Lue keskustelun säännöt.
Tietokone-addikti teini kotona-kohtalotovereita?
22.03.2015 |
Meillä kohta 16-vuotias poika viettäisi kaiken aikansa tietokoneella jos vain saisi. Ei käy ulkona, ei tapaa kavereita kuin koulussa, sen sijaan siellä peleissä on kasapäin kavereita, joiden kanssa kuulokkeiden ja mikrofonin avulla sitten höpöttää.
Joka toinen pv on koneeton päivä. Ne löhöää kotona kuin vain odottaen taas koneelle pääsyä, räpeltäen puhelinta.
Yrittää jatkuvasti saada/huijata lisää peliaikaa. Ei kykene itse säännöstelyyn minun mielestäni, se tulee täysin ulkopuolelta.
Kavereita ei ole koskaan ollut tosi paljoa ja poika ei viihdy isoissa porukoissa. Kysyessä kiistää mitään ongelmia kaverisuhteissa olevan.
Kone on jatkuvan riidan aiheena, vaikka sääntöjä sovitaan yhteisesti ja ajan kanssa. Välillä on takavarikossa muutamasta päivästä viikkoon.
Onko muiden teinit samanlaisia? Onko tuo yhtään normaalia? Mä en tiedä enää. Toisaalta tekisi mieli ottaa koko rakkine pois kuukaudeksi tai kahdeksi, mutta teini vetoaa, että siinä menee sitten kaikki kaveritkin. Enkö osaa olla tarpeeksi tiukka vai olenko liiankin ankara?
Joka tapauksessa olen tilanteeseen todella väsynyt:(
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia ja neuvoja!
Kommentit (138)
Koneella istuessa ei näköjään opi ainakaan oikeinkirjoitusta. Hyvä jos edes juoksu sentään sujuu.
Vierailija kirjoitti:
olen ollut SM.6 100m 16v. keihäässä 15. sija lopetin ne tuollon olen kohta 18v. olen istunu koneella sen jälkeen melkein kokoajan, juoksin silloin cooperin testissä 3000m joka on erittäin hyvä juoksen nytten 2600m joka on myöskin hyvä, minulla on hyvä kunta ja olen laiha geenieni perusteella jos suvussasi on geenejä jotka ajavat helposti lihavoitumiseen niin ymmärrän huolen mutta, jos hän lihoo kyllä hän joskus myös laihtuu jos ei enään jaksa olla lihava, kaiken oppii kantapään kautta etkä voi pakottaa häntä mihinkään jos hän ei halua itsekkin lopetin urheilun koska en jaksanut enään sitä ja en ole katunut sitä päätöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrät nyt kuitenkin varmaan, että vaikka tyttäresi on selviytynyt mainiosti, kaikki ei eivät selviydy. Osasta lapsia ja nuoria tulee todella zombeja, jotka vain makaavat sängyllä seinää tai puhelinta tuijottaen, kun eivät saa pelata. Asiaa ei hirveästi auta, että joku kehuskelee, kuinka hänen lapsellaan ei ole ollut mitään ongelmaa.
Ei ollut tarkoitus kehuskella, vaan lähinnä tuoda esiin se, että jotkut rajoittavat tietokoneaikaa turhaan, koska kuvittelevat että niin kuuluu tehdä ja että tietokone on belsebuubista. Minulla on ollut tuuria, kun oma lapsi ei ole sattunut olemaan sellainen pahasti addiktoituva tapaus eikä tietokone ole ollut missään vaiheessa pelkkä pelikone.
Kotityöt on tylsiä tehdä yksin, en itsekään niistä niin välitä. Meillä on toiminut hyvin se, että tehdään niitä yhdessä. Ruuanlaitto menee mukavammin nuoren kanssa ja samalla tulee juteltua.
Poika 13 vee, samoja merkkejä alkanut osoittaa heti kun syksyllä meni yläasteelle. Pelaa päivät ja illat netissä. Muualla ei kavereita näe mutta mikkiin hölöttää illat.
Huolestunut äiti.
Kyseessä on oire eikä syy.
