Tietokone-addikti teini kotona-kohtalotovereita?

Mitä helvettiä nyt taas. Kuulostat aivan omalta äidiltäni, joka oli huolesta sairaana kun istuin vain koneella enkä tehnyt "oikeita" asioita. Ystäväni olivat netissä ja tapasinkin näitä aina kun pystyin, juttelin heidän kanssaan pikaviestimillä päivät pitkät ja harrastin netin kautta vaikka mitä ja pelasin paljon. Äitini silti yritti kaikin keinoin rajoittaa koneella oloani ja "normaalimpiin" harrastuksiin. Tappelu koneen- ja netinkäytöstä oli aivan jatkuvaa ja kotoa muuttaminen oli suuri helpotus, kun kukaan ei tullut enää kiskomaan töpseliä modeemista tai haastamaan riitaa yrittäessäni jutella kavereideni kanssa, koodatessani tai lukiessani mielenkiintoisia artikkeleita. 

No, nyt lähemmäs kolmekymppisenä olen IT-alalla ja töitä riittää, suurin osa niistä netissä tapaamistani kavereistani on nykyisin sydänystäviä jopa kymmenen vuoden ajalta, ja heitä tapaan jatkuvasti. Vastavuoroisesti yhdellekkään perukoulukaverille en ole sitten valmistumisen jälkeen puhunut elämän ja kiinnostusten mennessä täysin eri suuntaan, että siinä niitä "oikeita" ystäviä. Ei nykypäivänä enää elämä rajoitu vain kouluun, kavereita löydetään netistä ja netissäkin voi harrastaa muuta kuin kouluampumisen suunnittelua tai aivojen mädättämistä. Noin 90% tuttavapiiristäni, jotka kävivät samaa vääntöä koneella istumisesta vanhempiensa kanssa, elää samankaltaista elämää kuin minä - tapaa niitä netissä tavattuja kavereita, osa jopa löytänyt elämänkumppaninsa siitä porukasta, opiskelevat ja harrastavat. Vain muutama yksittäistapaus on syrjäytynyt, ja heillä on syynä aivan muut asiat kuin koneen aiheuttama passivointi. Muun muassa rankka koulukiusaus ja laiminlyövät vanhemmat.  

Näin ohimennen tietokonepelit todistetusti kehittävät hahmotus- ja reaktiokykyä sekä loogista ajattelua, josta on huomattavasti hyötyä nykyajan yhteiskunnassa. 

vitun autisti

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 08:00"]

Mulla oli 24v mies joka pelasi kanssa ja PALJON. Huomioikaa aika muoto

[/quote]

Mä veikkaan, että sillä oli tosi hyvä syy pelata. Huonoa seksiä lahnalta arvaan.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 08:08"]Mun mies eli tuollaisen teini-iän jo 80-luvulla. Vanhemmat olivat tyytyväisiä, kun poika "vain pelaili" eikä ryypännyt tms. Kun menimme naimisiin 2000-kuvin alussa sellaista asiaa kuin PELIRIIPPUVUUS ei edes tunnettu muutoin kuin rahapeleihin liittyen. Mies, aikuinen käytti kaiken vapaa-aikansa pelaamiseen. Ei hankkinut ammattikoulutusta, työskenteli joitain vuosia tehtaassa. Ei osallistunut lasten hoitoonkaan, kun piti pelata tai raivosi kuin teini, jos olisi pitänyt aikuisen vastuuta kantaa. Avioerohan siitä tuli. Ja myöhemmin jäi työttömäksi. Nyt pelaa ympäri vuorokauden. Ongelmapelaaminen voi myös olla sellaista, jossa raha ei liiku..
http://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/pelaaminen-muut-toiminnalliset-riippuvuudet-ja-niiden-hoito/peliriippuvuus
http://irl.fi/?gclid=CMmRtsavtMcCFcLhcgodUfoHHQ
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/peliriippuvuus/Pages/default.aspx
Itse laittaisin koneen kokonaan pois vaikka kuukaudeksi. Jos nuori raivoaisi ja oirehtisi harkitsisin vakavasti hoitoon lähettämistä. Kännykkää en poistaisi, jotta hänellä olisi joku väylä ystäviinsä. Paitsi, jos alkaisi sillä pelata, niin vaihtaisin sen ns. "palikkapuhelimeen".
[/quote]
Mies varmaan paljon onnellisempi nyt kun pääsi tuollaisesta huuhkajasta eroon :)

Antaisin vain sellaisen vinkin entisenä "addiktina" ja nykyisenä melko sosiaalisena IT-insinööriopiskelijana: sano pojalle että yrittää myös oppia hyödyllisiä asioita tietokoneista. Onhan olemassa paaaljon ihmisiä jotka ajavat autolla tosi paljon mutta eivät osaisi korjata pienintäkään vikaa. Tietokoneilla on sama maine: kaikilla on omat koneet ja älykännykät mutta perustietämys on kadoksissa.

