Lue keskustelun säännöt.
Tietokone-addikti teini kotona-kohtalotovereita?
22.03.2015 |
Meillä kohta 16-vuotias poika viettäisi kaiken aikansa tietokoneella jos vain saisi. Ei käy ulkona, ei tapaa kavereita kuin koulussa, sen sijaan siellä peleissä on kasapäin kavereita, joiden kanssa kuulokkeiden ja mikrofonin avulla sitten höpöttää.
Joka toinen pv on koneeton päivä. Ne löhöää kotona kuin vain odottaen taas koneelle pääsyä, räpeltäen puhelinta.
Yrittää jatkuvasti saada/huijata lisää peliaikaa. Ei kykene itse säännöstelyyn minun mielestäni, se tulee täysin ulkopuolelta.
Kavereita ei ole koskaan ollut tosi paljoa ja poika ei viihdy isoissa porukoissa. Kysyessä kiistää mitään ongelmia kaverisuhteissa olevan.
Kone on jatkuvan riidan aiheena, vaikka sääntöjä sovitaan yhteisesti ja ajan kanssa. Välillä on takavarikossa muutamasta päivästä viikkoon.
Onko muiden teinit samanlaisia? Onko tuo yhtään normaalia? Mä en tiedä enää. Toisaalta tekisi mieli ottaa koko rakkine pois kuukaudeksi tai kahdeksi, mutta teini vetoaa, että siinä menee sitten kaikki kaveritkin. Enkö osaa olla tarpeeksi tiukka vai olenko liiankin ankara?
Joka tapauksessa olen tilanteeseen todella väsynyt:(
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia ja neuvoja!
Kommentit (138)
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 12:50"]
Olen tosi iloinen, että omalla teinillä on hyviä kavereita, jiden kanssa voi netissä pelata eivätkä ole iltaisin ties missä kylillä. JOs teini ei pääse koneelle, hön on yksin.
[/quote]Toisaalta, tästä jäisi ehkä mielenkiintoisempia muistoja, kuin että "join ES:iä, kaivoin nenää, tumputin ja pääsin X-pelissä seuraavalle tasolle".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 18:18"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 12:42"]
Ap, joka toinen päivä koneesta eristäminen on sulaa hulluutta. Mutta ymmärrän hyvin huolesi enkä niele kaikkia näitä argumentteja täällä, poika kun kuitenkin saa välipäivinä olla koodeissa ystäviinsä puhelimen kautta.
Ennen kaikkea mä näen ongelmana näissä tapauksissa sen että meillä kasvaa ikäpolvi joka on saatanan passiivista. Ihan sama jos joku peli kehittää loogista ajattelukykyä jos sitä ei koskaan hyödynnä missään muussa yhteydessä kuin pelaamisessa, nämä 30 vuoden takaa olevat menestystarinat "Isä osti 1986 IBM:n ja miehestäni tuli IT-miljonääri" on ihan historiaa. Nykyään tietokonepelaaminen on samanlaista massakulttuuria kuin TV aiemmin, se antaa paljon mutta ennen kaikkea se vie aikaa. Nuorilta se vie myös terveyden, fyysisen kunnon lisäksi mielenterveys alkaa olla kortilla jos nuoruusvuotensa viettää sinisävyisen näytön katveessa.
Pelaaminen on aivan helvetin koukuttavaa ja jos sosiaalista elämää, liikuntaa tai luovaa harrastusta ei reaalimaalimassa ole, voi pojalla olla oikeasti mahikset syrjäytymiseen parin vuoden kuluttua. Itsetunto kärsii paljon siitä ettei ole sosiaalista piiriä jonka kanssa juoda kaljaa (niinkuin aika moni normiteini tekee) ja tavata tyttöjä, voi olla kovin kivinen tie sinne punttikselle ja treffeille sitten kakskymppisenä.
Kannattais puhua näistä jutuista kuin aikuinen lähes-aikuiselle, poikasi ei ole enää pikkulapsi jota voi vain kieltää tekemästä asioita siksi että äiti määrää. Kerro että oot huolissas ja yritä aktivoida poika tekemään jotain kivaa mikä kiinnostaa; osta vaikka kiipparit jos on musamiehiä tai menkää yhdessä vaikka geokätköilemään. On muutenkin sen ikäinen lapsi että kannattaa löytää se yhteinen juttu ettei poika katoa kuin tuhka tuuleen muutettuaan himasta vaan voitte jatkaa teidän omaa puuhaa myös pojan kasvettua mieheksi.
