Lue keskustelun säännöt.
Eroanko turhaan
22.03.2015 |
Olen pyöritellyt avioeroa mielessäni pitkään ja nyt tuntuu että viimeinkin minulla olisi siihen rohkeutta. Olen hakenut vuokra-asuntoa. Mies kuitenkin anelee jäämään ja on viime ajat käyttäytynyt kuin uusi ihminen. Jälleen kerran on alkanut tuntua että olen itse vain itsekäs joka ei kestä perhe-elämää. :/
Kuitenkin koen etten rakasta ja kunnioita enää miestäni joka on mielestäni koko pikkulapsiajan ja jo ennen sitäkin kohdellut minua todella epäkunnioittavasti. En voi unohtaa asioita joita hän on sanonut ja sitä miten hän on käyttäytynyt.
Hän on komea, treenattu ja älykäs mies. Hänellä on hyväpalkkainen työ ja häntä pidetään mukavana ja hyvänä tyyppinä. Ei juo, ei lyö eikä petä. Hoitaa raha-asiat. Mutta kääntöpuolena hän on itsekäs kontrollifriikki, kotona pahantuulinen ja koko pikkulapsiaika yöheräämisineen ja kodinhoitoineen on jäänyt täysin minun harteilleni myös palattuani töihin. Hän ei kestä lasten huutoa tai riitoja vaan kaikki pitäisi mennä niinkuin hän sanoo ja haluaa ja jos ei mene hän alkaa kiroilla ja huutaa tai pakenee yläkertaan.
Hän syyllistää minua määräilystä mutta en saa kotiin ostaa edes pyyheliinaa ilman hänen lupaansa. Hän ei pidä perheestäni, haukkuu ja mollaa heitä ja niinpä yhteydenpitoni heihin on vähentynyt todella paljon. Hän suuttuu jos vastaan puhelimeen kesken normaalin arkipuuhailun ja kokee jäävänsä jotenkin toiseksi. Soittajan ääni ei saisi kuulua yhtään läpi kun puhun. Hän saattaa kieltää mässyttämästä kun syön tai kävelemästä liian läheltä häntä koska ilmavirta ärsyttää.
Suuttuessaan hän on iskenyt nyrkillä seiniin reikiä (ainakin kolmessa kohtaa), vääntänyt vaatekaapin ovet irti ja paiskonut tavaroita mm. kaukosäätimen palasiksi. Hän herättää minut yöllä tai illalla jos kokee että patjaa pitää laittaa paremmin tms. En ole vuosiin voinut katsoa uutisia tai säätiedotuksia ainakaan ääni päällä koska se ärsyttää häntä ja on sopulimaista ja typerää. Mitä väliä millään säätilalla muka on?
Hän tulee aina myöhässä joka paikkaan eikä kertaakaan 15 vuoden aikana ole odottanut minua missään vaan aina minä joudun odottamaan. Hän ei voi aamulla viedä roskia jos sataa vaikka lähtee aivan roskahuoneen ohi töihin. Hän ei ole koskaan joustanut ja ns. uhrautunut minun takiani vaan on kuin prinsessa jonka mukaan maailma pyörii.
Olen ollut todella väsynyt lasten (mm. sairauksia) ja kodin hoitoon mutta en ole saanut pyytää äitiäni apuun koska tämä puhuu liikaa liian kovalla äänellä ja kyselee tyhmiä ja itsestäänselvyyksiä. Myöskään itse hän ei ole auttanut kuitenkaan.
Tässä oli pieni siivu kaikesta mitä vuosien varrella on ollut. Hän on myös haukkunut minua hirvittävillä sanoilla, mm. että kuolisin pois, että jäisin auton alle. Huoritellut ja kutsunut vitun tyhmäksi ämmäksi.
Kun lopulta sain rohkeutta hakea asuntoa hän muuttui. Hän käyttäytyy ystävällisesti ja tekee kotitöitä. Viime viikolla oli ostanut kymmeniä ruusuja ja kaksi suklaarasiaa. Hän itkee ja pyytelee anteeksi ja vetoaa että on ollut lasten takia rankkaa ja että emme voi erota kun ollaan oltu niin pitkään yhdessä.