Sen siitä saa kun on erottu isästä, ei miehen mallia, ei harrastuksia, jne. Nyky-yhteiskunnassa tärkeämpää kuin koskaan. Tietokoneen ääreen eskapismi on vielä kevyttä koska tulevaisuudessa ei tule olemaan tyttöystävää, opiskelupaikkaa tai töitäkään.
Ap kuvaa aika pitkälti minun elämääni ja jaksaa hämmentää tuo omituisen tietämätön ja pelkäävä asenne tietotekniikkaa ja nykymaailmaa kohtaan. Minäkin roikun valtaosan vapaa-ajastani koneella, teinistä saakka on kulunut 8-10h joka päivä koneella, jonkun uuden suosikkipelin ilmestyttyä jopa 20h menee ihan vahingossa. Päädyin myös it-alalle, eli istun ensin päivän työn puolesta koneella ja jatkan samaa sitten kotona. Välissä käyn vähän lenkillä, hoidan puutarhaa, siivoan ja kokkaan, mutta tietokone ja pelit on elämän tärkein sisältö. Puoliso on samanlainen. Tuntuu oikeasti todella absurdilta lukea noin vanhanaikaista suhtautumista, tuon logiikan mukaan myös minä, hyvin tienaava, onnellinen ja elämässä pärjännyt ihminen, olen vain surkea ja vetämätön tietokoneaddikti.
N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Armas ap, löysää vähän pipoa ja nutturaa. ;) Vietän suurimman osan aikaani netissä. Teen kaikki kotityöt, siivoan, maksan laskuni ajallaan jne. Livenä tapaan vain parhaimpia, harvoja ystäviäni. Maailma muuttuu koko ajan, pysy sinäkin mukana! :) Btw, syntynyt 1960-luvulla.
N50+
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 19:21"]
Miten niin et ole riittävän tiukka, jos koneaikaa on jo rajoitettu joka toiseen päivään?
Tuon ikäiselle jopa liian tiukka, netissä ne kaveritkin ovat... Kyllä meillä teinit saavat olla koneillaan joka päivä, mutta täytyy hoitaa koulua kuitenkin. Ja vähän kotihommiakin. Toinen on addikti, toinen ei, ja kumpikaan ei usein tapaa kavereitaan irl, koulun lisäksi siis. Olen ihan tyytyväinen, etteivät hillu kaupungilla.
Onpa täällä rajuja yleistyksiä. Ei todellakaan kaikkien nuorten sosiaalinen elämä ole ainoastaan netissä. Meiltä löytyy 17v. ja 14v. urheilulliset ja sosiaaliset pojat, jotka todellakin tapaavat ystäviään irl eivätkä notku päivittäin liiemmin netin ääressä. Toki välillä koneella ja puhelimella tietty, mutta iso siivu päivistä menee koulussa, treeneissä ja muuten urheillessa. Vanhempi on myös töissä urheiluseurassa valmentaen yhtä junnujoukkuetta ja nuorempi soittaa kitaraa, joten myös kavereiden kanssa musisointi on tapa tavata kavereita. Esim. tänään on toinen just lähdössä treeneihin ja sen jälkeen kaverinsa kanssa uimaan ja toinen lähtee valmentamaan junnujoukkuetta ja sen jälkeen pelaamaan tennistä ystävänsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kuvaa aika pitkälti minun elämääni ja jaksaa hämmentää tuo omituisen tietämätön ja pelkäävä asenne tietotekniikkaa ja nykymaailmaa kohtaan. Minäkin roikun valtaosan vapaa-ajastani koneella, teinistä saakka on kulunut 8-10h joka päivä koneella, jonkun uuden suosikkipelin ilmestyttyä jopa 20h menee ihan vahingossa. Päädyin myös it-alalle, eli istun ensin päivän työn puolesta koneella ja jatkan samaa sitten kotona. Välissä käyn vähän lenkillä, hoidan puutarhaa, siivoan ja kokkaan, mutta tietokone ja pelit on elämän tärkein sisältö. Puoliso on samanlainen. Tuntuu oikeasti todella absurdilta lukea noin vanhanaikaista suhtautumista, tuon logiikan mukaan myös minä, hyvin tienaava, onnellinen ja elämässä pärjännyt ihminen, olen vain surkea ja vetämätön tietokoneaddikti.
