Lue keskustelun säännöt.
Perheenisän eropohdintoja
23.03.2015 |
Olemme seurustelleet viisitoista vuotta ja meillä on kaksi lasta, 8v tyttö ja 4v poika. Lapset ovat terveitä ja reippaita, varmasti arvokkaimpia asioita meille molemmille. Olemme keskipalkkaisissa melko turvatuissa töissä eikä materiaalisessa elintasossa ole valittamista. Jaamme kotityöt ja perheessämme arki sujuu hyvin. Meillä ei ole suuria ristiriitoja lasten kasvatuksessa tms.
Viimeisen parin vuoden aikana olen ollut jatkuvasti ihastunut johonkin ulkopuoliseen naiseen, niin taas jälleen. En ole koskaan pettänyt puolisoani. Pohdin jatkuvasti avioeroa, lasken lainalaskurilla asumiskuluja, luen kokemuksia eri lasten hoitomuodoista jne.
Omasta näkökulmastani syynä on vaimoni jumittuminen lähes yksinomaan äidiksi toisen lapsemme syntymän jälkeen. Tarjoan hänelle omaa aikaa, meillä on sukulaisia ja tuttavia jotka voivat hoitaa lapsia. Hän ei anna minulle lainkaan hellyyttä oma-aloitteisesti arjessa eikä koskaan tee aloitetta seksiin. Seksi on mennyt yksipuoliseksi ja kokeilunhaluttomaksi ja samalla seksikerrat ovat harventuneet merkittävästi. Teen aktiivisesti kotitöitä, tarjoan omaa aikaa, järjestelen silloin tällöin pikku yllätyksiä. Vaimoni ei koskaan tee niin, itse asiassa kun alan miettimään niin seurustelun alkuaikojen jälkeen hän ei ole koskaan tehnyt niin.
Pyrin keskustelemaan asiasta ja hän vetoaa vaan että suhteet muuttuvat ajan myötä ja arki on tärkeintä. Kavereille ja sukulaisille löytyy spontaanisti aikaa ja energiaa. Vaimoni on älykäs ja energinen ihminen.
Mietin kovasti olisinko onnellisempi yksin lasten kanssa kuin yksin toisen aikuisen kanssa lasten kanssa. Olen ehkä luovempi, spontaanisempi, romanttisempi ja seksuaalisempi kun taas vaimoni on tiukan järjestelmällinen. Aluksi hänen noihin ominaisuuksinsa ihastuin, vuosien ajan on tuntunut että nämä erot vievät meitä eri suuntiin.
Toivon elämääni romantiikka, seksiä, spontaanisuutta. Suurin este ajatuskulussani on lapset, haluaisin että heillä on ehjä koti ja toisaalta kun miehenä todennäköisin kohtalo olisi joko tapaamisoikeudet tai korkeintaan viikko-viikko järjestelmä minulta katoaisi merkittävä osa noiden pienten ilopillerien elämästä.
Onko jollain kokemusta vastaavasta? Saammeko parisuhteen muokattua tyydyttäväksi? Mitä se vaatii? En ole täydellinen minäkään, vaikka toki tuon asioita esille omasta näkökulmastani. Olenkohan omaa elämänkriisiäni ulkoistamassa avioerolla?
m37
Kommentit (88)
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 13:09"]
Luettelet tekemiäsi kotitöitä ja huomioimisia, ja sanot itsekin tuntevasi olosi palvelijaksi. Miksi nainen himoitsisi nöyrää palvelijaa? Tottakai kotityöt kuuluu molemmille, MUTTA oletko miehekäs? Onko mikään olemuksessasi tai käytöksessäsi miehekästä? Ja Huom: miehekäs voi olla muutenkin kuin olemalla sovinisti sotkija. Minusta et ainakaan kuulostanut himoittavalta mieheltä - hyvä kumppanuus ei riitä herättämään intohimoja. Tätä ei varmaan vaimosi myönnä, mutta hän ei vaan halua sinua (enää). Siksi hän ei halua seksiä.
Haluaisitko sinä naista joka olisi täysin "sukupuolineutraali" tai jopa miehekäs (yleensä miellyttämisenhalu, palveleminen jne nähdään naisellisina ominaisuuksina)? Miehet menettävät lasten myötä paljon testosteronia, tämä on todettu ihan tutkimuksissakin - hoivaaminen vähentää siis ihan biologisestikin miehekkyyttä. Ja sen kyllä huomaa niin kovin monesta.
