Lue keskustelun säännöt.
Eroanko turhaan
22.03.2015 |
Olen pyöritellyt avioeroa mielessäni pitkään ja nyt tuntuu että viimeinkin minulla olisi siihen rohkeutta. Olen hakenut vuokra-asuntoa. Mies kuitenkin anelee jäämään ja on viime ajat käyttäytynyt kuin uusi ihminen. Jälleen kerran on alkanut tuntua että olen itse vain itsekäs joka ei kestä perhe-elämää. :/
Kuitenkin koen etten rakasta ja kunnioita enää miestäni joka on mielestäni koko pikkulapsiajan ja jo ennen sitäkin kohdellut minua todella epäkunnioittavasti. En voi unohtaa asioita joita hän on sanonut ja sitä miten hän on käyttäytynyt.
Hän on komea, treenattu ja älykäs mies. Hänellä on hyväpalkkainen työ ja häntä pidetään mukavana ja hyvänä tyyppinä. Ei juo, ei lyö eikä petä. Hoitaa raha-asiat. Mutta kääntöpuolena hän on itsekäs kontrollifriikki, kotona pahantuulinen ja koko pikkulapsiaika yöheräämisineen ja kodinhoitoineen on jäänyt täysin minun harteilleni myös palattuani töihin. Hän ei kestä lasten huutoa tai riitoja vaan kaikki pitäisi mennä niinkuin hän sanoo ja haluaa ja jos ei mene hän alkaa kiroilla ja huutaa tai pakenee yläkertaan.
Hän syyllistää minua määräilystä mutta en saa kotiin ostaa edes pyyheliinaa ilman hänen lupaansa. Hän ei pidä perheestäni, haukkuu ja mollaa heitä ja niinpä yhteydenpitoni heihin on vähentynyt todella paljon. Hän suuttuu jos vastaan puhelimeen kesken normaalin arkipuuhailun ja kokee jäävänsä jotenkin toiseksi. Soittajan ääni ei saisi kuulua yhtään läpi kun puhun. Hän saattaa kieltää mässyttämästä kun syön tai kävelemästä liian läheltä häntä koska ilmavirta ärsyttää.
Suuttuessaan hän on iskenyt nyrkillä seiniin reikiä (ainakin kolmessa kohtaa), vääntänyt vaatekaapin ovet irti ja paiskonut tavaroita mm. kaukosäätimen palasiksi. Hän herättää minut yöllä tai illalla jos kokee että patjaa pitää laittaa paremmin tms. En ole vuosiin voinut katsoa uutisia tai säätiedotuksia ainakaan ääni päällä koska se ärsyttää häntä ja on sopulimaista ja typerää. Mitä väliä millään säätilalla muka on?
Hän tulee aina myöhässä joka paikkaan eikä kertaakaan 15 vuoden aikana ole odottanut minua missään vaan aina minä joudun odottamaan. Hän ei voi aamulla viedä roskia jos sataa vaikka lähtee aivan roskahuoneen ohi töihin. Hän ei ole koskaan joustanut ja ns. uhrautunut minun takiani vaan on kuin prinsessa jonka mukaan maailma pyörii.
Olen ollut todella väsynyt lasten (mm. sairauksia) ja kodin hoitoon mutta en ole saanut pyytää äitiäni apuun koska tämä puhuu liikaa liian kovalla äänellä ja kyselee tyhmiä ja itsestäänselvyyksiä. Myöskään itse hän ei ole auttanut kuitenkaan.
Tässä oli pieni siivu kaikesta mitä vuosien varrella on ollut. Hän on myös haukkunut minua hirvittävillä sanoilla, mm. että kuolisin pois, että jäisin auton alle. Huoritellut ja kutsunut vitun tyhmäksi ämmäksi.
Kun lopulta sain rohkeutta hakea asuntoa hän muuttui. Hän käyttäytyy ystävällisesti ja tekee kotitöitä. Viime viikolla oli ostanut kymmeniä ruusuja ja kaksi suklaarasiaa. Hän itkee ja pyytelee anteeksi ja vetoaa että on ollut lasten takia rankkaa ja että emme voi erota kun ollaan oltu niin pitkään yhdessä.
Kaikkina näinä vuosina hän on urheillut monta kertaa viikossa ja mökkeillyt ja saunonut kavereiden kanssa ja nukkunut tuhatkertaisesti minuun verrattuna. En ole kertaakaan kieltänyt mihinkään menemästä.
Voiko olla mahdollista että hän on muuttunut? Pitäisikö lasten takia yrittää vaikken ikinä voi häntä enää ihailla ja rakastaa kuten puolisoa pitäisi?
