Parhaimpia puolia kotirouvuudessa ovat mielestäni -->

Täällä myös yksi lapseton osa-aikainen kotirouva. Ikää pikkuisen yli 30.

Parhaimpina puolina arkivapaissani on aika:

-aikaa harrastaa

-aikaa pitää koti siistinä

-aikaa olla luova

-aikaa saada tehtyä keskenjääneet projektit

Mieheni ei tarvitse koskaan auttaa siivoamisessa, ei laittaa ruokaa eikä auttaa varaston tyhjentämisessä. Minulla on aikaa urheilla ja pitää itseni kunnossa. Jos käyn tapaamassa ystäviäni, ei se ole pois meidän "parisuhdeajasta". Meillä on miehen kanssa yhteinen aikaavievä harrastus, johon voimme keskittyä arki-iltoinakin, kun ei tarvitse imurointia tai pyykinpesua miettiä.

"Nyt ymmärrän, miksi iäkkäämmät ja viisaat ihmiset ovat huolissaan nykyajan pullamössötyypeistä. He ahkeroivat ja loivat yhteiskunnan puitteet ja nämä laiskiaiset ajavat alas ne löhöilemällä flow-tilassa."

Nyt olet kyllä ymmärtänyt väärin, sillä iäkkäät ja viisaat ihmiset kyllä ymmärtävät, että lapsen paras paikka on lähes aina oma koti. Ennen lapset olivat kotona  tai ainakin läheisten ihmisten seurassa kouluikään asti.

Lapsen ulkoistamisesta tulokset alkavat näkyä, kun lapsi on suurimman osan valveilla oloajastaan muualla kuin kotona, sillä heiltä puuttuu arjen realiteetit. Monella lapsella, jopa aikuiselta nuorelta puuttuu arjesta selvyytimisen taidot, kun omilla vanhemmilla ei ole ollut aikaa opettaa kotitöitä tai edes nähdä miten ne tehdään, puhumattakaan perinteiden siirtämisestä lapselle. Lapsen vanhemmat antavat esimerkin, niin hyvässä kuin pahassa.

Moni lapsi on tiedoissaan ja taidoissaan ulkona kuin lumiukko, jotka liittyvät asumiseen, kodinhoitoon ja muihin arkisiin askareisiin, kun kodin laiminlyönnin lisäksi koulussa on vähennetty käytännön oppiaineita tai ne on kokonaan poistettu esim. kotitalous, kansalaistaito jne. eikä isovanhemmatkaan ole opettamassa kun ovat työelämässä.

Äitini oli kotirouva ja hänen eläkkeensä on tästä johtuen aivan naurettava. Tätä kannattaa miettiä kun kotirouvaksi ryhtyy. On täysin riippuvainen puolisonsa elätyksestä. Ero olisi katastrofi eikä siihen olisi varaa vaikka haluaisi.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:31"]

Äitini oli kotirouva ja hänen eläkkeensä on tästä johtuen aivan naurettava. Tätä kannattaa miettiä kun kotirouvaksi ryhtyy. On täysin riippuvainen puolisonsa elätyksestä. Ero olisi katastrofi eikä siihen olisi varaa vaikka haluaisi.

[/quote]

Meillä on miehen kanssa yhteinen asunto, joka erotilanteessa menee puoliksi. Lisäksi minulla on oma eläkesäästö, joten : Ei huolta huomisesta! Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa! :)

t. 93

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:02"]

"Mitä jos tulee avioero tai mies lähtee toisen matkaan? Millä elätte sen jälkeen? Mistä saatte töitä enää? En ilkeile vaan tuon tämän täysin mahdollisen näkökulman esille."

En ole kotirouva ja olen ollut poissa työelämästä  2 x 2kk, mutta mies on ollut sitäkin enemmän. Jostakin syystä monelle tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että jokaisella perheellä on oma arvomaailma, jota kohti he kulkevat, toiselle se voi kiireetön ja onnellinen perhe-elämä, mahdollisuus tarjota lapsille hyvä lapsuus, kiireetön elämä, mahdollisuus harrastuksiin, vapaat illat ja viikonloput yhdessä oloon jne. Joillekin se voi olla uralla menestyminen ja varallisuus jne. Jokainen perhe ratkaisee perhe-elämänsä parhaaksi katsomallaan tavalla, ilman, että siitä pitäisi tuntea syyllisyyttä tai odotusta ympäristön hyväksymisestä, jos siihen oma varallisuus sallii.