Eli yritä pojalle keksiä jotain rakentavaa tekemistä. Omat melko köyhät vanhempani antoivat rahaa oman tietokoneen rakentamiseen ja opin paljon käytännöllistä tietoa miten tietokoneet toimii ja nyt opiskelen alan insinööriksi.

Päh, sosiaalinen elämä netissä on yksi asia, koneaddiktio ja varsinkin peliaddiktio toinen. Jos teini ei kouluaikaan opi itse säätelemään ja noudattamaan jotain järjellisiä aikamääriä koneella, opiskelut tulee menemään munilleen kun teini soluasuntoon muutettuaan pelaa 20t/vrk. 

Tuttuni 23v mies saa vieläkin pelikieltoja, jos eo osallistu kotitöihin tai käy koulua.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 19:38"]

En ole ymmärtänyt tuota, että miten ne kaverit siellä kuulokkeiden toisessa päässä olisi jotenkin vähemmän kavereita kuin pihalla nähtävät kaverit? 

[/quote]

This! Parempihan sen lapsen on kotona olla kuin kadulla ryyppäämässä ja kuvaamassa ykävideoita.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 21:14"]Porkkanajuttu on meillä toiminut. Poika on saanut välillä juurikin pelata molempina vkl päivinä, kun on tehnyt jotain ok. Tai viikolla enemmän.

Hoitaa myös kotihommia. Pitkin hampain ja moneen kertaan pyytämällä, mutta hoitaa.

Tämä keskustelu on kyllä nyt antanut mulle tosi paljon mietittävää.

Viulusarkasmi ei mennyt multa lainkaan ohi, mutta vastaan, että voiko tietokonepelit rinnastaa suoraan muihin harrastuksiin? Jos poika harrastaisi jotain liikuntalajia tai vaikka soittoa yhtä paljon, en olisi yhtä huolissani. Siinä yksi pähkinä.

Koulu sujuu ok muuten. Ei nyt mitään kymppejä kotiin kanna, mutta ei mene ihan penkin allekkaan.

Minä olen pelolla ajatellut aikaa, kun muuttaa omilleen. Oppiiko rajoittamaan omaa pelihimoaan? Elävästä elämästä tunnen muutaman reilusti ylipainoisen nuoren aikuisen miehen. Vuorokaudet läpeensä pelaavat ja syövät roskaruokaa, kämpät alkaa haista. Ei ole kiinnostusta mihinkään muuhun kuin koneeseen, eikä kukaan pakota aikuista tekemään edes sitä vähää, mitä teiniä kotona. Töissä käy osa, muu aika pelataan. Naisia osaavat tuskin edes lähestyä, kun ovat hätinä puhuneet sellaiselle koskaan.

Tunnen myös miehiä, joilla on perhe ja jatkuva tietokone ja peli-riippuvuus syö parisuhdetta rajusti.

Ovatko tietokoneet syy vai seuraus...jaa-a. Voisivathan kyseiset esimerkit syrjäytyä ilmankin ja tehdä jotain muuta siellä koloissaan.

Nämä ovat kuitenkin uhkakuvat, joita pelkään.

Poika on kyllä komea ja kiltti, jospa joku tehokas nainen sen nappaa ja saa aikanaan ajattelemaan muutakin!

ap
[/quote]Voi kuule mamma, joku tehotyttö panee poikaasi, ehkä ottaa tältä suuhun ja tulee raskaaksi. Olisit vaan antanut pelata...

Täällä on tietokone-addikti äiti. Myönnän sen ihan kivuitta. Olen saanut olla koneella erittäin rajoitetusti pienestä pitäen. Teen paljon työjuttuja koneella, juttelen kavereille ja harrastan valokuvausta, niin tulee istuttua myös muokkaamassa kuvia. Totta kai kuten nyt huomaatte, välillä lipsuu muihinkin sivustoille, kuin vain sähköposti ja facebook. 