[/quote]
Todellakin olet tipahtanut täysin nykyajan kelkasta.
Pussikaljan juominen ja kännikavereiden kanssa notkuminen ei ole sen arvoinen harrastus, että siihen kannattaisi tietokonetta vaihtaa.
Tänä päivänä nuoret treffaavat sitä vastakkaista sukupuolta nimenomaan netissä, ei missään haisevissa pusikoissa pussikaljan merkeissä, kuten me nuoruudessamme!
Oletko kuullut esimerkiksi Tinderistä?
Suurin osa tuntemistani nuorista on nimenomaan tavannut sen tulevan tyttö- tai poikaystävänsä netissä!
Ei missään pussikaljan parissa kadulla notkuessa.
Laatukin on paljon parempaa, kun voi tavata sellaisia henkilöitä, joilla on samat kiinnostuksen kohteet. Olivatpa ne sitten kuntoilu, musiikki tai joku muu harrastus.
Voi tavata vain sellaisia potentiaalisia tyttö- ja poikakavereita, joiden kanssa on samat arvot ja kiinnostuksen kohteet.
Eikä tarvitse tyytyä niihin känniääliöihin, jotka sattuvat hengaamaan siellä kartsalla tai kapakassa samaan aikaan kuin sinä.
Päivitä tietosi nykyaikaan. Käy vaikka haastattelemassa nuorisoa missä he ovat tyttö- ja poikaystävänsä ensimmäistä kertaa kohdanneet. Saatat yllättyä.
[/quote]
Ei tainnu jälkimmäinen kirjoittaja aivan tajuta ensimmäisen pointtia... Moni on varmasti löytäny toisensa netin kautta mutta Ap:n pojalta puuttuu se live-elämä kokonaan ja se äitiä häiritsee. Munkin mielestä on oikeesti huolestuttavaa jos 16-vuotiaalla pojalla ei oo ystäviä joita tavata fyysisesti, joiden kanssa puuhailla, toilailla, nauraa ja oppia sellasia sosiaalisia taitoja joita mm. parisuhde, perheen perustaminen tai työelämä vaatii.
Ainakin täällä Helsingissä päin näkyy kadulla, ostoskeskuksissa, metrossa ja kahviloissa nuorisoporukoita jotka ihan näppärästi on sekä virtuaalisessa että livenä samanaikaisesti. Mölyävät ja ovat ärsyttäviä kuten teinit on aina olleet. Ja kauempana näistä sosiaalisista kukoista ja kanoista hengailee vähän erilaisia nuoria jotka rakentavat pienoismalleja tai harrastavat vaikka japanilasia teeseremonioita, tai sitten vaan kävellä haahuilevat puistoissa.
Ja miten ihmeessä näin monen AV-mamman mielestä on ihan OK että lapsi ei LIIKU KOSKAAN!?
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 20:07"]Eli tuntikausien istuminen, vähäinen liikunta, live-kanssakäymisen lähes täydellinen karsiutuminen ja reaalimaailmasta eristäytyminen ovat aivan normaaleja juttuja nykyään?
Addiktoituminen onkin yhtäkkiä hyvä ja kannustettava asia. Rajoittaa ei pidä lainkaan, sillä vahingoittaa lasta?
Nuori joko ryyppää tai istuu koneella?
Olen hämmästynyt tämän ketjun vastauksista!
Aion ehdottomasti rajoittaa tietokoneaikaa jatkossakin. Minusta pojan jatkuva raivoisa suhtautuminen rajoittamiseen kielii nimenomaan epäterveen addiktion voimakkuudesta ja sen otteesta häneen.
Mutta myönnän kyllä, että kaverisuhteet ovat tärkeitä myös nettimaailmassa. Ja myönnän, että minä en ehkä osaa täysin ymmärtää tätä muutosta nuorisokulttuurissa.
Kuitenkin ajatus, että poistaisin viimeisetkin rajoitukset ja tuudittautuisin ajatukseen, että "nyt poikani on hyvä olla", saisi minut tuntemaan, että pakenen omaa vastuutani asiassa ja tekisin valinnan, joka on minulle helpompi ja vaivattomampi.
