Eroanko turhaan

Tämä ap:n tarina on hyvin samanlainen kuin minun tarinani. Aivan kuin ap olisi naimisissa minun mieheni kanssa. Tosin meillä mies ei ole koskaan hajottanut paikkoja ja tavaroita, eikä ole koskaan käynyt minuun käsiksi. Mutta se haukkuminen, dissaaminen ja se, että teen aina kaiken väärin vaikka miten tekisin. Pystyn täysin samaistumaan AP:n tilanteeseen ja siihen kuinka vaikea suhteesta on lähteä. Meillä mies ei myöskään hauku minua lasten kuullen, eli lapset eivät näe ja kuule hänen alistavaa kielenkäyttöään ja käytöstään. Hän on siis lapsille hyvä isä, joka myös haluaa käyttää lapset lääkärissä. En edes ole osannut ajatellakaan asiaa siitä näkökulmasta, että hän haluaa estää minun pääsyn lääkäriin lasten kanssa, jos vaikka puhun jotain kotioloistamme ja hänen kommenteistaan ja dissaamisestaan?!

En myöskään tilannut tällaista aviomiestä, ei hän ollut tällainen silloin kuin aloimme seurustelemaan. Nämä narsistiset piirteet ovat nousseet pinnalle vasta kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Eli ilmeisesti hän koki, että hänelle tuli kilpailija, joka vie osan huomiostani. Hän on sanonut minulle, että ei voi sietää sitä, että "koko ajan" halaan lapsia ja juttelen lapsille. Kuulemma hänelle pitää jutella ja häntä pitää huomioida yhtä paljon kuin lapsia. Eikä ainakaan vähemmän.

Meillä tilanne kärjistyi siihen, että mies kertoi pettäneensä minua kaksi vuotta sitten jonkuin yhden illan jutun kanssa työmatkalla. Syynä kuulemma se, että en tarpeeksi kehu häntä ja osoita arvostamista. Siis mitä?!?!? Sanoin haluavani avioeron, tulostin avioeropaperit ja lähdin kiertämään asuntonäyttöjä. Silloin miehelle tuli paniikki.

Hän alkoi uhkailemaan, anelemaan, itkemään, rukoilemaan että en ota eroa ja että hän rakastaakin minua yli kaiken ja haluaa muuttua. Kunhan en eroa. Olin kuin zombie, henkisesti lyöty ja pystyyn kuollut. Ihminen, jonka kanssa olin mennyt aikoinaan naimisiin rakkaudesta oli muuttunut 15 vuodessa tyranniksi ja saanut minut lähestulkoon mielenterveyspotilaaksi.

Myös meillä on ollut hyvät aikamme ja kun mies käyttäytyy kunnolla, hän on mukava. Lapsille hän on aina ollut mukava. Mies on varakas ja urallaan menestynyt ja meillä on loistava elintaso, olemme suomalaisen mittapuun mukaan rikkaita. Äitinä olen kuitenkin priorisoinut lapset etusijalle ja niin kauan kuin lapsilla on asiat hyvin, olen päättänyt jäädä miehen luo ja katsoa pystyykö hän nyt lupauksensa mukaan muuttumaan. Mies on nyt pettämisestä lähtien käyttäytynyt kunnolla minua kohtaan. En edes oikein enää tunnista häntä. Hänestä on tullut kotitöitä ahkerasti ja omatoimisesti tekevä moppaaja, imuroija, pyykkääjä ja kokki. Hän ostaa minulle kukkia, vaatteita ja koruja. Mutta huomaan, että hän asettelee sanojansa minulle huolella, jotta "haukkuminen ja hulluus" ei nouse pintaan. Eli sisintään ei pysty muuttamaan. No, narsisti on narsisti. Nyt meillä on kuitenkin rauhallista kotona, mutta en laske tulevaisuutta sen varaan. Olen päättänyt lähteä, kun/jos mies palaa ennalleen, mutta nyt asumme lasten kanssa hänen kanssaan, koska käyttäytyy kunnolla.

Olen kuitenkin koko ajan varpaillani ja olen tehnyt suunnitelman sen varalle, että jokin päivä miehen todellinen luonne nousee taas pintaan ja minun täytyy lähteä lasten kanssa. Suosittelen siis ap:lle, että teet salaisen suunnitelman lähtöänne varten. Kun tulee aika lähteä, se täytyy tapahtua nopeasti ja sen jälkeen ei voi palata eikä neuvotella mistään narsistin kanssa.

