Lue keskustelun säännöt.
Eroanko turhaan
22.03.2015 |
Olen pyöritellyt avioeroa mielessäni pitkään ja nyt tuntuu että viimeinkin minulla olisi siihen rohkeutta. Olen hakenut vuokra-asuntoa. Mies kuitenkin anelee jäämään ja on viime ajat käyttäytynyt kuin uusi ihminen. Jälleen kerran on alkanut tuntua että olen itse vain itsekäs joka ei kestä perhe-elämää. :/
Kuitenkin koen etten rakasta ja kunnioita enää miestäni joka on mielestäni koko pikkulapsiajan ja jo ennen sitäkin kohdellut minua todella epäkunnioittavasti. En voi unohtaa asioita joita hän on sanonut ja sitä miten hän on käyttäytynyt.
Hän on komea, treenattu ja älykäs mies. Hänellä on hyväpalkkainen työ ja häntä pidetään mukavana ja hyvänä tyyppinä. Ei juo, ei lyö eikä petä. Hoitaa raha-asiat. Mutta kääntöpuolena hän on itsekäs kontrollifriikki, kotona pahantuulinen ja koko pikkulapsiaika yöheräämisineen ja kodinhoitoineen on jäänyt täysin minun harteilleni myös palattuani töihin. Hän ei kestä lasten huutoa tai riitoja vaan kaikki pitäisi mennä niinkuin hän sanoo ja haluaa ja jos ei mene hän alkaa kiroilla ja huutaa tai pakenee yläkertaan.
Hän syyllistää minua määräilystä mutta en saa kotiin ostaa edes pyyheliinaa ilman hänen lupaansa. Hän ei pidä perheestäni, haukkuu ja mollaa heitä ja niinpä yhteydenpitoni heihin on vähentynyt todella paljon. Hän suuttuu jos vastaan puhelimeen kesken normaalin arkipuuhailun ja kokee jäävänsä jotenkin toiseksi. Soittajan ääni ei saisi kuulua yhtään läpi kun puhun. Hän saattaa kieltää mässyttämästä kun syön tai kävelemästä liian läheltä häntä koska ilmavirta ärsyttää.
Suuttuessaan hän on iskenyt nyrkillä seiniin reikiä (ainakin kolmessa kohtaa), vääntänyt vaatekaapin ovet irti ja paiskonut tavaroita mm. kaukosäätimen palasiksi. Hän herättää minut yöllä tai illalla jos kokee että patjaa pitää laittaa paremmin tms. En ole vuosiin voinut katsoa uutisia tai säätiedotuksia ainakaan ääni päällä koska se ärsyttää häntä ja on sopulimaista ja typerää. Mitä väliä millään säätilalla muka on?
Hän tulee aina myöhässä joka paikkaan eikä kertaakaan 15 vuoden aikana ole odottanut minua missään vaan aina minä joudun odottamaan. Hän ei voi aamulla viedä roskia jos sataa vaikka lähtee aivan roskahuoneen ohi töihin. Hän ei ole koskaan joustanut ja ns. uhrautunut minun takiani vaan on kuin prinsessa jonka mukaan maailma pyörii.
Olen ollut todella väsynyt lasten (mm. sairauksia) ja kodin hoitoon mutta en ole saanut pyytää äitiäni apuun koska tämä puhuu liikaa liian kovalla äänellä ja kyselee tyhmiä ja itsestäänselvyyksiä. Myöskään itse hän ei ole auttanut kuitenkaan.
Tässä oli pieni siivu kaikesta mitä vuosien varrella on ollut. Hän on myös haukkunut minua hirvittävillä sanoilla, mm. että kuolisin pois, että jäisin auton alle. Huoritellut ja kutsunut vitun tyhmäksi ämmäksi.
Kun lopulta sain rohkeutta hakea asuntoa hän muuttui. Hän käyttäytyy ystävällisesti ja tekee kotitöitä. Viime viikolla oli ostanut kymmeniä ruusuja ja kaksi suklaarasiaa. Hän itkee ja pyytelee anteeksi ja vetoaa että on ollut lasten takia rankkaa ja että emme voi erota kun ollaan oltu niin pitkään yhdessä.
