Parhaimpia puolia kotirouvuudessa ovat mielestäni -->

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:02"]

Mä en ymmärrä miksi näissä kotirouva/äiti -ketjuissa aina joku tulee pelottelemaan tarinalla, jossa joku pitkään kotona ollut jää täysin tyhjän päälle kun mies löytää uuden naisen. Ensin on omakotitalot, kesämökit sun muut ja hyvä elämä. Sitten eron jälkeen ollaan sossun rahoilla vuokraluukussa ja ruoka haetaan leipäjonoista. Siis eihän se Suomessa mene näin!!!! Jos ei avioehtoa ole niin omaisuus menee eron tullessa puoliksi. Onko nämä tarinat kateellisten mielikuvitusta vai onko joku kotirouva niin idiootti, että on tehnyt avioehdon???

Tämä on kai aika yleinen käsitys, itse kun erosin ihmisillä pyöri silmät päässä kun minulla oli auto ja asuin lasten kanssa rivitalossa. Minunhan pitäisi asua vuokrakerrostaloasunnossa ja säästellä limasapulloista bussirahaa. Kuitenkin kaikki tiesivät, että meillä oli omakotitalo, kaksi autoa jne. Mitä ihmiset kuvittelee, että yhteiselle omaisuudelle tapahtuu avioerossa? Että se katoaa savuna ilmaan vai että kaikki kuuluu aina ja poikkeuksetta miehelle?????????????? Haloo!

[/quote]

no juuri näin. Meillä kaikki omaisuu, talo, kesähuvila, veneet, autot jne jne on yhteisomistuksessa 50/50. Jos nyt ero tulisi, en joutuisi puille paljaille Kontulan vuokrakaksioon.

t.kotirouva

Miksi kommentoida kotirouva-ketjuun jos ei tiedä asiasta mitään?

Kotirouva on ammatti josta saa palkan. Palkanmaksajana toimii miehen työpaikka. Palkka laitetaan puoliksi. Kotirouvaksi ei sovi mikään elämäntapataiteilija, ilmeisesti Suomen kodinhoitotukijärjestelmä ja sen myötä kotona olevat äidit toimivat suomalaisen mittarina tässä kotirouvan määrittelyssä. Kodinhoitotuella ollaan laillisesti pois työelämästä, kun kodinhoitotuki loppuu niin miehen kanssa keskustellaan siitä miten jatkossa tehdään. Meillä päätettiin että kodin ulkopuolisen työn sijaan hoidan kodin asioita, pankkiasiat, laskut, hankinnat, kodin ja lasten juoksevat asiat. Lasten ja kodin ainoa huoltaja ja hoitaja en todellakaan ole mutta päävastuussa. Miehen päävastuu on huolehtia siitä että homma pyörii ja rahaa tulee tilille. Me kummatkin kasvatamme lapsia ja sisustamme kotia. Mies täyttää astianpesukonetta ja tekee aamupuuroa ja auttaa lasten läksyissä, tulee vanhempainiltoihin jne. Työn takia se ei aina ole mahdollista. Ei minulla ole vapaa-aikaa yhtään sen enempää tai vähempää kuin hänellä. Nyt kun hoitelen oman firman bisneksiä niin kotirouvuudesta on ollut hyötyä. Pankin kanssa olen asioinut jo vuosikausia ja he tuntevat mut ja tietävät millainen rahankäyttäjä olen. Siitä on kuulkaa melkoinen hyöty, Bisnekseni kohdentuu myös sellaiseen asiaan jota pystyin tekemään huvikseni koko kotirouvuuden ajan vähän kuin harrastukseksi ja siitä sse asiakaspiirikin alkoi suurenemaan. Pienistä ympyröistä suurempiin ja suurempiin. 

Jos aikoo kotioruvaksi niin pitää olla jämpti mielenlaadultaan ja toimelias, vastuuntuntoinen. Jos ei ole niin huonostihan siinä käy mutta niin se on joka työssä.

