Lue keskustelun säännöt.
Perheenisän eropohdintoja
23.03.2015 |
Olemme seurustelleet viisitoista vuotta ja meillä on kaksi lasta, 8v tyttö ja 4v poika. Lapset ovat terveitä ja reippaita, varmasti arvokkaimpia asioita meille molemmille. Olemme keskipalkkaisissa melko turvatuissa töissä eikä materiaalisessa elintasossa ole valittamista. Jaamme kotityöt ja perheessämme arki sujuu hyvin. Meillä ei ole suuria ristiriitoja lasten kasvatuksessa tms.
Viimeisen parin vuoden aikana olen ollut jatkuvasti ihastunut johonkin ulkopuoliseen naiseen, niin taas jälleen. En ole koskaan pettänyt puolisoani. Pohdin jatkuvasti avioeroa, lasken lainalaskurilla asumiskuluja, luen kokemuksia eri lasten hoitomuodoista jne.
Omasta näkökulmastani syynä on vaimoni jumittuminen lähes yksinomaan äidiksi toisen lapsemme syntymän jälkeen. Tarjoan hänelle omaa aikaa, meillä on sukulaisia ja tuttavia jotka voivat hoitaa lapsia. Hän ei anna minulle lainkaan hellyyttä oma-aloitteisesti arjessa eikä koskaan tee aloitetta seksiin. Seksi on mennyt yksipuoliseksi ja kokeilunhaluttomaksi ja samalla seksikerrat ovat harventuneet merkittävästi. Teen aktiivisesti kotitöitä, tarjoan omaa aikaa, järjestelen silloin tällöin pikku yllätyksiä. Vaimoni ei koskaan tee niin, itse asiassa kun alan miettimään niin seurustelun alkuaikojen jälkeen hän ei ole koskaan tehnyt niin.
Pyrin keskustelemaan asiasta ja hän vetoaa vaan että suhteet muuttuvat ajan myötä ja arki on tärkeintä. Kavereille ja sukulaisille löytyy spontaanisti aikaa ja energiaa. Vaimoni on älykäs ja energinen ihminen.
Mietin kovasti olisinko onnellisempi yksin lasten kanssa kuin yksin toisen aikuisen kanssa lasten kanssa. Olen ehkä luovempi, spontaanisempi, romanttisempi ja seksuaalisempi kun taas vaimoni on tiukan järjestelmällinen. Aluksi hänen noihin ominaisuuksinsa ihastuin, vuosien ajan on tuntunut että nämä erot vievät meitä eri suuntiin.
Toivon elämääni romantiikka, seksiä, spontaanisuutta. Suurin este ajatuskulussani on lapset, haluaisin että heillä on ehjä koti ja toisaalta kun miehenä todennäköisin kohtalo olisi joko tapaamisoikeudet tai korkeintaan viikko-viikko järjestelmä minulta katoaisi merkittävä osa noiden pienten ilopillerien elämästä.
Onko jollain kokemusta vastaavasta? Saammeko parisuhteen muokattua tyydyttäväksi? Mitä se vaatii? En ole täydellinen minäkään, vaikka toki tuon asioita esille omasta näkökulmastani. Olenkohan omaa elämänkriisiäni ulkoistamassa avioerolla?
m37
Kommentit (88)
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 13:21"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 13:09"]
Luettelet tekemiäsi kotitöitä ja huomioimisia, ja sanot itsekin tuntevasi olosi palvelijaksi. Miksi nainen himoitsisi nöyrää palvelijaa? Tottakai kotityöt kuuluu molemmille, MUTTA oletko miehekäs? Onko mikään olemuksessasi tai käytöksessäsi miehekästä? Ja Huom: miehekäs voi olla muutenkin kuin olemalla sovinisti sotkija. Minusta et ainakaan kuulostanut himoittavalta mieheltä - hyvä kumppanuus ei riitä herättämään intohimoja. Tätä ei varmaan vaimosi myönnä, mutta hän ei vaan halua sinua (enää). Siksi hän ei halua seksiä.