Tässä mitä minä olen jo valmistellut salaa miehen selän takana:

- Salainen pankkitili pankissa, jonka asiakkaita emme ole koskaan olleet. Mies ei voi mistään saada tiliä tietoonsa, sitä eivät saa edes avioerojuristit tietoonsa, sillä pankilla ei ole velvollisuutta luovuttaa tällaisia tietoja. Tämä on hätävaratili, että saan meille lasten kanssa vuokrattua asunnon ja ruokaa ensihädässä. Meillä siis on nyt normaalisti yksi yhteinen tili, koska mies ei suostu erillisiin tileihin (haluaa siis seurata rahankäyttöäni ja jos olen ostanut jotain epätavallista hän pyytää selityksen tilitapahtumalle). Mutta pikkuhiljaa olen onnistunut pimittämään erilaisin keinoin mieheltä paljonkin rahaa ja teen käteistalletuksia salatililleni.

- Hanki salaa avioerojuristi. Minä olen jo käynyt keskustelemassa juristin kanssa ja häneltä olen saanut voimaa ja uskoa siihen, että mies ei erossa voi kyykyttää minua. Meillä ei ole avioehtoa ja mies on uhannut viedä omaisuuden mukanaan "koska hän on aina saanut enemmän palkkaa niin siksi hänelle kuuluu oikeastaan koko omaisuus". Säilytä siis tarkasti viimeisimmät tiliotteet sekä kopiot miehen tilinauhoista, jotta saatte elatusmaksut kohdalleen ja omaisuuden jaettua. Muista, että myös eläkerahastot kuuluvat avioerossa jaettavaan omaisuuteen.

- Meillä mies on sanonut, että ei aio maksaa elareita, koska "haluan kyniä hänet köyhäksi". Ei siis ymmärrä että elarit on lasten kuluja varten vaan kuulemma elareilla haluan vain köyhdyttää häntä. Sovi vain kirjallisesti elatusmaksusummat.

- Mies on ilmoittanut, että mahdollisessa erossa lapset tulevat asumaan hänen luonaan vähintään puolet ajasta. En ikinä suostuisi siishen, joka toiseen viikonloppuun suostun toki.

- Ala hankkimaan mukaan otettavaa omaisuutta salassa. Minä olen pikkuhiljaa uusinut koko vaatevarastoni laadukkailla vaatteilla (olen aina ollut aika vaatimaton vaatteiden suhteen). Vaatteita on yli tarpeen sen vuoksi, että ne riittävät useaksi vuodeksi eteenpäin mahdollisen eron jälkeen. Samoin lasten vaatekaappeja uusin ja varmistan että vaatteita riittää yli vuodeksi eteenpäin koko ajan. Lisäksi olen alkanut hankkimaan kaappien perälle lähtöä varten uusia liinavaatteita, pyyhkeitä ja muita kodin pieniä tarvikkeita, jotta yksinhuoltajana pienet tuloni eivät mene ensimmäisenä perusjuttuihin.

- Säästä kaikki mieheltä tulleet ikävät tekstarit ja sähköpostit sillä niistä voi olla sinulle hyötyä erossa ja lasten huoltajuutta määritettäessä.

- Säästä kopiot lasten harratusmaksuista, jotta ne saadaan huomioitua elatusmaksuissa eikä sinun tarvitse maksaa niitä kokonaan.

- Ja kun lähdön aika tulee, muista että sen jälkeen ei voi palata eikä neuvotella miehen kanssa. Pyri hoitamaan kaikki asiat kirjallisesti ja juristin välityksellä.

Voimia, meitä samassa tilanteessa olevia on valitettavan monta. Joskus olen miettinyt , että miksi minulle kävi näin. Olen tietyllä tapaa ollut helppo uhri miehelleni sillä olen myös kiltti ja mukautuvainen kodin hengetär, joka tykkäsi tehdä kaiken valmiiksi miehelle (pyykit, ruuat jne). Eli narsistille hyvä puoliso. Toivon kuitenkin että joskus tapaisin kiltin miehen jonka kanssa voisin elää vapaasti ilman, että koko ajan täytyy olla omassa kotonaan varpaillaan ja miettiä sanomisiaan ettei vain ärsytä toista.