[/quote]
Ja jos alkaa olemaan miehekkäämpi niin sitten voi olla seksuaalisesti kiinnostava, mutta ei enää tarpeeksi hoivaava perheenisäksi ja kumppaniksi. Ja tämähän aiheuttaa parisuhteessa mielipahaa ja riitoja, joten taaskaan ei tee mieli. Siinä välissä on melkoisen hankala taituroida. Itse en ainakaa ole viime vuosina tässä menestynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 14:09"]
Aijai kyllä minunkin korvaan särähti tuo ap:n "prinsessan" palveluus. Mikä ihme siinä on, että jos mies osallistuu kotitöihin ja arjen pyörittämiseen, niin se on ihan huikeaa, mutta naiselta sama suoritus on vain välttävää.
Muuten ap:llä ihan järkevää pohdintaa. Uskoisin sinun oireilevan muuttunutta elämäntilannetta ja ehkä ikääsi. Jos vaimosi ei ole olemassaan spontaani, niin hänen kanssaan voisi toimia parhaiten joku hyvissä ajoin sovittu yhteinen meno. Millaisesta tekemisestä te molemmat voisitte nauttia yhdessä?
Miten teillä käytännössä jakautuu lasten hoitovastuu? Nousetko sinäkin tarvittaessa yöllä mikäli lapsi herää. Kuka pakkaa lasten tavarat matkalle mukaan? Kuka huolehtii esimerkiksi kyläillessä ja reissuilla lasten ruokailuista, vessatauoista yms? Nämä vaikuttaa paljon siihen, miten spontaani voi olla. Meilläkin mies on esimerkiksi paljon spontaanimpi lähtemään kaupungille, reissuun jne, mutta saattaa esimerkiksi unohtaa vauvan hoitolaukun ja haalarin matkasta. Minä olen se kuka näistä huolehtii, ja siksi en ole niin spontaani.
[/quote]
En ole AP, mutta meillä on hyvin samanlainen tilanne. Minä olen huomannut että vaimoni on tavallaan kontrollifriikki. Hän ei todellakaan tykkää yllätyksistä, esim. lapseton hotellireissu hääpäiväksi oli väärä ratkaisu). Suunnitelmalliseksi häntä ei voi sanoa. Omissa asioissaan hn voi olla hyvinkin spontaani. Muiden yllätykselliset idet saavat usein nihkeän vastaanoton. Voi hyvin olla, että tämä "aikatauluvastuussa" oleminen on hänellä rasittavaa, mutta ei hän siitä osaa luopuakaan.
Olet ihan oikeassa tuosta miten miesten kodinhoitosaavutuksen arvioidaan eri asteikolla kuin miesten. Sama koskee kuitenkin myös naisten tekemiä ns. miesten töitä. Kun rakensimme taloa, vaimoni "joutui" minun työmatkan takia olemaan pari päivää sateessa "työnjohtajana" kun kaivurihommia tehtiin. Tämä oli lähipiirissä suuri urotyö ja toisaalta ihmeteltiin, kun teetin tuollaisia hommia vaimolla. Kun sitten itse painoin otsalampun kanssa raksalla iltoja, niin se oli vain normaalia taloa rakentavalle miehelle. Miehillä on varmasti paljon parannettavaa kotitöiden osalta, mutta kummasti näiden ns. miesten töiden tasajako unohtuu näisssä kotityökeskusteluissa.
Ehkä vain miehelle ei ole lajinomaista tyytyä elämässä kotitöihin ja lasten paimentamiseen.
Kerro sille vaimollesi omista tuntemuksistasi. Aika ikävää miettiä eroa, jos toisella ei ole edes mahdollisuutta herätä siitä "äitiyskuplasta". Moni äiti tarvitsee ihan kunnon herätyksen ja ero on toki se rajuin, mutta olisi niin hienoa, jos asioiden ei tarvitsisi mennä siihen.
Arki on arkea vähän kaikkien kanssa. Näin se vaan on.