Kaikkina näinä vuosina hän on urheillut monta kertaa viikossa ja mökkeillyt ja saunonut kavereiden kanssa ja nukkunut tuhatkertaisesti minuun verrattuna. En ole kertaakaan kieltänyt mihinkään menemästä.
Voiko olla mahdollista että hän on muuttunut? Pitäisikö lasten takia yrittää vaikken ikinä voi häntä enää ihailla ja rakastaa kuten puolisoa pitäisi?
Tuntuu että kuolen ja tukehdun ja että minun täytyy pelastaa itseni. Mutta kukaan ulkopuolinen ei ymmärtäisi eron syytä. Miksi jättäisin noin hyvän miehen? Ja lasten takia surettaa...
Olisin kiitollinen mielipiteistä!
Kommentit (117)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille mielipiteistä. En todellakaan luule olevani virheetön. Pitkään vaan olen voinut niin huonosti ja on tuntunut että arki ei suju ja en pysty olemaan oma itseni ja toimimaan niin että mies olisi iloinen ja hyväntuulinen. Siksi pyysin puolueetonta mielipidettä asioista jotka minusta tuntuvat raskailta ja vaikeilta ymmärtää.
Kerron esimerkin tältä aamulta. Lapsemme oli jutellut puhelimessa kaverinsa kanssa ja kaveri oli ymmärtänyt lapsemme puheista että hän voisi tulla kylään vaikka se ei ollut tarkoitus. Niinpä hän ilmestyi yllättäen ovellemme. Mies oli juuri herännyt ja hurjistui siitä että olin "järjestänyt" kyläilyn ja alkoi kovaan ääneen sättiä minua asiasta vaikka kerroin miten asia oli mennyt. En mitenkään olisi hennonnut kaverille sanoa että et voi tulla, etenkin kun siihen ei ollut mitään varsinaista estettä. He leikkivät lapsemme huoneessa ja mies sai syödä aamupalansa ihan rauhassa. Kun vähän tuli häiriötä pienemmän lapsemme kiukutellessa kun ei päässyt mukaan leikkiin niin mies alkoi isoon ääneen huutamaan vieraan kuullen että "hiiiiljaaa, hiljaaaaa, pitääkö minun lähteä kotoani pois kun en saa syödä rauhassa, olen juuri herännyt"ym. juuri niin marttyyrisävyyn että koululainen kyllä ymmärtää ettei ole tervetullut.
Lisäksi sain huudot kun olin ripustanut hänen pyyhkeensä väärin ja koska hänen tarvitsemansa astia oli ruoanlaittoni jäljiltä tiskikoneessa.
Alle viikko ja pääsen lopullisesti pois.
Ap
Toinen hyvin miestäni kuvaava esimerkki on kun lähdimme viimeksi kotiin hänen veljenpoikansa synttäreiltä. Veljen lähipiiriin on uusperhekuvion myötä tullut uusi ihminen josta mieheni ei satu pitämään. Lähtiessämme juhlista hän totesi minulle autossa tyytyväisenä että "en sanonut xxx:lle sanaakaan, en oo koskaan puhunut sille mitään." Kyseessä on siis hänen veljensä perheenjäsen jonka kanssa olemme istuneet samassa kahvipöydässä jo ainakin kolmesti ja jota mies tulee varmasti näkemään jatkossakin. :/
Ap
Päivittelen tilannetta pitkästä aikaa. Muutto uuteen kotiin on käynnissä. Mies on ollut hyvin yhteistyöhaluinen ja käyttäytynyt yhä melko hyvin. Alan kallistua siihen että hänen omituisuuksiensa syy on enempi asperger-tyyppistä kuin narsismia. Tosin hän on luetellut listan hommista joita minun pitäisi kuulemma reiluuden nimissä hoitaa tai ainakin osallistua ennen lähtöäni, mm. ikkunoiden ja jääkaapin pesu. Lisäksi tuntuu ettei hän oikein ymmärrä sitä että lähden päästäkseni hänestä ja yhteisestä elämästämme eroon. Hänen mielestä meidän pitäisi viettää vappua yhdessä ja kutsua naapuritkin mukaan koska hän kuitenkin tulee jatkossa olemaan heidän kanssaan tekemisissä ja lapset ovat kavereita. Kun vielä yritimme pari vuotta sitten olla perhe niin silloin ko. naapureiden kutsuminen ei hänelle sopinut.