Onnellinen parisuhde on tuskin kiinni, onko töissä vaan ei. Puhumattakaan jos mies lähtee toisen matkaan, joka on jo ajatuksena outo, ihan kuin miehestä pitäisi pitää kiinni kynsin ja hampain, oman taluden turvana, kun onnellisessa parisuhteessa se perustuu vapaaehtoisuuteen, eikä toisen omistamiseen.

Mitä tulee taloudelliseen puoleen, kaikilla tuntemallani kotirouva/isällä on ihan oma taloudellinen turva, esim. henk.koht. omaisuutta sen verran että eron sattuessa tulisi toimeen ja sekin lienee itsestään selvä, että työssäkäyvä puoliso kantaa oman kortensa kekoon, maksamalla oman osuutensa lasten-ja kodinhoidosta kotona olevalle puolisolle, unohtamatta eläketurvaa. Ei kait yksikään joka hoitaa kodin ja lapset, ole tyhjän päällä ja tuloitta, koska jos nuo samat työt tekisi ulkopuolinen ne maksaisi maltaita. Eli siinä mielessä kotiäiti/isä tekee arvokasta työtä niin yhteiskunnallisesti, kuin perheen kannalta.

Jostakin syystä jopa naiset paapovat työssäkäyviä naisia ja pitävät sitä jopa tasa-arvoisena ja hyvänä juttuna, vaikka suomalainen nainen tekee työtä tuplasti,  usein pitkää työpäivää ja sen lisäksi suurimman osan kotitöistä ja lastenhoidosta ja monella on vielä iäkkäät omat vanhemmat, jotka tarvitsevat apua ja monelle kun työ on vielä puurtamista ja harvoin voi itse edes vaikuttaa omaa työhönsä. Monessa muussa maassa, tähän ei naiset suostu, vaan tekevät lyhennettyä työpäivää, jopa Ruotsissa, muista maista puhumattakaan, jossa naisten osa-aikatyö on hyvin yleinen.

[/quote]

Osuit naulan kantaa monella tapaa. Ne, joiden mielestän kotona tehtävä työ on täysin tuottamatonta, voisivat lukea tämän:

http://www.hs.fi/ura/a1305880694539

Lisäksi toteaisin, että varmasti osa arvostuksesta itseäni kohtaan johtuu siitä monipuolisesta työstä, jota kotona teen ja joka vaatii monenlaisia taitoja. Lähipiiri mieheni mukaan lukien kyllä käsittää täysin, miten vaikutan kotipiirissä. He tajuavat, että vaikka en suoranaisesti ansaitse, työni on paitsi arvokasta myös rahan arvoista. Se tosiaan vaan pitäisi teettää muilla, jos minä en sitä tekisi. Usein teen sen ulkopuolisia paremmin syystä, että teen sen omalle perheelle. Uskon, että tämä pätee moneen kotiäitiin.

Mietin myös kovasti näitä "mitä jos mies lähtee toisen matkaan" -kommentteja. Onko tämä kysyjien mielessä kovin päällimmäisenä oleva ajatus omassa elämässä? Minä olen tavannut mieheni nuorena ja rakkaudesta olemme toisemme valinneet. En roiku hänessä väkisin emmekä me ole yhdessä rahan vuoksi. Perheen kesken olemme tehneet erilaisia sopimuksia, myös rahasta. Eivätkö näin tee kaikki? Me emme kuitenkaan juuri koskaan riitele rahasta suoraan emmekä välillisesti. Olemme harvinaisen yksimielisiä sekä rahan kuluttamisesta että käyttökohteista.

Arvoista kirjoitit myös hyvin. Meissä istuu syvällä tietty käsitys siitä, miten pitää elää, miten olla tasa-arvoinen nainen, millainen ihminen "ansaitsee" mitäkin, milloin on "oikeus" iloita jne. Tältä pohjalta on vaikea nähdä, että on itsekin tehnyt arvovalintoja. Tuntuu myös olevan vaikea hyväksyä, että joku uskaltaa tehdä yleisesti hyväksyttävien tapojen vastaisia valintoja. Sietämätöntä tuntuu olevan, jos nämä normien mukaan "väärät" valinnat eivät tuota tekijälleen "rangaistusta" (ero, köyhyys, katumus). Tarinat, joissa kotiäiti jäi tyhjän päälle, kun mies jätti tai eläkkeellä oleva nainen, joka on miehensä kanssa vain rahan vuoksi, ovat toki osa totuutta. Toinen osa ovat pitkät, onnelliset avioliitot, tyytyväiset perheet ja ne tarinat, joissa jätetty/leskeksi jäänyt kotiäiti löysi uuden kumppanin ja elelee onnellisena. Minun tuttavapiirissäni on nainen, joka vietti vuosia kotona ja mies menehtyi. Hänelle jäi iso omaisuus ja pian hän löysi uuden, huomattavan varakkaan miehen. Molemmat liitot on solmittu rakkaudesta ja niiden pohjana on samanlainen arvomaailma näiden miesten kanssa. Molemmat aviopuolisot arvostavat naista syvästi.

