Lue keskustelun säännöt.
Perheenisän eropohdintoja
23.03.2015 |
Olemme seurustelleet viisitoista vuotta ja meillä on kaksi lasta, 8v tyttö ja 4v poika. Lapset ovat terveitä ja reippaita, varmasti arvokkaimpia asioita meille molemmille. Olemme keskipalkkaisissa melko turvatuissa töissä eikä materiaalisessa elintasossa ole valittamista. Jaamme kotityöt ja perheessämme arki sujuu hyvin. Meillä ei ole suuria ristiriitoja lasten kasvatuksessa tms.
Viimeisen parin vuoden aikana olen ollut jatkuvasti ihastunut johonkin ulkopuoliseen naiseen, niin taas jälleen. En ole koskaan pettänyt puolisoani. Pohdin jatkuvasti avioeroa, lasken lainalaskurilla asumiskuluja, luen kokemuksia eri lasten hoitomuodoista jne.
Omasta näkökulmastani syynä on vaimoni jumittuminen lähes yksinomaan äidiksi toisen lapsemme syntymän jälkeen. Tarjoan hänelle omaa aikaa, meillä on sukulaisia ja tuttavia jotka voivat hoitaa lapsia. Hän ei anna minulle lainkaan hellyyttä oma-aloitteisesti arjessa eikä koskaan tee aloitetta seksiin. Seksi on mennyt yksipuoliseksi ja kokeilunhaluttomaksi ja samalla seksikerrat ovat harventuneet merkittävästi. Teen aktiivisesti kotitöitä, tarjoan omaa aikaa, järjestelen silloin tällöin pikku yllätyksiä. Vaimoni ei koskaan tee niin, itse asiassa kun alan miettimään niin seurustelun alkuaikojen jälkeen hän ei ole koskaan tehnyt niin.
Pyrin keskustelemaan asiasta ja hän vetoaa vaan että suhteet muuttuvat ajan myötä ja arki on tärkeintä. Kavereille ja sukulaisille löytyy spontaanisti aikaa ja energiaa. Vaimoni on älykäs ja energinen ihminen.
Mietin kovasti olisinko onnellisempi yksin lasten kanssa kuin yksin toisen aikuisen kanssa lasten kanssa. Olen ehkä luovempi, spontaanisempi, romanttisempi ja seksuaalisempi kun taas vaimoni on tiukan järjestelmällinen. Aluksi hänen noihin ominaisuuksinsa ihastuin, vuosien ajan on tuntunut että nämä erot vievät meitä eri suuntiin.
Toivon elämääni romantiikka, seksiä, spontaanisuutta. Suurin este ajatuskulussani on lapset, haluaisin että heillä on ehjä koti ja toisaalta kun miehenä todennäköisin kohtalo olisi joko tapaamisoikeudet tai korkeintaan viikko-viikko järjestelmä minulta katoaisi merkittävä osa noiden pienten ilopillerien elämästä.
Onko jollain kokemusta vastaavasta? Saammeko parisuhteen muokattua tyydyttäväksi? Mitä se vaatii? En ole täydellinen minäkään, vaikka toki tuon asioita esille omasta näkökulmastani. Olenkohan omaa elämänkriisiäni ulkoistamassa avioerolla?
m37
Kommentit (88)
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 12:39"]
Pienestäpä olet eroamassa. Jospa tarjoaisit vaimollesi spontaanina irtiottona viikonlopun kahdenkeskisen loman jossain vaimon suosikkikohteessa. Ehkä se huomio ja intohimo sitä kautta lähtisi syttymään.
[/quote]
Noita spontaaneja irtiottoja olen järjestellyt kymmenkunta vuotta eikä muutoksia oikein ole tullut. Lasten pikkulapsiaikana ei toki aina räisky, mutta se aika on ollut ohi jo pari vuotta. Otan vastuuta arjesta ja lastenhoidosta siinä missä vaimokin, hoidan tiskit, pyykit, lasten viemisen tasapuolisesti, pääosan kauppakäynneistä ja ruoanlaitosta.