Haluaisitko sinä naista joka olisi täysin "sukupuolineutraali" tai jopa miehekäs (yleensä miellyttämisenhalu, palveleminen jne nähdään naisellisina ominaisuuksina)? Miehet menettävät lasten myötä paljon testosteronia, tämä on todettu ihan tutkimuksissakin - hoivaaminen vähentää siis ihan biologisestikin miehekkyyttä. Ja sen kyllä huomaa niin kovin monesta.
[/quote]
Eli miehen vika, tietenkin. Miesvihapalstalla.
[/quote]
Aika hurjaa analysoida kaikki "miesvihaksi". Se nyt vaan on tosiasia että useimmat heteronaiset himoitsevat miehekkäitä miehiä, ja useimmat heteromiehet himoitsevat naisellisia naisia. Ap ei kuulostanut kovin miehekkäältä. Tottakai nainenkin tekee tuossa väärin, kun menee lasten selän taakse. Ei se nyt vaan paljoa ap:ta auta sanoa että vikaa on vaimossakin, kun hän voi muuttaa vain itseään.
[/quote]
Olen kyllä aivan eri mieltä kanssasi. Minä naisena en ainakaan halua mitään miehekästä miestä vaan nimenomaan hyvän kumppanin. Minusta on ihanaa, että otamme miehen kanssa molemmat toisemme huomioon ja mieskin tekee osansa kotitöistä. Joten älä laita sanoja muiden suuhun.
AP:lle minäkin ehdottaisin, että etsisit uuden harrastuksen, joka veisi ajatuksiasikin hiukan pois kotiarjesta. Ehkä se vaimo heräisi siihen, että sinulla on muutakin elämää, ja alkaisi viettää aikaa kanssasi.
[/quote]
Enhän minä poissulkenut toisen huomioimista, ja sanoinkin että kotityöt kuuluvat molemmille! Sitäpaitsi se millaisen kumppanin haluaa ja millaista haluaa seksuaalisesti voivat olla hyvinkin kaksi eri asiaa. Mies voi olla sekä miehekäs että huomioiva, ja tehdä kotitöitä olemalla lössykkä. Kuten itsekin kehoitit, niin esim. tuo "muu elämä" on juurikin sitä miehekkyyttä - sen näyttäminen, ettei ole pelkästään kotona puuhaileva nössö joka elää vaimon tossun alla. Että elämässä on muitakin intohimoja kuin penskojen kuskaus harrastuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 12:42"][quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 12:39"]
Pienestäpä olet eroamassa. Jospa tarjoaisit vaimollesi spontaanina irtiottona viikonlopun kahdenkeskisen loman jossain vaimon suosikkikohteessa. Ehkä se huomio ja intohimo sitä kautta lähtisi syttymään.
[/quote]
Noita spontaaneja irtiottoja olen järjestellyt kymmenkunta vuotta eikä muutoksia oikein ole tullut. Lasten pikkulapsiaikana ei toki aina räisky, mutta se aika on ollut ohi jo pari vuotta. Otan vastuuta arjesta ja lastenhoidosta siinä missä vaimokin, hoidan tiskit, pyykit, lasten viemisen tasapuolisesti, pääosan kauppakäynneistä ja ruoanlaitosta.
Kuten sanoin, kavereille ja sukulaisille riittää energiaa kyllä. Tunnen olevani välillä prinsessan palvelija ja mietin ilkeästi olenko opettanut vaimon liian hyvälle.
m37
[/quote]
Menkää parisuhdeterapiaan! Kysy vaimolta suoraan, jos hän ei ole sinusta kiinnostunut, niin haluaako erota?