Ap:n mies kuulostaa sairaalta ja narsistilta. Lähdet nyt ehdottomasti jo lapsiesi vuoksi! Et voi antaa heidän kasvaa tuollaisessa kodissa. Ota yhteys myös lakimieheen huoltajuusongelmien varalta jo nyt etukäteen.

Jokaisessa liitossa on myös hyviä hetkiä. Myös niissä liitossa jotka päättyy hengiltä hakkaaminen. Ne hyvät hetket eivät ole syy jäädä.
Usko minua kun sanon. Sinun on pakko lähteä lasten takia. Et voi jäädä.

Kommentoin ekaan viestiin, en vielä lukenut läpi.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 12:04"]

Kun lopulta sain rohkeutta hakea asuntoa hän muuttui. Hän käyttäytyy ystävällisesti ja tekee kotitöitä. Viime viikolla oli ostanut kymmeniä ruusuja ja kaksi suklaarasiaa. Hän itkee ja pyytelee anteeksi ja vetoaa että on ollut lasten takia rankkaa ja että emme voi erota kun ollaan oltu niin pitkään yhdessä. 

[/quote]

Myöntääkö hän tehneensä väärin?

Kertooko hän miten hän varmistaa sen, ettei enää jatkossa tee väärin, suostuuko esim. terapiaan? Vähentämään töitään ja reissujaan?

Pyytääkö hän anteeksi tekojaan jotka myöntää, vai pyytääkö anteeksi jotta juttu unohdettaisiin?

Minusta tuo kuulostaa siltä, että mies vain yrittää saada sinut jäämään. En nähnyt mitään yritystä asioiden muuttamiseen. On helppo olla hetken kiva, mutta jos hän haluaisi oikeasti muuttua, ei pelkkä parin viikon kivuus riitä siihen. Suosittelen että muutatte erillenne "koeajalle". Katsokaa vaikka vuosi mihin tilanne kehittyy. Näet helposti oliko muutos vain päälleliimattua höttöä, ja ero on paljon helpompi toteuttaa kun asutte jo erillään jos näin käy.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 14:02"]

Kiitos kommenteista. Se mikä minut saa epäröimään on se että onhan meillä ollut paljon hyviäkin hetkiä ja ei hän jatkuvasti ole tuommoinen ollut ainakaan ajoittain. Hän osallistuu lasten lääkärikäynteihin ja neuvoloihin ja vaatii oikein että saa olla aina mukana. Ja kuljettaa lapsia harrastuksiin. Ap

[/quote]

Aika harva ihminen on koko ajan hirviö. Hetkittäinen, tai edes valtaosan ajasta tapahtuva normaalius ei kuitenkaan kumoa kertomiasi hulluuksia. Ja kuten sanottu, hän haluaa lasten lääkäreihin mukaan vain siksi, että haluaa kontrolloida mitä siellä puhutaan. Lapsia hän kuljettaa harrastuksiin, koska lapset ovat jotain jolla voi leuhkia - meidän irina se harrastaakin luistelua. Lapset(kin) ovat hänelle vain esine ja hyödyke. Käytetäänhän autoakin pesussa ja huollossa, mutta ei se tarkoita että autoa rakastetaan ja siitä välitetään. 

Älä mene siihen ansaan että luulet ihmissuhteen olevan laskutoimitus. Tästä -10 pistettä mutta tuosta +5. Kyllä ne miinuspisteet on ihan omalla listallaan, eikä noin isoja miinuksia kumoja millään plussilla.

Minun ex oli hyvin samanlainen kuin ap:n mies. Erosin hänestä 3 vuotta sitten. Minunkin mies meni panikkiin kun aloin puhua erosta  ja aloin katsella asuntoja, käytös muuttui kuin salaman isku. Hänestä tuli mukava, ystävällinen ja mitä ihanin aviomies, hän alkoi kohdella minua kuin prinsessaa. Tuli kukkia, lahjoja ja lupauksia vaikka mistä. 

Miehen muuttuneesta käytöksestä huolimatta olin päätökseni kuitenkin jo tehnyt ja se oli ero, olin miettinyt tai oikeastaan unelmoinut erosta jo 2 vuoden ajan. Kaikki se paska, haukkumien, alistaminen, riehuminen, mitä mies minulle teki oli tehnyt minusta hyvin katkeran ihmisen miestäni kohtaan, eikä mikään mitä mies olisi tehnyt enään siinä vaiheessa olisi  saanut minua rakastamaan häntä, koska en edes kunnioittanut häntä lainkaan. 