Tuntuu että kuolen ja tukehdun ja että minun täytyy pelastaa itseni. Mutta kukaan ulkopuolinen ei ymmärtäisi eron syytä. Miksi jättäisin noin hyvän miehen? Ja lasten takia surettaa...
Olisin kiitollinen mielipiteistä!
Kommentit (117)
Mies kuulostaa tosi neuroottiselta. Joko on oikeasti vähän sairas päästään kun pitää oikea muovikassi olla pulloille ja lakanaa pitää parantaa keskellä yötä tai sitten tahallaan haluaa alistaa ja saada tuntea olosi huonoksi. Kumpikaan ei ole kovin hyvä vaihtoejto ja veikkaan vahvasti ensimmäistä. Mies ei näille pakkomielteilleen mitään voi, se on fakta. Jos nyt yrittää, ei kauaa pysty, koska päässä kiehuu koko ajan.
Minulla on miehenä vähän samantyylinen tapaus, mutta paljon lievempänä. Sinun tilanteessasi olisin jo lähtenyt. Meillä mies on tosi tarkka esim. lasten ja minun vaatteista. 3 vuotiaalle lapselle en saa esim. laittaa pinkkejä housuja tai paitaa, joka ei näytä vasta ostetulta, jos lähdetään yhdessä jonnekin. Niitä kertoja on ehkä kerran kuussa ja tällöin tuntuu siltä, että ollaan vaan edustamassa häntä. Vaatteet pitäisi olla lapsilla aikuismaisia ja olen joutunut näyttämään, ettei sellaisia vaatteita ole olemassakaan lapsille ja ei sano siihen mitään kun näytän kuvastoa. Ollaan jopa jääty kotiin, koska ei ole ollut tarpeeksi hyviä vaatteita lapsille. Kerran raskaana ollessa arvosteli myös minun vaatteitani, koska paita oli kummallisen värinen. Olin viimeisillään raskaana eikä paljon valinnanvaraa ollut. Jalassani oli mustat farkkulegginsimäiset äitiyshousut ja päällä erikoisen punainen Ihonmyötäinen toppi. Ei siis mitään kummallista. Käy ehkä 2 kertaa vuodessa meidän kanssa kaupassa. Ikinä ei tehdä vkl ostoksia yhdessä, koska on kuulemma tyhmää kun toinen voi jäädä lasten kanssa kotiin.
koti pitää olla tip top, mutta itse jättää astiansa viikoiksi omille työpöydilleen tai yöpöydälle. Suuttuu mulle, jos on heittänyt sukkansa sängyn alle enkä ole pessyt niitä. Lähtee ostamaan uusia, koska on minun syyni, ettei puhtaita ole. Valittaminen om vähentynyt sillä että koko kotona oloajan, jopa lomat istuu tietokoneella. Jos pyydän joskus esim. Tyhjentämään kotona, valittaa miten astiat on kummallisessa järjestyksessä eikä ole keskenään samannäköisiä. Ollaan aika pienituloisia ja käskee minua ostamaan asioita mihin ei ole varaa. Jos olen kipeä, mies ei silti tee mitään. Edes äitienpäivänä en saa nukkua pitkään eikä mies auta missään. Kukkia varmaan tuo ja sen jälkeen tekee jotain omiaan. Kukkien tuominen taas tuntuu siltä, että sillä yrittää välttää sen, että sanon jotain siitä miten olisi mukava edes yhden päivän vuodessa olla se jonka ei tarvitse tehdä mitään. Sen jälkeen lopettaisi kukkien tuomisenkin, koska ei tajua miksi valitan jos kukkiakin tuo.
Seinissä ollut myös reikiä ja vältellään riitoja, koska mies hermostuu ja hajottaa jotain. Erosta en saa edes puhua. En itseasiassa tiedä miten sen ottaisin. Poliisin avulla? En jotenkin uskalla erota.