Voi tuntua lohduttavalta ajatella, että kotiäiti in hyödytön loinen ja on kotona, koska on laiska tai pätemätön  - tai molempia. On täysin eri asia, pitääkö tästä mikään paikkaansa monenkaan yksilön kohdalla.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:54"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:02"]

"Mitä jos tulee avioero tai mies lähtee toisen matkaan? Millä elätte sen jälkeen? Mistä saatte töitä enää? En ilkeile vaan tuon tämän täysin mahdollisen näkökulman esille."

En ole kotirouva ja olen ollut poissa työelämästä  2 x 2kk, mutta mies on ollut sitäkin enemmän. Jostakin syystä monelle tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että jokaisella perheellä on oma arvomaailma, jota kohti he kulkevat, toiselle se voi kiireetön ja onnellinen perhe-elämä, mahdollisuus tarjota lapsille hyvä lapsuus, kiireetön elämä, mahdollisuus harrastuksiin, vapaat illat ja viikonloput yhdessä oloon jne. Joillekin se voi olla uralla menestyminen ja varallisuus jne. Jokainen perhe ratkaisee perhe-elämänsä parhaaksi katsomallaan tavalla, ilman, että siitä pitäisi tuntea syyllisyyttä tai odotusta ympäristön hyväksymisestä, jos siihen oma varallisuus sallii.

Onnellinen parisuhde on tuskin kiinni, onko töissä vaan ei. Puhumattakaan jos mies lähtee toisen matkaan, joka on jo ajatuksena outo, ihan kuin miehestä pitäisi pitää kiinni kynsin ja hampain, oman taluden turvana, kun onnellisessa parisuhteessa se perustuu vapaaehtoisuuteen, eikä toisen omistamiseen.

Mitä tulee taloudelliseen puoleen, kaikilla tuntemallani kotirouva/isällä on ihan oma taloudellinen turva, esim. henk.koht. omaisuutta sen verran että eron sattuessa tulisi toimeen ja sekin lienee itsestään selvä, että työssäkäyvä puoliso kantaa oman kortensa kekoon, maksamalla oman osuutensa lasten-ja kodinhoidosta kotona olevalle puolisolle, unohtamatta eläketurvaa. Ei kait yksikään joka hoitaa kodin ja lapset, ole tyhjän päällä ja tuloitta, koska jos nuo samat työt tekisi ulkopuolinen ne maksaisi maltaita. Eli siinä mielessä kotiäiti/isä tekee arvokasta työtä niin yhteiskunnallisesti, kuin perheen kannalta.

Jostakin syystä jopa naiset paapovat työssäkäyviä naisia ja pitävät sitä jopa tasa-arvoisena ja hyvänä juttuna, vaikka suomalainen nainen tekee työtä tuplasti,  usein pitkää työpäivää ja sen lisäksi suurimman osan kotitöistä ja lastenhoidosta ja monella on vielä iäkkäät omat vanhemmat, jotka tarvitsevat apua ja monelle kun työ on vielä puurtamista ja harvoin voi itse edes vaikuttaa omaa työhönsä. Monessa muussa maassa, tähän ei naiset suostu, vaan tekevät lyhennettyä työpäivää, jopa Ruotsissa, muista maista puhumattakaan, jossa naisten osa-aikatyö on hyvin yleinen.

[/quote]

Osuit naulan kantaa monella tapaa. Ne, joiden mielestän kotona tehtävä työ on täysin tuottamatonta, voisivat lukea tämän:

http://www.hs.fi/ura/a1305880694539

Lisäksi toteaisin, että varmasti osa arvostuksesta itseäni kohtaan johtuu siitä monipuolisesta työstä, jota kotona teen ja joka vaatii monenlaisia taitoja. Lähipiiri mieheni mukaan lukien kyllä käsittää täysin, miten vaikutan kotipiirissä. He tajuavat, että vaikka en suoranaisesti ansaitse, työni on paitsi arvokasta myös rahan arvoista. Se tosiaan vaan pitäisi teettää muilla, jos minä en sitä tekisi. Usein teen sen ulkopuolisia paremmin syystä, että teen sen omalle perheelle. Uskon, että tämä pätee moneen kotiäitiin.