Kaikkina näinä vuosina hän on urheillut monta kertaa viikossa ja mökkeillyt ja saunonut kavereiden kanssa ja nukkunut tuhatkertaisesti minuun verrattuna. En ole kertaakaan kieltänyt mihinkään menemästä.
Voiko olla mahdollista että hän on muuttunut? Pitäisikö lasten takia yrittää vaikken ikinä voi häntä enää ihailla ja rakastaa kuten puolisoa pitäisi?
Tuntuu että kuolen ja tukehdun ja että minun täytyy pelastaa itseni. Mutta kukaan ulkopuolinen ei ymmärtäisi eron syytä. Miksi jättäisin noin hyvän miehen? Ja lasten takia surettaa...
Olisin kiitollinen mielipiteistä!
Kommentit (117)
Ap kiitos kun käyt päivittämässä tätä.
Jo tuon läpi käyneenä ja eronneena, voimia sinulle, teet ihan oikein. Jaksa pitää puolesi miestä vastaan. Paras olisi että pääsisit omaan asuntoon ja eroon miehestä mahdollisimman pian. Niin kauan kuin olette saman katon alla, hän puuduttaa sinua ja puhuu pyörryksiin. Mitä kauemmin annat hänen tehdä sitä sitä enemmän pyörryksissä olet. Äläkä luule että tuo rakastava mies on muuta kuin väliaikaista. Kun hän on varma että et ole enää lähdössä, se sama alkaa uudestaan. Mietipä sitä - miltä tuntuu ajatus että et pääsekään lähtemään, että se kaikki palaa takaisin siihen samaan... ja on sitä teidän elämän loppuun asti?
Niinpä. Sillä ajatuksella jaksoin eikä ole tarvinnut katua. Vapautuksen tunne on valtava. Tsemppiä ap, selviät tästä ja vielä olet vapaa nainen jota kukaan ei hauku ja alista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 11:39"]
Päivittelen tilannetta pitkästä aikaa. Muutto uuteen kotiin on käynnissä. Mies on ollut hyvin yhteistyöhaluinen ja käyttäytynyt yhä melko hyvin. Alan kallistua siihen että hänen omituisuuksiensa syy on enempi asperger-tyyppistä kuin narsismia. Tosin hän on luetellut listan hommista joita minun pitäisi kuulemma reiluuden nimissä hoitaa tai ainakin osallistua ennen lähtöäni, mm. ikkunoiden ja jääkaapin pesu. Lisäksi tuntuu ettei hän oikein ymmärrä sitä että lähden päästäkseni hänestä ja yhteisestä elämästämme eroon. Hänen mielestä meidän pitäisi viettää vappua yhdessä ja kutsua naapuritkin mukaan koska hän kuitenkin tulee jatkossa olemaan heidän kanssaan tekemisissä ja lapset ovat kavereita. Kun vielä yritimme pari vuotta sitten olla perhe niin silloin ko. naapureiden kutsuminen ei hänelle sopinut. En tiedä, tarkoitus olisi toki olla hyvissä väleissä lasten takia mutta ahdistaa hänen käsityksensä siitä mitä se tarkoittaa. Arvostan kyllä kovasti hänen asennettaan muuten. Ap
[/quote]
Älä suostu mihinkään yhteisiin vappuihin. Ei tarvitse olla ilkeä, pysy vaan asiallisesti linjassasi. Hän haluaa edelleen säilyttää sinuun valtaa ja kontaktia. Ystäville ja tuttaville se näyttää siltä kuin et oikeastaan tietäisi oletko edes eroamassa ja ehkä palaatte yhteen. Mies petaa sitä että palaisitkin. En usko ettähän todella uskoo että lähdet, hän uskoo todennäköisesti että palaat kuitenkin - tai et edes lähde vaan se asunto oli vain uhkailua.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 12:14"]Ap, tunnista teatterin lava. Miehesi esiintyy juuri siinä. Älä anna sumuttaa itseäni. Ei hän ole asperger, vaan narsisti. Minulla on asperger-appi, saanut diagnoosin ihan hiljan, voivat kyllä olla itsekkäitä ,itsekseen viihtyviä ja oudoksua sosiaalisia tilanteita, mutta johtuen huonoista sosiaalisista kyvyistä. Appeni ottaa kylläkin kontaktia muihin, mutta riitaantuu usein, kun ei ymmärrä toisia ihmisiä. Ei hän silti välttele vieraita. Mutta aspergereillakin on oikeat tunteet, ja tuntevat myötätuntoa toista kohtaan tietyissä tilanteissa.
