Lue keskustelun säännöt.
Eroanko turhaan
22.03.2015 |
Olen pyöritellyt avioeroa mielessäni pitkään ja nyt tuntuu että viimeinkin minulla olisi siihen rohkeutta. Olen hakenut vuokra-asuntoa. Mies kuitenkin anelee jäämään ja on viime ajat käyttäytynyt kuin uusi ihminen. Jälleen kerran on alkanut tuntua että olen itse vain itsekäs joka ei kestä perhe-elämää. :/
Kuitenkin koen etten rakasta ja kunnioita enää miestäni joka on mielestäni koko pikkulapsiajan ja jo ennen sitäkin kohdellut minua todella epäkunnioittavasti. En voi unohtaa asioita joita hän on sanonut ja sitä miten hän on käyttäytynyt.
Hän on komea, treenattu ja älykäs mies. Hänellä on hyväpalkkainen työ ja häntä pidetään mukavana ja hyvänä tyyppinä. Ei juo, ei lyö eikä petä. Hoitaa raha-asiat. Mutta kääntöpuolena hän on itsekäs kontrollifriikki, kotona pahantuulinen ja koko pikkulapsiaika yöheräämisineen ja kodinhoitoineen on jäänyt täysin minun harteilleni myös palattuani töihin. Hän ei kestä lasten huutoa tai riitoja vaan kaikki pitäisi mennä niinkuin hän sanoo ja haluaa ja jos ei mene hän alkaa kiroilla ja huutaa tai pakenee yläkertaan.
Hän syyllistää minua määräilystä mutta en saa kotiin ostaa edes pyyheliinaa ilman hänen lupaansa. Hän ei pidä perheestäni, haukkuu ja mollaa heitä ja niinpä yhteydenpitoni heihin on vähentynyt todella paljon. Hän suuttuu jos vastaan puhelimeen kesken normaalin arkipuuhailun ja kokee jäävänsä jotenkin toiseksi. Soittajan ääni ei saisi kuulua yhtään läpi kun puhun. Hän saattaa kieltää mässyttämästä kun syön tai kävelemästä liian läheltä häntä koska ilmavirta ärsyttää.
Suuttuessaan hän on iskenyt nyrkillä seiniin reikiä (ainakin kolmessa kohtaa), vääntänyt vaatekaapin ovet irti ja paiskonut tavaroita mm. kaukosäätimen palasiksi. Hän herättää minut yöllä tai illalla jos kokee että patjaa pitää laittaa paremmin tms. En ole vuosiin voinut katsoa uutisia tai säätiedotuksia ainakaan ääni päällä koska se ärsyttää häntä ja on sopulimaista ja typerää. Mitä väliä millään säätilalla muka on?
Hän tulee aina myöhässä joka paikkaan eikä kertaakaan 15 vuoden aikana ole odottanut minua missään vaan aina minä joudun odottamaan. Hän ei voi aamulla viedä roskia jos sataa vaikka lähtee aivan roskahuoneen ohi töihin. Hän ei ole koskaan joustanut ja ns. uhrautunut minun takiani vaan on kuin prinsessa jonka mukaan maailma pyörii.
Olen ollut todella väsynyt lasten (mm. sairauksia) ja kodin hoitoon mutta en ole saanut pyytää äitiäni apuun koska tämä puhuu liikaa liian kovalla äänellä ja kyselee tyhmiä ja itsestäänselvyyksiä. Myöskään itse hän ei ole auttanut kuitenkaan.
Tässä oli pieni siivu kaikesta mitä vuosien varrella on ollut. Hän on myös haukkunut minua hirvittävillä sanoilla, mm. että kuolisin pois, että jäisin auton alle. Huoritellut ja kutsunut vitun tyhmäksi ämmäksi.
Kun lopulta sain rohkeutta hakea asuntoa hän muuttui. Hän käyttäytyy ystävällisesti ja tekee kotitöitä. Viime viikolla oli ostanut kymmeniä ruusuja ja kaksi suklaarasiaa. Hän itkee ja pyytelee anteeksi ja vetoaa että on ollut lasten takia rankkaa ja että emme voi erota kun ollaan oltu niin pitkään yhdessä.