Mietin myös kovasti näitä "mitä jos mies lähtee toisen matkaan" -kommentteja. Onko tämä kysyjien mielessä kovin päällimmäisenä oleva ajatus omassa elämässä? Minä olen tavannut mieheni nuorena ja rakkaudesta olemme toisemme valinneet. En roiku hänessä väkisin emmekä me ole yhdessä rahan vuoksi. Perheen kesken olemme tehneet erilaisia sopimuksia, myös rahasta. Eivätkö näin tee kaikki? Me emme kuitenkaan juuri koskaan riitele rahasta suoraan emmekä välillisesti. Olemme harvinaisen yksimielisiä sekä rahan kuluttamisesta että käyttökohteista.

Arvoista kirjoitit myös hyvin. Meissä istuu syvällä tietty käsitys siitä, miten pitää elää, miten olla tasa-arvoinen nainen, millainen ihminen "ansaitsee" mitäkin, milloin on "oikeus" iloita jne. Tältä pohjalta on vaikea nähdä, että on itsekin tehnyt arvovalintoja. Tuntuu myös olevan vaikea hyväksyä, että joku uskaltaa tehdä yleisesti hyväksyttävien tapojen vastaisia valintoja. Sietämätöntä tuntuu olevan, jos nämä normien mukaan "väärät" valinnat eivät tuota tekijälleen "rangaistusta" (ero, köyhyys, katumus). Tarinat, joissa kotiäiti jäi tyhjän päälle, kun mies jätti tai eläkkeellä oleva nainen, joka on miehensä kanssa vain rahan vuoksi, ovat toki osa totuutta. Toinen osa ovat pitkät, onnelliset avioliitot, tyytyväiset perheet ja ne tarinat, joissa jätetty/leskeksi jäänyt kotiäiti löysi uuden kumppanin ja elelee onnellisena. Minun tuttavapiirissäni on nainen, joka vietti vuosia kotona ja mies menehtyi. Hänelle jäi iso omaisuus ja pian hän löysi uuden, huomattavan varakkaan miehen. Molemmat liitot on solmittu rakkaudesta ja niiden pohjana on samanlainen arvomaailma näiden miesten kanssa. Molemmat aviopuolisot arvostavat naista syvästi.

Voi tuntua lohduttavalta ajatella, että kotiäiti on hyödytön loinen ja on kotona, koska on laiska tai pätemätön  - tai molempia. On täysin eri asia, pitääkö tästä mikään paikkaansa monenkaan yksilön kohdalla.

[/quote]

Vielä korjaan tuosta menehtyneestä miehestä, että hän siis arvosti naista. Lisäksi piti kirjoittaa, että "kotiäiti on".. lyöntivirhe.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 11:58"]

Kummasti pitää kuitenkin hakea vertaistukea verkosta näiden kotihengettärien. Oisko ilmassa sittenkin pientä puolustelunhalua tai peräti epäilystä uravalinnasta?

Nainen, joka tyytyy puunaamaan kotia ja passuuttamaan kakaroita koko ikänsä, on epävarma, kehityksessä lapsen asteelle jäänyt laiskamato. Ei halua tai uskallusta kohdata ulkomaailmaa. Ette tiedäkään, mistä jäätte paitsi...

Ressukat.

[/quote]

hahahaa, vai ei kotirouvat saisi elämästään keskustella keskustelupalstoilla :D

Mutta kaikesta muusta saa puhua. Kun elämä on niin vaikeaa taaperon kanssa ja kuinka on väsynyt töissä ja kuinka ei jaksa, kun lapsi valvottaa ja pitää mennä töihin ja mies ei tee kotitöitä :D

Jäisin heti kotirouvaksi, jos olisi rahaa. En tekisi päivääkään palkkatöitä. Maailmassa on niin paljon sellaista työtä, mitä voi tehdä ilman palkkaa. Keskittyisin niihin hommiin esim. tukihenkilöksi tms. 

"Kummasti pitää kuitenkin hakea vertaistukea verkosta näiden kotihengettärien. Oisko ilmassa sittenkin pientä puolustelunhalua tai peräti epäilystä uravalinnasta?