En kuitenkaan pidä tätä haitallisena niin kauan, kun vietän aikaa lapsen kanssa, teen kotityöt yms, enkä naputtele sormilla hermostuneesti tyhjää pöytää, jos en koneelle pääse. Minulle tietokoneella olo on osittain rentoutumista, en itse katso esim. tv:tä ollenkaan, kun en osaa olla paikoillani ja mainoskatkot saa aikaan kanavasurffauksen ja lopulta katson vähintään kahta ohjelmaa samaan aikaan.

Mulla oli 24v mies joka pelasi kanssa ja PALJON.

Huomioikaa aika muoto

Mun mies eli tuollaisen teini-iän jo 80-luvulla. Vanhemmat olivat tyytyväisiä, kun poika "vain pelaili" eikä ryypännyt tms. Kun menimme naimisiin 2000-kuvin alussa sellaista asiaa kuin PELIRIIPPUVUUS ei edes tunnettu muutoin kuin rahapeleihin liittyen. Mies, aikuinen käytti kaiken vapaa-aikansa pelaamiseen. Ei hankkinut ammattikoulutusta, työskenteli joitain vuosia tehtaassa. Ei osallistunut lasten hoitoonkaan, kun piti pelata tai raivosi kuin teini, jos olisi pitänyt aikuisen vastuuta kantaa. Avioerohan siitä tuli. Ja myöhemmin jäi työttömäksi. Nyt pelaa ympäri vuorokauden. Ongelmapelaaminen voi myös olla sellaista, jossa raha ei liiku..
http://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/pelaaminen-muut-toiminnalliset-riippuvuudet-ja-niiden-hoito/peliriippuvuus
http://irl.fi/?gclid=CMmRtsavtMcCFcLhcgodUfoHHQ
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/peliriippuvuus/Pages/default.aspx
Itse laittaisin koneen kokonaan pois vaikka kuukaudeksi. Jos nuori raivoaisi ja oirehtisi harkitsisin vakavasti hoitoon lähettämistä. Kännykkää en poistaisi, jotta hänellä olisi joku väylä ystäviinsä. Paitsi, jos alkaisi sillä pelata, niin vaihtaisin sen ns. "palikkapuhelimeen".

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 22:44"]

Mitä helvettiä nyt taas. Kuulostat aivan omalta äidiltäni, joka oli huolesta sairaana kun istuin vain koneella enkä tehnyt "oikeita" asioita. Ystäväni olivat netissä ja tapasinkin näitä aina kun pystyin, juttelin heidän kanssaan pikaviestimillä päivät pitkät ja harrastin netin kautta vaikka mitä ja pelasin paljon. Äitini silti yritti kaikin keinoin rajoittaa koneella oloani ja "normaalimpiin" harrastuksiin. Tappelu koneen- ja netinkäytöstä oli aivan jatkuvaa ja kotoa muuttaminen oli suuri helpotus, kun kukaan ei tullut enää kiskomaan töpseliä modeemista tai haastamaan riitaa yrittäessäni jutella kavereideni kanssa, koodatessani tai lukiessani mielenkiintoisia artikkeleita. 

No, nyt lähemmäs kolmekymppisenä olen IT-alalla ja töitä riittää, suurin osa niistä netissä tapaamistani kavereistani on nykyisin sydänystäviä jopa kymmenen vuoden ajalta, ja heitä tapaan jatkuvasti. Vastavuoroisesti yhdellekkään perukoulukaverille en ole sitten valmistumisen jälkeen puhunut elämän ja kiinnostusten mennessä täysin eri suuntaan, että siinä niitä "oikeita" ystäviä. Ei nykypäivänä enää elämä rajoitu vain kouluun, kavereita löydetään netistä ja netissäkin voi harrastaa muuta kuin kouluampumisen suunnittelua tai aivojen mädättämistä. Noin 90% tuttavapiiristäni, jotka kävivät samaa vääntöä koneella istumisesta vanhempiensa kanssa, elää samankaltaista elämää kuin minä - tapaa niitä netissä tavattuja kavereita, osa jopa löytänyt elämänkumppaninsa siitä porukasta, opiskelevat ja harrastavat. Vain muutama yksittäistapaus on syrjäytynyt, ja heillä on syynä aivan muut asiat kuin koneen aiheuttama passivointi. Muun muassa rankka koulukiusaus ja laiminlyövät vanhemmat.  