Kuten sanoin, kavereille ja sukulaisille riittää energiaa kyllä. Tunnen olevani välillä prinsessan palvelija ja mietin ilkeästi olenko opettanut vaimon liian hyvälle.
m37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitto on tahdon asia, rakkaus ehkä ei. Et taida rakastaa vaimoasi. En tätä pahalla sano, mutta viesti on aika hätkähdyttävä siinä, että rakkaudesta ei puhuta mitään, joskus on ihastuttu johonkin piirteisiin ja siinäkö se.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 19:08"]
Istuta vaimosi alas ja kerro hänelle juurta jaksain ajatuksesi. Erityisesti tuo että ihminen muuttuu ensisijaisesti vanhemmaksi on sellainen asia jota ei välttämättä itse tajua ellei joku toinen sitä sano.
[/quote]
Naista olisit jo kehoittanut vastaavasti jo eroamaan. Kaksinaismoralismia.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 12:42"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 12:39"]
Pienestäpä olet eroamassa. Jospa tarjoaisit vaimollesi spontaanina irtiottona viikonlopun kahdenkeskisen loman jossain vaimon suosikkikohteessa. Ehkä se huomio ja intohimo sitä kautta lähtisi syttymään.
[/quote]
Noita spontaaneja irtiottoja olen järjestellyt kymmenkunta vuotta eikä muutoksia oikein ole tullut. Lasten pikkulapsiaikana ei toki aina räisky, mutta se aika on ollut ohi jo pari vuotta. Otan vastuuta arjesta ja lastenhoidosta siinä missä vaimokin, hoidan tiskit, pyykit, lasten viemisen tasapuolisesti, pääosan kauppakäynneistä ja ruoanlaitosta.
Kuten sanoin, kavereille ja sukulaisille riittää energiaa kyllä. Tunnen olevani välillä prinsessan palvelija ja mietin ilkeästi olenko opettanut vaimon liian hyvälle.
m37
[/quote]
No, jos mielestäsi on toisen prinsessana kohtelua, että teet oman osasi kotitöistä niin taputukset sulle. Vaimosi ei todellakaan tarvitse sinua sen vuoksi kiitellä ja kumarrella, sinäkin nimittäin tunnut pitävän ihan itsestään selvyytenä, että vaimosi hoitaa oman osansa hommista.
Jos vaimosi on järjestelmällisyyteen taipuvainen ja spontaanius ei ole hänen juttu, kannattaisiko sopia säännölliset yhteiset kahdenkeskiset illanvietot? Kannattaisi myös puhua vaimollesi siitä, miltä hänen välinpitämättömyys sinusta tuntuu. Vaimosi ei ole ajatustenlukija ja voi olla siinä luulossa, että kaikki on hyvin liitossanne.
Mitäs läksit. Et selvästikkään tunne rakkautta vaimoa kohtaan, kirjoitat hänestä ja teidän suhteesta kuin joku ulkopuolinen. Luettelet yksittäisiä tekemisiä ja vaimon ominaisuuksia. Mitään et puhu tunteista, jos rakastaisit kaikella muulla ei olisi mitään merkitystä kuin vain haluaisit olla hänen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkissä suhteissa tulee suvantovaiheita. Olet hankkinut kaksi lasta vaimosi kanssa ja sen pitäisi jo kertoa sinulle mitä pitäisi tehdä. Tulette vaimon kanssa ihan hyvin toimeen ja sinä saat viettää lastesi kanssa arkea. 10 vuoden päästä huomaat, jos eroat, ettet tunne omia lapsiasi.
Ihastuksia tulee ja menee, olen itsekin varsin ihastunut varattuun mieheen juuri nyt. Itse olen sinkku. Yritän pysytellä ko. miehestä mahdollisimman kaukana koska en halua rikkoa hänen liittoaan todellakaan.
Ala elämään enemmän lapsillesi ja itsellesi. Tehkää kaikkea kivaa ja pyydä vaimosikin mukaan. Jos ei halua lähteä niin jätä kotiin. Tosin lomalla kaikki asiat ovat yleensä kivampia...
Älä eroa.
