Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parhaimpia puolia kotirouvuudessa ovat mielestäni -->
23.03.2015 |
Ruoka! Voin tehdä ihan just sitä ruokaa, jota haluan ja syödä sen vaikka telkkaria katsellen.
Päiväunet! Jos yöunet jäivät vähäisiksi, otan hyvän asennon sohvalla ja kääriydyn villapeiton alle päiväunille.
Aikaa liikkua! Hyvä ilma? Aurinko paistaa? Lenkkarit jalkaan ja juoksu- tai pyörälenkille!
Vapaus! Pimeää kuin kellarissa, räntää sataa naamaan ja joka paikka täynnä masentuneita ihmisiä? Tjaa, lähdenpä pariksi viikoksi vaikkapa Kreikkaan aurinkoon.
Hiljaisuus ja oma rauha! Voin lukea kirjaa, eikä kukaan häiritse. Voin kuunnella musiikkia ja laulaa ja tanssia, eikä kukaan näe tai kuule.
Mahdollisuudet! Voin opiskella mitä vain, milloin vain, missä vain. Voin harrastaa mitä vain, milloin vain, missä vain.
Muita kotirouvia paikalla?
Kommentit (112)
Kateutta on ollut aina. Ei se kerro kuin ihmisen sielun pienuudesta. Lopettakaa se toistemme niskoissa roikkuminen! Kotirouvuus on valinta siinä missä moni muukin elämässä. Ei pitäis ketään kaivaa sen kummemmin. t. onnellinen kotirouva / kolmen lapsen äiti / yrittäjäpuolison tuki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos tulee avioero tai mies lähtee toisen matkaan? Millä elätte sen jälkeen? Mistä saatte töitä enää? En ilkeile vaan tuon tämän täysin mahdollisen näkökulman esille.
Olisipa miehilläkin mahdollisuus loisia naisen lompakolla.. Ei ihme että kaikki keksinnöt ja menestyvät firmat ovat miesten käsialaa; naisilla kun on aina mahdollisuus ottaa helppo polku elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en jäisi vaikka olisi mahdollista. En kestäisi ajatusta olla taloudellisesti toisen armoilla. Voi tapahtua mitä vain. Minun täytyy olla itsenäinen ja oman elämäni herra joten oma työpaikka ja toimeentulo on minulle äärettömän tärkeää. Joillekin sopii ja toisille ei.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 12:18"]
Olisipa miehilläkin mahdollisuus loisia naisen lompakolla.. Ei ihme että kaikki keksinnöt ja menestyvät firmat ovat miesten käsialaa; naisilla kun on aina mahdollisuus ottaa helppo polku elämässä.
[/quote]
mieshän olisi auervaara, täysi pummi, loinen. nainen on katsos kotia hoitava rouva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:50"]
Hienoa esimerkkikä kotiäippäset ja kotirouvaset näyttävät jälkipolvelle. Pojistanne tulee kädettömiä, passausta odottavia mies-poikia, jotka eivät perunoitaan osaa kuoria. Tytöistänne tulee tradenomeja/parturikampaajia, joilla ei ole kykyä tai halua kouluttautua saati tehdä töitä. Kun kotoa mennään miehen kotiin, mitäs sitä mitään oppimaan?
Summa summarum: kiitos, mammaset. Teidän ansiostanne suomalainen yhteiskunta on ja pysyy miesten hallitsemana paikkana, jossa naiset vinkuvat marginaaleissa kakarat helmoissa ja miehet vaan perustavat niitä uusia Nokioita.
Toisaalta, ei kai teitä voi syttää - olette "elämänarvonne" jostakin perineet, todnäk. juuri omilta alistetuilta äideiltänne ja isiltä, jotka tulivat valmiiseen ruokapöytään ja illaksi siirtyivät harrastamaan tai kavereiden kanssa pämppäämään.
Näin se vaan on, mutta kun te IDIOOTIT ette tajua.
t. itsensä elättävä, itsenäinen ja itsellinen sinkku virkanainen, joka säälii teitä kaikkia.....
ps. kuka hullu kehuskelee sillä, että on jouten/ ei tee töitä? Vaikka miehissä on paljon vikaa, harvemmin ne pätee kehumalla, miten vähän tekevät töitä ja miten vähän vastuuta heillä on. Ja eivät taatusti hehkuta, jos vaimolla on isompi tili ja maksaa isomman osan menoista. Se olis kuulkaa häpiän paikka miehelle. Naisille vastaavasti Elämän Toiseksi Tärkein Saavutus, ensimmäinen tietenkin NicoPetteri ja JonnaAriana.
[/quote]
Helpottiko? Ei siltä tunnu.
