Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parhaimpia puolia kotirouvuudessa ovat mielestäni -->
23.03.2015 |
Ruoka! Voin tehdä ihan just sitä ruokaa, jota haluan ja syödä sen vaikka telkkaria katsellen.
Päiväunet! Jos yöunet jäivät vähäisiksi, otan hyvän asennon sohvalla ja kääriydyn villapeiton alle päiväunille.
Aikaa liikkua! Hyvä ilma? Aurinko paistaa? Lenkkarit jalkaan ja juoksu- tai pyörälenkille!
Vapaus! Pimeää kuin kellarissa, räntää sataa naamaan ja joka paikka täynnä masentuneita ihmisiä? Tjaa, lähdenpä pariksi viikoksi vaikkapa Kreikkaan aurinkoon.
Hiljaisuus ja oma rauha! Voin lukea kirjaa, eikä kukaan häiritse. Voin kuunnella musiikkia ja laulaa ja tanssia, eikä kukaan näe tai kuule.
Mahdollisuudet! Voin opiskella mitä vain, milloin vain, missä vain. Voin harrastaa mitä vain, milloin vain, missä vain.
Muita kotirouvia paikalla?
Kommentit (112)
Kyllä jokaisen tosi miehen tulisi tarjota vaimolleen mahdollisuutta jäädä kotiäidiksi. Itsekään en ole naimisiin menon jälkeen tehnyt päivääkään töitä. N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 11:46"]
Sinkku saa tehdä ihan samoja asioita. :)
[/quote]
Miten niin? Ehkä työtön sinkku, tosin sitten voi taloudelliset syyt rajoittaa aika paljon. En minä ainakaan voi päiväunia nukkua tai lähteä tuosta vaan ulos keskellä päivää jos aurinko paistaa, kun pitää konttorilla olla töissä.
Ja huonoimpia puolia kotirouvuudessa ovat mielestäni
Ruoka. Aina se pitää tehdä itse ja sen takia tuleekin tehtyä usein helpompaa kuin mitä vaikkapa jostain työpaikkaruokalasta saisin. Kaikki pitää itse
Arvottomuus. En tunne ketään, joka arvostaisi sitä, että lorvin kotona puolisoni elättämänä.
Yksinäisyys. Muut ovat töissä, minä joudun keksimään itselleni tekemistä. Olen 45v, omat lapset opiskelevat ja ovat töissä, eikä kenelläkään ikäiselläni ole enää pieniä lapsia - kukaan ei ole millään vanhempainvapaalla.
Motivaation puute. Minulla on vapaus tehdä mitä vain, eikä minun tarvitse tehdä yhtään mitään. On välillä vaikea motivoida itseäni tekemään mitään, kun päivät voisi vietää TV-Shopia tuijottaen, suklaakakkua syöden ja sohvalla maaten.
Syy siihen, että olen kotirouva: Menimme nuorena naimisiin, saimme kolme lasta. Opiskelin yliopistossa itseni maisteriksi ja ehdin olla viisi vuotta hyväpalkkaisessa työssä, kunnes firma meni nurin. Työllisyysnäkymät omalla alallani olivat yhtäkkiä huonontuneet, enkä saanutkaan heti töitä. Meni pari vuotta töitä etsiessä, mutten kovin terhakkaasti niitä etsinytkään. Nautin vapaudesta ja siitä, että olin isojen lasten kanssa kotona. Olin lähettämässä heitä kouluun ja vastaanottamassa koulusta tullessa. Pullantuoksuista äitiyttä, tuoreita sämpylöitä välipalaksi ja aikaa tehdä läksyjä yhdessä.
Meni viisi vuotta noin, kunnes lapsiakaan ei tarvinnut enää auttaa misään. Aloin hakea töitä. 42-vuotias, pitkään pois töistä ollut, ei päässyt enää edes haastatteluihin. Aloin opiskella lisää. Silti kaikissa työpaikoissa nuoret menivät aina ohi.