Mäkin olen ollut se haluton aviovaimo. Seksi ei olisi voinut minua vähempää kiinnostaa. Yksi syy ainakin oli hormonaalinen ehkäisy. Mutta ei se pelkästään selittänyt tilannetta. En edes osaa sanoa, mikä siihen oli syynä. Mieheni vonkasi seksiä vuosikausia. Minua väsytti ja ties mitä muuta. Lopulta mieheni petti minua. Halusimme kuitenkin jatkaa yhdessä, koska rakastamme toisiamme. Meillä on tosi pitkä yhteinen historia, koko minun aikuisikäni. Saimme suhteemme kuntoon mm. ammattiavun voimin. Nyt roolimme ovat kääntyneet päinvastoin. Minä olen meistä se kiimaisempi. Miehelläni on jo vaikeuksia pysyä tahdissani, mutta nyt halumme kohtaa aika hyvin. Viime viikolla meillä oli seksiä kuusi kertaa. Yhtenä keväänä pari vuotta sitten haluni vaan yhtäkkiä palasi taas. Luulen, että merkittävin syy tähän on ikäni. Iän myötähän naisella alkaa erittyä testosteronia. Lapsemme ovat jo niin isoja, ettei pikkulapsiajan krooninen väsymys enää vaivaa ja meillä on enemmän kahdenkeskistä aikaakin. Tosin meillä ei läheisyys ja hellyys ole kyllä koskaan loppunut. Olemme nykyään ihan sairaan rakastuneita toisiimme.
Hormonaalinen ehkäisy kannattaa ainakin vaihtaa johonkin muuhun. Haluan kertoa, että toivoa muutokseen on. Tosin, jos vaimosi on samaa ikäluokkaa, kuin sinä ap, voi tähän kyllä mennä vielä vuosia.
Pariterapeutti jatkaa...
Tosiaan, ajatelkaapa itse jos kumppani yhtäkkiä opettelisi puhumaan kiinaa. Kävisi aktiivisesti kurssilla, hankkisi puheopetusta, googlaisi opetusvideoita ja yksinkertaisesti osaisi neljän kuukauden kuluttua käydä jonkuntasoista keskustelua lähiravintolanne kiinalaisen kokin kanssa.
Seisoisit vieressä, etä ymmärtäisi sanaakaan kun he naureskelevat.
Tämä on ihan vaan esimerkki. Mitä tunteita sinussa heräisi, kun vuosia tuntemassasi ihmisessä olisi jotain uutta ja jännittävää?
Ja käännän tätä vielä...mitä jos sinussa itsessäsi olisi jotain uutta ja jännittävää.
En suosittele eroa. Vastaavassa tilanteessa exäni halusi erota ja sen jälkeen koko perheen elämä on ollut yhtä alamäkeä. Lapset alkoivat oireilla pahasti mistä seurasi monenlaisia ongelmia jotka jatkuvat edelleen, molemmilla vanhemmilla suuret taloudelliset vaikeudet tarkasta budjetin pidosta huolimatta ja nyt exäni mielenterveys on mennyttä. Tämä silti, vaikka erosimme sovussa ja välimme ovat erittäin hyvät. En todellakaan suosittele - romantiikan, seksin ja spontaanisuuden lisääntyminen ei ole kaiken tuon murheen arvoista. Varsinkaan kun romantiikkaa, seksiä ja spontaanisuuttakaan ei loppujen lopuksi tule kun elämä on pelkkää hengissä selviytymistä penninvenytyksen ja ongelmien paineessa. Terveisin nykyisen vaimosi tilanteessa ollut, alamäestä huolimatta tällä hetkellä ex-miestään huomattavasti paremmin voiva nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin melko samassa tilanteessa reilut pari vuotta sitten ja päädyin avioeroon.
Henkinen ja fyysinen yksinäisyys parisuhteessa olivat liikaa minulle, eikä ex-vaimoni tuntunut tätä ymmärtävän. Yritin keskustella asiasta mutta ei onnistunut.
Ihastuin sitten toiseen naiseen ja tuntui upealta kun vuosien jälkeen joku huomasi vihdoin minutkin ja piti minua miehenä eikä vain kämppiksenä. Ei tarvinnut enää itse olla aina aloitteen tekijä (joka sai pakit), vihdoinkin jotain kiinnosti ajatukseni ja halusi viettää aikaa kahdestaankin.