Kaikkina näinä vuosina hän on urheillut monta kertaa viikossa ja mökkeillyt ja saunonut kavereiden kanssa ja nukkunut tuhatkertaisesti minuun verrattuna. En ole kertaakaan kieltänyt mihinkään menemästä.
Voiko olla mahdollista että hän on muuttunut? Pitäisikö lasten takia yrittää vaikken ikinä voi häntä enää ihailla ja rakastaa kuten puolisoa pitäisi?
Tuntuu että kuolen ja tukehdun ja että minun täytyy pelastaa itseni. Mutta kukaan ulkopuolinen ei ymmärtäisi eron syytä. Miksi jättäisin noin hyvän miehen? Ja lasten takia surettaa...
Olisin kiitollinen mielipiteistä!
Kommentit (117)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatii melkoista manipulointitaitoa saada mies käyttäytymään kuvailemallasi tavalla. Vitsi, vitsi -ei vaan, mutta totuushan on että ei kukaan yksin tappele.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 15:13"]Vaatii melkoista manipulointitaitoa saada mies käyttäytymään kuvailemallasi tavalla. Vitsi, vitsi -ei vaan, mutta totuushan on että ei kukaan yksin tappele.
[/quote]
Kiitos kommentista. En koe että kyseessä olisi varsinainen tappelu. Hänen käytöksensä on ollut tuollaista ihan tavallisissa arkipäivän tilanteissa. Olen pakannut tyhjät pullot muovikassiin valmiiksi että ottaisi ne autoon lähtiessään. Hän ei suostu koska kassi on vääränlainen. Tai odotan häntä kahvilan terassilla kun hän käy vessassa. Tullessaan hän ei heti löydä minua joten hän suuttuu. Olen ottanut häneltä kysymättä vastaan äitini antaman mielestäni kauniin tarjoiluastian. Olen lainannut vanhemmiltani kakkuhaarukoita lapsen synttäreille. Tuttu äiti lyöttäytyy seuraamme päiväkodin kevätjuhlissa ja juttelen hänen kanssaan. En kävele koko ajan hänen rinnallaan ruokakaupassa.
Mm. näissä tilanteissa on tullut ns. sanomista.
Ap
Pois vaan ! Ja uusi ukko tilataan afrikasta ja onnellista loppu elämää vaan viettämään ! =D
Ihan hirveä mies :( Lähde jo ap. Ja tajuathan, että mies varmaan änkeää niille neuvola -ja lääkärikäynneille sen takia, ettet puhuisi hänestä siellä pahaa. Haluaa kontrolloida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ilman muuta eroa, mutta rakenna ensin hyvät turvaverkot eron jälkeiseen aikaan koska miehesi tekee elämästäsi helvettiä. Eli kaikki mahdolliset, poliisi, asianajaja, ystävät, suku. Puhelinnumerot, osoitteet että pääset turvaan, saat asiasi hoidettua kuntoon.
Jos on eron jälkeenkin edelleen sovitteleva, niin sitten toki voi olla kyse muutoksesta ja siinä tapauksessa voit harkinta-ajan jälkeen miettiä uudestaan.
Tämä mies on selvästi sairas yksilö enkä usko että hänen viimeaikainen muutoksensa parempaan on pysyvä tai edes pitkäaikainen.
Mies on nyt tietysti vaan pelästynyt että se ihminen jota hän tykkää kiusata pääsisi pois hänen hyppysistään. Uuden kiusattavan hankkiminen ja tilanteeseen ankkuroiminen toki olisi vähän vaivalloinen proseduuri.
Tiedättehän, tarvitsee tehdä paljon kaiksuu vs. ei tartte tehä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksi jättäisin noin hyvän miehen? Ja lasten takia surettaa..."
-Mitäs turhia. Lapset saa varmaan kohta uuden äidin.