Ikää on nyt 45 vuotta. En kelpaa enää työelämään. Vapaaehtoistöitä olen tehnyt ja välillä hoitanut naapuruston pieniä lapsia. En jaksa enää edes hakea töitä. Miksi menisin esimerkiksi siivoamaan rappukäytäviä, jos voin olla kotona? En nosta mitään yhteiskunnan tukia, en ole missään tilastossa työtön. Mieheni elättää meidät molemmat ja on enemmän kuin tyytyväinen tähän tilanteeseen. 25-vuotinen avioliitto kukoistaa. Talouteni on turvattu, jos mies kuolee tai jättää minut.
ap
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 11:58"]
Ja huonoimpia puolia kotirouvuudessa ovat mielestäni
Ruoka. Aina se pitää tehdä itse ja sen takia tuleekin tehtyä usein helpompaa kuin mitä vaikkapa jostain työpaikkaruokalasta saisin. Kaikki pitää itse
[/quote]
Jaa. Meillä mies on epäsäännöllisessä duunissa, eli kun on töissä, on koko viikon poissa. Silloin teen tai en tee ruokaa, ulkonakin voi käydä syömässä. Kun mies on vapaalla, kokkaillaan yhdessä mitä mieli tekee tai käydään ulkona syömässä.
Täällä yksi kotirouva :)
Parasta on kiireettömyys. Ja voi tehdä mitä mieli tekee. Voi lähteä kahville. ostoksille. Tai olla vaan. Puuhailla omia juttujaan. Nauttia olostaan.
t. Lapseton kotirouva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 12:02"]
Anteeksi siis kotirouva= maksullinen nainen, huora. Kotiäitiä arvostan jos palaa työelämään.
[/quote]
Heh, minun äitini siis on huora, koska on ollut koko ikänsä kotirouvana :D Eipä kyllä oikein huoramaiselta vaikuta. Ja tosiaan kyseessä ei ole edes minkäänlainen miehen hyväksikäyttö, koska mies itsekin on toivonut että vaimo on kotirouvana. Miksi siihen joidenkin täytyy tulla arvostelemaan, jos pariskunta päättää tuollaisesta elämäntavasta?
Itsekin olisin varmaan muuten jäänyt pysyvästi kotirouvaksi, mutta meillä miehellä ei ole kovin isot tulot joten katsoin paremmaksi kotiäiteilyn jälkeen lähteä opiskelemaan ja töihin. Jos mies olisi yhtä kovatuloinen kuin isäni oli, ja jos hänestä kotirouvailu olisi ollut ok, en varmasti olisi töihin mennyt. Mutta joo, nyt kun näin on että mies on pieni/keskituloinen, hankin lasten ja kotiäiteilyn jälkeen akateemisen koulutuksen ja nyt tienaan lähes tuplasti sen mitä mies. Mutta ei tämä oravanpyörässä juokseminen mukavalta tunnu.
t. 3
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 18:11"][quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 18:04"]Voi vittu mitä kunnianhimottomia elättejä, siivelläeläjiä, pummeja, naissukupuolen halventajia täällä.
Luuletteko että kun istutte perheauton kyytiin ja suuntaatte kohti lentokenttää ja etelän lomaa, niin olette muka sen ansainneet?
Ehei, miehen tienesteillä maksettu koko paska, ja te vain roikutte siivellä sillä perusteella että hoidatte lapsia!
Katsokaas kun eräät tekevät SEKÄ töitä ETTÄ hoitavat ne lapset.
Minä ajan hyvillä mielin omalla rahalla maksamaani autoa, ja asun kodissa, josta maksan puolikkaan, ja tiedän ansaitsevani kaiken.
Tiedän myös, että jos niin käy, että ero tulee, niin seison tukevasti omilla jaloillani enkä putoa sieltä sohvan pohjalta tyhjän päälle, niin kuin teille kotoilijoille käy.