Muista että elämään kuuluu aina "todellisuuden sietämistä", eli vaikka eroaisit niin osa elämästä on aina sitä "samaa tylsää". Sinä kaipaat nyt vaihtelua, joten ehdotan että keksit jonkun ihan oman jutun, oli se sitten harrastus tai vaikka matkalla käyminen yksin. Älä odota että muut muuttuvat ensin, vaan yritä järjestää oma toimintasi niin että saat arkipäivään tarpeeksi vaihtelua ja virkistystä. Muista myös että rutiineilla on arvonsa, et välttämättä halua heittää hyvin toimivaa arkeanne hukkaan siksi että kaipaat nyt seikkailua. Seikkailun tarve on ymmärrettävää, sillä arjen yksitoikkoisuus ja Suomen talven raskaus voivat saada aikaan jopa masennusta. Keksi siis itsellesi nyt jotain virkistävää tekemistä - yksin. Älä vieritä vastuuta muutoksesta jollekulle toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi aloitus on niin ulkoinen ja munaton, ettei sitä ole mies kirjoittanut. ( Tai sitten sen on kirjoittanut joku munaton mies; niitähän kyllä riittää ).
Ja ei, mä en vihaa oikeita miehiä, vaan rakastan.
Mieti myös niin, että jos teillä ei olisi kahta lastanne, haluaisitko silti olla parisuhteessa vaimosi kanssa. Eli kaikki muu pysyisi samana paitsi lapset puuttuisi.
Minulla ei ole pienintäkään epäilystä, ottaisinko mieheni ilman lapsiamme. Eivät vain ne lapset sido ja kiinnitä meitä toisiimme.
"Älä elä sen kanssa, jonka kanssa voit elää yhdessä. Elä sen kanssa, jota ilman et voi elää."
24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 16:41"]Toi aloitus on niin ulkoinen ja munaton, ettei sitä ole mies kirjoittanut. ( Tai sitten sen on kirjoittanut joku munaton mies; niitähän kyllä riittää ).
Ja ei, mä en vihaa oikeita miehiä, vaan rakastan.
[/quote]
Veikkaan samaa. Ap on oikeasti nainen, ja tarinan rooleja vaihtamalla yrittää löytää erilaisia näkökulmia.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 13:01"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 12:34"]Hän ei anna minulle lainkaan hellyyttä oma-aloitteisesti arjessa eikä koskaan tee aloitetta seksiin. [/quote]
Eroa ja etsi uusi nainen ennen kuin vaimosi karkaa toisen miehen matkaan. Mä kuuntelin useamman vuoden vaimon selityksiä siitä kuinka häntä nyt ei hirveästi huvita läheisyys eikä pussailu ja että on vaan sellainen ihminen. Valehteleva kusipää se oli todellisuudessa, kummasti kelpasi halailut ja pussailut löydettyään itselleen uuden äijän. Petti ja jätti siis.
[/quote]
Vaikka ei karkaisikaan toisen miehen matkaan, niin silti olisi typerää jäädä tuollaiseen suhteeseen. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi suhteeseen jossa ei ole onnellinen ja tyytyväinen. Ruoho on todellakin vihreämpää aidan takana ja vaihtamalla paranee, vaikka täällä nämä epätoivoisesti miehistään kynsin ja hampain kiinni pitävät vaimot katkeruuksissaan muuta väittävät. Eihän se näille naisille nyt käy, että mies olisi onnellinen ja aidosti rakastettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että AP:n lapset ovat vielä melko pieniä. 4-vuotias on kuitenkin vielä leikki-ikäinen ja tarvitsee kovasti vanhempiaan. Eikä 8-vuotiaskaan mikään iso ole. Vielä 4-5 vuotta, pidempäänkin, on elämänne todella kiinni lapsissa. Pieni koululainenkin tarvitsee paljon huomiota ja ohjausta. Minulla on itselläni 8 (kohta 9) ja 5- vuotiaat lapset. Illat ja viikonloput menevät heidän ehdoillaan, isommalla nyt alkaa vähitellen olla kavereilla kyläilyä ym enemmän.
Eli vielä elätte lapsiperheen intensiivistä arkea. Elämä on toisenlaista jo sitten kun kuopuskin on n. 10-vuotias. Sinnittelisin sinuna vaimoni kanssa ja yrittäisin vaalia suhdetta. Olisiko keskusteluavusta hyötyä?
Vuoroasumiseen ym. liittyy niin paljon säätämistä ja kuormittava tekijöitä, että en siihen ihan helposti lähtisi. Harkitse tarkkaan.