Voi olla niin että luulet elämän olevan mukavampaa ilman vaimoasi, mutta jos niin käy, voit katua sitä lopun elämääsi. Elämäsi kuulostaa aika normaalilta ja kivalta ja kaipaat nyt vaan jotakin säpinää. Jos haet sitä säpinää erolla niin voi olla että puolen vuoden päästä alat arvostamaan eri tavalla "vanhaa" elämääsi. Mutta mikäs minä olen sanomaan. Toivottavasti heräät tilanteeseesi ennen kuin teet mitään ratkaisevaa. Tsemppiä sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 19:30"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 19:08"]
Istuta vaimosi alas ja kerro hänelle juurta jaksain ajatuksesi. Erityisesti tuo että ihminen muuttuu ensisijaisesti vanhemmaksi on sellainen asia jota ei välttämättä itse tajua ellei joku toinen sitä sano.
[/quote]
Naista olisit jo kehoittanut vastaavasti jo eroamaan. Kaksinaismoralismia.
[/quote]
Korjataanpa vähän... Tällä palstalla useimmat kehottaisivat naista vastaavasti eroamaan. Itse en ole koskaan kehottanut ketään suoraan eroamaan ellei kyse ole pettämis- tai väkivaltatilanteesta.
Voisitteko harkita parisuhdeterapiaa? Sääli olisi erota ja rikkoa perhe kun sellaista korjaamatonta vahinkoa ei ole sattunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos ap menisitte parisuhdeterapiaan tai vaikka avioliittoleirile? Vaimo voi luulla ett teillä on kaikki hyvin, vaikka sinun mielestäsi ei ole.
Mihin asioihin ihastut toisissa naisissa? Ulkonäköön, huumoriin vai johonkin muuhun? Ovatko naiset samankaltaisia mitä vaimosi vai ihan erilaisia?
Mitä sinulle itsellesi kuuluu? Onko vika parisuhteessa vai onko sinulla itselläsi jokin kriisi menossa? Kaipaisitko itse enemmän omaa aikaatai vaikka harrastusaikaa?
tälläisiä ajatuksia tuli mielen aloituksestasi. :) tsemppiä!
N28
Et voi saada miesvihapalstalla asiallisia vastauksia kysymykseesi. Johan sinut on jo nyt haukuttu pystyyn.
http://www.vauva.fi/keskustelu/4423935/ketju/nyt_riittaa_palstan_miesviha
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy tykittää jotain parikymppistä narttua pari kertaa. Sitten voit taas ottaa rennosti!
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 12:39"]
Pienestäpä olet eroamassa. Jospa tarjoaisit vaimollesi spontaanina irtiottona viikonlopun kahdenkeskisen loman jossain vaimon suosikkikohteessa. Ehkä se huomio ja intohimo sitä kautta lähtisi syttymään.
[/quote]
Ahaha, jos kirjoittaja olisi ollut nainen, niin kommenttisi olisi ollut "jätä se sika"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 12:34"]Hän ei anna minulle lainkaan hellyyttä oma-aloitteisesti arjessa eikä koskaan tee aloitetta seksiin. [/quote]
Eroa ja etsi uusi nainen ennen kuin vaimosi karkaa toisen miehen matkaan. Mä kuuntelin useamman vuoden vaimon selityksiä siitä kuinka häntä nyt ei hirveästi huvita läheisyys eikä pussailu ja että on vaan sellainen ihminen. Valehteleva kusipää se oli todellisuudessa, kummasti kelpasi halailut ja pussailut löydettyään itselleen uuden äijän. Petti ja jätti siis.
Minusta kuulostat siltä, että olet viisaasti pohtinut onko tämä keski-iän kriisiä. Hyvä.
Spontaani seksi, romantiikka ym kuuluvat usein alkusuhteeseen. Ja joskus kun suhde virittyy uudelleen, seuraavaan vaiheeseen.
Vaimoa vaihtamalla saat hetken ehkä kaipaamaasi säpinää mutta sitten sekin suhde asettuu arjeksi.
Mitä haluat elämästäsi seuraavat vuosikymmenet? Olla yhdessä nykyisen vaimon kanssa, seurata lasten kasvua vai elää spontaania toista nuoruutta ja sovitella uusperhe- ja uusisovanhemmuuskuvioita exän kanssa.
Etsi omaan elämääsi uusia jännittäviä juttuja. Ala harrastaa jotain, ihan vain itseksesi, vie vaimoa syömään ja treffeille, kerro hänelle uusista harrastuksistasi ja ala olla taas kiinnostava uros johon on ihan pakko pureutua ilta toisensa jälkeen.