Appeni veli taas oli mielestäni narsisti, mielestäni ihan tyylipuhdas sellainen, joka mm. ripusti poikansa juuri saaman kissanpennun elävänä pyykkinarulle kuivumaan ja tappoi sen ihan huvikseen, jätti 5 v. lapsensa neljäksi päiväksi yksin kotiin, vältteli ahkerasti töitä milloin milläkin tekosyyllä, huijasi ja hakkasi naisia, neljä avioliittoa ym. ym. ja näitä juttuja on paljon kerrottavaksi. Mm. oman mieheni heitti ulos, koska ei kestänyt häviötä yhdessä ihan pikkujutussa. ja oma poikansa on kertonut paljon lisää näitä muistoja "isi"papasta, kuinka mm. hommasi tälle työpaikan ja isi valitti kun on niin aikainen herätys....ja löi pomoaan turpiin. Teet viisaasti kun lähdet, eikä miehesi ansaitse mitään arvostusta. Hän NÄYTTELEE SAADAKSEEN SINUT TAKAISIN KIUSATTAVAKSEEN. NARSISTI ELÄÄ TOISTEN ENERGIASTA JA KUPPAA SITÄ.
Appiukkoni on myötätuntoinen ihminen ja vetäisi veljeään ns. turpiin tämän käytöksen takia ja otti veljenpojan aikoinaan kotiinsa, muuten olisi seurannut sijoituslapsen elämä. Asperger voi pitää hyvin tiukasti kiinni säännöistä ja hänellä on monesti pakkomielteen omaisia kiinnostuksen kohteita, hän voi olla itsekäs, mutta ei kohtele toisia julmasti, hän voi olla ääniyliherkkä, mutta ei raivohullu (kuten miehesi on). Aspergerilla on yleensä moraalikäsitys, jos se on hänelle opetettu, narsistin moraali kohdistuu vain hänen omien tavoitteidensa saavuttamiseen eikä hänen tarvitse noudattaa omasta mielestään mitään sääntöjä, vain toisten pitää noudattaa hänen sääntöjään. Apellani on melkoisen korkea moraali, mitä tulee esim. valehtelemiseen, varastamiseen tai miten toisia ihmisiä saa kohdella, vaikka ne sosiaaliset taidot sitten onkin jossain määrin vajavaiset. Mutta hän tajuaa myös sen, että kaikki ei aina tee asioita kuten hän. Se järkyttää häntä, hän voi mennä pasmat sekaisin, mutta hän ei ota nokkiinsa, jos häntä ei tottele. Hän suostuu kuuntelemaan myös eri tapaa, kun sen hänelle perustelee.
Miehesi on nyt teatterin lavalla kuin Ella Eronen.
Miehesi EI ole asperger. älä ala taas etsiä selityksiä, vaan sulje nyt korvasi.
[/quote]
En viitsi tätä edes lukea. Ihan oma lajinsa nämä, jotka näkevät narsisteja kaikkialla. Ei perustu kuin luuloon
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 14:38"]Mä suosittelisin ap, että koitat saada ajan psykologille kriisiajalle. Sinä tarvitset jutteluapua, eikä se tarkoita sitä että sinussa olisi vikaa, vaan että saat ajatuksiisi selkeyttä ja ulkopuolisen kuuntelijan, kun päätäsi yritetään sotkea nyt siirapilla ja tunteisiin vetoamalla. Minua se auttoi paljon. Narsistien uhrien tuki ry:n kautta voisit selvitellä vähän keskusteluapua.
tulevalle ex-miehelle et näistä käynneistä puhu, koska ne on ase sinua vastaan.
[/quote]
Huh huh. Unohda tämä
Hakeudu mielummin vaikka tk psykologille
Kiitos kommenteista taas. En ole eroa perumassa mutta oma mieli on kurja kun toinen näyttää voivan huonosti. Ja mies on ollut siis muuttoasioissa avulias ja hyvin korrekti minua kohtaan puhuessaan erosta muille. Hänen mielestään eromme johtuu siitä että pikkulapsivaihe on ollut niin rankka. Tästä ketjusta on ollut todella paljon tukea, en voi kylliksi kiittää mielipiteistänne.
