Eroanko turhaan

Vierailija

22.03.2015 | 12:41

Olen pyöritellyt avioeroa mielessäni pitkään ja nyt tuntuu että viimeinkin minulla olisi siihen rohkeutta. Olen hakenut vuokra-asuntoa. Mies kuitenkin anelee jäämään ja on viime ajat käyttäytynyt kuin uusi ihminen. Jälleen kerran on alkanut tuntua että olen itse vain itsekäs joka ei kestä perhe-elämää. :/

Kuitenkin koen etten rakasta ja kunnioita enää miestäni joka on mielestäni koko pikkulapsiajan ja jo ennen sitäkin kohdellut minua todella epäkunnioittavasti. En voi unohtaa asioita joita hän on sanonut ja sitä miten hän on käyttäytynyt.

Hän on komea, treenattu ja älykäs mies. Hänellä on hyväpalkkainen työ ja häntä pidetään mukavana ja hyvänä tyyppinä. Ei juo, ei lyö eikä petä. Hoitaa raha-asiat. Mutta kääntöpuolena hän on itsekäs kontrollifriikki, kotona pahantuulinen ja koko pikkulapsiaika yöheräämisineen ja kodinhoitoineen on jäänyt täysin minun harteilleni myös palattuani töihin. Hän ei kestä lasten huutoa tai riitoja vaan kaikki pitäisi mennä niinkuin hän sanoo ja haluaa ja jos ei mene hän alkaa kiroilla ja huutaa tai pakenee yläkertaan.

Hän syyllistää minua määräilystä mutta en saa kotiin ostaa edes pyyheliinaa ilman hänen lupaansa. Hän ei pidä perheestäni, haukkuu ja mollaa heitä ja niinpä yhteydenpitoni heihin on vähentynyt todella paljon. Hän suuttuu jos vastaan puhelimeen kesken normaalin arkipuuhailun ja kokee jäävänsä jotenkin toiseksi. Soittajan ääni ei saisi kuulua yhtään läpi kun puhun. Hän saattaa kieltää mässyttämästä kun syön tai kävelemästä liian läheltä häntä koska ilmavirta ärsyttää.

Suuttuessaan hän on iskenyt nyrkillä seiniin reikiä (ainakin kolmessa kohtaa), vääntänyt vaatekaapin ovet irti ja paiskonut tavaroita mm. kaukosäätimen palasiksi. Hän herättää minut yöllä tai illalla jos kokee että patjaa pitää laittaa paremmin tms. En ole vuosiin voinut katsoa uutisia tai säätiedotuksia ainakaan ääni päällä koska se ärsyttää häntä ja on sopulimaista ja typerää. Mitä väliä millään säätilalla muka on?

Hän tulee aina myöhässä joka paikkaan eikä kertaakaan 15 vuoden aikana ole odottanut minua missään vaan aina minä joudun odottamaan. Hän ei voi aamulla viedä roskia jos sataa vaikka lähtee aivan roskahuoneen ohi töihin. Hän ei ole koskaan joustanut ja ns. uhrautunut minun takiani vaan on kuin prinsessa jonka mukaan maailma pyörii.

Olen ollut todella väsynyt lasten (mm. sairauksia) ja kodin hoitoon mutta en ole saanut pyytää äitiäni apuun koska tämä puhuu liikaa liian kovalla äänellä ja kyselee tyhmiä ja itsestäänselvyyksiä. Myöskään itse hän ei ole auttanut kuitenkaan.

Tässä oli pieni siivu kaikesta mitä vuosien varrella on ollut. Hän on myös haukkunut minua hirvittävillä sanoilla, mm. että kuolisin pois, että jäisin auton alle. Huoritellut ja kutsunut vitun tyhmäksi ämmäksi.

Kun lopulta sain rohkeutta hakea asuntoa hän muuttui. Hän käyttäytyy ystävällisesti ja tekee kotitöitä. Viime viikolla oli ostanut kymmeniä ruusuja ja kaksi suklaarasiaa. Hän itkee ja pyytelee anteeksi ja vetoaa että on ollut lasten takia rankkaa ja että emme voi erota kun ollaan oltu niin pitkään yhdessä.

Kaikkina näinä vuosina hän on urheillut monta kertaa viikossa ja mökkeillyt ja saunonut kavereiden kanssa ja nukkunut tuhatkertaisesti minuun verrattuna. En ole kertaakaan kieltänyt mihinkään menemästä.

Voiko olla mahdollista että hän on muuttunut? Pitäisikö lasten takia yrittää vaikken ikinä voi häntä enää ihailla ja rakastaa kuten puolisoa pitäisi?

Tuntuu että kuolen ja tukehdun ja että minun täytyy pelastaa itseni. Mutta kukaan ulkopuolinen ei ymmärtäisi eron syytä. Miksi jättäisin noin hyvän miehen? Ja lasten takia surettaa...

Olisin kiitollinen mielipiteistä!

Vastaa

Tapahtumat

Eroanko turhaan

Kommentit (117)