En tiedä, tarkoitus olisi toki olla hyvissä väleissä lasten takia mutta ahdistaa hänen käsityksensä siitä mitä se tarkoittaa. Arvostan kyllä kovasti hänen asennettaan muuten.
Ap
Ap, sanoit että epäröit lähtöä lasten takia.
Itse olen nyt 24-vuotias ja äidilläni oli hyvin samanlainen miesystävä kun olin lapsi. Muutimme hänen luokseen kun olin 6-vuotias ja muutin pois sieltä heti kun pystyin, 16-vuotiaana.
Elämä oli meille lapsillekin ihan täyttä helvettiä ja meillä kaikilla on tainnut olla siitä johtuvia ongelmia, masennusta yms. Oman äitinikään kanssa en ole enää kovin läheisissä väleissä, sillä hän on yhä edelleen tekemisissä työn miehen kanssa vaikka ovat siis eronneet. Käy kuulemma sääliksi, kun on niin yksinäinen. Itsepä on yksinäisyytensä aiheuttanut!
Kaikkein pahinta oli juurikin tuo, että vähän väliä äiti oli lähdössä ja hetkeksi mies muuttui mukavaksi. Kun tilanne meni ohi, oli alistaminen ja muu taas entistää pahempaa. Aina sai toivoa lähtöä turhaan :(
Eli ap, jos yhtään ajattelet lapsiasi, niin LÄHDE JA ÄKKIÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, SULLA ON LÄHTÖÖSI TÄYSI SYY! Tuo muutos on vain vallankäyttöä sekin. Lue narsismista!
lähde: narsistien uhrien tuki ry:n sivut
Narsisti kodin valtiaana
Narsistin ihmissuhteet ovat riippuvuus- ja palkitsemissuhteita ja kestävät tasan tarkkaan niin pitkään kuin hän niistä hyötyy. Hän saattaa ostaa läheisensä kiitosvelkaan lahjoittelemalla lahjoja ja huomionosoituksia. Tosiasiassa narsistin jokaisen lahjan tavoitteena on saada itse huomiota, arvostusta, kiitosta ja palvontaa.
Narsistin kotona huokuu negatiivisuus, epätoivo, uhkan tunne ja paha olo siitä huolimatta, että perheen asiat olisivatkin yleisellä tasolla kunnossa. Vieraiden saapuessa, narsisti peittää oman ja perheen sisäisen ahdistuksen oman roolinsa ja kulissien alle. Muutos arvostelevasta ja alistavasta perheenjäsenestä kaiken huomioivaan, ylettömän ystävälliseen ja hauskaan henkilöön tapahtuu sekunnin murto-osassa. Jopa röyhkeä flirttailu on sallittua oman puolison sinisten silmien alla, sillä kaikkeen löytyy aina hyvä selitys. Tämä käytös loppuu siinä vaiheessa, kun ihminen ei kykene täyttämään narsistin toiveita tai narsisti ei voi käyttää häntä mihinkään hyötytarkoitukseen.
Narsistilla on jatkuva tarve hallita perhettänsä. Narsisti ei yleensä tervehdi eikä ole huomaavinaankaan ”hallittaviaan” tullessaan kotiin. Tyypillistä on myös, että hän alkaa välittömästi purkamaan omaa pahaa oloaan huutamalla, raivoamalla tai komentelemalla. Tavoitteena on siirtää negatiiviset tunteet uhriin. Tällaista käyttäytymismallia kutsutaan projektioksi. Ellei vallan saaminen muuten onnistu, hän hämmentää tilannetta riidan haastamisella sekä epäloogisella väittelyllä. Narsistin kanssa antaminen ja saaminen eivät ole tasapainossa vaan narsisti varastaa energiaa mahdollisimman paljon uhriltaan.