Nainen, joka tyytyy puunaamaan kotia ja passuuttamaan kakaroita koko ikänsä, on epävarma, kehityksessä lapsen asteelle jäänyt laiskamato. Ei halua tai uskallusta kohdata ulkomaailmaa. Ette tiedäkään, mistä jäätte paitsi...

Ressukat."

Nyt lapsukaiset ovat päässeet kotiin koulusta tai sitten päiväkodista, kun olen muutaman kommentin lukenut, niin ei ole päätä eikä häntää, siinä mielikuvitus ja luovuus on laskettu valloilleen, kun lapset kommentoivat ja saavat olla yksin kotona, kun vanhemmat ovat töissä.

PS. monella kommentoijalla on aivan väärä kuva miehistä, sillä suurin osa miehistä ei suinkaan petä, puhumattakaan jättäisi vaimoaan, sillä he arvostavat puolisoaan ja perhe-elämää. Ja sitäpaitsi, kukaan ei voi omistaa toista. Rakkaus on kuin hiekka, jos puristaa hiekkaa kädessä, se valuu pois, mutta jos kämmenen pitää avoimena, hiekka lujittuu siihen, jopa poimuihin, eikä lähde millään pois.

"Kummasti pitää kuitenkin hakea vertaistukea verkosta näiden kotihengettärien. Oisko ilmassa sittenkin pientä puolustelunhalua tai peräti epäilystä uravalinnasta?

Nainen, joka tyytyy puunaamaan kotia ja passuuttamaan kakaroita koko ikänsä, on epävarma, kehityksessä lapsen asteelle jäänyt laiskamato. Ei halua tai uskallusta kohdata ulkomaailmaa. Ette tiedäkään, mistä jäätte paitsi...

Ressukat.

[/quote]

hahahaa, vai ei kotirouvat saisi elämästään keskustella keskustelupalstoilla :D

Mutta kaikesta muusta saa puhua. Kun elämä on niin vaikeaa taaperon kanssa ja kuinka on väsynyt töissä ja kuinka ei jaksa, kun lapsi valvottaa ja pitää mennä töihin ja mies ei tee kotitöitä :D

Jäisin heti kotirouvaksi, jos olisi rahaa. En tekisi päivääkään palkkatöitä. Maailmassa on niin paljon sellaista työtä, mitä voi tehdä ilman palkkaa. Keskittyisin niihin hommiin esim. tukihenkilöksi tms. 

Juu, olen samaa mieltä. Parjataan kotiäitejä, mutta samaan aikaan työssäkäyvät naiset valittavat väsymystään ja työn raskautta. Enkä ole koskaan kuullut kenenkään kieltäytyneen työstä vapaapäivistä tai lomista, vaan päinvastoin, halutaan vapaa-aikaa yhä enemmän, kun se on niiin mukavaa ja kivaa, viettää aikaansa rakkaitensa seurassa.

Ja sitäpaitsi, kukaan ei voi omistaa toista. Rakkaus on kuin hiekka, jos puristaa hiekkaa kädessä, se valuu pois, mutta jos kämmenen pitää avoimena, hiekka lujittuu siihen, jopa poimuihin, eikä lähde millään pois.

Ihan itekö keksit vai luitko männävuosien Rakkautta on...-lässytysaforismeista? Voi hellanduudelis. Ei mua sun ihmissuhde kiinnosta vaan se, mikä saa naisen tyytymään kotifrouvan asemaan ja se, miksi aiheesta täytyy tasaisin väliajoin tehdä aloituksia.

Tässä sulle toimiva mietelause: Kel onni on, se onnen kätkeköön.

Mua vituttaa se, että kotirouvien mielestä joutenolo on jotenkin arvostettavaa, ja että ei ole muuta tekemistä kuin tällä pienellä asiallaan provosoida. En mäkään tee jatkuvia avauksia siitä, miten huippuihanaa mun sinkun uraohjuksen elämä on. En vaan koe tarvetta. Ketä se kiinnostaisi? Ei ketään.

"Kummasti pitää kuitenkin hakea vertaistukea verkosta näiden kotihengettärien. Oisko ilmassa sittenkin pientä puolustelunhalua tai peräti epäilystä uravalinnasta?

Nainen, joka tyytyy puunaamaan kotia ja passuuttamaan kakaroita koko ikänsä, on epävarma, kehityksessä lapsen asteelle jäänyt laiskamato. Ei halua tai uskallusta kohdata ulkomaailmaa. Ette tiedäkään, mistä jäätte paitsi...

