirviöitä. Nainen yleensä voi käsitellä kokemuksiaan joko itse tai terapialla, mutta mies ei voi.
Häh?
Ja miksi ei muka voi?Tietenkin voi, ja on tärkeää käsitellä.
Tarkoitin, että miehet harvemmin kykenevät avautumaan. Rypevät vihassa.
Yksintaistelija, oikeudenmukainen, heikompia puolustava. Ei kerro henkilökohtaisesta elämästään ulkopuolisille (itsesuojeluvaisto), mutta muiden huolia kuuntelee ja keskustelee niistä.
Vierailija kirjoitti:
Omalta kohdaltani olen huomannut (alkoholisti/mt-ongelmaiset vanhemmat, perheväkivaltaa, turvattomuutta, lupausten toistuvaa pettämistä yms. lapsuudessa):
-Olen ylikiltti, haluan miellyttää niitäkin ihmisiä joista en edes pidä. Vaikeaa pitää puoliaan, sanoa ei tai osoittaa negatiiviisia tunteita. Vältän konflikteja viimeiseen saakka, vaikka sitten omalla kustannuksella.
-Janoan ystävyyttä/rakkautta, mutta silti koen todella vaikeaksi päästää ihmisiä lähelle, olen rakentanut ns. suojamuurin ympärilleni. En ole koskaan seurustellut (ikää 26v.). Tuntuu että en "ansaitse" rakkautta.
-Suoritan elämää/yritän pakonomaisesti vaikuttaa "normaalilta". Tarkkailen kokoajan itseäni, etten vaikuttaisi mitenkään poikkeavalta, pelkään todella paljon sairastuvani masennukseen, skitsofreniaan tms.
-Olen sosiaalisesti ehkä hieman kömpelö, tai ainakin ulosanti. Olen myös hieman ujo/arka, kestää pitkään tutustua ihmisiin.
-Jos joku lupaa jotain, minulla on perusolettamuksena aina että lupaus petetään jossain vaiheessa. Yllätyn iloisesti, jos lupaus pidetäänkin.
-Olen epävarma, huono itsetunto. Toisaalta, luotan vain itseeni, koen vastenmielisenä hakea apua keneltäkään.
-Perfektionisti. Toisaalta myös laiska tekemään töitä menestyksen eteen. Ei mikään paras yhdistelmä tämä...
-Humalaiset/alkoholisoituneet ihmiset ällöttävät ja ahdistavat, esim. kaupassa vanhan viinan haju laitapuolenkulkijassa saa karvat pystyyn.
Tästä tunnistin monta kohtaa. Itsellä isä alkoholisti, äiti hyvin etäinen ja myöhemmin lapsuudessa muutti ulkomaille ja jätti alkoholisti-isän "hoiviin".
Vierailija kirjoitti:
Lapsena ja nuorena arka ja ujo. Erittäin huono itsetunto. Pelkää ihmisiä. Suorittaa elämää. Saattaa "menestyä" hyvin koulussa ja opinnoissakin, koska keskittyy suorituksiin. Näin pakenee rikkinäisyyttään, jota ei voi kohdata. Vetää kaatokännejä ja suostuu yhden yön suhteisiin, koska on itselleen arvoton. Kriisi tulee viimeistään ensimmäisen lapsen synnyttyä, jolloin oma karu lapsuus puskee väkisin esiin. Esim. ei kestä vauvan itkua yhtään.
Tuo on niinkuin mä, paitsi että en ole ujo. Omien lasten synnyttyä, päätin että en ole kuin äitini, joten lapsiani halataan, kehutaan, pidetään huolta ja rakastetaan.
En vieläkään ymmärrä miten vanhempani, lähinnä äitini, voivat kohdella lapsiaan niin huonosti. Mä en ikinä voisi pahoinpidellä lapsiani, en henkisesti enkä fyysisesti.
Nauttiii pienistä asioista. Ei osaa vaatia itselleen parempaa, ei osaa arvostaa itseään. Tunnistaa kusipäät ja pissapäisyyden helposti. Juorukielteinen.
Aina vanhempi ei osaa vastata lapsen tarpeisiin, vaikka tekisi kaikkensa. Syynä voi esimerkiksi se, että vanhempi itse ei lapsuudessaan ole saanut tarvitsemaansa turvaa ja hoivaa, joten hänkään ei osaa sitä omalle lapselleen antaa.