Alku oli niinkuin oma mieheni ja lasten isä, mutta jotkut jutut meni aika yli että siinä varmaan mulla se raja menisi: eli että hajottaa paikkoja, huutaa. Ei ole hyvä lasten(kaan) kasvaa sellaisessa ympäristössä. Munkin mies voi olla hemmetin rakastava ja hyvä ja lempeä tai sitten ihan kuin joku diktaattori, järjestelmällinen, kylmä ja tunteeton. Että ota siitä nyt sitten selvää. Ollaan kuin yö ja päivä: itse en jaksa pitää järjestystä yllä, vaatteiden järjestely ei ikinä lopu mulla... Miehen kaapissa vaatteet on suorissa riveissä, hän on järjestelmällinen, hoitaa raha-asiat ja laskee aina tarkkaan ennen kuin tuhlaa. Toisaalta hän ei ikinä kieltäydy kun pyydän tuomaan jtn kaupasta tms. Ostaa kukkia merkkipäivinä jne.
Mutta mielestäni jos suhteessa kerran antaa mennä riman ali niin siitä on sitten helppo alottaa, esim jos "antaa luvan" haukkua ja nimitellä. Jotkut huorittelut ja muut ei mielestäni missään nimessä kuulu sallittuun kielenkäyttöön.
Edellinen suhteeni kesti noin 5 vuotta ja se oli aivan täyttä paskaa ja ajan haaskausta, vihdoin uskoin että jätkä ei muutu en enää haaskaa aikaani. Se oli kerrasta poikki ja pakko heittää pihalle kirjaimellisesti. Otin avaimetkin pois.
Eli jos aikuinen ihminen ei halua tai ei pysty hillitsemään väkivaltaista käytöstään olkoot sitten vaikka huonekaluja kohtaan niin se on moro. Eihän lapsetkaan saa heitellä esineitä, vahingoittaa toisia kun suuttuvat ja heille on se opetettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et eroa turhaan. Kuulostaa sen verran sairaalta tuo miehesi käytös, että hän tulee kyllä palaamaan samaan.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 12:08"]
Mielestäni ei ole kertonut tarpeeksi hyviä syitä eroamiseen. Varmasti peiliin katsomisen paikka itselläsikin ja yrittätte molemmat parantaa tapanne.
[/quote]
Tarpeeksi hyviä syitä??? Ap:n mieshän on ihan seinähullu. Ap, pelasta itsesi tuosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole turhaan lähdössä. Miehesi tulee käytökseltään palaamaan ennalleen, kunhan huomaa, että olet perumassa lähtöäsi.
Eli lähde ihmeessä. Naurettavaa raivota jostain hiton ilmavirroista. Narsistinen kontrollifriikki. Itse olen mies enkä kyllä ymmärrä miksi ole pässiä miestäsi kestänyt noinkin pitkään
Eroa!
Kauniit sanat ja teot eivät korjaa enää tilannetta.
Huorittelut ym. Ilkeilyt sairasta. Ei hän sinua rakasta vaan sitä että saa täyden palvelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde. Huomaat kyllä sen tehtyäsi, että päätös oli oikea.
Exäni oli samanlainen ja voin sanoa näin eronneena naisena, että elämä on nyt ihanaa. Eroa.
Tekisi mieli antaa alapeukkua koska suunnittelet jääväsi.
Ensinnäkin, vastustan kovasti ns. turhia eroja, joka omasi olisi ulkopuolisten mielestä. Olen sitä mieltä, että erossa pitää laskea hyödyt ja haitat rehellisesti (kuka hyötyy, ketä haittaa) ja jos enemmän on haittaa kuin hyötyä, niin sitten ei erota.
MUTTA olen elänyt tuollaisen isän lapsena. Myönnän, että pelkäsin joskus, jos äitini vain lähtisi, koska silloin joutuisin elämään päiviä isäni kanssa kahden. Hän jaksoi kyllä päivän tai kaksi tsempata meidän lasten vuoksi, vei uimarannoille tai huvipuistoon, mutta kaikki muu oli ihan silkka paskaa, jatkuvaa huutoa, raivoa, vähättelyä ja haukkumista, pienenä lähinnä äitiä kohtaan, teininä myös minua kohtaan. VAsta aikuisena ovat välit korrektit.
Kuvaavaa on, että isälläni oli muutaman kerran vuosikymmenessä noita hyviä hetkiä eli ruusuja ja suklaarasioita, lomamatkaa tms. ulkokultaista, mutta jo sillä samalla matkalla kaikki oli pelkkää haukkumista ja vähättelyä. Ei narsisti parane itsestään eikä oikeastaan koskaan. Vaikka nyt haittoja saattaisi olla enemmän (mies tekee eron vaikeaksi, haukkuu sinua lapsille ja sukulaisille jne.) niin takaan, että loppupeleissä lapset hyötyvät ja sinä hyödyt, kun eroat riittävän aikaisin.