Eropapereita hän ei ole edelleenkään allekirjoittanut, pari päivää enää odotan ja sitten laitan ne yksin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla vähän samanlainen ongelma. Uhkasin puoli vuotta sitten eroavani ja miehellä muuttui ääni kellossa. On mielistellyt ja ollut ystävällinen melko johdonmukaisesti siitä asti, ja olen yrittänyt nähdä hänessä positiiviset puolet, mutta en vaan enää pysty. Yrityksistä huolimatta. Kun olen asennoitunut 10 vuotta niin että mies voi tehdä mitä vaan ja huutaa mistä vaan, ei sellaista ihmistä enää vaan pysty kunnioittamaan saatikka rakastamaan. Itseänikin harmittaa tämä tilanne - entä jos mies nyt onkin muuttunut, mutta en vaan pysty uskomaan? Kurjaa kun lastenkin pitää muuttaa, vaikka tiedän kyllä, että heilläkin menee paremmin ilman isää.
Aivan hengästyin kun luin.
Lähde äläkä epäröi sekunttiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa heti.
Olen seurannut samanlaista tilannetta hyvin läheltä. Nainen yritti pari kertaa lähtöä, mies muuttui kuin taikaiskusta sydämelliseksi ja herttaiseksi. Nainen jäi. Mies palasi heti entiseen, itse asiassa paljon pahempaakin. Lopulta nainen lähti vasta invalidisoivan pahoinpitelyn jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 12:21"]Eroa!
Kauniit sanat ja teot eivät korjaa enää tilannetta.
Huorittelut ym. Ilkeilyt sairasta. Ei hän sinua rakasta vaan sitä että saa täyden palvelun.
[/quote]
Ja tässä tulikin asian ydin, mies ei todellakaan rakasta sinua. Haluaa vain täyden palvelun ja jos lähdet niin palvelija lähtee. Siitä on kyse. Ei tunteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 12:04"]
Olen pyöritellyt avioeroa mielessäni pitkään ja nyt tuntuu että viimeinkin minulla olisi siihen rohkeutta. Olen hakenut vuokra-asuntoa. Mies kuitenkin anelee jäämään ja on viime ajat käyttäytynyt kuin uusi ihminen. Jälleen kerran on alkanut tuntua että olen itse vain itsekäs joka ei kestä perhe-elämää. :/ Kuitenkin koen etten rakasta ja kunnioita enää miestäni joka on mielestäni koko pikkulapsiajan ja jo ennen sitäkin kohdellut minua todella epäkunnioittavasti. En voi unohtaa asioita joita hän on sanonut ja sitä miten hän on käyttäytynyt. Hän on komea, treenattu ja älykäs mies. Hänellä on hyväpalkkainen työ ja häntä pidetään mukavana ja hyvänä tyyppinä. Ei juo, ei lyö eikä petä. Hoitaa raha-asiat. Mutta kääntöpuolena hän on itsekäs kontrollifriikki, kotona pahantuulinen ja koko pikkulapsiaika yöheräämisineen ja kodinhoitoineen on jäänyt täysin minun harteilleni myös palattuani töihin. Hän ei kestä lasten huutoa tai riitoja vaan kaikki pitäisi mennä niinkuin hän sanoo ja haluaa ja jos ei mene hän alkaa kiroilla ja huutaa tai pakenee yläkertaan. Hän syyllistää minua määräilystä mutta en saa kotiin ostaa edes pyyheliinaa ilman hänen lupaansa. Hän ei pidä perheestäni, haukkuu ja mollaa heitä ja niinpä yhteydenpitoni heihin on vähentynyt todella paljon. Hän suuttuu jos vastaan puhelimeen kesken normaalin arkipuuhailun ja kokee jäävänsä jotenkin toiseksi. Soittajan ääni ei saisi kuulua yhtään läpi kun puhun. Hän saattaa kieltää mässyttämästä kun syön tai kävelemästä liian läheltä häntä koska ilmavirta ärsyttää. Suuttuessaan hän on iskenyt nyrkillä seiniin reikiä (ainakin kolmessa kohtaa), vääntänyt vaatekaapin ovet irti ja paiskonut tavaroita mm. kaukosäätimen palasiksi. Hän herättää minut yöllä tai illalla