Olen kotirouva, ei lapsia. En usko palaavani työelämään enää koskaan, vaikka joskus salaa haaveilen oman yrityksen perustamisesta. Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ei edes kotirouva tiedä sitä. Minua huvittaa kommentit, että jos mies jättää, niin mitä sitten. Voihan sitä tulla jätetyksi vaikka olisi töissäkin :), ja mitä sitten? Ja voihan se kotirouvakin jättää :D.  Minua ei tulevaisuus paljon huoleta, hauta on seuraava pidempi pysähdyspaikka, mutta sitä ennen on vain tämä yksi elämä. Olen aina huolehtinut itsestäni siitä saakka kun kotoani lähdin, eivät ole sossut eikä yhteiskunta minua elättäneet. 

Taloudellinen tilanteemme on kohtuullisen hyvä, ja meillä ei ole huollettavia, joten ei tarvitse ajatella kuin toisiamme. Omaisuus, säästöt ja vakuutukset ovat jonkinlainen tulevaisuuden turva. 

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 18:11"][quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 18:04"]Voi vittu mitä kunnianhimottomia elättejä, siivelläeläjiä, pummeja, naissukupuolen halventajia täällä.
Luuletteko että kun istutte perheauton kyytiin ja suuntaatte kohti lentokenttää ja etelän lomaa, niin olette muka sen ansainneet?
Ehei, miehen tienesteillä maksettu koko paska, ja te vain roikutte siivellä sillä perusteella että hoidatte lapsia!
Katsokaas kun eräät tekevät SEKÄ töitä ETTÄ hoitavat ne lapset.
Minä ajan hyvillä mielin omalla rahalla maksamaani autoa, ja asun kodissa, josta maksan puolikkaan, ja tiedän ansaitsevani kaiken.
Tiedän myös, että jos niin käy, että ero tulee, niin seison tukevasti omilla jaloillani enkä putoa sieltä sohvan pohjalta tyhjän päälle, niin kuin teille kotoilijoille käy.
[/quote]

Kateutta havaittavissa ärsyyntyneestä asenteestasi päätellen. Jos olisit tyytyväinen omaan elämääsi, et kokisi tarvetta haukkua kotirouvia. Mietipä sitä!
[/quote]

Enpä voisi olla kateellinen ihmiselle, joka elää lasten ja kodin kautta. Erittäin kaukana minun käsityksestäni itsensä toteuttamisesta.
Tietty jos ei ole kapasiteettia muuhun niin...
Mutta turha verrata kodin ja lasten hoitamista kokopäivätyöhön.
Pointtini onkin se, että miksi normaalit ihmiset onnistuvat hoitamaan sekä kokopäivätyön että lapset ja kodin siinä samalla, mutta "kotirouville" pelkästään kaksi jälkimmäistä käy kokopäivätyöstä?
Vastaus: Laiskuus. Selkärangattomuus. Harhakuvitelma loisimisen hyväksyttävyydestä.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 17:46"]Täällä yksi tyytyväinen kotirouva, moi vaan! Mieheni tienaa sen verran hyvin, että yhteisestä päätöksestä olen ilman työtä ja siis kotona. Nyt on enää lapsista kuopus, lukiolainen kotona ja juuri tänään meillä oli mukava kohtaaminen kun hän tuli koulusta kotiin. Täällä tämä, ei nyt pullantuoksuinen sentään mutta kotiäiti kuitenkin odotin ruuan kanssa ja oli oikein kiva ottaa isokin lapsi halauksien kera lämpimästi vastaan.
Sitä ennen olin kaupungilla ja ostin ex tempore itselleni pari vaatekertaa kevääseen ja hieman ylellistä kosmetiikkaa jne. Mieheni on työmatkalla ja loppuviikosta lennän hänen luokseen ja palaamme yhdessä kotiin. Tällaista on minun tyypillinen arkeni. Olen onnellinen. Ja hyvin etuoikeutettu.
[/quote]

Saanko kysyä että mikä on äo:si kun tyydyt noin henkisesti köyhään elämään?