[/quote]
Kateutta havaittavissa ärsyyntyneestä asenteestasi päätellen. Jos olisit tyytyväinen omaan elämääsi, et kokisi tarvetta haukkua kotirouvia. Mietipä sitä!
[/quote]
Totta. Kommentista näkee hyvin selvästi, että kateus kalvaa. Loisimisesta ei voi puhua, kun perheen kuviot on yhteisesti sovittu. Meillä minä olen ollut päävastuussa kotiasioista ja mies taas toimeentulosta. Hänellä ei olisi ollut mahdollisuutta panostaa työhönsä kuten hän on tehnyt, jos olisimme molemmat olleet töissä. Olemme kuitenkin halunneet lapsilla olevan läsnäolevan vanhemman pikkulapsivuosina ja kun tulevat koulusta.
Voin samaistua usean kotiäidin sanomaan, kiva lukea teidän juttujanne :) Minä en oikeastaan ole missään vaiheessa kokenut olevani uuno. Ylläpidän taitojani ja opiskelen, luen paljon, puhun mieheni kanssa tyelämästä - ja muidenkin. Ehdin ennen lapsia tehdä paljon ja vaikka maailma muuttuu, niin ihmiset toimivat kuten aina ennenkin. Tottakai jostain jää jälkeen, mutta mitenkään ihan pihalla en ole.
Onnellisin olen paljosta ajasta ja pitkistä keskusteluista lasten kanssa, olen siitä tosi kiitollinen, koko ajan. Samoin tosiaan iloitsen kiireettömyydestä ja mahdollisuudesta tarjota perheelle taitojani mm. hyvän ruuan ja kodin laittamisen muodossa. Toisaalta kyllä pidän huolen, etten passaa lapsia piloille ja myös siitä, että olen minä. Arvokas ihminen, älykäs, luova ja viehättävä nainen.
Kunnianhimoton? Hyvin mahdollista. Olen miettinyt tätä. Kestän hyvin yksinäisyyttä ja tilanteita, jolloin on kurjaa, enkä voi vuodattaa sitä kenellekkään. En tosiaan 'himoitse kunniaa' eli ulkoista arvostusta tai tarvitse mihinkään työuran suomaa ulkoista arvonnousua. Se on sinällään jännä juttu, koska olen fiksu nainen ja minusta olisi moneen. Olen vain aikoinaan laittanut asiat vaakakuppiin ja valinnut näin.
Tällaisia ajatuksia tältä kotiäidiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipa tässä kohta tahdonvastainen kotirouvuus alkaa. Pahasti näyttää siltä, että työpaikka lähtee alta eikä uutta varmastikaan kovin nopeasti löydy. Mieluummin kävisin kyllä töissä.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 11:58"]
Ja huonoimpia puolia kotirouvuudessa ovat mielestäni
Ruoka. Aina se pitää tehdä itse ja sen takia tuleekin tehtyä usein helpompaa kuin mitä vaikkapa jostain työpaikkaruokalasta saisin. Kaikki pitää itse
Arvottomuus. En tunne ketään, joka arvostaisi sitä, että lorvin kotona puolisoni elättämänä.
Yksinäisyys. Muut ovat töissä, minä joudun keksimään itselleni tekemistä. Olen 45v, omat lapset opiskelevat ja ovat töissä, eikä kenelläkään ikäiselläni ole enää pieniä lapsia - kukaan ei ole millään vanhempainvapaalla.
Motivaation puute. Minulla on vapaus tehdä mitä vain, eikä minun tarvitse tehdä yhtään mitään. On välillä vaikea motivoida itseäni tekemään mitään, kun päivät voisi vietää TV-Shopia tuijottaen, suklaakakkua syöden ja sohvalla maaten.