N30
Ainakaan kovin hyvässä fyysisessä kunnossa et takuulla ole, jos tuo on arkeasi. Ei siinä oikeasti pieni lenkkeily auta. Mutta hyvä jos tuo riittää sinulle sisällöksi onnelliseen elämään ja koet olevasi "elämässä pärjännyt ihminen". Aktiiviseen ja monipuoliseen elämään tottuneena ikätoverinasi en kestäisi tuollaista paikallaan nököttämistä.
Ap:n poika on jo aikuinen. Miten kävi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Porkkanajuttu on meillä toiminut. Poika on saanut välillä juurikin pelata molempina vkl päivinä, kun on tehnyt jotain ok. Tai viikolla enemmän.
Hoitaa myös kotihommia. Pitkin hampain ja moneen kertaan pyytämällä, mutta hoitaa.
Tämä keskustelu on kyllä nyt antanut mulle tosi paljon mietittävää.
Viulusarkasmi ei mennyt multa lainkaan ohi, mutta vastaan, että voiko tietokonepelit rinnastaa suoraan muihin harrastuksiin? Jos poika harrastaisi jotain liikuntalajia tai vaikka soittoa yhtä paljon, en olisi yhtä huolissani. Siinä yksi pähkinä.
Koulu sujuu ok muuten. Ei nyt mitään kymppejä kotiin kanna, mutta ei mene ihan penkin allekkaan.
Minä olen pelolla ajatellut aikaa, kun muuttaa omilleen. Oppiiko rajoittamaan omaa pelihimoaan? Elävästä elämästä tunnen muutaman reilusti ylipainoisen nuoren aikuisen miehen. Vuorokaudet läpeensä pelaavat ja syövät roskaruokaa, kämpät alkaa haista. Ei ole kiinnostusta mihinkään muuhun kuin koneeseen, eikä kukaan pakota aikuista tekemään edes sitä vähää, mitä teiniä kotona. Töissä käy osa, muu aika pelataan. Naisia osaavat tuskin edes lähestyä, kun ovat hätinä puhuneet sellaiselle koskaan.
Tunnen myös miehiä, joilla on perhe ja jatkuva tietokone ja peli-riippuvuus syö parisuhdetta rajusti.
Ovatko tietokoneet syy vai seuraus...jaa-a. Voisivathan kyseiset esimerkit syrjäytyä ilmankin ja tehdä jotain muuta siellä koloissaan.
Nämä ovat kuitenkin uhkakuvat, joita pelkään.
Poika on kyllä komea ja kiltti, jospa joku tehokas nainen sen nappaa ja saa aikanaan ajattelemaan muutakin!
ap
Sekö se ongelma olikin, ettei poika saa parisuhdetta? Ei kaikki sellaista edes halua.
Meillä on tuollainen 13 v tyttö. Muita harrastuksia ei ole koska muualle muuttaneen isän mielestä harrastukset on turhia. Omista pennosistani olen maksanut mutta lopettaa ne kesken. Koulu menee rimaa hipoen. Kavereita on vaan netissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan btw , siinä tapauksessa teinit vois opetella elää for real. Oikea masilma ei ole pelit+ some.
Vierailija kirjoitti:
Ihan näin btw, nykyään teinit juttelee netissä, ei kaupungilla. Luultavasti pojallasi on kavereita netissä, joiden kanssa pelaa.
T. 14-vuotias tyttö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuvaa aika pitkälti minun elämääni ja jaksaa hämmentää tuo omituisen tietämätön ja pelkäävä asenne tietotekniikkaa ja nykymaailmaa kohtaan. Minäkin roikun valtaosan vapaa-ajastani koneella, teinistä saakka on kulunut 8-10h joka päivä koneella, jonkun uuden suosikkipelin ilmestyttyä jopa 20h menee ihan vahingossa. Päädyin myös it-alalle, eli istun ensin päivän työn puolesta koneella ja jatkan samaa sitten kotona. Välissä käyn vähän lenkillä, hoidan puutarhaa, siivoan ja kokkaan, mutta tietokone ja pelit on elämän tärkein sisältö. Puoliso on samanlainen. Tuntuu oikeasti todella absurdilta lukea noin vanhanaikaista suhtautumista, tuon logiikan mukaan myös minä, hyvin tienaava, onnellinen ja elämässä pärjännyt ihminen, olen vain surkea ja vetämätön tietokoneaddikti.