Näin ohimennen tietokonepelit todistetusti kehittävät hahmotus- ja reaktiokykyä sekä loogista ajattelua, josta on huomattavasti hyötyä nykyajan yhteiskunnassa. 

[/quote]

Juuri näin!

Minunkin lapsistani nuorempi pyrkii nyt IT-alan opintoihin, vanhempi taas opiskelee yliopistossa ihan eri alaa.

Kummallekin kaikki tietokoneisiin ja nettiin liittyvä on aina ollut rakas harrastus, jota ei koskaan ole rajoitettu, vaan johon on kannustettu.

Kummastakaan lapsesta ei tullut mitään syrjäytynyttä luuseria, kuten nämä tekniikan kelkasta tippuneet täällä ennustavat.

Ihan päinvastoin. Kumpikin on hyötynyt rutkasta tietotekniikkataidoistaan ja toiselle siitä tulee todennäköisesti myös ammatti.

Terv. Se IT-alalla työskentelevä, jonka lapsia on kannustettu koneen käyttöön lapsesta lähtien

Kun mä olin lapsi mun äiti kiukutteli mulle lukemisesta. Olisin lukenut kirjoja kaiket vapaa-ajat. Mutta ei se käynyt päinsä, pilaan silmäni, opin huonoille tavoille enkä ulkoile. 

Nykylapsella voit vaihtaa kirjan tilalle tietokoeen, yhtä saatanasta kun se mun lukema kirja.

Rajansa kaikella.mitä näistä nuorista tulee....eivät jaksa fyysisesti kohta mitään. Ihmisellä täytyy olla aivotoiminnan lisäksi myös fyysistä tekemistä. Sosiaalisuus on enemmän fyysinen kontakti. Mikä kontaktii on koneellaa istuvalla?

Sama huoli mulla omasta teinistä

Minä olin tuollainen. Vietän vieläkin kaikki päivät koneella, mutta nyt sillä tienaakin ihan kivasti.

Meidän tyttö on 16-lukiolainen ja tammikuussa meillä oli yökylässä pari hänen koulukaveria. Näytin huvikseni näille pojille tytön lapsuuskuvia. Yhdessä kuvassa tyttö oli n. 7-vuotias ja loikoili sohvalla läppäri sylissä. Seuraavassa kuvassa hän oli nukahtanut läppärinsä ääreen. Pojat totesivat heti, että ainakin mun tytöllä oli parempi lapsuus kuin heillä ja sitten kertoivat miten jyrkästi heidän tietokoneenkäyttöään oli rajoitettu. Meillä ei ole koskaan ollut rajoituksia, kun niille ei ole ollut tarvetta. Välillä toki tietokoneella on vietetty paljonkin aikaa, mutta se on ollut kausittaista ja sitten on ollut kausia, jolloin tietokoneen käyttö on ollut vähäisempää. Koskaan tietokoneen käyttö ei ole ollut pelkkää pelaamista, vaan sitä on käytetty paljon muuhunkin - piirtämiseen, kirjoittamiseen, koulujuttuihin, tiedonhakuun jne jne.

Olisin huolissani enempi siitä, mitä poika tekee silloin kun ei ole tietokoneella. Tuo, että makaa vain ja räpeltää käänykkää, kuulostaa ihan aivokuolleen touhulta. Eikö pojalla ole mitään muuta ajanvietettä? Eikö hän soita mitään? Piirtele? Lue kirjoja? Ulkoile? 

Yhden ainoan kerran olen ottanut tytöltä iPadin pois, koska hän pelaili aamulla ja myöhästyi koulusta. Mutta ei hän ollut siitä moksiskaan, alkoi pelaamisen sijaan lukea jotain kirjaa. Ei auttanut kouluun ehtimiseen ollenkaan tämä iPad-takavarikko.