Syy siihen, että olen kotirouva: Menimme nuorena naimisiin, saimme kolme lasta. Opiskelin yliopistossa itseni maisteriksi ja ehdin olla viisi vuotta hyväpalkkaisessa työssä, kunnes firma meni nurin. Työllisyysnäkymät omalla alallani olivat yhtäkkiä huonontuneet, enkä saanutkaan heti töitä. Meni pari vuotta töitä etsiessä, mutten kovin terhakkaasti niitä etsinytkään. Nautin vapaudesta ja siitä, että olin isojen lasten kanssa kotona. Olin lähettämässä heitä kouluun ja vastaanottamassa koulusta tullessa. Pullantuoksuista äitiyttä, tuoreita sämpylöitä välipalaksi ja aikaa tehdä läksyjä yhdessä.
Meni viisi vuotta noin, kunnes lapsiakaan ei tarvinnut enää auttaa misään. Aloin hakea töitä. 42-vuotias, pitkään pois töistä ollut, ei päässyt enää edes haastatteluihin. Aloin opiskella lisää. Silti kaikissa työpaikoissa nuoret menivät aina ohi.
Ikää on nyt 45 vuotta. En kelpaa enää työelämään. Vapaaehtoistöitä olen tehnyt ja välillä hoitanut naapuruston pieniä lapsia. En jaksa enää edes hakea töitä. Miksi menisin esimerkiksi siivoamaan rappukäytäviä, jos voin olla kotona? En nosta mitään yhteiskunnan tukia, en ole missään tilastossa työtön. Mieheni elättää meidät molemmat ja on enemmän kuin tyytyväinen tähän tilanteeseen. 25-vuotinen avioliitto kukoistaa. Talouteni on turvattu, jos mies kuolee tai jättää minut.
ap
[/quote]
Tuosta ruokakappaleesta jäi jostain syystä osa tekstistä puuttumaan. Siis kaikki ruoka pitää tehdä itse, pitää pilkkoa, kuoria, paistaa, maustaa, viipaloida, muussata.
Lisäisin vielä huonoihin puoliin sen, että itsetunto on välillä todella pohjissa. Ystävät ja kaverit ovat tottakai edenneet pitkälle elämässään. Ovat arvostettuja töissään ja korkeissa asemissa. Minä olen oikeastaan aivan samassa tilanteessa kuin 20-vuotiaana. Koulutus on, mutta työkokemuskin on jostain kymmenen vuoden takaa, jolloin tietokoneidenkin käyttö oli aivan eri luokkaa kuin nykyään. Ei ollut Facebookia, Twittereitä, LinkedIniä. Välillä tunnen olevani aivan uuno kaikissa teknisissä asioissa, koska minun ei tarvitse käyttää mitään koneita töissä.
Mies arvostaa minua ja on itsekin kotirouvan poika. Hänellä on siis näkemystä naisen arvostamisesta sellaisenaan ilman työmeriittejä. Itse olen uraäidin lapsi ja oma äiti tekee edelleen töitä, 67-vuotiaana. Tohtorisnainen ja alallaan merkittävää tutkimusta tehnyt. Äitiini verrattuna en ole siis saavuttanut yhtään mitään. Olen viisilapsisesta perheestä, joten äiti on hoitanut kodin, lapset ja uran menestyksekkäästi. Itse en ole siihen kyennyt.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö seksikkyys ole yhtään hyvä? Kaikkihan haluaa kotirouvaa; naapurit, putkimiehet, pizzalähetit, pojan kaverit...ketä näitä nyt oli.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 18:04"]Voi vittu mitä kunnianhimottomia elättejä, siivelläeläjiä, pummeja, naissukupuolen halventajia täällä.
Luuletteko että kun istutte perheauton kyytiin ja suuntaatte kohti lentokenttää ja etelän lomaa, niin olette muka sen ansainneet?
Ehei, miehen tienesteillä maksettu koko paska, ja te vain roikutte siivellä sillä perusteella että hoidatte lapsia!
Katsokaas kun eräät tekevät SEKÄ töitä ETTÄ hoitavat ne lapset.
Minä ajan hyvillä mielin omalla rahalla maksamaani autoa, ja asun kodissa, josta maksan puolikkaan, ja tiedän ansaitsevani kaiken.