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 18:32"][quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 17:46"]Täällä yksi tyytyväinen kotirouva, moi vaan! Mieheni tienaa sen verran hyvin, että yhteisestä päätöksestä olen ilman työtä ja siis kotona. Nyt on enää lapsista kuopus, lukiolainen kotona ja juuri tänään meillä oli mukava kohtaaminen kun hän tuli koulusta kotiin. Täällä tämä, ei nyt pullantuoksuinen sentään mutta kotiäiti kuitenkin odotin ruuan kanssa ja oli oikein kiva ottaa isokin lapsi halauksien kera lämpimästi vastaan.
Sitä ennen olin kaupungilla ja ostin ex tempore itselleni pari vaatekertaa kevääseen ja hieman ylellistä kosmetiikkaa jne. Mieheni on työmatkalla ja loppuviikosta lennän hänen luokseen ja palaamme yhdessä kotiin. Tällaista on minun tyypillinen arkeni. Olen onnellinen. Ja hyvin etuoikeutettu.
[/quote]

Saanko kysyä että mikä on äo:si kun tyydyt noin henkisesti köyhään elämään?

[/quote]

Ja miltä tuntuu ajatus, että olet täyttänyt elämäsi joutenololla etkä tehnyt mitään tärkeää?
Jättäisitkö miehesi, jos kävisi ilmi, että hän on pannut vierasta?
Niin, etpä kai, kun ei sinulla olisi varaa siihen. Jäisi ylellinen kosmetiikka jatkossa kauppojen hyllylle.
Entäs ajatus siitä, että menestynyt miehesi todennäköisesti kiihottuu älykkäistä, menestyneistä naisista paljon enemmän kuin pikku kotirouvastaan. Ja näitä naisia hän varmasti tapaa paljon työmatkoillaan...
No niin, vedä se kateuskortti, kun et kuitenkaan muuta keksi :)
Terv. Uranainen

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 19:16"]

Parhaina puolina pidän sitä, että kotirouvanen voi sitten eläkeiässä elellä yhteiskunnan rahoilla nostaen takuueläkettä + sossun tukea, kun ei työikäisenä tullut kerryttäneeksi työeläkettään ja mieskin jätti nuoremman vuoksi jo keski-iässä.

[/quote]

Itse asiassa moni pienipalkkainen, pätkätöitä raatanut ei montaa euroa enempää saa edes eläkettä. Joten ihan sama, vaikka elää takuueläkkeellä, asumistuella ja sossun tuella. Saattaa jopa saada enemmän käteen, kuin pienellä työeläkkeellä ja asuu vanhaa omakotitaloa myyntitappioseudulla.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:31"]

Äitini oli kotirouva ja hänen eläkkeensä on tästä johtuen aivan naurettava. Tätä kannattaa miettiä kun kotirouvaksi ryhtyy. On täysin riippuvainen puolisonsa elätyksestä. Ero olisi katastrofi eikä siihen olisi varaa vaikka haluaisi.

[/quote]

Äitini eläke on ikänsä kotirouvavuosien jälkeen 1800 euroa kuussa. Ei toki ole iso, mutta hänellä on myös omaisuutta ja taitaa löytyä pari, kolme tiliäkin, joilla on rahaa useampi kymmenen tuhatta. Maksettu asunto ja yksinäinen ihminen ei kuluta kovin paljoa. Joka talvi on ulkomailla 3 kuukautta. Ihan hyvin pärjää, vaikka oli kotirouvana koko ikänsä.

Kotirouvuus on kyllä kivaa. Pakko varmaan pian kyllä mennä töihin, ei pää kestä liiallista hauskanpitoa ja laiskottelua.