Kun mies hoksasi, että aion todellakin lähteä ja erota ja hajottaa hänen perheensä, hän muuttui taas kuin salaman isku. Alistaminen ja nöyryyttäminen oli pahempaa kuin koskaan, mies alkoi haukkua minua sukulaisille ja ystäville, olin kuulemma perheen rikkoja, pettäjä. Ja tottakai kaikki uskoivat miestä hän on komea, treenattu, korkeasti koulutettu, muiden silmissä täydellinen isä ja aviomies. Mies teki erosta hyvin vaikean, vaikeutti sitä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Minä vain koetin mukautua, en tiedä olisiko pitänyt taistella vastaan, halusin vain saada eron ja lapset asumaan luokseni. 

Nyt asun kahden lapseni kanssa kivassa, aika vaatimattomassa, kun vertaa entiseen, mutta kuitenkin omassa rivari neliössä. Käyn töissä ja olen ONNELLINEN. Lapset käy joka toinen viikonloppu isällään ja se sujuu hyvin, ei vaihdeta keskenään muutamia sanoja enempää. Ystävistä  minulla on jäljellä kaksi, kaksi jotka uskoivat minua ja jotka olivat minun tukenani, loput uskoivat miehen puheita, kuten suurinosa suvustanikin. Minut siis leimattiin pettäjäksi.

Uusi mieskin on löytynyt hänen kanssaa etenen tosin todella varoen ja hitaasti, ex onnistui jättämään niin syvät arvet, että luottamus miehiä kohtaan on todella vaikea rakentaa. Mutta onneksi tämä tapaus on kärsivällinen. :) 

Ainiin, ajattelin listata viimeisimmät miehen outoudet eli asiat, jotka koen, että eivät ehkä ole normaaleja normaalissa suhteessa ja elämässä. Saa kommentoida :)

- Kysyy työkavereitteni nimiä, haluaa tietää sekä etu- että sukunimen. Ei siis erikseen tiedustele, mutta jos mainitsen käyneeni työtoverini kanssa lounaalla hän kysyy "kuka"? Sanon tarkoituksella vain sukunimen tai etunimen ja hän yrittää kaikin tavoin onkia koko nimen. Miksi?

- Ei suostu edelleenkään siihen, että meillä olisi omat pankkitilit ja maksettaisiin perheen kulut nettotulojen suhteessa. Haluaa vain yhteisen tilin ja laittaa aina kuukauden tilitapahtumat exceliin ja selitteet jokaisen pankkitapahtuman viereen.

- En saa nostaa pankkiautomaatilta käteistä rahaa kukkaroon, koska "kaiken voi maksaa kortilla". Joskus olen nostanut 20 euroa ja mies kysyy heti mihin tarvitsin rahan.

- Haukkuu alaisiaan työpaikalta. Ovat kuulemma "saatanan tyhmiä". Kuulemma niitä ei kannata edes neuvoa, kun mikään ei mene jakoon.

- Sanoo laittavansa työkavereille "luun kurkkuun". Tarkoittaa sitä, että työkaverit näkevät että mieheni on oikeassa ja voittaa työkaverit jossakin työhön liittyvässä ongelmassa.

- Vaatii, että soitan hänelle vähintään kerran päivässä silloin kun hän työmatkalla. Tämä siksi, että se on kuulemma merkki siitä että rakastan häntä ja ikävöin häntä ja odotan häntä kotiin. Eli jos hän on vaikka viikon pituisella työmatkalla, ei riitä että soitan kerran tai kaksi viikon aikana, koska se on liian harvoin enkä silloin rakasta häntä tarpeeksi.

- 37

Kuulostaa monilta osin samalta kuin exäni, sinulla vain on väkivaltaisempi. Kolme kertaa yritin lähteä, hän muuttui heti ihanaksi. Sovimme, ja puoli vuotta, jopa vuoden oli taas kivaa yhdessä. Sitten sama haukkuminen alkoi, ja miten olen ihan kamala. Nyt olen lopulta eronnut, jo vuoden, ja miten ihanaa oli kun se ahdistus loppui. Hetkeäkään en kadu. Lähde ja mene terapeutille, kuka tahansa terapeutti sanoo että kenenkään ei kuulu sietää tuollaista. Älä mene pariterapiaan tai perheneuvolaan, niiden kuuluu ensisijaisesti pitää parit yhdessä. Mekin kävimme sellaisilla ja uskoin heitä ja yritin, melkein mielenterveys meni lopulta.