Vanha ketju, mutta pahuksen ajankohtainen aihe. Meillä poika hurahti 11-vuotiaana, nyt kaksi ja puoli vuotta myöhemmin hänelle laitettiin pelikoneeseen aikalukko. Konetta voi käyttää klo 17-20. Piste. Mikään neuvottelu ei auttanut, ja kun pelit olivat sellaisia, ettei kestoa tiennyt ennalta, olivat tiimipelejä, tutun porukan kanssa halusivat osallistua turnauksiin (iltayöstä ja yöllä), niin käytännössä mitään selvää ei ikinä voinut sopia. Nyt saa luvan itse katsoa kelloa ja suunnitella pelinsä niin, että klo 20 ei tapahdu mitään katastrofaalista. Minusta kolme tuntia päivässä on edelleen paljon, eikä arkisin juuri muuta ehdi koulun lisäksi kuin sitten syödä jne. (ennen söikin koneen ääressä). Olen varmaan kauhea kalkkis, mutta minusta ei nuoren elämäntehtävänä voi olla joku virtuaalinen tappaminen. Pelit ovat hyvä renki ja huono isäntä. Minusta tältä ongelmalta halutaan ummistaa silmät, koska vanhemmat ovat täysin avuttomia lastensa rajoittamisessa (minäkin olen siis ollut) ja on helpompaa sanoa, että lapseni tähtää e-urheilijaksi kuin että hänellä on riippuvuus. Tai sitten vanhempi potee huonoa omaatuntoa omasta some-riippuvuudestaan tms. Toki on sääli, että joku turnauksiin osallistuminen on nyt mahdotonta, mutta eiköhän terveys ja mielenterveys mene silti tärkeysjärjestyksessä edelle.

Vierailija kirjoitti:

Meidän tyttö on 16-lukiolainen ja tammikuussa meillä oli yökylässä pari hänen koulukaveria. Näytin huvikseni näille pojille tytön lapsuuskuvia. Yhdessä kuvassa tyttö oli n. 7-vuotias ja loikoili sohvalla läppäri sylissä. Seuraavassa kuvassa hän oli nukahtanut läppärinsä ääreen. Pojat totesivat heti, että ainakin mun tytöllä oli parempi lapsuus kuin heillä ja sitten kertoivat miten jyrkästi heidän tietokoneenkäyttöään oli rajoitettu. Meillä ei ole koskaan ollut rajoituksia, kun niille ei ole ollut tarvetta. Välillä toki tietokoneella on vietetty paljonkin aikaa, mutta se on ollut kausittaista ja sitten on ollut kausia, jolloin tietokoneen käyttö on ollut vähäisempää. Koskaan tietokoneen käyttö ei ole ollut pelkkää pelaamista, vaan sitä on käytetty paljon muuhunkin - piirtämiseen, kirjoittamiseen, koulujuttuihin, tiedonhakuun jne jne.

Olisin huolissani enempi siitä, mitä poika tekee silloin kun ei ole tietokoneella. Tuo, että makaa vain ja räpeltää käänykkää, kuulostaa ihan aivokuolleen touhulta. Eikö pojalla ole mitään muuta ajanvietettä? Eikö hän soita mitään? Piirtele? Lue kirjoja? Ulkoile? 

Yhden ainoan kerran olen ottanut tytöltä iPadin pois, koska hän pelaili aamulla ja myöhästyi koulusta. Mutta ei hän ollut siitä moksiskaan, alkoi pelaamisen sijaan lukea jotain kirjaa. Ei auttanut kouluun ehtimiseen ollenkaan tämä iPad-takavarikko.

Ymmärrät nyt kuitenkin varmaan, että vaikka tyttäresi on selviytynyt mainiosti, kaikki ei eivät selviydy. Osasta lapsia ja nuoria tulee todella zombeja, jotka vain makaavat sängyllä seinää tai puhelinta tuijottaen, kun eivät saa pelata. Asiaa ei hirveästi auta, että joku kehuskelee, kuinka hänen lapsellaan ei ole ollut mitään ongelmaa. Asiaa sen sijaan auttaa se, että sitä pelaamista rajoitetaan systemaattisesti ja sen tylsistymisen kautta lapsi ja nuori toivottavasti pikku hiljaa oppii ajattelemaan muutakin. (Ei haittaa, jos samanaikaisesti ehdotetaan kautta rantain vaihtoehtoisia hauskoja harrastuksia tms.) Pelaaminen ei automaattisesti aiheuta ongelmia, mutta voin kokemuksesta sanoa, että peliriippuvaisen nuoren hoitaminen terveemmäksi on h*lvetillistä touhua ja jos sen voi ehkäistä rajoittamalla järkevissä määrin pelaamista jo ajoissa, niin se kannattaa tehdä. Ei lapsen tarvitse olla mikään täysseko, häiriintynyt ja muutenkin ongelmainen koukuttuakseen, kyllä se onnistuu kutakuinkin terveilläkin lapsilla.