Toisaalta miehen kanssa on helppo, kun voin yksin lähteä kauppaan ja kahden pienen lapsen kanssa olisi vaikeampi mihinkään reissuun lähteä yksin. Pääosin meillä on ihan hyvä ilmapiiri ja elämä sujuu. Kun taas tulee noita huonoja puolia ilmi, haluaisin samantien ottaa eron. En halua olla kellekään palvelija vaan jollekin rakas ja tärkeä ja ainutlaatuinen. Miehelleni tunnun olevan kuka vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 12:54"]
Kiitos kaikille mielipiteistä. En todellakaan luule olevani virheetön. Pitkään vaan olen voinut niin huonosti ja on tuntunut että arki ei suju ja en pysty olemaan oma itseni ja toimimaan niin että mies olisi iloinen ja hyväntuulinen. Siksi pyysin puolueetonta mielipidettä asioista jotka minusta tuntuvat raskailta ja vaikeilta ymmärtää. Kerron esimerkin tältä aamulta. Lapsemme oli jutellut puhelimessa kaverinsa kanssa ja kaveri oli ymmärtänyt lapsemme puheista että hän voisi tulla kylään vaikka se ei ollut tarkoitus. Niinpä hän ilmestyi yllättäen ovellemme. Mies oli juuri herännyt ja hurjistui siitä että olin "järjestänyt" kyläilyn ja alkoi kovaan ääneen sättiä minua asiasta vaikka kerroin miten asia oli mennyt. En mitenkään olisi hennonnut kaverille sanoa että et voi tulla, etenkin kun siihen ei ollut mitään varsinaista estettä. He leikkivät lapsemme huoneessa ja mies sai syödä aamupalansa ihan rauhassa. Kun vähän tuli häiriötä pienemmän lapsemme kiukutellessa kun ei päässyt mukaan leikkiin niin mies alkoi isoon ääneen huutamaan vieraan kuullen että "hiiiiljaaa, hiljaaaaa, pitääkö minun lähteä kotoani pois kun en saa syödä rauhassa, olen juuri herännyt"ym. juuri niin marttyyrisävyyn että koululainen kyllä ymmärtää ettei ole tervetullut. Lisäksi sain huudot kun olin ripustanut hänen pyyhkeensä väärin ja koska hänen tarvitsemansa astia oli ruoanlaittoni jäljiltä tiskikoneessa. Alle viikko ja pääsen lopullisesti pois. Ap
[/quote]
aika hirveää. Nyt lähdet pois ja kerrot vaikka tänne miten meni.
Ei ihme jos miehellä on pinna kireällä.
Tajuaisitte vain, mitä tuollaisella paskalla kotonanne kaikki vässykät aiheutatte meille lapsille. ''Yritän lasten takia'' miksi? Miksi lapset haluaisivat jäädä sinne kaiken paskan keskelle? Joskus erokin on parempi lasten kannalta. Varsinkin jos lapset on herkkiä, niin voit olla varma että lapsenne kärsii tulevaisuudessa.
Minä olen elänyt tuollaisen miehen kanssa 20 vuotta. Osaat hyvin kuvata sitä, miten sinä huomioit hänet pienissä asioissa, mutta hän ei sinua. Ja kyllä tuolla on isojakin asioita mukana. Tiivistetysti hän käyttäytyy niinkuin haluaa, mutta sinä et saa käyttäytyä kuten haluat. Teidän suhteenne ei ole tasavertainen. Itkin ja raivosin, kun mieheni lopulta löysi toisen naisen, jäi kiinni ja joutui päättämään. Ja hän päätti lähteä, koska näki että elämä kanssani olisi kiinnijäämisen jälkeen mahdotonta. Näin jälkeenpäin tuo naurattaa. Hän ei lähtenyt koska rakasti tai ei rakastanut, vaan koska ei olisi jaksanut korjata meidän välejämme. Huoh, ero ei todellakaan harmita.
Nyt ap ota itseäsi niskasta kiinni ja lähde. Itket vuoden, ehkä kaksi, mutta sitten näet mitä on elää arvostettuna, edes niin että itse arvostat itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tuesta. Kyllähän tuo ylläoleva teksti tutulta kuulostaa. :( Saa nähdä mitä tuleman pitää kun asunto järjestyy ja ero konkretisoituu...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tunnista teatterin lava. Miehesi esiintyy juuri siinä. Älä anna sumuttaa itseäni. Ei hän ole asperger, vaan narsisti. Minulla on asperger-appi, saanut diagnoosin ihan hiljan, voivat kyllä olla itsekkäitä ,itsekseen viihtyviä ja oudoksua sosiaalisia tilanteita, mutta johtuen huonoista sosiaalisista kyvyistä. Appeni ottaa kylläkin kontaktia muihin, mutta riitaantuu usein, kun ei ymmärrä toisia ihmisiä. Ei hän silti välttele vieraita. Mutta aspergereillakin on oikeat tunteet, ja tuntevat myötätuntoa toista kohtaan tietyissä tilanteissa.