Ressukat.

[/quote]

hahahaa, vai ei kotirouvat saisi elämästään keskustella keskustelupalstoilla :D

Mutta kaikesta muusta saa puhua. Kun elämä on niin vaikeaa taaperon kanssa ja kuinka on väsynyt töissä ja kuinka ei jaksa, kun lapsi valvottaa ja pitää mennä töihin ja mies ei tee kotitöitä :D

Jäisin heti kotirouvaksi, jos olisi rahaa. En tekisi päivääkään palkkatöitä. Maailmassa on niin paljon sellaista työtä, mitä voi tehdä ilman palkkaa. Keskittyisin niihin hommiin esim. tukihenkilöksi tms. "

En minäkään ymmärrä työelämän ylistystä ja ihanuutta, kun monelle se on vain yhtä puurtamista ja paperinpyörittämistä, jossa mielykkyys on kaukana. Onhan työelämä muuttunut valtavasti viimeisen 10-20-vuoden aikana, ainaiseksi suorittamiseksi, vaikka olisi asiantuntija tai johtotehtävissä, muusta puhumattakaan.

Monet eivät vain uskalla tai ei ole varaa?  hypätä oravanpyörästä, vaikka kuinka mieli tekisi ja elää elämänsä niin kuin se itsestä hyvälle tuntuu, sillä elämä on ainutkertainen ja elämisen arvoinen. Oma kulutuskin on korvien välissä, sillä raha tai tavara ei tee ketään onnelliseksi.  Eikä rahasta edes voi nauttia, kun aikaa ei ole käytettävissä.

Minusta "kotirouvuus" on kyllä elämisen arvoista, sillä hyppäisin oranvanpyörästä oma aloitteisesti ja nyt elän muutaman vuoden säästöilläni, jonka jälkeen hyödynnän vapaaehtoisen eläkkeen, ennen lopullista eläkeikää, vaikka rahaa on vähemmän, nautin elämästä enemmän, ihan jokaisesta päivästä.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:51"]

Mua vituttaa se, että kotirouvien mielestä joutenolo on jotenkin arvostettavaa, ja että ei ole muuta tekemistä kuin tällä pienellä asiallaan provosoida. En mäkään tee jatkuvia avauksia siitä, miten huippuihanaa mun sinkun uraohjuksen elämä on. En vaan koe tarvetta. Ketä se kiinnostaisi? Ei ketään.

[/quote]

Miten esim. sinä suhtaudut maatalon emäntään? Loinenhan sekin on kun ei käy kodin ulkopuolella palkkatyössä?

"Mua vituttaa se, että kotirouvien mielestä joutenolo on jotenkin arvostettavaa, ja että ei ole muuta tekemistä kuin tällä pienellä asiallaan provosoida. En mäkään tee jatkuvia avauksia siitä, miten huippuihanaa mun sinkun uraohjuksen elämä on. En vaan koe tarvetta. Ketä se kiinnostaisi? Ei ketään."

Siihen on tuskin mitään syytä, sillä oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu vapaaehtoisuus työelämääja vapaa-aikaan. Jokainen ratkaisee omat asiansa parhaaksi katsomallaan tavalla, jo laki antaa siihen turvan, kun oma varallisuus sen sallii.  Myös joutenolo on ok. jos sen itse maksaa.

Kotirouva/äitiys säästää veronmaksajien varoja esim. lasten tuhansien eurojen maksava kunnallinen päivähoito, työterveydenhoito, sairaspäivärahat työelämässä, sairaanlapsen hoitojärjestelyt jne. joiden maksajana on veronmaksajat ja työnantajat. Ei luulisi olevan mitään valittamista.

Arkistosta päätellen, aika vähän on kotirouvien aloituksia, vaan suurin osa näyttää olevan työssä käyvien, vaikka luulisi heillä olevan siihen vähiten aikaa, kun oma työ on niin mielenkiintoinen  ja täyttää elämän sisällön.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 15:59"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 15:36"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 14:08"]