Tiedän myös, että jos niin käy, että ero tulee, niin seison tukevasti omilla jaloillani enkä putoa sieltä sohvan pohjalta tyhjän päälle, niin kuin teille kotoilijoille käy.
[/quote]
Kerrotko vielä, mitn minä kotiäitinä halvennan naissukupuolta? Sinäkö et halvenna (ks. käyttämäsi kieli)? Oletko tietoinen siitä, että avioliiton aikana ansaitut rahat ovat yhteisiä ja se, mitä sinä olet sopinut miehesi kanssa ei koske muita. Mistä syystä sinä kuvittelet, että ketään kiinnostaa, mitä mieltä sinä olet siitä, ansaitseeko joku päästä matkalle? En kyllä hetkeäkään lomalle lähtiessä mieti, ansaitsenko tämän matkan. Matka suuniteltu ja maksettu, menoksi vaan.
Aika harva tekee töitä siten, että hoitaa yhtä aikaa lapsia ja työskentelee. Useimmiten työtätekevien lapset ovat hoidossa tai kotona yksin - ta vaikkapa meillä meidän lasten kanssa. Monet tarinat on täällä iltapäivisin kuultu. Ei siis ihan pidä paikkaansa, että työssäkäyvä tekee saman kuin kotona oleva. Ainakin minun kohdallani sohvalla makaaminen on myös harhakuvitelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaina puolina pidän sitä, että kotirouvanen voi sitten eläkeiässä elellä yhteiskunnan rahoilla nostaen takuueläkettä + sossun tukea, kun ei työikäisenä tullut kerryttäneeksi työeläkettään ja mieskin jätti nuoremman vuoksi jo keski-iässä.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 12:15"]
Eikö seksikkyys ole yhtään hyvä? Kaikkihan haluaa kotirouvaa; naapurit, putkimiehet, pizzalähetit, pojan kaverit...ketä näitä nyt oli.
[/quote]
Njaah, kotirouvat keskimäärin kovin seksikkäitä ole. Itsekin kilojen kanssa kamppailen. Olen myös aika kiukkuinen, joten pizzalähetit luikkii lähinnä karkuun :D
Plussia ja miinuksia:
+ vapaus suunnitella aikataulut
+ aikaa kuskailla lapsia harrastuksiin ja harrastaa siinä sivussa itsekin
+ lähes joka päivä kotiruokaa
+ koti suht siisti
+ aikaa auttaa lapsia läksyissä
- sosiaalinen arvostus on pyöreä nolla tai pikemmin pakkasen puolella
- ammattitaito vanhentunut ajat sitten eli paluuta vanhoihin hommiin on turha kuvitella
- lapsista kasvamassa avuttomia kun kaikki tulee valmiina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta saatte lisää arvostusta. Aina kun töitä ei ole riittänyt kaikille on alkanut naisten ajo töistä kotiin, että miehet saa pitää työnsä. Tässä työttömyystilanteessa voi odottaa kohta samaa.
Allekirjoitan kaikkien muiden vastaajien plussat ja miinukset.
Olen tosi sosiaalinen ja eniten harmittaa kun ei ole sitä kahvitunti-juoruilukaveria. Mutta käyn lähes joka aamupäivä kuntosalilla ja olen saanut sieltä samanhenkistä kotirouva-höpöttelyseuraa.
Meillä on koiria, niiden kanssa touhutessa menee paljon aikaa. Lapset on teinejä mutta aika pajon heiltä yhä kuulustelen läksyjä. Tuo aiemmin mainittu juttu on meilläkin totta, lapset on niin passattuja että voi elämä... Aina on ruoka pöydässä kun tulevat koulusta kotiin ( ja tämä on opettajia myöten herättänyt ihmettelyä, lapset eivä paljon koulussa syö kun kotona odottaa hiukan paremmat muonat, usein olen joutunut selttelemään syömättömyyttä kouluterveydenhoitajaa myöten).
