Perheeseemme tuli huomattava summa rahaa ja monet kavereistani lopettivat yhteyden pidon

Täh? Eikö ne kaverit kerjää rahaa? Anna mulle, sait kuitenkin liikaa.

Asutte ilmeisesti pienellä paikkakunnalla, jos vanhat tutut ovat kaikonneet? Sana kiertää ja kateus vallitsee. Joku luotettu henkilö on vuotanut? Kannataa antaa pölyn laskeutua. 

Teitte virheen, että kerroitte lisääntyneestä varallisuudesta ulkopuolisille. Suomi on kateellisten, ahneiden ja itsekkäiden luvattu maa. Jos naapurilla on asiat paremmin, niin voi sitä kateuden määrää. Kun kaverilla on asiat paremmin, alkaa ruinaus ja vihjailu, että pitäs sitä ja tätä hankkia, että ei liikenis? Itse ei mielellään evää lotkauteta, mutta parasta pitäis saada nokan eteen ja niin että joku toinen maksaa. Kaikenlainen lokkeilu ja siipeily on yleistä. Parempi vaan näyttää hapanta naamaa ja pitää omat rahat visusti omalla tilillä muiden tietämättä, ehkä kannattaa vähän vielä ruikuttaa, kuinka sähkökin on niin kallista. Työpaikalla jos kerrot onnenpotkusta, voit olla varma, että urakehitys hankaloituu ja yhteistyökuviot muuttuvat hankaliksi.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä sanoa näin, mutta toisen vaurastumisesta kateelliset ihmiset ovat alempia ihmisiä. Koskee sinuakin, joka tämän luet ja olet väärällä tavalla kateellinen toisille ihmisille. Ole vahva ja kehity ihmisenä, sillä kateus on myös valinta ja henkistä voimaa osoittaa kyky päästää siitä irti. Se helpottaa elämää huomattavasti. Kääntäen, on mielen heikkoutta olla kateellinen. Rehellisenä itselleen, kukaan ei voi muuta väittää, vaikka vaatiikin rohkeutta tunnustaa oma vajavaisuutensa. Sairaus voi kuitenkin parantua vasta sitten, kun sen olemassaolo myönnetään ja sitä aletaan hoitaa.

Omana kokemuksena sanon, kuinka yllättävää elämässä on ollut se, että joskus pienikin itselleni tapahtunut hyviä asia on aiheuttanut huonoa fiilistä hyvissäkin kavereissani. Jos on sattunut menemään useita asioita hyvin, vielä enemmän on yllättänyt epäonnen sattuessa, kuinka se on tuottanut mielihyvää. Erään kanssa asiasta olenkin keskustellut ja hän aidosti on halunnut siinä suhteessa muuttua, ei pidä kyseisestä piirteestä itsessään. Onhan se raskasta viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joille et voi kertoa mitään iloista asiaa.

Laita sun "kaverit" vaihtoon.

Vierailija kirjoitti:

Yksi oma kaverini puksautti pari muksua rikkaalle miehelle ja asuvat nyt yli puolen miljoonan linnassa. Tuo kaveri lähetti sitten viestiä että halusi tulla luokseni käymään uudessa asunnossani kun muutin uuteen kaupunkiin. En ikinä vastannut viestiin koska oma sinkkutuloilla makselemani vanha vähän kämäinen kerrostalokämppä tuntuu kaverin miljoonalinnaan verrattuna niin köyhältä ja rupuiselta.

Viime kerralla sama kaveri kävi käymässä kun asuin kaupungin vuokrakämpässäni. Kaverin kiiltävä uusi Tesla ja kalliit lastenvaunut pistivät niin pahasti silmään meidän rupukaupunginosassa että elämäni ja asuntoni alkoi spontaanisti hävettää.

Olen kai kamala ihminen, enkä olisi ikinä uskonut että kaverin rikkaus voisi saada minut lopettamaan yhteydenpidon. Taustalla on omalla kohdalla ihan vain häpeä. Tuntuu kamalalta miten oma köyhyys oikein korostuu hyvinpärjäävän kaverin rinnalla. Kärjistettynä kaverin vierailun jälkeen minä jään istumaan sinne ruputodellisuuteen halpaan kerrostalokämppääni, ja kaveri ajaa uudella kiiltävällä Teslallaan puolen miljoonan linnaansa, kauas pois rupualueelta.

Kuulostaa tosi pikkumaiselta näin auki kirjoitettuna.

Eipä tuo mitään, minun kaverin talo maksaa ihan oikeasti lähemmäs 2 miljoonaa euroa. Näyttääkin joltain nykytaiteen museolta. Siellä käymisestä tulee lievästi etova olo, vaikka miten tietää, että rahaa se vaan on. Se vaan on kumma, että miksi aina onkin niin, että rahat päätyy ihmisille, jotka lähinnä hassaavat ne typeryyksiin. Jos itse jostain saisin keploteltua miljoonia, todellakin lahjoittaisin myös kavereille rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Teitte virheen, että kerroitte lisääntyneestä varallisuudesta ulkopuolisille. Suomi on kateellisten, ahneiden ja itsekkäiden luvattu maa. Jos naapurilla on asiat paremmin, niin voi sitä kateuden määrää. Kun kaverilla on asiat paremmin, alkaa ruinaus ja vihjailu, että pitäs sitä ja tätä hankkia, että ei liikenis? Itse ei mielellään evää lotkauteta, mutta parasta pitäis saada nokan eteen ja niin että joku toinen maksaa. Kaikenlainen lokkeilu ja siipeily on yleistä. Parempi vaan näyttää hapanta naamaa ja pitää omat rahat visusti omalla tilillä muiden tietämättä, ehkä kannattaa vähän vielä ruikuttaa, kuinka sähkökin on niin kallista. Työpaikalla jos kerrot onnenpotkusta, voit olla varma, että urakehitys hankaloituu ja yhteistyökuviot muuttuvat hankaliksi.

Tämä se vasta onkin suomalainen asenne. Miksei sitä rahaa voisi jakaa myös kavereille, jos sitä on miljoonia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säästävät itseään. On raskasta olla paljon köyhempi kuin kaverinsa, vaikka kaveri olisikin rikastunut ns omalla työllään. Ei sitä kukaan jaksa vuositolkulla katsella kun toinen ajelee uusimmilla autoilla, asuu palatsissa eikä nouse sängystäkään kuin korkeintaan jonkun luksusloman tähden.

Ehkä sinun kannattaa etsiä uusia 'ystäviä' 'menestyneemmistä' piireistä.

Raskasta siinä on ainoastaan se että äkkirikastunut yhtäkkiä lakkaa ymmärtämästä sitä köyhempää. Naureskellaan varattomuudelle "eihän nyt yks ravintolailta kallis ole!" ,"mene taksilla jos ei autoa ole!", "kannattaa maksaa vaikka 100€ enemmän vuokraa niin saa paremman asunnon, pieni summa se satanen!" jne. Näitä olis miljoona esimerkkiä.

Tuli mieleen kun kaveri kertoi että hänen tuttunsa antoi säästövinkkejä köyhälle. Vinkit olivat tasoa: Maksa kaikki, koko vuoden vakuutusmaksut ja muut vastaavat kulut kerralla eikä jaettuna osiin.