Appeni veli taas oli mielestäni narsisti, mielestäni ihan tyylipuhdas sellainen, joka mm. ripusti poikansa juuri saaman kissanpennun elävänä pyykkinarulle kuivumaan ja tappoi sen ihan huvikseen, jätti 5 v. lapsensa neljäksi päiväksi yksin kotiin, vältteli ahkerasti töitä milloin milläkin tekosyyllä, huijasi ja hakkasi naisia, neljä avioliittoa ym. ym. ja näitä juttuja on paljon kerrottavaksi. Mm. oman mieheni heitti ulos, koska ei kestänyt häviötä yhdessä ihan pikkujutussa. ja oma poikansa on kertonut paljon lisää näitä muistoja "isi"papasta, kuinka mm. hommasi tälle työpaikan ja isi valitti kun on niin aikainen herätys....ja löi pomoaan turpiin. Teet viisaasti kun lähdet, eikä miehesi ansaitse mitään arvostusta. Hän NÄYTTELEE SAADAKSEEN SINUT TAKAISIN KIUSATTAVAKSEEN. NARSISTI ELÄÄ TOISTEN ENERGIASTA JA KUPPAA SITÄ.
Appiukkoni on myötätuntoinen ihminen ja vetäisi veljeään ns. turpiin tämän käytöksen takia ja otti veljenpojan aikoinaan kotiinsa, muuten olisi seurannut sijoituslapsen elämä. Asperger voi pitää hyvin tiukasti kiinni säännöistä ja hänellä on monesti pakkomielteen omaisia kiinnostuksen kohteita, hän voi olla itsekäs, mutta ei kohtele toisia julmasti, hän voi olla ääniyliherkkä, mutta ei raivohullu (kuten miehesi on). Aspergerilla on yleensä moraalikäsitys, jos se on hänelle opetettu, narsistin moraali kohdistuu vain hänen omien tavoitteidensa saavuttamiseen eikä hänen tarvitse noudattaa omasta mielestään mitään sääntöjä, vain toisten pitää noudattaa hänen sääntöjään. Apellani on melkoisen korkea moraali, mitä tulee esim. valehtelemiseen, varastamiseen tai miten toisia ihmisiä saa kohdella, vaikka ne sosiaaliset taidot sitten onkin jossain määrin vajavaiset. Mutta hän tajuaa myös sen, että kaikki ei aina tee asioita kuten hän. Se järkyttää häntä, hän voi mennä pasmat sekaisin, mutta hän ei ota nokkiinsa, jos häntä ei tottele. Hän suostuu kuuntelemaan myös eri tapaa, kun sen hänelle perustelee.
Miehesi on nyt teatterin lavalla kuin Ella Eronen.
Miehesi EI ole asperger. älä ala taas etsiä selityksiä, vaan sulje nyt korvasi.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 16:08"]
Hienot neuvot 37, toivon että olisin kuullut nämä ennen eroani koska juuri näin kävi. en olisi arvannut että mies vaatii lapset puoleksi ajasta luokseen, kun ei siihen asti ollut yhtään kiinnostunut oleen heidän kanssa. Tiedän että se on jotain vallankäyttöä, mutta en suostunut siihen. Onneksi ei uskaltanut lähteä vaatimaan oikeusteitse. Mutta luulen että ei olisi menestynyt. Myöskään ei olisi halunnut maksaa mitään elatusta koska ei halunnut kuulemma kustantaa leveää elämääni. Nytkin hän maksaa vain minimin, että en oikeusteitse saisi enempää. Uskomatonta. Varakas mies jolla olisi varaa pitää lapsistaan huolta, mutta heidän kauttaan haluaa kostaa ja kantaa kaunaa minulle. Olen tosi tyytyväinen että hankin etukäteen myös varastoon hyvän vaatevaraston moneksi vuodeksi, koska nyt siihen ei olisi varaa, ja että minulla oli oma auto omissa nimissä, jolla pääsin lähtemään. Lähdin varoittamatta enkä palannut koskaan takaisin. Ja omalla tilillä oli rahaa että voi maksaa vuokratakuut ja vuokrat alkuun, kun riitelee miehen kanssa elatusmaksuista eikä rahaa tule mistään.
Erossa yritti vakuuttaa lapsille että minä olen syyllinen ja että minulla on jotain mielenterveysongelmia. Älkää vain suostuko laittamaan mitään sellaista paperille siinä toivossa että pääsette lähtemään, minä ainakin pelkään että hän olisi käyttänyt sitä jossain huoltajuuskiistassa.
Ja muistakaa että miehen ei tarvitse suostua avioeroon, lomakkeen voi tulostaa netistä ja täyttää ja laittaa yksin sähköpostilla menemään käräjäoikeuteen, ja se menee miehelle tiedoksi. Hän ei voi estää eroa.