jos kokee että patjaa pitää laittaa paremmin tms. En ole vuosiin voinut katsoa uutisia tai säätiedotuksia ainakaan ääni päällä koska se ärsyttää häntä ja on sopulimaista ja typerää. Mitä väliä millään säätilalla muka on? Hän tulee aina myöhässä joka paikkaan eikä kertaakaan 15 vuoden aikana ole odottanut minua missään vaan aina minä joudun odottamaan. Hän ei voi aamulla viedä roskia jos sataa vaikka lähtee aivan roskahuoneen ohi töihin. Hän ei ole koskaan joustanut ja ns. uhrautunut minun takiani vaan on kuin prinsessa jonka mukaan maailma pyörii. Olen ollut todella väsynyt lasten (mm. sairauksia) ja kodin hoitoon mutta en ole saanut pyytää äitiäni apuun koska tämä puhuu liikaa liian kovalla äänellä ja kyselee tyhmiä ja itsestäänselvyyksiä. Myöskään itse hän ei ole auttanut kuitenkaan. Tässä oli pieni siivu kaikesta mitä vuosien varrella on ollut. Hän on myös haukkunut minua hirvittävillä sanoilla, mm. että kuolisin pois, että jäisin auton alle. Huoritellut ja kutsunut vitun tyhmäksi ämmäksi. Kun lopulta sain rohkeutta hakea asuntoa hän muuttui. Hän käyttäytyy ystävällisesti ja tekee kotitöitä. Viime viikolla oli ostanut kymmeniä ruusuja ja kaksi suklaarasiaa. Hän itkee ja pyytelee anteeksi ja vetoaa että on ollut lasten takia rankkaa ja että emme voi erota kun ollaan oltu niin pitkään yhdessä. Kaikkina näinä vuosina hän on urheillut monta kertaa viikossa ja mökkeillyt ja saunonut kavereiden kanssa ja nukkunut tuhatkertaisesti minuun verrattuna. En ole kertaakaan kieltänyt mihinkään menemästä. Voiko olla mahdollista että hän on muuttunut? Pitäisikö lasten takia yrittää vaikken ikinä voi häntä enää ihailla ja rakastaa kuten puolisoa pitäisi? Tuntuu että kuolen ja tukehdun ja että minun täytyy pelastaa itseni. Mutta kukaan ulkopuolinen ei ymmärtäisi eron syytä. Miksi jättäisin noin hyvän miehen? Ja lasten takia surettaa... Olisin kiitollinen mielipiteistä!
[/quote]
Mun on aina vaan niin vaikea tajuta, miksi niin monet naiset alistuu tuollaiseen paskaan vuosiksi, kenties vuosikymmeniksi?
MIKSI?
JA ap. todellakin sulla on syytä lähteä. Harmi että annoit itsekin tilanteen mennä noin pitkälle, etkä kantanut aikanaan vastuuta siitä, että SINUA ei saa kohdella noin, vaan alistuit kaikkeen. Jos olisit aikanaan pitänyt puolesi, voisi tilanne olla nyt toinen. Toisaalta miehesi tyyppinen ihminen varmaankin yleensä onnistuu löytämään itselleen juuri sinun kaltaisesi äidiksi millä hinnalla vaan haluavan alistujan. Yleensä tuollainen mies ottaa myös ns. tasonsa alapuolelta naisen, jolloin naisen on vielä vaikeampi päästää irti, onhan hän saanut hyvännäköisen, varakkaan "saaliin"...
Kiitos kommenteista. Se mikä minut saa epäröimään on se että onhan meillä ollut paljon hyviäkin hetkiä ja ei hän jatkuvasti ole tuommoinen ollut ainakaan ajoittain. Hän osallistuu lasten lääkärikäynteihin ja neuvoloihin ja vaatii oikein että saa olla aina mukana. Ja kuljettaa lapsia harrastuksiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan kuuluu vanhempien tehtäviin yhdessä huolehtia perheestä, mutta tuo muu käytöson anteeksiantamatonta.
Mukava lukea muidenkin kokemuksia. En tiedä voisiko mies todella heittäytyä eron jälkeen niin hankalaksi kuin täällä on epäilty. Joskus aiemmin on kyllä sanonut kun olen erolla uhannut että hän sitten pitää lapset tai ainakin toisen ja että hän kertoo sitten miten sekopää tms minä olen.