Toki ymmärsin jo alussa, että kyseessä voi olla vain uutuuden viehätystä mutta jos vaimoni edes kerran olisi katsonut minua himoiten, sanonut jotain hyvää, ehdottanut itse rakastelua tai ollut kiinnostunut ajatuksistani tai unelmistani. Edes kerran perkele mutta ei. Yritin mielestäni saada parisuhdetta toimimaan mutta ei se onnistunut.
Ehkä en yrittänyt riittävästi tai se ei ollut korjattavissa. Mielestäni yritin itse olla hyvä mies vuosikaudet mutta sitten väsyin ja luovutin, koska jäin aina yksin. Tiedän kyllä etten ollut itsekään täydellinen mies, olis minussakin virheeni. Olisin voinut yrittää enemmän, keskustella enemmän. Tai ehkä rakkaus vain loppui tai halusimme eri asioita suhteelta. En osaa sanoa
Nyt erosta on puolitoista vuotta mennyt. Lapsi on minulla joka toinen viikko ja joka toinen äidillään. Pahinta tässä on ikävä lasta. Onneksi asun lähellä hänen äitiään, joten näemme myös "äidin" viikolla. Suurin pelkoni erossa olisi, että minusta tulisi viikonloppuisä mutta onneksi näin ei käynyt.
Avioero oli kamalaa, aivan kauhea helvetti, kävin läpi elämäni ahdistavampia hetkiä. Monet peloistani liittyivät lapseeni mutta nyt ainakin toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin. Minä olen mielestäni ainakin parempi isä. Olen nyt onnellisempi ja toivon sen heijastuvan lapseenikin.
Välit ex-vaimoon ovat ihan hyvät, ajattelemme lapsemme parasta. Välit ex-vaimoon sukuun menivät hyvin viileiksi ja samoin osan ystävistä menetin.
Lisäksi eroon liittyy häpeää, syyllisyyttä, rahavaikeuksia, surua, ahdistusta ja vihaa, joten helppoa se ei ole mutta aika tuntuu onneksi auttavan.
Kaipaan joskus perhettämme, meitä kolmea: isä, äiti ja lapsi. Sitä en saa ikinä takaisin ja se joskus surettaa. Vaikka uusi rakkaani pitää lapsestani, ei se ole sama asia, ei se ole hänen lapsensa.
Vaikka ero oli vaikeaa ja aiheutti paljon surua, olen kuitenkin onnellisempi nyt, enkä kadu eroa.
Kannattaa kuitenkin miettiä tarkkaan ennenkuin eroaa ja suosittelen parisuhdeterapiaa yms. jos haluat jatkaa suhdettasi, koska helppo tie ei ole tämäkään...
-Mies 39 v.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 12:49"]
Pitkissä suhteissa tulee suvantovaiheita. Olet hankkinut kaksi lasta vaimosi kanssa ja sen pitäisi jo kertoa sinulle mitä pitäisi tehdä. Tulette vaimon kanssa ihan hyvin toimeen ja sinä saat viettää lastesi kanssa arkea. 10 vuoden päästä huomaat, jos eroat, ettet tunne omia lapsiasi.
Ihastuksia tulee ja menee, olen itsekin varsin ihastunut varattuun mieheen juuri nyt. Itse olen sinkku. Yritän pysytellä ko. miehestä mahdollisimman kaukana koska en halua rikkoa hänen liittoaan todellakaan.
Ala elämään enemmän lapsillesi ja itsellesi. Tehkää kaikkea kivaa ja pyydä vaimosikin mukaan. Jos ei halua lähteä niin jätä kotiin. Tosin lomalla kaikki asiat ovat yleensä kivampia...
Älä eroa.
[/quote]
Ei riittäisi inulle tuollainen. Tuskin aloittajallekaan.
t. velamies
4 v on vielä aika pieni. Ei perheen elämä ole vielä helpottunut. Siitä varmasti johtuu moni vaikeus. Vaimon energiaa menee tosiaan äitinä olemiseen. Eikä yhtään helpota, että mies haikailee muita naisia