Keskustelu jatkukoon.
ap
[/quote]
Kyllä suakin hatuttaisi jos valtio määräisi että kavereiden tapaaminen on kielletty.
Ketjun lukeneena, ei ihme että nuoriso on niin helvetin huonokuntoista, lihavaa, velttoa ja passiivista. Kun mammatkin tuntuu oikein usuttavan pelaamaan, kuvitellen että "sitten oppii englantia, sosiaalisia taitoja ja pärjää IT-alalla".
Ihan normaaleja aikuisia niistä tuli.
t. kahden entisen tietokoneaddiktin äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyteinien vanhemmat ovat niitä, jotka itse muistavat netin, nettipelien, somen jne. tulon. Monille se oli jotain tosi huumaavaa ja vallankumouksellista, kuin uskonto. Nyt samat ihmiset ovat tosiaan teinien vanhempia ja antavat näiden maata sisällä huoneessaan kymmeniä tunteja ja tulla riippuvaisiksi laitteista, koska olihan se hei niin mullistavaa ja upeeta silloin itsekin lähettää purkkipostia, pelata MUDeissa, mennä ekan kerran www:hen... :D Muuten ihan hyvä, mutta "vähän" laiskaa kasvattamista. Myös vastuutonta, koska se teinin ulkonaolo ei - kuten teidän oma ulkonaolo ilmeisesti? :) - olisi mitään "kylillä ryyppäämistä" vaan todennäköisesti normaalia hengailua, liikuntaa, ekoja seurustelusuhteita ja ylipäätään tutustumista tähän maailmaan, jossa hekin elävät. Helsingin Sanomat seurasi pari vuotta sitten jonkun esiteinin älypuhelinlakkoa, ja kaikkien yllätykseksi tyttö itse sanoi jälkeenpäin, että lakko oli hyvä juttu eikä vaarantanut hänen ystävyyssuhteitaan, päinvastoin. 14-vuotias poikani on vaivihkaa ruvennut "unohtamaan" puhelimen ja läppärin pöydälle ja viihtymään esim. fudistreeneissä pitempään, ja tämä on selvästi trendi koko koulussa. Lapset ja nuoret siis vähän kapinoivat niitä vanhempiaan vastaan, jotka antaisivat heidän hikomoroitua huoneisiinsa.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 22:32"]
Tämä ketju ja aihe varmaan vaan kalahti kipeästi av-mammoihin, jotka eivät jaksa puuttua lastensa peliriippuvuuksiin.
Ne on hiljaa ja pois tieltä, kun ne vaan pelaa. Ai niin ja oppii englantia.
[/quote]
Kummallista... itselläni, aikana ennen internettiä, ei haitannut vanhempia jos luin 3:een yöllä. Mutta auta armias jos Civ oli päällä ja pelasit sitä kolmeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 10:45"]
Ihan normaaleja aikuisia niistä tuli.
t. kahden entisen tietokoneaddiktin äiti
[/quote]
Teininne on seuraavaksi tähtenä täällä ketjussa kun joku nuori nainen/mies valittaa että partneri vaan pelaa kaikki vapaa-ajat ja pitäisiköhän se jättää kun homma on jatkunut yli puoli vuotta.
Miksi nettikaverit ei kelpaa äipälle? Jos teini olisi joka päivä ulkona höpöttämässä niin vanhemmat eivät varmasti pakottaisi joka toiseksi päiväksi kotiin rauhoittumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 21:14"]
Porkkanajuttu on meillä toiminut. Poika on saanut välillä juurikin pelata molempina vkl päivinä, kun on tehnyt jotain ok. Tai viikolla enemmän.
Hoitaa myös kotihommia. Pitkin hampain ja moneen kertaan pyytämällä, mutta hoitaa.
Tämä keskustelu on kyllä nyt antanut mulle tosi paljon mietittävää.
Viulusarkasmi ei mennyt multa lainkaan ohi, mutta vastaan, että voiko tietokonepelit rinnastaa suoraan muihin harrastuksiin? Jos poika harrastaisi jotain liikuntalajia tai vaikka soittoa yhtä paljon, en olisi yhtä huolissani. Siinä yksi pähkinä.