Hienot neuvot 37, toivon että olisin kuullut nämä ennen eroani koska juuri näin kävi. en olisi arvannut että mies vaatii lapset puoleksi ajasta luokseen, kun ei siihen asti ollut yhtään kiinnostunut oleen heidän kanssa. Tiedän että se on jotain vallankäyttöä, mutta en suostunut siihen. Onneksi ei uskaltanut lähteä vaatimaan oikeusteitse. Mutta luulen että ei olisi menestynyt. Myöskään ei olisi halunnut maksaa mitään elatusta koska ei halunnut kuulemma kustantaa leveää elämääni. Nytkin hän maksaa vain minimin, että en oikeusteitse saisi enempää. Uskomatonta. Varakas mies jolla olisi varaa pitää lapsistaan huolta, mutta heidän kauttaan haluaa kostaa ja kantaa kaunaa minulle. Olen tosi tyytyväinen että hankin etukäteen myös varastoon hyvän vaatevaraston moneksi vuodeksi, koska nyt siihen ei olisi varaa, ja että minulla oli oma auto omissa nimissä, jolla pääsin lähtemään. Lähdin varoittamatta enkä palannut koskaan takaisin. Ja omalla tilillä oli rahaa että voi maksaa vuokratakuut ja vuokrat alkuun, kun riitelee miehen kanssa elatusmaksuista eikä rahaa tule mistään.

Erossa yritti vakuuttaa lapsille että minä olen syyllinen ja että minulla on jotain mielenterveysongelmia. Älkää vain suostuko laittamaan mitään sellaista paperille siinä toivossa että pääsette lähtemään, minä ainakin pelkään että hän olisi käyttänyt sitä jossain huoltajuuskiistassa.

Ja muistakaa että miehen ei tarvitse suostua avioeroon, lomakkeen voi tulostaa netistä ja täyttää ja laittaa yksin sähköpostilla menemään käräjäoikeuteen, ja se menee miehelle tiedoksi. Hän ei voi estää eroa.

Ketju on taas täynnä miesvihaa. Ilmoitettu asiattomaksi.

Mies painostaa voimakkaasti jäämään. Hän itkee ja anelee polvillaan miten on ollut raskasta, että hänkin on kuulemma monesti miettinyt että ei tästä mitään tule mutta silti hän on halunnut ains vain yrittää. Että hän ymmärtää että minusta juuri nyt tuntuu tältä mutta jos annan hänelle viimeisen mahdollisuuden, pari kk aikaa näyttää että hän on muuttunut niin ehkä en haluakaan enää erota. En voi kuulemma lasten takia tehdä sitä. Minäkin olen tehnyt virheitä ja osittain siitä on kummunnut hänen stressaantunut käytöksensä. Kuuntelin hänen kiihkeitä vetoomuksiaan illalla ja niille ei tullut loppua. Aivan sekopäinen olo. :/ On kuulemma väärin häntä kohtaan jos en anna hänelle viimeistä mahdollisuutta. Mikäli sittenkin olen vielä samaa mieltä ja haluan erota niin sitten hänelläkin on kuitenkin sellainen olo että hän on kaikkensa yrittänyt tämän liiton eteen.

Ap

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 06:21"]

Mies painostaa voimakkaasti jäämään. Hän itkee ja anelee polvillaan miten on ollut raskasta, että hänkin on kuulemma monesti miettinyt että ei tästä mitään tule mutta silti hän on halunnut ains vain yrittää. Että hän ymmärtää että minusta juuri nyt tuntuu tältä mutta jos annan hänelle viimeisen mahdollisuuden, pari kk aikaa näyttää että hän on muuttunut niin ehkä en haluakaan enää erota. En voi kuulemma lasten takia tehdä sitä. Minäkin olen tehnyt virheitä ja osittain siitä on kummunnut hänen stressaantunut käytöksensä. Kuuntelin hänen kiihkeitä vetoomuksiaan illalla ja niille ei tullut loppua. Aivan sekopäinen olo. :/ On kuulemma väärin häntä kohtaan jos en anna hänelle viimeistä mahdollisuutta. Mikäli sittenkin olen vielä samaa mieltä ja haluan erota niin sitten hänelläkin on kuitenkin sellainen olo että hän on kaikkensa yrittänyt tämän liiton eteen. Ap