Luin kerran lehtijutun naisesta joka oli ammatiltaan opettaja ja hyvässä työssä. Tapasi miehensä ja myöhemmin saivat lapsen ja nainen jäi kotiin. Miehensä oli hyvässä viradsa joten sopivat, että nainen voi jäädä pysyvästi kotiin. Tekivät lisää lapsia ja ulkomaillakin käytiinperheen kesken, siis hyvää elämää kaikinpuolin. Vuosia kului.... Mies kumminkin löysi toisen naisen ja tuli ero. Asunnot,kaikki myyntiin ja nainen lähti asumaan vuokralle. Nainen sai keikkaluontoista työtä ja sijaisuuksia, koska oli ollut niin pitkään poissa työelämästä niin kokeneemmat vei paikat. Hän tuli kumminkin toimeen kun eli hyvin niukasti ja pihisti kaikesta. Vaikeudet alkoivat kun hän jäi eläkkeelle, eihän sitä ollut kertynyt kotirouvana olosta. Eli hänen tulot oli mitättömät ja sosiaalitoimisto sitä kai avusti jne että se jossakin sai asuttua ja syötyä.. nykyään vissiin saa tuilla kerrytettyä eläkettä vähän? Mutta pääpointti on se, että kannattaa sitä kotiin jäämistä("" miehellä niin suuret tulot""!) miettiä tarkkaan..itse en uskaltais.

[/quote]

No yksi on ainakin itsestäänselvä: avioehtoon ei pidä suostua, jos on tarkoitus että toinen on kotona. Muuten käy tosiaan erotilanteessa niin, että jää tyhjän päälle eikä saa mitään palkkaa kaikesta siitä työstä mitä on tehnyt kodin ja perheen eteen.

[/quote]

Suostua? Avioehdon voi kirjata turvan eron sattuessa ja avioehdon voi tehdä lieventävänä, eli esim 30v jälkeen raukeaa. Se n sopimus ja kukaan ei määrää mitä siihen kirjoitetaan.

Lisäksi on aviopuolison oikeus yhteiseen kotiin, eli vähintään saa jäädä asumaan jollei muuta. 

Jos jää kotiin syystä tai toisesta, kannattaa maksaa itselleen eläketurvaa koska muuten on puilla paljailla vanhana. Tuleepi aika monelle yllätyksenä.

[/quote] Minä teen itselleni "keinun" jos ja kun... sillähän tuosta ongelmasta pääsee.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 00:58"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 15:59"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 15:36"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 14:08"]

Luin kerran lehtijutun naisesta joka oli ammatiltaan opettaja ja hyvässä työssä. Tapasi miehensä ja myöhemmin saivat lapsen ja nainen jäi kotiin. Miehensä oli hyvässä viradsa joten sopivat, että nainen voi jäädä pysyvästi kotiin. Tekivät lisää lapsia ja ulkomaillakin käytiinperheen kesken, siis hyvää elämää kaikinpuolin. Vuosia kului.... Mies kumminkin löysi toisen naisen ja tuli ero. Asunnot,kaikki myyntiin ja nainen lähti asumaan vuokralle. Nainen sai keikkaluontoista työtä ja sijaisuuksia, koska oli ollut niin pitkään poissa työelämästä niin kokeneemmat vei paikat. Hän tuli kumminkin toimeen kun eli hyvin niukasti ja pihisti kaikesta. Vaikeudet alkoivat kun hän jäi eläkkeelle, eihän sitä ollut kertynyt kotirouvana olosta. Eli hänen tulot oli mitättömät ja sosiaalitoimisto sitä kai avusti jne että se jossakin sai asuttua ja syötyä.. nykyään vissiin saa tuilla kerrytettyä eläkettä vähän? Mutta pääpointti on se, että kannattaa sitä kotiin jäämistä("" miehellä niin suuret tulot""!) miettiä tarkkaan..itse en uskaltais.

[/quote]

No yksi on ainakin itsestäänselvä: avioehtoon ei pidä suostua, jos on tarkoitus että toinen on kotona. Muuten käy tosiaan erotilanteessa niin, että jää tyhjän päälle eikä saa mitään palkkaa kaikesta siitä työstä mitä on tehnyt kodin ja perheen eteen.

[/quote]

Suostua? Avioehdon voi kirjata turvan eron sattuessa ja avioehdon voi tehdä lieventävänä, eli esim 30v jälkeen raukeaa. Se n sopimus ja kukaan ei määrää mitä siihen kirjoitetaan.

Lisäksi on aviopuolison oikeus yhteiseen kotiin, eli vähintään saa jäädä asumaan jollei muuta. 

Jos jää kotiin syystä tai toisesta, kannattaa maksaa itselleen eläketurvaa koska muuten on puilla paljailla vanhana. Tuleepi aika monelle yllätyksenä.