Nainen 37v.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 16:40"]Muista että elämään kuuluu aina "todellisuuden sietämistä", eli vaikka eroaisit niin osa elämästä on aina sitä "samaa tylsää". Sinä kaipaat nyt vaihtelua, joten ehdotan että keksit jonkun ihan oman jutun, oli se sitten harrastus tai vaikka matkalla käyminen yksin. Älä odota että muut muuttuvat ensin, vaan yritä järjestää oma toimintasi niin että saat arkipäivään tarpeeksi vaihtelua ja virkistystä. Muista myös että rutiineilla on arvonsa, et välttämättä halua heittää hyvin toimivaa arkeanne hukkaan siksi että kaipaat nyt seikkailua. Seikkailun tarve on ymmärrettävää, sillä arjen yksitoikkoisuus ja Suomen talven raskaus voivat saada aikaan jopa masennusta. Keksi siis itsellesi nyt jotain virkistävää tekemistä - yksin. Älä vieritä vastuuta muutoksesta jollekulle toiselle.
[/quote]
Jos parisuhteesta puuttuu läheisyys täysin, niin aika vaikeaa sitä on rueta yksin paikkailemaan. En tajua tätä, että sellaista se muka vaan on. Kaikki suhteet kuolee aikanaan ja on ihan normaalia, että fyysinen ja emotionaalinen läheisyys häviää kuin pietu saharaan. Se pitää vaan sietää ja oppia olemaan onnellinen itsensä kanssa. Sitä varten on sinkkuus ja plussana kukaan ei nalkuta. On se sama yksinäisyys, mitä "parisuhteessa", sama vaade olla itsensä herra ja oman onnen löytäjä, mutta ei kuitenkaan ole tilivelvollinen kenellekään ja omat rahat on omat rahat. Mitä varten parisuhteet on, jos ei läheisyyttä? Niin fyysistä kuin emotionaalista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 14:54"][quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 13:34"]Pariterapeutti jatkaa... Tosiaan, ajatelkaapa itse jos kumppani yhtäkkiä opettelisi puhumaan kiinaa. Kävisi aktiivisesti kurssilla, hankkisi puheopetusta, googlaisi opetusvideoita ja yksinkertaisesti osaisi neljän kuukauden kuluttua käydä jonkuntasoista keskustelua lähiravintolanne kiinalaisen kokin kanssa. Seisoisit vieressä, etä ymmärtäisi sanaakaan kun he naureskelevat. Tämä on ihan vaan esimerkki. Mitä tunteita sinussa heräisi, kun vuosia tuntemassasi ihmisessä olisi jotain uutta ja jännittävää? Ja käännän tätä vielä...mitä jos sinussa itsessäsi olisi jotain uutta ja jännittävää. [/quote] Anteeksi vain, mutta voi luoja mitä puppua! Antaisitko sinä saman neuvon naisellekin? Ihan naisena sanon tämän, että joillakin kanssasisarilleen on vakavia ongelmia reaaliteettien kanssa, kun miehen pitäisi kaikessa tasa-arvossaan olla lisäksi joku naisen viihdyttäjä ja salaperäinen naamiomies. Kyllä parisuhteessa MOLEMPIEN osapuolten pitää kilvoitella siinä, että olisi mahdollisimman hyvä toista kohtaan, ei niin, että mies tekee kaiken ja nainen korjaa kuningattarena potin! Kyllä se kuuluu ihan molempien osapuolten hommaan soutaa sitä yhteistä venettä (kuten joku toinen täällä osuvasti kirjoitti), eikä niin, että toinen joutuu maanittelemaan kumppaniaan ties millä pelletempuilla laiturilta veneeseen. Hitto, meillä naisillakin on vastuu suhteessa, myös meidän pitää kantaa kortemme kekoon ja miettiä, mitä minä voin tehdä, jotta kumppanini olisi onnellinen ja tyytyväinen suhteeseemme! Se on kahden kauppa, ei niin, että toinen tekee kaiken ja yksi korjaa potin liikauttamatta evääkään. Jösses!!
[/quote]
Et nyt ymmärrä, että ap ei voi muuttaa vaimoaan. Hän voi kuitenkin etsiä omaan elämäänsä jotain uutta.
[/quote]
Jos läheisyys on kuollut, niin ei sellaista henkilöä voi edes kutsua vaimoksi. Hyvin lähellä asuva naapuri korkeintaan. Ja sellaisessa tilanteessa on sen vaimokin tehtävä muuttua, ellei halua eroa. Kuka hullu jatkaa avioliitossa vieraaksi muuttuneen henkilön kanssa, kun saman saa suuremmilla vapauksilla yksin asuessa??
No mä olen aikakin ajatellut niin, että sitten voi erota, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Tiedän monta parisuhdetta, joissa kipinä oli sammunut jo alkumetreillä, mutta vanhemmat sinnittelivät uutterasti kuopuksen kotoalähtöön saakka.