[/quote]

Voi AP, miehesi on aivan samanlainen kuin minun mieheni. Myös hän rukoili polvillaan, itki ja kädet olivat ristissä ojennettuna kasvojeni eteen, että en eroaisi, kun hän paljasti pettäneensä minua kaksi vuotta sitten. Tuttu virsi siis minulle. Kuten jo aiemmassa viestissäni kerroin, mieheni lupasi muuttua. Tämän kaksi vuotta olen nyt katsellut muuttunutta miestä. Hän on kuitenkin muuttunut vain pintapuolisesti ja huomaan kuinka hän asettelee sanojaan minulle.

Mutta nyt hänen todellinen luonteensa alkaa taas tulemaan esiin. Hullu mikä hullu. Viikonloppuna sain taas kokea hänen perusluonnettaan. Tämäkin taas kulminoitui siihen, että meillä on yhteinen pankkitili. Olisin halunnut ostaa uudet kevätnilkkurit itselleni, koska vanhat ovat tosi huonossa kunnossa. Mieheni kielsi ostamasta, koska vanhat ovat kuulemma ihan hyvät. Lisäksi hän kyttää nykyään tosi tarkasti missä liikun, silloin kun hän ei ole mukanani. Satuin nimittäin kaupungilla ajaessamme mainitsemaan, että "eipä tuokaan tietyö ole edennyt viime kerran". Mieheni jännittyi ja alkoi tivaamaan milloin olen siitä kohtaa viimeksi ajanut, koska en ole ajanut siitä hänen kanssaan. Hän oli hyvin hyökkäävä ja jouduin selittämään perinpohjin milloin ja miksi olin siitä kohtaa ajanut autollani.

Kuten jo aiemmin sanoin, miehesi on narsisti. Aivan kuten minun mieheni. Narsistista ei erota. Eikä ainakaan ystävinä. Perhe on narsistille pokaali, meriitti ja hän menettää kasvonsa, jos perhe menetetään. Tutkimusten mukaan perhesurmaajamiehet on pääsääntöisesti narsisteja.

Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa.

1) Lähdet lasten kanssa salassa heti ja aloitatte oman elämän.

2) Annat miehelle nyt "mahdollisuuden" ja sen ajan (vaikka sen 6 kk) käytät siihen, että salassa valmistelet lähtöänne. Ja kun lähdette, teette sen salassa.

Lähtö täytyy tapahtua miehen työpäivän aikana tai työmatkan aikana. Sinulla täytyy olla silloin kaikki valmiina. Raha-asiat, kaikki omaisuuteen liittyvä. Asunto jne.

Millainen sinun taloudellinen tilanteesi on? Onko teillä omat pankkitilit vai yhteinen tili? Lue huolella neuvoni kohdasta 37, missä annoin neuvoja. Turvaa oma ja lastesi taloudellinen turva, jos jäät vielä hetkeksi katsomaan "muuttuvaa" miestäsi.

Totuus on, että narsisti ei muutu. Hän voi hetkellisesti peittää luonteenpiirteitään, mutta jossain kohtaa ne tulevat taas pinnalle.

Minä sanoin miehelleni silloin kun lupasin antaa hänelle mahdollisuuden, että hänen täytyy vastavuoroisesti mennä psykologin yksilöterapiaan. Mies lupasi mennä yksilöterapiaan ja lupasi että mennään parisuhdeterapiaan. Yhtäkään terapiaa ei ole ollut (eikä varmaan tule). Faktahan on, että narsisti ei ikinä myönnä olevansa narsisti ja siksi hoitovastekin heillä on huono. Ei ne parane. Kysypä suostuisiko miehesi terapiaan?

Lue siis edellinen vastaukseni (37) huolella ja ala valmistelemaan lähtöäsi salassa. Ja muista, että narsistista ei erota ystävinä. Sinun kannattaa nyt olla mahdollisimman neutraali ja niellä kaikki haukkuminen jne. Kunhan vain turvaat määrätietoisesto oman ja lastesi lähdön.