Minä, kotirouva, ei lapsia, luotan mieheeni samoin kuin hän minuun, eli meillä pettäminen ja huijaaminen ei kuulu parisuhteeseen. Avioliittomme päättyy välittömästi jos jompikumpi pettää ja huijaa! Tällainen petoksellisuus ei kuulu hyvään parisuhteeseen, ja sillä on seurauksensa. Näin yksinkertaista se on! Näistä asioista kannatta ja pitää keskustella jo ennen avioliiton solmimista, ja realiteetit pitää huomioida. Eli jos jompikumpi tai kumpikin on helposti houkutuksiin lankeava, niin avioliittoon menemistä kannattaa välttää, ja varsinkin silloin jos on aikomus lapsia tehdä. Elämää ei voi hallita, mutta omaa käyttäytymistään voi.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 18:30"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 18:11"][quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 18:04"]Voi vittu mitä kunnianhimottomia elättejä, siivelläeläjiä, pummeja, naissukupuolen halventajia täällä. Luuletteko että kun istutte perheauton kyytiin ja suuntaatte kohti lentokenttää ja etelän lomaa, niin olette muka sen ansainneet? Ehei, miehen tienesteillä maksettu koko paska, ja te vain roikutte siivellä sillä perusteella että hoidatte lapsia! Katsokaas kun eräät tekevät SEKÄ töitä ETTÄ hoitavat ne lapset. Minä ajan hyvillä mielin omalla rahalla maksamaani autoa, ja asun kodissa, josta maksan puolikkaan, ja tiedän ansaitsevani kaiken. Tiedän myös, että jos niin käy, että ero tulee, niin seison tukevasti omilla jaloillani enkä putoa sieltä sohvan pohjalta tyhjän päälle, niin kuin teille kotoilijoille käy. [/quote] Kateutta havaittavissa ärsyyntyneestä asenteestasi päätellen. Jos olisit tyytyväinen omaan elämääsi, et kokisi tarvetta haukkua kotirouvia. Mietipä sitä! [/quote] Enpä voisi olla kateellinen ihmiselle, joka elää lasten ja kodin kautta. Erittäin kaukana minun käsityksestäni itsensä toteuttamisesta. Tietty jos ei ole kapasiteettia muuhun niin... Mutta turha verrata kodin ja lasten hoitamista kokopäivätyöhön. Pointtini onkin se, että miksi normaalit ihmiset onnistuvat hoitamaan sekä kokopäivätyön että lapset ja kodin siinä samalla, mutta "kotirouville" pelkästään kaksi jälkimmäistä käy kokopäivätyöstä? Vastaus: Laiskuus. Selkärangattomuus. Harhakuvitelma loisimisen hyväksyttävyydestä.

[/quote]

Halveksit siis ihmisiä jotka kunnioittavat omaa kotiaan, lapsiaan, perhettään? Pitäisi siis kunnioittaa jotakin firmaa ja sen pomoja joilla voi tosiaan olla ne kotioruvat itsellä siellä kotona...Ajattele kuinka koomista. teet niskalimassa hommia firmassa pomolle jonka vaimo toimii kotirouvana. Töiden jälkeen menet hoitamaan oman kotisi. Upeaa. Meinaat että se pomosi kunnioittaa sinua enemmän kuin vaimoaan ja lapsiaan:D 