[/quote]
Miksi miehen pitäisi maksaa lakisääteistä enempää, jos hänet kerran on jo luokiteltu niin huonoksi vanhemmaaksi, ettei saa huolehtia lapsistaan? Joo joo. Onhan kyse hänen lapsistaan, mutta kun ei ne enää käytännössä ole hänen lapsiaan. Ei se ole enää mitään vanhemmuutta, se on vain tapaamisoikeus. Lapset on nyt sinun. Hän enää kuin läheinen sukulainen, jonka luona käydään katosmassa pari kertaa kuussa.
Ja turha puolustella, että tapaamiset on menny lain mukaan. Niinhän ne on lain mukaan hänen maksunsakin.
Monissa parisuhteissa on roolijako eikä kaikkea tehdä tasan puoliksi. Hän on ilmeisesti keskittynyt tienaamiseen ja sinä lasten hoitoon. Sinä et antanut hänelle mahdollisuutta olla lasten kanssa enempää kuin on pakko ja hän ei maksa enempää kuin on pakko. Sinun mielestä hän yrittää kostaa lasten kautta. Mitäs sinä teet? Ettet vain olisi vienyt häneltä mahdollisuutta vuoroviikkosysteemiin vain siksi että haluat pitää lapset itselläsi ja kostaa sillä miehellesi?
Vai onko miehesi oikeasti niin holtiton, ettei hänen huostaan voi lapsea antaa ollenkaan? Miksi sitten joka toinen viikonloppu? Eikö sinun olisi kunnon vanhempana sitten taistella sen puolesta, ettei lapsesti joudu vaaraan ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 12:04"]
Miksi jättäisin noin hyvän miehen?
[/quote]
Lue tekstisi ajatuksella ja mieti sitten, onko kuvailemasi henkilö tosiaan hyvä mies. Minusta ei.
Vääränlainen pullokassi? Häh?
Joo. Mies ON viallinen, ja vieläpä aika pahasti. On aika pelastaa nyt itsesi ja lapsesi. Piste.
-Mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luehan vielä kerran, millaisen aarteen kanssa ole naimisissa:
- itsekäs kontrollifriikki, kotona pahantuulinen ja koko pikkulapsiaika yöheräämisineen ja kodinhoitoineen on jäänyt täysin minun harteilleni myös palattuani töihin.
- ei kestä lasten huutoa tai riitoja vaan kaikki pitäisi mennä niinkuin hän sanoo ja haluaa ja jos ei mene hän alkaa kiroilla ja huutaa tai pakenee yläkertaan.
- syyllistää minua määräilystä mutta en saa kotiin ostaa edes pyyheliinaa ilman hänen lupaansa.
- ei pidä perheestäni, haukkuu ja mollaa heitä ja niinpä yhteydenpitoni heihin on vähentynyt todella paljon.
- suuttuu jos vastaan puhelimeen kesken normaalin arkipuuhailun ja kokee jäävänsä jotenkin toiseksi. Soittajan ääni ei saisi kuulua yhtään läpi kun puhun.
- saattaa kieltää mässyttämästä kun syön tai kävelemästä liian läheltä häntä koska ilmavirta ärsyttää.
- Suuttuessaan hän on iskenyt nyrkillä seiniin reikiä (ainakin kolmessa kohtaa), vääntänyt vaatekaapin ovet irti ja paiskonut tavaroita mm. kaukosäätimen palasiksi.
- herättää minut yöllä tai illalla jos kokee että patjaa pitää laittaa paremmin tms.
- En ole vuosiin voinut katsoa uutisia tai säätiedotuksia ainakaan ääni päällä koska se ärsyttää häntä ja on sopulimaista ja typerää. Mitä väliä millään säätilalla muka on?
- Hän tulee aina myöhässä joka paikkaan eikä kertaakaan 15 vuoden aikana ole odottanut minua missään vaan aina minä joudun odottamaan.
- ei voi aamulla viedä roskia jos sataa vaikka lähtee aivan roskahuoneen ohi töihin.
- Hän ei ole koskaan joustanut ja ns. uhrautunut minun takiani vaan on kuin prinsessa jonka mukaan maailma pyörii.
- Olen ollut todella väsynyt lasten (mm. sairauksia) ja kodin hoitoon mutta en ole saanut pyytää äitiäni apuun koska tämä puhuu liikaa liian kovalla äänellä ja kyselee tyhmiä ja itsestäänselvyyksiä. Myöskään itse hän ei ole auttanut kuitenkaan.
- Hän on myös haukkunut minua hirvittävillä sanoilla, mm. että kuolisin pois, että jäisin auton alle.
- Huoritellut ja kutsunut vitun tyhmäksi ämmäksi.
Kun lopulta sain rohkeutta hakea asuntoa hän muuttui. Hän käyttäytyy ystävällisesti ja tekee kotitöitä. Viime viikolla oli ostanut kymmeniä ruusuja ja kaksi suklaarasiaa. Hän itkee ja pyytelee anteeksi ja vetoaa että on ollut lasten takia rankkaa ja että emme voi erota kun ollaan oltu niin pitkään yhdessä.