Minulla on omia sijoituksia, eli miehen lompakolla en loisi. Vaikka mieheni on täysin sitä mieltä, että yhteistä taloutta elämme ja hänen tiliään saan käyttää jos tarvetta on.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 11:46"]
Sinkku saa tehdä ihan samoja asioita. :)
[/quote]
Niin jos ei käy töissä.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 11:50"]
Minä myös nautin aikanaan kotiäiteilystä valtavasti. Olinkin kotona 9 vuotta, niin kauan että nuorempikin lapsista meni kouluun. Rakastin sitä rentoa, aikatauluttamatonta ja luovaa elämäntyyliä. Minulla ei koskaan tullut aika pitkäksi. Nautin hyvän ruoan laittamisesta, arjesta, ulkoilusta, asioiden ajattelemisesta syvällisesti, ja välillä otin mielihalujeni mukaan erilaisia luovia projekteja kuten opetella öljyvärimaalaamaan, kirjoittaa romaanin pöytälaatikkoon ja kävinpä kerran kansalaisopiston käsityölinjankin.
[/quote]
Olit lasten kanssa kotona? Eikö vähän eri asia kuin tuo aloitus..
Eikö kotiäiti ja kotirouva ole eri asioita... Kotiäiti ei nyt yleensä ihan vapaa ole etelänmatkalle, tai muuallekaan, tuosta vaan lähtemään toisin kuin kotirouva.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:03"]
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:24"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 14:08"]
Luin kerran lehtijutun naisesta joka oli ammatiltaan opettaja ja hyvässä työssä. Tapasi miehensä ja myöhemmin saivat lapsen ja nainen jäi kotiin. Miehensä oli hyvässä viradsa joten sopivat, että nainen voi jäädä pysyvästi kotiin. Tekivät lisää lapsia ja ulkomaillakin käytiinperheen kesken, siis hyvää elämää kaikinpuolin. Vuosia kului.... Mies kumminkin löysi toisen naisen ja tuli ero. Asunnot,kaikki myyntiin ja nainen lähti asumaan vuokralle. Nainen sai keikkaluontoista työtä ja sijaisuuksia, koska oli ollut niin pitkään poissa työelämästä niin kokeneemmat vei paikat. Hän tuli kumminkin toimeen kun eli hyvin niukasti ja pihisti kaikesta. Vaikeudet alkoivat kun hän jäi eläkkeelle, eihän sitä ollut kertynyt kotirouvana olosta. Eli hänen tulot oli mitättömät ja sosiaalitoimisto sitä kai avusti jne että se jossakin sai asuttua ja syötyä.. nykyään vissiin saa tuilla kerrytettyä eläkettä vähän? Mutta pääpointti on se, että kannattaa sitä kotiin jäämistä("" miehellä niin suuret tulot""!) miettiä tarkkaan..itse en uskaltais.
[/quote]
Katsos noikin asiat voi hoitaa kuntoon. Esim eläkevakuutus.
[/quote] Miehelläsikö maksat vakuutuksesi ja muut menot???? Herää jo, olet säälittävä.
[/quote]
Mies maksaa, koska minä hoidan kotia. Ikäänkuin palkkana. Joutuisimme kuitenkin hankkimaan kodinhoitajan jos molemmat töissä.
Alue: Aihe vapaa
Minä myös nautin aikanaan kotiäiteilystä valtavasti. Olinkin kotona 9 vuotta, niin kauan että nuorempikin lapsista meni kouluun. Rakastin sitä rentoa, aikatauluttamatonta ja luovaa elämäntyyliä. Minulla ei koskaan tullut aika pitkäksi. Nautin hyvän ruoan laittamisesta, arjesta, ulkoilusta, asioiden ajattelemisesta syvällisesti, ja välillä otin mielihalujeni mukaan erilaisia luovia projekteja kuten opetella öljyvärimaalaamaan, kirjoittaa romaanin pöytälaatikkoon ja kävinpä kerran kansalaisopiston käsityölinjankin.