Tunnen piston sydämessäni... Olen ollut just tollanen äiti ja avovaimo. Musta tuli pelkkä äiti lasten syntymän jälkeen, seksi väheni. En tehnyt aloitteita, en keksinyt mitään hauskaa ja jännää.
Mies yritti herättää keskustelua aiheesta monesti, mä puolustauduin syyllistämällä miestä kaikesta. Vaikka kaiken toimintani takana oli oma väsymys ja epävarmuus.
Nyt miehellä on suhde 12 vuotta nuorempaan naiseen. Kumpikaan meistä ei halua lasten takia lähteä ja halua kyllä on parantaa suhdetta.
Mutta mies on rakastunut siihe tyttöön ja sanoo että ei tällä hetkellä "aktiivisesti" rakasta minua. Eli ilmeisesti odotetaan että hän lakkaa rakastamasta sitä toista... En tiedä kaikkea mutta sen verran ettei tyttö halua vakituista parisuhdetta.
Panevat säännöllisesti mutta en mä siihen pystyiskään näissä olosuhteissa joten hyvä että mies saa tyydytyksensä edes jostain...
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 13:03"]Tunnen piston sydämessäni... Olen ollut just tollanen äiti ja avovaimo. Musta tuli pelkkä äiti lasten syntymän jälkeen, seksi väheni. En tehnyt aloitteita, en keksinyt mitään hauskaa ja jännää.
Mies yritti herättää keskustelua aiheesta monesti, mä puolustauduin syyllistämällä miestä kaikesta. Vaikka kaiken toimintani takana oli oma väsymys ja epävarmuus.
Nyt miehellä on suhde 12 vuotta nuorempaan naiseen. Kumpikaan meistä ei halua lasten takia lähteä ja halua kyllä on parantaa suhdetta.
Mutta mies on rakastunut siihe tyttöön ja sanoo että ei tällä hetkellä "aktiivisesti" rakasta minua. Eli ilmeisesti odotetaan että hän lakkaa rakastamasta sitä toista... En tiedä kaikkea mutta sen verran ettei tyttö halua vakituista parisuhdetta.
Panevat säännöllisesti mutta en mä siihen pystyiskään näissä olosuhteissa joten hyvä että mies saa tyydytyksensä edes jostain...
[/quote][quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 13:03"]Tunnen piston sydämessäni... Olen ollut just tollanen äiti ja avovaimo. Musta tuli pelkkä äiti lasten syntymän jälkeen, seksi väheni. En tehnyt aloitteita, en keksinyt mitään hauskaa ja jännää.
Mies yritti herättää keskustelua aiheesta monesti, mä puolustauduin syyllistämällä miestä kaikesta. Vaikka kaiken toimintani takana oli oma väsymys ja epävarmuus.
Nyt miehellä on suhde 12 vuotta nuorempaan naiseen. Kumpikaan meistä ei halua lasten takia lähteä ja halua kyllä on parantaa suhdetta.
Mutta mies on rakastunut siihe tyttöön ja sanoo että ei tällä hetkellä "aktiivisesti" rakasta minua. Eli ilmeisesti odotetaan että hän lakkaa rakastamasta sitä toista... En tiedä kaikkea mutta sen verran ettei tyttö halua vakituista parisuhdetta.
Panevat säännöllisesti mutta en mä siihen pystyiskään näissä olosuhteissa joten hyvä että mies saa tyydytyksensä edes jostain...
[/quote]
Heh. Hyvin on sut manipuloitu. Clap clap vaan sun mastermind miehellesi.
Iajn ekana. Oletko sanonut nämä asiat vaimollesi. Jos et. Syy on siinä.
18 jatkaa...meillä siis pitkään ihan rasittavaa suvantovaihetta. Mua ei seksi olis voinut vähemmän kiinnostaa. Sitten mies alkoi viritellä vanhaa harrastustaan, oikein aikuisen miehen intohimolla hankki uudet laitteet ja tuli kotiin hikisenä ja onnellisena. Ihan kuumana taas, oltiin oltu ihan liian paljon yhdessä, molemmilla essut päällä ja kaikki yhteiset arkijutut.
Ehkä se vaimokin kokee suhteenne puuduttavaksi ja löytyy jatkuvia ihastuksia vastakkaisesta sukupuolesta päiviään piristämään?