Toivon sinulle voimaa ja rohkeutta.

-37

Kiitos kommentista. Meillä on yhteisen tilin lisäksi myös omat tilit. Olen melko pienipalkkaisessa työssä mutta saan vuokran ja perusjutut maksettua. En tarvitse paljoa. Olen pakannut liinavaatteita ym. ja vaatteitakin ja kenkiä olen viime aikoina ostanut.

Syyllisyys painaa. Olen itsekin varmasti vaikea ihminen. Olin koulukiusattu ja olen kärsinyt sosiaalisista peloista jne. Se on varmasti suhdettamme rasittanut. Ehkä minäkin olen narsisti. Myönnän että yhteisasumisen alkuaikoina jyräsin miehen tavaroita sisustuksesta ja yritin luoda kaunista kotia. Nuorena kaverit luonnehtivat minua helposti suuttuvaksi ja määräileväksi.

Aivan sekopäinen olo. Tuntuu että kuolen ja tukehdun ja toisena hetkenä tunnen itseni laiskaksi perheenrikkojaksi joka ei kestä avioliiton alamäkiä.

Ap

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 08:58"]

Kiitos kommentista. Meillä on yhteisen tilin lisäksi myös omat tilit. Olen melko pienipalkkaisessa työssä mutta saan vuokran ja perusjutut maksettua. En tarvitse paljoa. Olen pakannut liinavaatteita ym. ja vaatteitakin ja kenkiä olen viime aikoina ostanut. Syyllisyys painaa. Olen itsekin varmasti vaikea ihminen. Olin koulukiusattu ja olen kärsinyt sosiaalisista peloista jne. Se on varmasti suhdettamme rasittanut. Ehkä minäkin olen narsisti. Myönnän että yhteisasumisen alkuaikoina jyräsin miehen tavaroita sisustuksesta ja yritin luoda kaunista kotia. Nuorena kaverit luonnehtivat minua helposti suuttuvaksi ja määräileväksi. Aivan sekopäinen olo. Tuntuu että kuolen ja tukehdun ja toisena hetkenä tunnen itseni laiskaksi perheenrikkojaksi joka ei kestä avioliiton alamäkiä. Ap

[/quote]

Älä syyllistä itseäsi! Meistä kukaan ei ole täydellinen. Kaikki mitä kerrot miehestäsi kuulostaa todella epänormaalilta. Olet jostain syystä vain hyväksynyt hänen käytöksensä kaikki nämä vuodet.

Sanot, että olet helposti suuttuva ja määräilevä. Miten se sitten määritelläänkään. Kaikki suuttuvat jossain vaiheessa ja kaikkea ei voi eikä pidä ottaa vastaan.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 08:16"]Mukava lukea muidenkin kokemuksia. En tiedä voisiko mies todella heittäytyä eron jälkeen niin hankalaksi kuin täällä on epäilty. Joskus aiemmin on kyllä sanonut kun olen erolla uhannut että hän sitten pitää lapset tai ainakin toisen ja että hän kertoo sitten miten sekopää tms minä olen.

Muita häne omituisuuksiaan on ollut autolla vihaisena kaahaaminen, jarruttelu ja ratin heiluttelu, ilmoittautuu töihin sairaaksi mutta olisi menossa urheilemaan. Kun tästä huomauttaa niin tiuskii ettei häntä ole kasvatettu pelkäämään että mitä jos joku näkee. Että hän etsii sitten tarvittaessa uuden työpaikan. Ottaa aina teatraalisesti kourallisen särkylääkkeitä kun pää on kipeä. Rähjää ja huutaa kyllä lapsillekin. Ei suostunut kiittämään vanhempiani näiden antamasta lahjasta koska haluaa itse valita tavaransa ja hänellä on varaa ostaa itse omat juttunsa. Kehtasi siis olla ihan hiljaa myrtyneen näköisenä. Jälkikäteen sanoi että hän meni lukkoon kun oli niin yllättävä tilanne.