N30
Ainakaan kovin hyvässä fyysisessä kunnossa et takuulla ole, jos tuo on arkeasi. Ei siinä oikeasti pieni lenkkeily auta. Mutta hyvä jos tuo riittää sinulle sisällöksi onnelliseen elämään ja koet olevasi "elämässä pärjännyt ihminen". Aktiiviseen ja monipuoliseen elämään tottuneena ikätoverinasi en kestäisi tuollaista paikallaan nököttämistä.
Aika kehnosti on asiat, jos fyysinen kunto määrittää sen, onko pärjännyt elämässä vai ei. Minulle ura on todella tärkeä asia ja uskallan sen puoleen väittää pärjänneeni aika mukavasti täällä. Meillä on kaksi koiraa, joten sen puoleen tulee joo ulkoiltua, eli aivan rapakunnossa en todellakaan ole. Vapaa-ajalla myös moottoripyöräillään ja sen sellaista, mutta tietotekniikka nyt vain on se kiinnostavin ja innostavin harrastus. Minusta taas olisi aivan kauheaa joutua luhnaamaan ties missä illat pitkät tai elämään hektistä perhe-elämää, mutta ei se tee minun mielipiteestäni sen oikeampaa. En katso telkkaria ollenkaan ja uskaltaisin väittää, että valtaosa kaikista muistakin nököttää paikoillaan enemmän kuin luulevatkaan, sitäkään staattista töllöttämistäkään en voi ymmärtää, pelatessa sentään on jotain omaakin osallistumista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuu, 16v teini ei tee muuta kuin pelaa viikonloput. Aamulla aloittaa ja lounastauko plus jotain pientä muuta puuhaa ja taas mennään. Illat ei sentään veny, mutta silti. Täysin voimaton asian suhteen, en minä konetta yksinkään osaa/saa pois laitettua eikä isänsä näe asiassa kummempaa ongelmaa, kun kerta nukkuu yöt ja opiskelukin sujuu, tosin on siinäkin nyt eräa haaste jota ei saa hoidettua, emme tiedä miksi kun ei suostu puhumaan.
Ollapa vielä taaperoiden äiti.
Itse pelasin paljon lukio- ja yläasteikäisenä ja se vahvisti vain kaverisuhteita koulukavereihin. Koulun jälkeen pelailtiin ja juteltiin aina iltaan asti. Jos en olisi pelannut, en olisi pysynyt kaveriporukassa kunnolla mukana. Olisin tietysti voinut alkaa polttamaan tupakkaa ja hengannut kylillä aina koulun jälkeen. Oli sellaisiakin porukoita. Silloin tällöin käytiin trampoliinilla hyppelemässä tai kuvattiin videokameralla jotain sekoilua, mutta iso osa ajasta meni tietokoneella.
Omina teiniaikoinani nettikaverit olivat ainoita kavereitani. Koulussa kiusattiin, enkä ole koskaan ollut hyvä tutustumaan ihmisiin kasvotusten. Netissä väliä ei ole sillä miltä näyttää, onko vanhemmilla rahaa tai onko jotain cooleja harrastuksia. Peliporukassa ihmisiä kiinnostaa se, että oletko hyvä pelaamaan rooliasi (tai halukas kehittymään) ja oletko mukava tyyppi jonka kanssa on hyvä jutella.
Älä vie teiniltäsi tätä pois. Jos hän on niin ulkopuolinen miltä kuulostaa, yhtä ulkopuolinen kuin itse olin, viet häneltä pois kaikki sosiaaliset kontaktit.
N28
"Tietokone-addikti" ja "kotona-kohtalotovereita"?
Et tainnut itsekään ainakaan opiskella lapsena.
Mikään ei kelpaa. Jos juoksee missälie ryyppäämässä kavereiden kaa nii ei kelpaa. Mutta ei kelpaa sekään jos viihtyy kotona. Voi elämä. Anna sen pojan elää ja lopeta se kyttääminen.