Eri asia, jos kipinän menetys ei haittaa kumpaakaan. Kyllähän parisuhteissa on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin seksi. Itselleni esim. puolison älykyys ja kunnollisuus ovat tärkeämpiä kuin se, saanko säännöllisesti seksiä. Olen seurustellut 2 kertaa ennen nykyistä parisuhdettani, ja kyllä niissä se kipinä on loppunut aina aikanaan. En oikeastaan uskokaan, että se voi säilyä kovin pitkään suurimmalla osalla ihmisistä. Vieras voi viehättää, mutta kannattaa miettiä, onko valmis riskeeraamaan elämän tärkeitä asioita. Seksi on kuitenkin melko alkeellinen tarve. Surullista, jos sen vuoksi pitää erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 17:36"]No mä olen aikakin ajatellut niin, että sitten voi erota, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Tiedän monta parisuhdetta, joissa kipinä oli sammunut jo alkumetreillä, mutta vanhemmat sinnittelivät uutterasti kuopuksen kotoalähtöön saakka.
Eri asia, jos kipinän menetys ei haittaa kumpaakaan. Kyllähän parisuhteissa on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin seksi. Itselleni esim. puolison älykyys ja kunnollisuus ovat tärkeämpiä kuin se, saanko säännöllisesti seksiä. Olen seurustellut 2 kertaa ennen nykyistä parisuhdettani, ja kyllä niissä se kipinä on loppunut aina aikanaan. En oikeastaan uskokaan, että se voi säilyä kovin pitkään suurimmalla osalla ihmisistä. Vieras voi viehättää, mutta kannattaa miettiä, onko valmis riskeeraamaan elämän tärkeitä asioita. Seksi on kuitenkin melko alkeellinen tarve. Surullista, jos sen vuoksi pitää erota.
[/quote]
Ei fyysisessä läheisyydessä ole kyse pelkästään seksistä. Kyllä siihen kuuluu ihan kosketukset, halaukset, suutelut, sylissä olot ja muut. Todellakin kaikki nuo sekä se seksi ovat äärimmäisen tärkeitä PARISUHTEESSA. Mitä hiton pointtia parisuhteessa muuten on, jos kavereiltakin saa enemmän fyysistä läheisyyttä?
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 12:34"]
Onko jollain kokemusta vastaavasta? Saammeko parisuhteen muokattua tyydyttäväksi? Mitä se vaatii? En ole täydellinen minäkään, vaikka toki tuon asioita esille omasta näkökulmastani. Olenkohan omaa elämänkriisiäni ulkoistamassa avioerolla?
m37
[/quote]
on kokemusta, en tiedä muokkauksesta koska lähdin, olen tosin nainen. Olen tyytyväinen valintaani.
on luultavimminkin elämänkriisistä kyse.
ymmärsin tuosta vuodatuksesta että seksin ja läheisyyden puute on se ongelma. Onko teidän seksi ollut vaimollesi tyydyttävää? Jos ei, niin ei ihme ettei halua "uhrautua".
Kokeile vaikka hierontaa iltaisin ilman painostusta seksiin. Jos et sitä halua tehdä koska tuntuu työltä, kannattaa erota. Jos olisin mies en miettisi, olet sankari vaikka lapset on sinulla vain joka toinen vkl, ja ymmärtäjää ja auttajaa löytyy varmasti.
Istuta vaimosi alas ja kerro hänelle juurta jaksain ajatuksesi. Erityisesti tuo että ihminen muuttuu ensisijaisesti vanhemmaksi on sellainen asia jota ei välttämättä itse tajua ellei joku toinen sitä sano.
Fiksua pohdintaa. En oikein osaa auttaa, tämähän on se ikuisuuskysymys jäädäkö sihteeseen lasten vuoksi vai ei. Voimia.
t. Vela-nainen 38
Pienestäpä olet eroamassa. Jospa tarjoaisit vaimollesi spontaanina irtiottona viikonlopun kahdenkeskisen loman jossain vaimon suosikkikohteessa. Ehkä se huomio ja intohimo sitä kautta lähtisi syttymään.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 12:39"]
Fiksua pohdintaa. En oikein osaa auttaa, tämähän on se ikuisuuskysymys jäädäkö sihteeseen lasten vuoksi vai ei. Voimia.
t. Vela-nainen 38
[/quote]
Sihteeseen=suhteeseen
JÄTÄ SE SIKA !