Mun parhaista ystävistä yksi, nainen, tienaa niin paljon että hänen miehensä jäi muutama vuosi sitten kotiin hoitamaan kotijuttuja ja lapsia. Heillä on kyllä kotiapua, niin siivouksessa kuin lastenhoidossa, samoin kuin monilla kotirouvilla. Mun ei tulis mieleenkään haukkua ystäväni miestä loiseksi. Mun mielestä on upeaa että hän mahdollisti näin vaimonsa etenemisen omalla urallaan. Se kun vaatii paljon poissaolemista kotoa. Hävetkää.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 18:30"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 18:11"][quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 18:04"]Voi vittu mitä kunnianhimottomia elättejä, siivelläeläjiä, pummeja, naissukupuolen halventajia täällä. Luuletteko että kun istutte perheauton kyytiin ja suuntaatte kohti lentokenttää ja etelän lomaa, niin olette muka sen ansainneet? Ehei, miehen tienesteillä maksettu koko paska, ja te vain roikutte siivellä sillä perusteella että hoidatte lapsia! Katsokaas kun eräät tekevät SEKÄ töitä ETTÄ hoitavat ne lapset. Minä ajan hyvillä mielin omalla rahalla maksamaani autoa, ja asun kodissa, josta maksan puolikkaan, ja tiedän ansaitsevani kaiken. Tiedän myös, että jos niin käy, että ero tulee, niin seison tukevasti omilla jaloillani enkä putoa sieltä sohvan pohjalta tyhjän päälle, niin kuin teille kotoilijoille käy. [/quote] Kateutta havaittavissa ärsyyntyneestä asenteestasi päätellen. Jos olisit tyytyväinen omaan elämääsi, et kokisi tarvetta haukkua kotirouvia. Mietipä sitä! [/quote] Enpä voisi olla kateellinen ihmiselle, joka elää lasten ja kodin kautta. Erittäin kaukana minun käsityksestäni itsensä toteuttamisesta. Tietty jos ei ole kapasiteettia muuhun niin... Mutta turha verrata kodin ja lasten hoitamista kokopäivätyöhön. Pointtini onkin se, että miksi normaalit ihmiset onnistuvat hoitamaan sekä kokopäivätyön että lapset ja kodin siinä samalla, mutta "kotirouville" pelkästään kaksi jälkimmäistä käy kokopäivätyöstä? Vastaus: Laiskuus. Selkärangattomuus. Harhakuvitelma loisimisen hyväksyttävyydestä.

[/quote]

Sinulla tuntuu ottavan koville ja katkeruus paistaa kilometrin päähän. En osaa sanoa, oletko kateellinen vai tyytymätön omaan elämääsi. Kuitenkin ihmettelen, miten voi olla niin vaikea käsittää, että työssä käyvä ei mitenkään voi tehdä samaa kuin kotona oleva - se ei vain ole mahdollista. Työtä voi kenties tehdä etänä, mutta lastenhoito tai läsnäolo heille ei voi olla etätyötä.

Osalle meistä työssäkäynti ja uravalinnat ovat pakon sanelemaa, osalle arvovalinta. Arvostat lapsiasi erittäin vähän, jos katsot, että on aivan sama, kuinka paljon olet heille läsnä. Sama kuin väittäisit, että voit asua ulkomailla, täyttää jääkaapin kerran kuukaudessa ja soitella lapsillesi. Kyllä he hengissä pysyvät. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että yksinhuoltajan pitkä työpäivä olisi lapsen arvostamisen puutetta. Totuutta kannattaa silti katsoa silmiin. Kotiäiti ja työssäkäyvä äiti eivät tee kotona samoja asioita yhtä paljon. Sinulla ei toisaalta voi olla minun tekemisistäni ja elinpiiristäni mitään käsitystä - eikä siitä, mitä kotona teen lastenhoidon lisäksi. Sinulla on siitä tietoa yhtä vähän kuin minulla sinun, tuntemattoman ihmisen, työpäivän kulusta. Silti sinä väität, että sinä "normaali ihminen" teet saman kuin minä. Väitteesi on siis älyllisesti epärehellinen.

Mitä tulee itsensä toteuttamiseen, niin on kovin yksilöllistä, miten sitä meistä kukin tekee. On paljon ihmisiä, jotka eivät todellakaan toteuta itseään työelämässä. On myös kovasti itsestä kiinni paljonko ja miten itseään toteuttaa kotiäitinä. Minä toteutan paljon älyllisesti, luovasti, sosiaalisesti ja liikunnallisesti, mutta kuten sanottu, tämä on  yksilöllistä. Hyvä, jos sinä koet toteuttavasi itseäsi sinulle sopivin tavoin, mutta olet väärä ihminen arvoimaan, toteuttaako joku toinen itseään. Sitäkään et pysty arvioimaan, mikä sinun näkemyksesi on kotiäidin itsensä toteuttamisesta, ellei joku täällä sitä yksityiskohtaisesti kuvaile. Aika harva meistä kotiäideistä on kuvaillut.