Pitäisikö lasten takia yrittää vaikken ikinä voi häntä enää ihailla ja rakastaa kuten puolisoa pitäisi?
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 09:36"]
Tämä ap:n tarina on hyvin samanlainen kuin minun tarinani. Aivan kuin ap olisi naimisissa minun mieheni kanssa. Tosin meillä mies ei ole koskaan hajottanut paikkoja ja tavaroita, eikä ole koskaan käynyt minuun käsiksi. Mutta se haukkuminen, dissaaminen ja se, että teen aina kaiken väärin vaikka miten tekisin. Pystyn täysin samaistumaan AP:n tilanteeseen ja siihen kuinka vaikea suhteesta on lähteä. Meillä mies ei myöskään hauku minua lasten kuullen, eli lapset eivät näe ja kuule hänen alistavaa kielenkäyttöään ja käytöstään. Hän on siis lapsille hyvä isä, joka myös haluaa käyttää lapset lääkärissä. En edes ole osannut ajatellakaan asiaa siitä näkökulmasta, että hän haluaa estää minun pääsyn lääkäriin lasten kanssa, jos vaikka puhun jotain kotioloistamme ja hänen kommenteistaan ja dissaamisestaan?!
En myöskään tilannut tällaista aviomiestä, ei hän ollut tällainen silloin kuin aloimme seurustelemaan. Nämä narsistiset piirteet ovat nousseet pinnalle vasta kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Eli ilmeisesti hän koki, että hänelle tuli kilpailija, joka vie osan huomiostani. Hän on sanonut minulle, että ei voi sietää sitä, että "koko ajan" halaan lapsia ja juttelen lapsille. Kuulemma hänelle pitää jutella ja häntä pitää huomioida yhtä paljon kuin lapsia. Eikä ainakaan vähemmän.
Meillä tilanne kärjistyi siihen, että mies kertoi pettäneensä minua kaksi vuotta sitten jonkuin yhden illan jutun kanssa työmatkalla. Syynä kuulemma se, että en tarpeeksi kehu häntä ja osoita arvostamista. Siis mitä?!?!? Sanoin haluavani avioeron, tulostin avioeropaperit ja lähdin kiertämään asuntonäyttöjä. Silloin miehelle tuli paniikki.
Hän alkoi uhkailemaan, anelemaan, itkemään, rukoilemaan että en ota eroa ja että hän rakastaakin minua yli kaiken ja haluaa muuttua. Kunhan en eroa. Olin kuin zombie, henkisesti lyöty ja pystyyn kuollut. Ihminen, jonka kanssa olin mennyt aikoinaan naimisiin rakkaudesta oli muuttunut 15 vuodessa tyranniksi ja saanut minut lähestulkoon mielenterveyspotilaaksi.
Myös meillä on ollut hyvät aikamme ja kun mies käyttäytyy kunnolla, hän on mukava. Lapsille hän on aina ollut mukava. Mies on varakas ja urallaan menestynyt ja meillä on loistava elintaso, olemme suomalaisen mittapuun mukaan rikkaita. Äitinä olen kuitenkin priorisoinut lapset etusijalle ja niin kauan kuin lapsilla on asiat hyvin, olen päättänyt jäädä miehen luo ja katsoa pystyykö hän nyt lupauksensa mukaan muuttumaan. Mies on nyt pettämisestä lähtien käyttäytynyt kunnolla minua kohtaan. En edes oikein enää tunnista häntä. Hänestä on tullut kotitöitä ahkerasti ja omatoimisesti tekevä moppaaja, imuroija, pyykkääjä ja kokki. Hän ostaa minulle kukkia, vaatteita ja koruja. Mutta huomaan, että hän asettelee sanojansa minulle huolella, jotta "haukkuminen ja hulluus" ei nouse pintaan. Eli sisintään ei pysty muuttamaan. No, narsisti on narsisti. Nyt meillä on kuitenkin rauhallista kotona, mutta en laske tulevaisuutta sen varaan. Olen päättänyt lähteä, kun/jos mies palaa ennalleen, mutta nyt asumme lasten kanssa hänen kanssaan, koska käyttäytyy kunnolla.
Olen kuitenkin koko ajan varpaillani ja olen tehnyt suunnitelman sen varalle, että jokin päivä miehen todellinen luonne nousee taas pintaan ja minun täytyy lähteä lasten kanssa. Suosittelen siis ap:lle, että teet salaisen suunnitelman lähtöänne varten. Kun tulee aika lähteä, se täytyy tapahtua nopeasti ja sen jälkeen ei voi palata eikä neuvotella mistään narsistin kanssa.