Minä kotiäiti olen tehnyt ennen kotiäitiyttä töitä 15 vuotta ja vielä todella monenlaisia töitä. Missään nimessä en lapsia opeta siihen, että heidän ei tarvitsisi tehdä töitä. Meidän perheessä tehdään töitä ja kovasti tehdäänkin. Lapset pärjäävät koulussa hyvin ja 11-vuotias miettii, mihin pääsisi kesätöihin. Heille on todellakin ehditty opettaa, mitä täytyy koulun eteen tehdä, että nykymaailmassa saa töitä ja millaiset sosiaaliset taidot täytyy omata, että erottuu. Kovasti on kodin ulkopuolella kehuttu jokaisen käytöstä. Erityisesti tulee palautetta omien asioiden hoitamisesta, toisten huomioimisesta ja vaikkapa kiusaamiseen puuttumisesta. Iloitsen. En pidä heitä saavutuksinani, he ovat ihan omia hienoja tyyppejään. En ylipäätään mieti elämää saavutuksien kautta.
Lapsia en passaa vaan opetan tekemään JA ajattelemaan asiat itse eli keskustelemme paljon. Siihen siisä käytän paljon aikaa. Ruuan toki teen, mutta sitäkin tehdään paljon yhdessä samoin kuin monia muitakin asioita..
Ai että naurattí kommentti vanhemmistani. Oikeasti naurattaa vieläkin :D Äitini oli kotiäitinä muutaman vuoden, mutta muuten tekintöitä eläkeikään. Isä on ihana, olemme molempien kanssa todella paljon tekemisissä. Hän tekee hyvää ruokaa, harrastaa urheilua - juonut ei ole ikinä. Minun mieheni kyllä harrastaa ja tapaa ystäviä, mutta ei juo hänkään ja viettää mahdollisimman paljon aikaa lasten kanssa.
Sääli on sairaus, joka sijaitsee säälijän päässä. Sääli siis ihan rauhassa, jos se sinusta hyvältä tuntuu. Minuun se ei vaikuta mitenkään.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 12:11"]
Mitä jos tulee avioero tai mies lähtee toisen matkaan? Millä elätte sen jälkeen? Mistä saatte töitä enää? En ilkeile vaan tuon tämän täysin mahdollisen näkökulman esille.
[/quote]
Kaikki on elämässä mahdollista joka tapauksessa. Minulla on säästöjä ja meillä on omaisuutta, josta puolet kuuluisi minulle eron tullessa.
Elämä on kokonaisuus ja minä luotan siihen, että kaikki menee hyvin, vaikka varaudunkin pahan päivän varalle. Viime kädessä meillä on vain tämä hetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 12:18"]
Olisipa miehilläkin mahdollisuus loisia naisen lompakolla.. Ei ihme että kaikki keksinnöt ja menestyvät firmat ovat miesten käsialaa; naisilla kun on aina mahdollisuus ottaa helppo polku elämässä.
[/quote]
Kotiäiti vastaa: On naisillakin menestyviä yrityksiä. Jos olet mies, sinulla ei todennäköisesti ole mitään käsitystä naisen työmäärästä oli sitten kotiäiti tai töissäkäyvä äiti. Meidän kotitalouden koon ja työmäärän huomioon ottaen sinulle voisi tulla yllätyksenä se työmäärä, jota "loisena" joutuisit tekemään. Helppo polku ei siis ehkä olisikaan helppo.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 12:03"]
Nyt ymmärrän, miksi iäkkäämmät ja viisaat ihmiset ovat huolissaan nykyajan pullamössötyypeistä. He ahkeroivat ja loivat yhteiskunnan puitteet ja nämä laiskiaiset ajavat alas ne löhöilemällä flow-tilassa.
[/quote]
Itse asiassa iäkkäät miehet ja naiset usein kommentoivat juuri, että onpa hienoa, että olet lasten kanssa kotona. He usein korostavat sitä, miten hyvä lapselle on, että äiti on lähellä. Heillä on perspektiiviä nähdä muitakin elämänarvoja kuin raha. He myös helpommin hyväksyvät perheeltä tällaisen valinnan.
Meidän perheessä mies on yrittäjä ja veikkaan, että kun perheemme panos yhteiskunnalle lyödään tiskiin, se on moninkertainen sinun perheeseesi verrattuna. Ihan vaan kun kommenttisi älyttömyyttä punnitsen ja sitä, miten kuvaa täysin sinulle tuntemattomien ihmisten elämää.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:30"]
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:25"]
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:03"]
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:24"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 14:08"]
Luin kerran lehtijutun naisesta joka oli ammatiltaan opettaja ja hyvässä työssä. Tapasi miehensä ja myöhemmin saivat lapsen ja nainen jäi kotiin. Miehensä oli hyvässä viradsa joten sopivat, että nainen voi jäädä pysyvästi kotiin. Tekivät lisää lapsia ja ulkomaillakin käytiinperheen kesken, siis hyvää elämää kaikinpuolin. Vuosia kului.... Mies kumminkin löysi toisen naisen ja tuli ero. Asunnot,kaikki myyntiin ja nainen lähti asumaan vuokralle. Nainen sai keikkaluontoista työtä ja sijaisuuksia, koska oli ollut niin pitkään poissa työelämästä niin kokeneemmat vei paikat. Hän tuli kumminkin toimeen kun eli hyvin niukasti ja pihisti kaikesta. Vaikeudet alkoivat kun hän jäi eläkkeelle, eihän sitä ollut kertynyt kotirouvana olosta. Eli hänen tulot oli mitättömät ja sosiaalitoimisto sitä kai avusti jne että se jossakin sai asuttua ja syötyä.. nykyään vissiin saa tuilla kerrytettyä eläkettä vähän? Mutta pääpointti on se, että kannattaa sitä kotiin jäämistä("" miehellä niin suuret tulot""!) miettiä tarkkaan..itse en uskaltais.