Se, miten puhut sinulle tuntemattomien ihmisten älyllisestä kapasiteetista, loisimisesta ja selkärangattomuudesta, kertoo sinusta ja tyytyväisyydestäsi omaan elämääsi erittäin paljon. Sitä silti ihmettelen, mitä tarkoitat hyväksyttävyydellä. Ihanko vakavasti olet sitä mieltä, että jonkun kotiäidin pitäisi miettiä sinun hyväksyntääsi tai käsityksiäsi normaalista?

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 21:07"]

Miksi arvoisa kotirouva puolustelee valintaansa, jos se kerran on niin oikea? Miehen rahoilla elämistä se kotona aikaa viettävä rouva harrastaa, eikä todellakaan ole arvistusasteikon yläpäässä. 

[/quote]

Moni kotirouva elää kyllä ihan omilla tuloillaan. Elämä on valintoja. Jos olet lukenut jonkun pienipalkkaisen ammatin ja väännät siinä 30 vuotta ja saat potkut 50 vuotiaana, kun sinusta ei ole enää hyötyä, se on oma valintasi. 

Kotirouvanako ei kehitä itseään? Olen kehittynyt mestarikokiksi, vaatehuoltajaksi, vaateompelijattareksi ja hortonomiksi. Viimeksimainitusta on tutkintokin.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 08:51"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 21:07"]

Miksi arvoisa kotirouva puolustelee valintaansa, jos se kerran on niin oikea? Miehen rahoilla elämistä se kotona aikaa viettävä rouva harrastaa, eikä todellakaan ole arvistusasteikon yläpäässä. 

[/quote]

Moni kotirouva elää kyllä ihan omilla tuloillaan. Elämä on valintoja. Jos olet lukenut jonkun pienipalkkaisen ammatin ja väännät siinä 30 vuotta ja saat potkut 50 vuotiaana, kun sinusta ei ole enää hyötyä, se on oma valintasi. 

Nimenomaan! Se on pitkälti oma valinta miten kukin on toimeentulonsa järjestänyt. Kotirouvana voi elää myös omilla tuloillaan.

[/quote]

Miksi arvoisa kotirouva puolustelee valintaansa, jos se kerran on niin oikea? Miehen rahoilla elämistä se kotona aikaa viettävä rouva harrastaa, eikä todellakaan ole arvistusasteikon yläpäässä. 

"Ylläri että av.lla ihannoidaan yhteiskunnan elättiläitä ja miehen lompakolla loisijoita. Siis ihan todella, muijat perseilee kotona, ihan niin kuin vaginan omistaminen antaisi siihen jonkin erikoisluvan?!!!"

Olen nainen ja minulla on pitkä työura takana, mutta eipä olisi tullut mieleenkään sanoa kotirouvia/äitejä miehensä loisiksi, jos he hoitavat kodin ja lapset, koska he tekevät arvokasta työtä ja sitäpaitsi, yksikään yhteiskunta ei kestäisi jos kaikki kotirouvat/äidit palaisi työelämään, sillä yhteiskunta/veronmaksajat maksavat jokaisesta lapsen kunnallisesta päivähoidosta n. 1500-3000 euroa/kk/lapsi.

Enkä edelleen ymmärrä miten kotirouva/äiti voi olla miehensä loisena, sillä  vastuu lapsista ja kodista on myös miehellä eli kotirouva ansaitsee oman palkkansa hoitamalla kodin ja lapset ja sen arvo on usein korkeampi, kuin monen työssäkäyvän naisen palkka, verrattiin sitä millä mittarilla tahansa, niin perheen kuin yhteiskunnan kannalta.

Nykyään äidit raatavat itse, ennen monessa perheessä oli kotiapulaiset/lastenhoitajat itsestään selvyyksiä, puhumattakaan siivous-ja pesulapalveluista, oli äiti kotona tai ei eli tässä naisten tasa-arvo on kaukana.

Kummasti pitää kuitenkin hakea vertaistukea verkosta näiden kotihengettärien. Oisko ilmassa sittenkin pientä puolustelunhalua tai peräti epäilystä uravalinnasta?