Muita häne omituisuuksiaan on ollut autolla vihaisena kaahaaminen, jarruttelu ja ratin heiluttelu, ilmoittautuu töihin sairaaksi mutta olisi menossa urheilemaan. Kun tästä huomauttaa niin tiuskii ettei häntä ole kasvatettu pelkäämään että mitä jos joku näkee. Että hän etsii sitten tarvittaessa uuden työpaikan. Ottaa aina teatraalisesti kourallisen särkylääkkeitä kun pää on kipeä. Rähjää ja huutaa kyllä lapsillekin. Ei suostunut kiittämään vanhempiani näiden antamasta lahjasta koska haluaa itse valita tavaransa ja hänellä on varaa ostaa itse omat juttunsa. Kehtasi siis olla ihan hiljaa myrtyneen näköisenä. Jälkikäteen sanoi että hän meni lukkoon kun oli niin yllättävä tilanne.
Hänelle tulleita lehtiä ei saa kukaan lukea ennen häntä vaikka ne lojuisivat viikkoja koskematta. Kun tullaan kotiin niin hänen pitää mennä ensimmäisenä riisumaan ja käsiä pesemään ja lasten auttaminen on jäänyt kokonaan minun huolekseni. Hän on saattanut soittaa kaupasta että tuoko jotain mutta jos erehdyn pyytämään enemmän kuin yhden tavaran niin ärtyy että on kuuma ja paljon ihmisiä ja ei hän nyt jaksa alkaa koko kauppaa kiertämään. Talvella ulkoillessa ei voinut vetää lapsia pulkassa koska tuli kuuma. Aina hänen kylmä, kuuma, nälkä, väsymys, ärtymys milloin mikäkin hyppyyttää perhettä. Kesäisin ei ole voitu tehdä mitään tai sopia mitään menoja jos on ollut hieno ilma. Silloin hänen on pitänyt olla ulkona ruskettumassa. Jos on ollut jotain kuten veljeni synttärit niin pitkin hampain ja tympeänä.
Näitä kun mietin niin alkaa tuntua aivan järjettömältä että olen näin pitkään jaksanut. :/
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EROA AP! :( Pelottaa että edes harkitser jäämistä. Et varmaan joo ole itsekään täydellinen mutta entä sitten, ei se ole syy kestää tuollaista paskaa.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 15:13"]
Vaatii melkoista manipulointitaitoa saada mies käyttäytymään kuvailemallasi tavalla. Vitsi, vitsi -ei vaan, mutta totuushan on että ei kukaan yksin tappele.
[/quote]
Ihan p-eestä tuo vanha uskomus. Kyllä riidanhaluinen ihminen kehittää riidan ihan itsekseenkin ja vaikka pyhimyksen kanssa. On ihmisiä, joille on mahdotonta olla mieliksi. Toivon, ettei kirjoittaja koskaan joudu tekemisiin sellaisen ihmisen kanssa.
Muutos miehen käytöksessä on väliaikaista. Luonne on mitä on, eikä se siitä rakastamalla tai yhdessä pysymisellä miksikään muutu.
Mielestäni perustelit eropäätöksesi hyvin. Ei muiden tarvitse tai pidä sitä ymmärtää, ulkopuolisten silmiin varmasti moni asia näyttää ihan toisenlaiselta kaikissa suhteissa.
Miehesi on auditiivinen ja sinä vässykkä-nainen.
Miksi sinun pitää hakea noin paljon oikeutusta miehen tekojen kautta. Itse teet omat valintasi. That's it. Ei ole miehesi syy, mitä teet tai jätät tekemättä. Vässykkä :/
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 21:56"]
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 15:13"]
Vaatii melkoista manipulointitaitoa saada mies käyttäytymään kuvailemallasi tavalla. Vitsi, vitsi -ei vaan, mutta totuushan on että ei kukaan yksin tappele.
[/quote]
Ihan p-eestä tuo vanha uskomus. Kyllä riidanhaluinen ihminen kehittää riidan ihan itsekseenkin ja vaikka pyhimyksen kanssa. On ihmisiä, joille on mahdotonta olla mieliksi. Toivon, ettei kirjoittaja koskaan joudu tekemisiin sellaisen ihmisen kanssa.
[/quote]
Komppi tälle!