Koulu sujuu ok muuten. Ei nyt mitään kymppejä kotiin kanna, mutta ei mene ihan penkin allekkaan.
Minä olen pelolla ajatellut aikaa, kun muuttaa omilleen. Oppiiko rajoittamaan omaa pelihimoaan? Elävästä elämästä tunnen muutaman reilusti ylipainoisen nuoren aikuisen miehen. Vuorokaudet läpeensä pelaavat ja syövät roskaruokaa, kämpät alkaa haista. Ei ole kiinnostusta mihinkään muuhun kuin koneeseen, eikä kukaan pakota aikuista tekemään edes sitä vähää, mitä teiniä kotona. Töissä käy osa, muu aika pelataan. Naisia osaavat tuskin edes lähestyä, kun ovat hätinä puhuneet sellaiselle koskaan.
Tunnen myös miehiä, joilla on perhe ja jatkuva tietokone ja peli-riippuvuus syö parisuhdetta rajusti.
Ovatko tietokoneet syy vai seuraus...jaa-a. Voisivathan kyseiset esimerkit syrjäytyä ilmankin ja tehdä jotain muuta siellä koloissaan.
Nämä ovat kuitenkin uhkakuvat, joita pelkään.
Poika on kyllä komea ja kiltti, jospa joku tehokas nainen sen nappaa ja saa aikanaan ajattelemaan muutakin!
ap
[/quote]
Miksi lähdet siitä ajatuksesta, että kaikki haluavat parisuhteen?
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 19:12"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 10:45"]
Ihan normaaleja aikuisia niistä tuli.
t. kahden entisen tietokoneaddiktin äiti
[/quote]
Teininne on seuraavaksi tähtenä täällä ketjussa kun joku nuori nainen/mies valittaa että partneri vaan pelaa kaikki vapaa-ajat ja pitäisiköhän se jättää kun homma on jatkunut yli puoli vuotta.
[/quote]
No minä kyllä jätin nuoren miehen, joka nalkutti pelaamisesta ja hankin tilalle toisen, joka halusi pelata kanssani kaikki vapaa-ajat. Jos nuori on intohimoinen jostain harrastuksesta, miksi rajoittaa sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 23:06"]
Kun mä olin lapsi mun äiti kiukutteli mulle lukemisesta. Olisin lukenut kirjoja kaiket vapaa-ajat. Mutta ei se käynyt päinsä, pilaan silmäni, opin huonoille tavoille enkä ulkoile.
Nykylapsella voit vaihtaa kirjan tilalle tietokoeen, yhtä saatanasta kun se mun lukema kirja.
[/quote]
Tää oli hyvä :) Minullekin motkotettiin, että aina sinä luet, lähtisit edes ulos, tai kutoisit jotain. Taasko sitä ollaan menossa kirjastoon! Tämä on ihan mahdotonta.
Addiktiohan se oli tietysti, hyvältä tuntuviin asioihin jää koukkuun, kun vaihtoehto on lojua sohvalla vanhusten vieressä katsomassa Kauniita ja rohkeita. Telkkari oli ja on heidän mielestä ihan normaali ja hyväksyttävä tapa viettää illasta kuusikin tuntia, ja pitää sitä auki silloinkin kun ei aktiivisesti katso.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 15:53"]
http://fi.wikipedia.org/wiki/Videopelien_vaikutustutkimus
Tuossa nopeasti Wikipediasta poimittua tietoa. Tuntuu, että aggresiivisuus ei ole ihan omaa keksintöäni.
[/quote]
Tuollahan nimenomaan lukee, että videopelit eivät aiheuta aggressiota, vaan kilpailu. Urheilukin on sitä aggressiivisuutta aiheuttavaa kilpailua, erona on se, että kiukunpuuskassaan on helpompi oikeasti satuttaa vastapuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä vaan että ovat koneella. Täällä paikkakunnalla riesana on 13-17v teinit jotka ryyppäilee ja tekee ilkivaltaa kaiket yöt ja päivät. Varsinkin viikonloput. Parempi pysyäkkin kotona eivät ainakaan silloin häiritse kunnon kansalaisia.