Nainen, joka tyytyy puunaamaan kotia ja passuuttamaan kakaroita koko ikänsä, on epävarma, kehityksessä lapsen asteelle jäänyt laiskamato. Ei halua tai uskallusta kohdata ulkomaailmaa. Ette tiedäkään, mistä jäätte paitsi...

Ressukat.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:46"]

Miten ihmeessä teillä kommentoineilla on niin tympeä ystäväpiiri, että puhutte kotirouvien arvostuksen olevan "pakkasen puolella"? Itse en kotirouvia tunne, mutta yksikään omista ystävistäni ei katsoisi toista alaspäin sen takia.

[/quote]

Niinpä. Hyvät ystävät ovat harvassa, ihan jokaisella. Tällä tarkoitan todellisia ystäviä, jotka oikeasti pitävät arvossa ihmistä elämäntilanteesta riippumatta. Ystäväpiirini on kuten sinun, iloitsemme toistemme onnesta ja menestyksestä ja olemme mukana toistemme suruissa. On kuitenkin paljon ihmisiä, jotka eivät oikein mitenkään kestä omista valinnoista poikkevia valintoja.

"Mitä jos tulee avioero tai mies lähtee toisen matkaan? Millä elätte sen jälkeen? Mistä saatte töitä enää? En ilkeile vaan tuon tämän täysin mahdollisen näkökulman esille."

En ole kotirouva ja olen ollut poissa työelämästä  2 x 2kk, mutta mies on ollut sitäkin enemmän. Jostakin syystä monelle tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että jokaisella perheellä on oma arvomaailma, jota kohti he kulkevat, toiselle se voi kiireetön ja onnellinen perhe-elämä, mahdollisuus tarjota lapsille hyvä lapsuus, kiireetön elämä, mahdollisuus harrastuksiin, vapaat illat ja viikonloput yhdessä oloon jne. Joillekin se voi olla uralla menestyminen ja varallisuus jne. Jokainen perhe ratkaisee perhe-elämänsä parhaaksi katsomallaan tavalla, ilman, että siitä pitäisi tuntea syyllisyyttä tai odotusta ympäristön hyväksymisestä, jos siihen oma varallisuus sallii.

Onnellinen parisuhde on tuskin kiinni, onko töissä vaan ei. Puhumattakaan jos mies lähtee toisen matkaan, joka on jo ajatuksena outo, ihan kuin miehestä pitäisi pitää kiinni kynsin ja hampain, oman taluden turvana, kun onnellisessa parisuhteessa se perustuu vapaaehtoisuuteen, eikä toisen omistamiseen.

Mitä tulee taloudelliseen puoleen, kaikilla tuntemallani kotirouva/isällä on ihan oma taloudellinen turva, esim. henk.koht. omaisuutta sen verran että eron sattuessa tulisi toimeen ja sekin lienee itsestään selvä, että työssäkäyvä puoliso kantaa oman kortensa kekoon, maksamalla oman osuutensa lasten-ja kodinhoidosta kotona olevalle puolisolle, unohtamatta eläketurvaa. Ei kait yksikään joka hoitaa kodin ja lapset, ole tyhjän päällä ja tuloitta, koska jos nuo samat työt tekisi ulkopuolinen ne maksaisi maltaita. Eli siinä mielessä kotiäiti/isä tekee arvokasta työtä niin yhteiskunnallisesti, kuin perheen kannalta.

Jostakin syystä jopa naiset paapovat työssäkäyviä naisia ja pitävät sitä jopa tasa-arvoisena ja hyvänä juttuna, vaikka suomalainen nainen tekee työtä tuplasti,  usein pitkää työpäivää ja sen lisäksi suurimman osan kotitöistä ja lastenhoidosta ja monella on vielä iäkkäät omat vanhemmat, jotka tarvitsevat apua ja monelle kun työ on vielä puurtamista ja harvoin voi itse edes vaikuttaa omaa työhönsä. Monessa muussa maassa, tähän ei naiset suostu, vaan tekevät lyhennettyä työpäivää, jopa Ruotsissa, muista maista puhumattakaan, jossa naisten osa-aikatyö on hyvin yleinen.