Tässä mitä minä olen jo valmistellut salaa miehen selän takana:
- Salainen pankkitili pankissa, jonka asiakkaita emme ole koskaan olleet. Mies ei voi mistään saada tiliä tietoonsa, sitä eivät saa edes avioerojuristit tietoonsa, sillä pankilla ei ole velvollisuutta luovuttaa tällaisia tietoja. Tämä on hätävaratili, että saan meille lasten kanssa vuokrattua asunnon ja ruokaa ensihädässä. Meillä siis on nyt normaalisti yksi yhteinen tili, koska mies ei suostu erillisiin tileihin (haluaa siis seurata rahankäyttöäni ja jos olen ostanut jotain epätavallista hän pyytää selityksen tilitapahtumalle). Mutta pikkuhiljaa olen onnistunut pimittämään erilaisin keinoin mieheltä paljonkin rahaa ja teen käteistalletuksia salatililleni.
- Hanki salaa avioerojuristi. Minä olen jo käynyt keskustelemassa juristin kanssa ja häneltä olen saanut voimaa ja uskoa siihen, että mies ei erossa voi kyykyttää minua. Meillä ei ole avioehtoa ja mies on uhannut viedä omaisuuden mukanaan "koska hän on aina saanut enemmän palkkaa niin siksi hänelle kuuluu oikeastaan koko omaisuus". Säilytä siis tarkasti viimeisimmät tiliotteet sekä kopiot miehen tilinauhoista, jotta saatte elatusmaksut kohdalleen ja omaisuuden jaettua. Muista, että myös eläkerahastot kuuluvat avioerossa jaettavaan omaisuuteen.
- Meillä mies on sanonut, että ei aio maksaa elareita, koska "haluan kyniä hänet köyhäksi". Ei siis ymmärrä että elarit on lasten kuluja varten vaan kuulemma elareilla haluan vain köyhdyttää häntä. Sovi vain kirjallisesti elatusmaksusummat.
- Mies on ilmoittanut, että mahdollisessa erossa lapset tulevat asumaan hänen luonaan vähintään puolet ajasta. En ikinä suostuisi siishen, joka toiseen viikonloppuun suostun toki.
- Ala hankkimaan mukaan otettavaa omaisuutta salassa. Minä olen pikkuhiljaa uusinut koko vaatevarastoni laadukkailla vaatteilla (olen aina ollut aika vaatimaton vaatteiden suhteen). Vaatteita on yli tarpeen sen vuoksi, että ne riittävät useaksi vuodeksi eteenpäin mahdollisen eron jälkeen. Samoin lasten vaatekaappeja uusin ja varmistan että vaatteita riittää yli vuodeksi eteenpäin koko ajan. Lisäksi olen alkanut hankkimaan kaappien perälle lähtöä varten uusia liinavaatteita, pyyhkeitä ja muita kodin pieniä tarvikkeita, jotta yksinhuoltajana pienet tuloni eivät mene ensimmäisenä perusjuttuihin.
- Säästä kaikki mieheltä tulleet ikävät tekstarit ja sähköpostit sillä niistä voi olla sinulle hyötyä erossa ja lasten huoltajuutta määritettäessä.
- Säästä kopiot lasten harratusmaksuista, jotta ne saadaan huomioitua elatusmaksuissa eikä sinun tarvitse maksaa niitä kokonaan.
- Ja kun lähdön aika tulee, muista että sen jälkeen ei voi palata eikä neuvotella miehen kanssa. Pyri hoitamaan kaikki asiat kirjallisesti ja juristin välityksellä.
Voimia, meitä samassa tilanteessa olevia on valitettavan monta. Joskus olen miettinyt , että miksi minulle kävi näin. Olen tietyllä tapaa ollut helppo uhri miehelleni sillä olen myös kiltti ja mukautuvainen kodin hengetär, joka tykkäsi tehdä kaiken valmiiksi miehelle (pyykit, ruuat jne). Eli narsistille hyvä puoliso. Toivon kuitenkin että joskus tapaisin kiltin miehen jonka kanssa voisin elää vapaasti ilman, että koko ajan täytyy olla omassa kotonaan varpaillaan ja miettiä sanomisiaan ettei vain ärsytä toista.
[/quote]
Ymmärrän, että vaikeasta liitosta on vain päästävä pois ja ettei sse ole niin helppoa. Mutta siinä vaiheessa kun "pakoa" valmistellaan näin suunnitelmallisesti ja epärehellisesti, niin laskeutuu itse toisen kanssa samalla tasolle. Sen jälkeen on turha valittaa toisen temppuilusta enää yhtään mitään.