Narsisti ei unohda tilanteita, joissa hänen tahtonsa ei toteudu. Tavallista on, että hän kostaa tilanteet, joissa hän kokee tulleensa väärinymmärretyksi tai – kohdelluksi. Narsistin kiukuttelu saattaa muistuttaa uhmaikään juuttuneen pikkulapsen käyttäytymiseltä.
Kaikki narsistin rakkaussuhteet ovat täynnä syyllisiä ja syytettyjä, uhreja ja syntipukkeja. Ne toistavat edetessään samankaltaista kaavaa: palava rakkaus muuttuu vihamielisyydeksi ja koti taistelukentäksi jossa eletään onnen ja vihan rajua vuorovetoa. Narsisti pönkittää heikkoa egoansa draamalla. Oikeassa olon pakko, määräily, mustasukkaisuus, omistushalu, riitelyn tarve, tunteettomuus, kosto ja henkinen sekä fyysinen väkivalta ovat keinoja peittää jatkuva kumppanin menettämisen pelko. Usein uhri kuvittelee, että tilanne muuttuu, jos hän saa poistettua ”pahat jaksot”. Näin ei kuitenkaan ole. Nämä kaksi puolta muodostavat narsistin kokonaisuutena, eikä ole mahdollista poistaa toista poistamatta kumpaakin.
Parisuhteessa narsisti on kuherrusvaiheen jälkeen laskelmoiva, kylmä ja välinpitämätön kumppaninsa tarpeista. On tavallista, että narsisti saa kumppaninsa luopumaan vaivihkaa ystävistä, sukulaisista ja harrasteista manipuloinnin ja painostuksen avulla. Uhri ei usein itsekään ymmärrä, miksi on luopunut itselleen tärkeistä asioista. Narsisti kostaa uhrin itsenäisyyspyrkimykset. Hän ei välttämättä tee riitaa suoraan aiheesta, vaan jostakin mitättömästä aiheen ulkopuolisesta seikasta. Riidan toistuessa joka kerta uhrin lähtiessä tai palatessa takaisin esimerkiksi ystäviensä luota, uhri vähitellen luopuu oman ajan käytöstä välttääkseen jatkuvaa selkkausta. Jälkeenpäin narsisti voi kuitenkin väittää, ettei hän koskaan ole kieltänyt uhria oman ajan käyttämisestä. Riidan sijaan narsisti voi myös heittäytyä surkeaksi ja näytellä uhrilleen, ettei millään halua olla ilman tämän seuraa. Kumppani kokee tällöin helposti syyllisyyttä ja sympatiaa, jolloin hänen on entistä vaikeampi perustella ja puolustaa omien menojensa oikeutta. Koska narsistin vaikutuskeinot ovat uhriin epäsuoria, uhrin on niitä vaikea havaita ja ymmärtää.
Jatkuva varuillaan olo, narsistin lukeminen, tulkitseminen sekä omien sanomisten varominen rasittaa uhria. Monet uhrit ovat kuvanneet kärsivänsä kodin ahdistavasta ilmapiiristä ja saavansa siitä vatsakipuja, vatsan toiminnan häiriöitä, unettomuutta, päänsärkyä, ahdistusta, lihaskipuja, rytmihäiriötuntemuksia, oksentelua ja masennusta. Parisuhteessa uhri joutuu myös monessa tapauksessa olemaan välikappaleena narsistin ja lasten välillä, eikä voi ahdistavassa ilmapiirissä toteuttaa vanhemmuuttaan haluamallaan tavalla. Ilmapiiri vaihtelee kotona yleensä laidasta toiseen narsistin ollessa läsnä tai poissa. Uhrit (myös lapset) yleensä kokevat olonsa turvalliseksi ja rentoutuneeksi ainoastaan silloin, kun narsisti ei ole läsnä.