Hänelle tulleita lehtiä ei saa kukaan lukea ennen häntä vaikka ne lojuisivat viikkoja koskematta. Kun tullaan kotiin niin hänen pitää mennä ensimmäisenä riisumaan ja käsiä pesemään ja lasten auttaminen on jäänyt kokonaan minun huolekseni. Hän on saattanut soittaa kaupasta että tuoko jotain mutta jos erehdyn pyytämään enemmän kuin yhden tavaran niin ärtyy että on kuuma ja paljon ihmisiä ja ei hän nyt jaksa alkaa koko kauppaa kiertämään. Talvella ulkoillessa ei voinut vetää lapsia pulkassa koska tuli kuuma. Aina hänen kylmä, kuuma, nälkä, väsymys, ärtymys milloin mikäkin hyppyyttää perhettä. Kesäisin ei ole voitu tehdä mitään tai sopia mitään menoja jos on ollut hieno ilma. Silloin hänen on pitänyt olla ulkona ruskettumassa. Jos on ollut jotain kuten veljeni synttärit niin pitkin hampain ja tympeänä.

Näitä kun mietin niin alkaa tuntua aivan järjettömältä että olen näin pitkään jaksanut. :/

Ap
[/quote]

Voisiko olla Asperger?

Olen aspergeriäkin miettinyt. Mutta kun pärjää suht vaativissa töissä kuitenkin sujuvasti. Niitä piirteitä on ainakin paljon. Tuntuu kuin hän olisi kiveä, ei mitään joustoa, lämpöä tai armollisuutta. Pystyy sellaista lupaamaan mutta tositilanteessa reagoi aina kuin kiviseinä josta ei mene mikään läpi. Vain hän ja hänen tarpeet ja mielipiteet.

Ap

Olisi kyllä kiva jos laittaisitte kappalejakoja. Olisin halunnut lukea juttusi mutta en jaksa alkaa tuollaista yhtä pötköä tavaamaan.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 09:55"]Olisi kyllä kiva jos laittaisitte kappalejakoja. Olisin halunnut lukea juttusi mutta en jaksa alkaa tuollaista yhtä pötköä tavaamaan.
[/quote]

Puhelimella ei tule jakoa vaikka yrittäisi. Pahoittelut!

Ap

Avioero on väärin. Jos on valmis tekemään Jumalan tahdon, hän antaa siihen voimaa ja auttaa ratkaisemaan tilanteen jollain muulla tavalla.

Sinä mietit jäädäkkö lasten takia. Älä pistä lasten harteille sitä, että SINÄ olet heikko ja et tajua lähteä.

Miten niin monet ihmiset ovat niin tyhmiä, että luulevat ettei lapset kuule riitoja tai tajua ilmapiirin kireyttä tms? Lapset ovat puhtaita sieluja ja imevät kaiken itseensä sata kertaa tehokkaammin kuin aikuiset. Lapset ymmärtävät jo alitajunnassaan paljon enemmän kuin moni aikuinen. Sinä, AP, et omalta osaltasi kovin kauniita värejä noihin puhtaisiin sieluihin väritä..heikkoutta, pelkoa, surua, ahdistusta, jännittyneisyyttä, teeskentelyä.. Nuo varmaan aikalailla sinun päivittäisiä tuntemuksia - ja tuollainen ilmapiiri vallitsee teidän kodissanne. Niin ja plus tietenkin sairaan miehesi ajatukset/tunteet/tunteettomuus.

Suoraan sanottuna on aika vaikea arvioida kumpi teistä vanhemmista on sairaampi. Mies, joka sairastaa selvästi ainakin narsismia ja ahdistuneisuushäiriötä + ties mitä. Ja sinä, AP, et voi täysissä järjissäsi olla, kun ihan omasta vilpittömästä tahdostasi asut miehen kanssa, joka alistaa henkisesti kaikin mahdollisin keinoin. Ja vielä ihan tosissasi annat lastesi todistaa tuon kaiken. Ja ei, ei. Nyt pois ne laput silmiltä ja pumpulit korvilta. Ne lapset todellakin aistii aivan kaiken. Kertovatko sinulle koskaan, tuskin pitkään aikaan. Jos ovat kovin pieniä, eivät voi purkaa verbaalisesi tuntemuksiaan ja nepä patoutuu sitten odottelemaan vaikkapa aikuisikää. Tuollaiset tapaukset ovat vaikeimpia, koska ihminen ei itsekään ymmärrä miksi alkoi ahdistus/pelkotilat/paniikkihäiriö, kun tapahtumat ovat alitajunnassa ja pomppaavat tietoisuuteen vain hetkittäin.

Niin.. Suosittelen AP:lle terapiaa, näin alkuun.