Ap, jos olet vielä täällä, annan kaiken myötätuntoni. Sanasi olivat kuin kirjoittamiani ja ymmärrän huolesi. Tietokoneet ovat hyödyllisiä, some on ok, pelaaminenkin jees. Mutta mutta... Nuoren kaikki ihmissuhteet toimivat vain koneen kautta. Ei ilmeitä, kehonkieltä, ihokontaktia. Huomaan, että jo ennestään ujon poikani kontaktinottokyky ei ole vuosien varrella ainakaan parantunut. Tyttökavereita ei sotapeleissä oikein ole. Naisiin suhtaudutaan muutenkin kumman ambivalentisti: olisi tietysti haave tyttöystävästä, mutta naiset on vähän alempia otuksia, jotka ei ymmärrä peleistä ja tekniikasta mitään. Nettipornon suurkulutus ei myöskään tule olemaan mahdollisen tyttöystävän mielestä kiva harrastus.
Samoin mielestäni sotapelit eivät mitenkään johda sellaisiin taitoihin, joita tulevissa ammateissa tarvitaan (toivon, että poikani ei päädy ammattitappajaksi). Peli tuo ehkä englannin taitoa (tosin ääntäminen on suoraan...), reaktionopeutta ja strategiataitoja, mutta toisaalta tietynlainen pitkäjänteisyys kärsii. Lukemista ei voi mielestäni verrata pelaamiseen. Lukemalla erilaisia kirjoja pääset näkemään sisältä erilaisia elämänkatsomuksia ja monenlaisia eri kulttuureja sekä saat seurata erilaisia tarinoita (edellyttäen, että luet laaja-alaisesti, etkä rajoitu kevytlukemistoihin). Aiemmin musiikkia harrastanut poikani sai ladattua tunteitaan soittoon. Pelaaminen tuntuu rajoittuvan ainakin meillä samantyyppisiin aseen kanssa nurkan takana kyyläämisiin. Ei paljon empatiakyvyt ainakaan meillä kukoista! Aggressioita kyllä löytyy. Enkä usko, että kaikille sentään tulee ammattia it-aloilta, kai maailma nyt muutakin vielä tarjoaa. Lisäksi kaiken vapaa-ajan käyttö pelimaailmassa johtaa huonoihin yleistietoihin. Vaikka ollaan ihan hyviä koulussa, tietynlainen ympäröivästä maailmasta kiinnostuminen on minimaalista. Uutiset menee ohi, maailmankatsomusta ei synny, kun mitään ei jäädä pohtimaan, kun seuraava peli alkaa!!
Pojallamme on alipainoa, koska hän elää juomilla. Ei ehdi tulla syömään, kun peli on kesken... Niska on kipeä, koska koulumatka on ainoa liikuntaharrastus.
Pojallamme on vähän väliä pelikieltoja, kun hän ei hoida annettuja tehtäviä (esim. tiskikone, ruohonleikkuu). Koulu on mennyt tähän asti ok, mutta lukion vapaampi opiskelutapa antaa enemmän mahdollisuuksia lusmuiluun. Hirveitä riitoja on tämän tästä, liki käsirysyjä isän kanssa.
Eli olen pohtinut ihan samoja kysymyksiä, ja vastauksia en ole löytänyt. Mielestäni tämä on merkittävä yhteiskunnallinen kysymys. Millaisia näistä nuorista tulee, ja mitä koko yhteiskunnasta? Joku tietää, joku päättää, mutta meidän poika vaan pelaa??
Sama juttu meillä. Meillä kohta 16v tyttö on lähes joka päivä koneella tai puhelimellaan. Koulun jälkeen ei vietä aikaa kavereiden kanssa vaan pelaa tai löhöilee sängyllään kuunnellen musiikkia. Kavereita kuulemma on koulussa mutta ei hänen mukaansa jaksa kavereitaan enää koulun jälkeen nähdä. Siivotakkaan ei jaksa ja hyvä jos edes roskapussin saa viemään ulos.
Tsemppiä sinne teille!
Miten niin et ole riittävän tiukka, jos koneaikaa on jo rajoitettu joka toiseen päivään?
Siis onko jonkun 16-vuotiaalla koneaika? Teinien sosiaalinen elämä tapahtuu siellä koneella, ei ne nykyään enää hillu kartsalla ja jos hilluu, niin olisin paljon enemmän huolissani...
Moni on koneellensa kuollut.