[/quote]
Katsos noikin asiat voi hoitaa kuntoon. Esim eläkevakuutus.
[/quote] Miehelläsikö maksat vakuutuksesi ja muut menot???? Herää jo, olet säälittävä.
[/quote]
Ööh, miten niin säälittävä? En ole tuo, jolle vastasit, mutta äitini oli kotirouvana olosuhteiden pakosta joitakin vuosia, ja todellakin isäni maksoi hänen ylimääräisen eläkevakuutuksensa tuolta ajalta. Tottakai työssäkäyvän tulee huolehtia kotiin jääneen eläketurvasta jos itse haluaa, että toinen on kotona ja hoitaa kodin. Eri asia sitten ne kotiin jääneet, joilla on varallisuutta omasta takaa.
[/quote]
Nyt eletään 2000-luvulla. Jokainen itseään arvostava nainen ei jää miehensä elätiksi.
[/quote]
Vastaan samalla sinulle sekä provosoituvalle kahden lapsen äidille. Minä kotiäiti olin muutaman vuoden töissä, kun lapsemme olivat pieniä. Mieheni tekee vaativaa työtä, josta maksetaan hyvin, mutta joka ei jousta. Meille oli tärkeää, että lapset saavat kasvaa niin, että aikuinen on läsnä. Minulle on äitinä tärkeää saada olla paljon lasteni kanssa ennen kuin he muuttavat omilleen. Toivoimme myös rauhallisempaa elämäntahtia, joka saavutettiin sillä, että jäin kotiin.
Minä suon teille oikein hyvin ilon työstänne ja itsenäisyydestänne. Ihanaa, että olette tyytyväisiä. Tiedostan hyvin, että elämä on valintoja ja minä luovuin jostain saadakseni tilalle jotain muuta. Ilman muuta otin myös tietoisen riskin. Minulla on säästöjä ja meillä on omaisuutta, mutta tottakai elämässä voi tulla eteen vaikeitakin aikoja.
Nyt kuitenkin minulla on käytössäni omaa rahaa ja on varaa tehdä haluamiani asioita ja vaikkapa matkustaa. Näin oli myös kun kävin töissä. Olen työskennellyt todella nuoresta eli vuosikausia. Mitään eroa ei ole tänä päivänä siinä, miten iloitsen rahalla saatavista asioista. Ne ovat toissijaisia elämässä, mutta tuottavat ihan samaa iloa (ja annan niille arvoa samalla tavoin) oli rahat sitten tienannut minä tai mies. Toistan vielä, että mieheni ei olisi voinut tehdä sitä uraa, jonka hän on tehnyt, jos minä en olisi tehnyt tätä valintaa. Miksi tämä valinta ja sen tuomat hyödyt esimerkiksi meidän perheelle on niin vaikea hyväksyä? Jos tämä ei sovi teille, se on sopinut meille.
Lause "jokainen itseään arvostava nainen ei jää miehen elätiksi" on aika hauska. Juu, ei jääkään, jokainen ei jää. Jos oikeasti tarkoitit, että kukaan itseään arvostava nainen ei jää kotiäidiksi, niin olet väärässä. Kirjoitin jo aiemmassa kommentissani, että en himoitse ulkoista kunniaa tai toisten arvostusta ihmisiltä, jotka suovat sitä uraperustein. Itse kyllä arvostan itseäni, mieheni arvostaa minua ja lähipiiri arvostaa. Se riittää minulle täysin. Miten sinä voisit arvioida minun itsekunnioitustani?
Toistan yhä, että kotiäitinä olo ei tarkoita minulle sitä, että makaan sohvalla tai vaihtelen kukkapurkkien paikkoja. Teen hyvää ruokaa, leivon, siivoan ja hoidan juoksevia asioita. Lisäksi hoidan lasten asioita ja olen läsnä heille, juttelemme ja teemme kaikenlaista. Tämän lisäksi liikun, luen, opiskelen, kehitän itseäni ja seuraan aikaa. Joskus piru vie eksyn av:lle, vaikka se on useimmiten ajanhukkaa :)