Yksi keino narsistin kanssa korrekteihin väleihin on tehdä itsestä se syntipukki, jolloin narsisti säilyttää kasvonsa ja saattaa pitää hyvät välit "armosta". Tämä tietysti vaatii itseltäsi paljon. Jos korostat miehelle, että käyt terapiassa ja terapeutti on sitä mieltä, että ero on sinulle hyväksi, koska olet liian riippuvainen miehestä ja että sinä aikana kun sinä kasaat itseäsi, on väärin miestä kohtaan, ettei hän voisi mennä eteenpäin ja mahdollisesti löytää sopivampaa kumppania saattaa mies tyytyä helppoon eroon. Voit ehdottaa miehellekin löytöretkeä itseensä eli terapeutille menoa ja jos ottaisi siitä onkeensa, niin teillä saattaisi jopa josksu olla tulevaisuutta. Ole kuitenkin tarkkana, että korostat omaa osuuttasi, niin narsisi ei käy kimppuun vaan kokee ikään kuin säälistä antavansa sinulle eron. Tämän jälkeen on helppo todeta, että terapeutin mielestä on tärkeää olla alkuun yhteydessä vain lasten asioissa ja näin saat riuhtaistua itsesi irti miehen otteesta. Huonona puolena se, että sukulaiset pitävät sinua syynä eroon, hyvänä se, että pääset narsistista eroon ilman riitoja ja tappelua.
Kiitos mielipiteistä. En ole ollut muissa parisuhteissa ja jotenkin on hämärtynyt mikä on normaalia ja mikä ei. Olen kokenut syyllisyyttä tilanteesta koska usein mies sanoi minun ärsyttäneen tai provosoineen häntä. Lasten vuoksi olen myös yrittänyt pitää perheen kasassa. Mutta eiköhän tässä ole vain yksi ainoa oikea suunta.
Ap
Ap, kuten moni on sinulle jo sanonut: eroa!
Miehesi on todella pesunkestävä narsisti. Odotan, että oma läheiseni saisi riittävästi voimia tehdä saman, lähteä ja erota. Sivusta on kammottava seurata sitä meininkiä, kuinka hän yrittää olla mielin kielin ja luopuu koko ajan enemmän omasta elämästään, ystävistään, menoistaan ja mielipiteistään.
On muuten käsittämätöntä, miten nämä tarinat toistavat samaa kaavaa! Narsistit eivät muutu.
Paljon voimia sinulle ja lapsillesi. Kaikki menee lopulta hyvin.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 15:13"]
Vaatii melkoista manipulointitaitoa saada mies käyttäytymään kuvailemallasi tavalla. Vitsi, vitsi -ei vaan, mutta totuushan on että ei kukaan yksin tappele.
[/quote]
Että mua raivostuttaa tämä sanonta että ei kukaan yksin tappele! Kuulin tuota ala-asteella kun sisareni oli kimpussani ja koitin rauhoitella häntä - "ei kukaan yksin tappele". Mitä vanhemmaksi olen tullut ja mitä enemmän olen parisuhdemaailmoissa kulkenut, sen enemmän olen ihmetellyt miten hyvin jotkut osaavat riidellä yksinään kuin kolme vuotiaat. Ihan sama mitä teet niin toinen aloittaa sen kauhean ulinan, volinan ja haukkumisen ja siihen ei tarvitse muuta kuin paikalla olo.
Olen asunut parisen viikkoa omassa asunnossa ja elämä on juuri niin ihanaa kuin olin unelmoinut. Tavallista, stressitöntä normaalia elämää. Eropaperitkin laitoin yksin postiin kun mies viivytteli allekirjoittamista. Hän on käyttäytynyt yhtä kertaa lukuunottamatta ystävällisesti ja asiallisesti. Lapsetkin ovat olleet selvästi rennompia ja rauhallisempia. Kaikki on mennyt paremmin kuin uskalsin toivoa. Kiitos vielä kaikille tähän ketjuun kirjoittaneille mielipiteistä ja keskustelusta!
Ap