[/quote] Minä teen itselleni "keinun" jos ja kun... sillähän tuosta ongelmasta pääsee.

[/quote] ...ja kaikkein parasta em:ssa liikkeessä on se, että taatusti kukaan ei tule kateelliseksi enää:):D

Saattaa vaan käydä silleen, että hymyt hyytyvät niiltä kadehtijoiltakin, kunnes kiikku keinahtaa, jos ei sitten tule tauti/onnettomuus ja tapa.

P.S. Ajattelin kylläkin tehdä pari ulkomaan reissua ennen tuota H-Hetkeäni säästämilläni pikkuroposillani, mutta tänään ja äsken vielä nautiskelimme, ja rakastelimme kiihkeästi, aah, kuinka autuas onkaan oloni;)

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 15:54"]

No yksi on ainakin itsestäänselvä: avioehtoon ei pidä suostua, jos on tarkoitus että toinen on kotona. Muuten käy tosiaan erotilanteessa niin, että jää tyhjän päälle eikä saa mitään palkkaa kaikesta siitä työstä mitä on tehnyt kodin ja perheen eteen.

[/quote]

Myös ongelmia tulee jos mies ei oikein tienaa mitään tai muusta huithapeliussyistä kaikki menee mikä tulee eikä omaisuutta kerry. Työssäkäyvälle kuitenkin kertyy niitä eläkkeitä, kotona olevalle ei.

[/quote]

Tuo on yksi syy, miksi itse en olisi jäänyt kotirouvaksi, ellemme olisi muuttaneet ulkomaille. Suomihan on yksi niistä maista, joissa ei tietääkseni ole elatusvelvollisuutta erotilanteessa. Myös eläke on Suomessa yksilöeläke, eikö olekin.

Mikä ei tarkoita, etteikö moni muu voisi Suomessa jäädä kotirouvaksi - tarkoitan vain että juuri meidän Suomen-aikaisilla tuloillamme ja veloillamme se ei olisi ollut järkevää (poislukien pikkulapsiaika).

Meillä Suomessa likipitäen kaikki meni mitä tuli. Ulkomaille muuton jälkeen elintaso ja tulevaisuuden turva nousi vuosi vuodelta, vaikka yhden palkalla ollaan eletty siitä asti.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 16:06"]

Ai ETTÄ, tämä kysymys jaksaa kiinnostaa ihmisiä :-))

[/quote]

Huomannut saman. Toisaalta pienituloisten naisten eläke ei yleensä huoleta tai kiinnosta ketään... tai pienituloisen naisen tilanne, jos suurituloinen mies jättää.

Täällä myös yli 10 vuotta kotirouvana ollut, nykyään oma yritys joka tuottaa hyvin ja mies kihertää mielihyvästä kun kaiken muun taidon lisäksi osaan tehdä myös rahaa ja pyytämättä! Mies tienaa todella hyvin mutta ykskään mies ei ole sitä vastaan että nainen osoittautuu talousvelhoksi. Kotirouvuus on taitolaji jota kaikki eivät osaa. Todellinen kotirouva pitää huolen siitä ettei jää tyhjän päälle jos mies sattuu ihastumaan ja haluamaan eron. Toisaalta ei sitä eroa koskaan tule kun pelaa kaikki korttinsa oikein;)

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 18:04"]

Voi vittu mitä kunnianhimottomia elättejä, siivelläeläjiä, pummeja, naissukupuolen halventajia täällä. Luuletteko että kun istutte perheauton kyytiin ja suuntaatte kohti lentokenttää ja etelän lomaa, niin olette muka sen ansainneet? Ehei, miehen tienesteillä maksettu koko paska, ja te vain roikutte siivellä sillä perusteella että hoidatte lapsia!

[/quote]

Omasta puolestani voin kertoa että tosiaan 25+ vuotta jo töitä tehty, nyt viiskymppisenä jättäydyin pois töistä. Omia varoja on, miehen tuloilla en elä. Matkatkin saan maksettua ihan itse. Kerropa miksi helvetissä mun pitäisi käydä töissä kun ei tarvitse eikä niin kauheasti huvitakaan, eikös se ole ihan hvä että joku nuorempi, innokkaampi ja tarvitsevampi saa sen mun työpaikan? Eläkettä on ansaittu, yhtään en saa mitään tukia ja meillä on jopa avioehto. Kenen elätti mä sun mielestäsi olen?

Miehen rahoilla elely.