Mistähän lie johtuu Laasasen ja kumppanien käsitys, että naiset hakee mieheltä vain lapsia ja rahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tiedän miten rankkaa sulla on.. Itselläni oli hieman samankaltainen tilanne, tosin mies oli päihdeongelmainen eikä meillä ollut lapsia. Silti oli kamalaa erota.. Sun ei tarvitse nyt tehdä sitä päätöstä eroatteko lopullisesti vai ette. Kunhan pidät kiinni siitä että muutat omaan asuntoon ja se pysyy sinun asuntonasi, mies ei ala majailemaan siellä. Kun aikaa kuluu ja ajatuksesi selkeytyvät niin sitten voit tehdä pidemmän tähtäimen päätöksiä.
Sun olisi hyvä saada keskusteluapua tilanteeseesi. Edes joku läheinen, joka tietää tilanteen, auttaisi tai sitten ihan kokonaan ulkopuolista apua. Kun yksin miettii asioita päässään ja toinen siinä parhaansa mukaan yrittää sekoittaa päätäsi ja manipuloida niin saattaa kiertää vain kehää..
Mä suosittelisin ap, että koitat saada ajan psykologille kriisiajalle. Sinä tarvitset jutteluapua, eikä se tarkoita sitä että sinussa olisi vikaa, vaan että saat ajatuksiisi selkeyttä ja ulkopuolisen kuuntelijan, kun päätäsi yritetään sotkea nyt siirapilla ja tunteisiin vetoamalla. Minua se auttoi paljon. Narsistien uhrien tuki ry:n kautta voisit selvitellä vähän keskusteluapua.
tulevalle ex-miehelle et näistä käynneistä puhu, koska ne on ase sinua vastaan.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 08:21"]
Jokainen tilanne on eri ja silti täällä esiintyy näitä asiantuntijoita jotka tietää tasan miehen käyttäytymisen syyt ja motiivit -> narsismi. Tiedostakaa skeemanne hyvät ihmiset! Ap sun mies ei ole sen enempää narsisti, kuin kukaan muukaan. Sinä ja nämä komppaajat syyllistytte demonisointiin. Herätkää. Tuo sinun syntilista ei tee kenestäkään narsistia. Korkeintaan kovan paineen alla olevan perfektionistisen ja temperamenttisen luonteen. Normaali putkiaivoinen mies. Miksi et voinut antaa mihesi olla mies? Miehesi ei vaikuta pahalta vaan pikemminkin hyvältä, kun yrittää korjata asioita. Mies on mies, nainen on nainen. Miksi yritit pakottaa miehesi muuhun muottiin??
Tuo on miehen puhetta eikä mitään akkain lätinää.
Asiallisesti itsekin olen sitä mieltä, että tässä ollaan rstiinnaulitsemassa MIESTÄ. Audiatur et altera pars!
[/quote]
Nämä, joiden mielestä tässä puuhataan turhaa eroa voisivat pyytää puolisoaan käyttäytymään aloittajan miehen normityyliin kuukauden ajan. Ja tulkaa sitten kertomaan, miltä se tuntuu.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 08:58"]Nämä, joiden mielestä tässä puuhataan turhaa eroa voisivat pyytää puolisoaan käyttäytymään aloittajan miehen normityyliin kuukauden ajan. Ja tulkaa sitten kertomaan, miltä se tuntuu.
[/quote]
Jos mun mies iskisi nyrkin seinään kysyisin hänen rauhoituttua, että mistä noin kovat paineet. Miehet ei ole yhtä hyviä käsittelemään tunteita, kuin naiset. Johtuu osin kasvatuksesta ja yhtä paljon siitä etteivät he sorru ylianalysointiin. Jos miestäni vituttaisi pullokassi tai hän tuntuisi kärsivän perfektionistisuudestaan takaisin häntä joka päivä ja sanoisin, vähempikin yrittäminen riittää ja hän kelpaa. Opettaisin relaamaan. Jos häiriintyisi pienestä sanoisin, että mee lepäämään, ei tarvii aina jaksaa. Todennäköisesti tämä johtaisi ennen pitkää vastavuoroisuuteen. Jos mies ei veisi roskia sateella hän noudattaisi omaa vapaata tahtoaan...
Ei takaisin häntä vaan takaisin, auto correct!
Kuulostaa sairaalta. Tokihan voit antaa hänelle vielä mahdollisuuden mutta jos alkaa käyttäytymään taas yhtä sairaasti niin oman itsesi kannalta on parempi muuttaa pois ja erota.