Jotkut uhrit ovat pyrkineet pitämään nollatoleranssilinjaa narsistin huonon käytöksen suhteen. Ongelmana on usein kuitenkin se, että he joutuvat elämään jatkuvassa puolustusasemassa tai luomaan ikään kuin äiti-lapsi suhteen asettaessaan narsistille rajoja. Tällöin uhri joutuu myös ottamaan etäisyyttä narsistiin ja menettää vähäisenkin läheisyyden rippeet. Suurin osa uhreista reagoi alistumalla narsistin mielivaltaan välttääkseen riidan ja saadakseen kodin ilmapiirin pysymään edes jotenkin siedettävällä tasolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiko sita sitten vuosien aikana ole yhtaan saatu keskenaan tai vaikkapa neuvojien kanssa purettua tuollaista? Nakyy vaan etta tilanne on vain pysynyt eika muutosta ole ollut tullakseen ennenkuin aityy tuollaiseksi?
Miellyttava ja mukava, vaikka herkkakIn ei automaattisesti tarkoita etta olisi kontrolloiva ja viela jonkin tason narsisti. Yhteiselo varmaan tuossakin ratkaisee miten lahtee kulkemaan.
Toiset vaan mielikuvissaan yleistavat seuraavaan vastaantulijaan samoja piirteiitaa varsinkin kun ei alkumetreillakaan kaikki mene nuotien mukaan. Sita levitetaan julkisuuteen sitten mielikuvaa koska ei kehdata muuta kuin pyoritella asioita oman porukkansa kanssa, ilman oikein mitaan suoraan kanssakaymista.
Noh, en minakaan naisena jaksaisi kauaa, enka miehena jos naisella olisi kamalasti omia ikavia piirteita.
Sitahan sita luottamusta ja tunnesidetta twhdaan aluata lahtien, jos se on kumminkin etaista ja yksisuuntaista ilman oikeita kontakteja vaikeaa se voi olla. En kuitenkaan usko etta "sen" tarjoaminenkaan olisi. Oiva aloitus.
Roolileikit kannattaa siis unohtaa.
Kirjoituksessasi on tosi paljon samaa kuin omassa suhteessani. Ekana: halaus kohtalotoverille! Toisekseen; mies vain yrittää ostaa sinua takaisin olemalla nyt mukava mutta usko pois, meno jatkuu entistä villimpänö. Älä mieti mitä muut ovat mieltä. Jos et itse ole onnellinen, tee muutos elämänsuuntaasi. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole itsekään täydellinen puoliso, kaipaan paljon omaa aikaa ja mies on varmasti jäänyt vähälle huomiolle. Mutta kun meno on päivällä kuvaamanilaista niin eipä illalla ole huvittanut yhteistä aikaa viettää. Kun olen vuosien mittaan yrittänyt kertoa miltä hänen käytöksensä tuntuu hän on useimmiten tiuskaissut että älä valita, kyllä sinussakin on monta asiaa jotka ärsyttää mua ihan saatanasti. :(
Varmaan olen sitten nalkuttamiseen sortunut kyllä. Kiitos mielipiteistä!
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 12:09"]Kannattais opetella kappalejako.
[/quote]
Kirjoitan puhelimella niin yrityksestä huolimatta meni noin. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:04"]En ole itsekään täydellinen puoliso, kaipaan paljon omaa aikaa ja mies on varmasti jäänyt vähälle huomiolle. Mutta kun meno on päivällä kuvaamanilaista niin eipä illalla ole huvittanut yhteistä aikaa viettää. Kun olen vuosien mittaan yrittänyt kertoa miltä hänen käytöksensä tuntuu hän on useimmiten tiuskaissut että älä valita, kyllä sinussakin on monta asiaa jotka ärsyttää mua ihan saatanasti. :(
Varmaan olen sitten nalkuttamiseen sortunut kyllä. Kiitos mielipiteistä!
[/quote]
Ja tämä oli siis ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän ero ei todellakaan ole turha! Sun miehesi ei ole muuttunut, teeskentelee vain, että jäisit. Älä jää! Lähde jo lasten takia.
Et mieti enää sekuntiakaan! Juokse ja kovaa!
Antaisin toisen mahdollisuuden, voihan se muutos tosiaan olla pysyväkin. Laita sille luettavaksi aloitusviestisi, niin hepulle selviää mikä mättää, ei se välttämättä ymmärrä itse olevansa ikävä.
Ja lopeta mässyttäminen, se on ihan helkkarin ärsyttävää.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:17"]Ei takaisin häntä vaan takaisin, auto correct!
[/quote]
Prkl HALAISIN