Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista
13.12.2021 |
Yksi isovanhemmista haluaa ostaa lapsellemme vaatteet. Emme ole pyytäneet tätä ja kun isovanhempi ottaa aiheen esille "minä voisin ostaa lapselle toppahousut/talvihaalarin/yöpuvun..." niin sanomme, että meillä on jo kyseinen vaate/kyseisiä vaatteita tarpeeksi tai emme tarvitse juuri nyt sellaista. Kiellämme suoraan isovanhempaa ostamasta vaatteita. Meillä vanhemmilla on vara itselläkin ostaa tarvittavat vaatteet ja haluaisimme itse valita, miten lapsemme puemme. Emme siis käytä mitään superkalliita lastenvaatteita, mutta haluamme ostaa helppokäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät kulutusta sekä on helppo pukea ja pestä koneessa. Emme myöskään halua kaappeihin pyörimään rajattomasti vaatteita, vaan kohtuullinen määrä riittää. Isovanhempi on saanut aikanaan lastensa kohdalla päättää, miten meidät lapsensa pukee. Nyt on meidän vanhempien vuoro valita, miten puemme lapsemme.
Isovanhempi saattaa muistaa kieltomme hetken. Sitten vähän ajan päästä kylään tullessaan isovanhempi tuo mukanaan vaatteet, jotka on ostanut meiltä kysymättä ja kielloistamme huolimatta. Isovanhempi korostaa, että haluaa itse valita, millaiset vaatteet lapsellemme ostaa, koska lahjan antaja saa valita mitä hankkii. Jos olisimme vailla vaikka housuja, niin isovanhempi ei ostaisi sellaista, vaan haluaisi ostaa lapselle haalarin. Jos lapsi tarvitsisi uimapuvun, niin isovanhempi ostaa kaulahuivin jne. Sekään ei auta, että sanoisimme vaikka "merkin X legginssit koossa Y olisi tarpeen", vaan isovanhempi haluaa päättää merkin ja mallin itse. Kokokaan ei usein ole oikea, vaan isovanhempi saattaa ostaa jopa vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja vaatteita. Näitä sitten säilötään nyt kaappien kätköissä odottamassa, että lapsi kasvaisi. Isovanhempi ei myöskään välitä siitä, onko vaate helppokäyttöinen, kunhan se on hänestä söpö (usein nämä ovat niitä napitettavia ja käsinpestäviä vaatteita, joita emme itse ikinä ostaisi). Yhdelläkin kertaa ehdotimme lapselle vaatteiden shoppailusta haaveilleelle isovanhemmalle, että ostaisi lapsellemme jarrusukat, niille olisi todella tarve. Isovanhempi ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa, vaan toi seuraavalla käynnillä kassillisen muita vaatteita. Ja kuten arvata saattaa, isovanhempi odottaa meidän pukevan lapsemme ostamiinsa vaatteisiin, varsinkin silloin kun isovanhempi näkee lapsenlastaan.
Onko jollakin muulla tällaista ongelmaa isovanhemman kanssa? Pää meinaa hajota tämän asian kanssa. Miksi ihmeessä pitää ostaa meille tavaraa, jota emme tarvitse? Ja jos jotain nyt on aivan pakko ostaa, miksi ei osta sitä, mikä olisi tarpeen (sen sijaan, että hän ostaa mitä itse haluaa hankkia oli tarpeellista tai ei)?
Ap
Kommentit (780)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saadaan isovanhemmalta sekä uusia että kierrätettyjä vaatteita. Kaikki vaatteet eivät ole täysin hyväkuntoisia. Hankalaa tässä vaateasiassa on myös se, että kun arki lapsiperheessä on kiireistä, niin ei huvittaisi käyttää aikaa vaatteiden eteenpäin antamiseen/myymiseen. Osa vaatteista on myös niin huonokuntoisia, ettei niitä varmasti saisi myytyä eteenpäin. Ja isovanhempikin kyselee ostamiensa vaatteiden perään. Kun isovanhempi tulee käymään, hän nostaa vaatekaapin päällimmäiseksi ostamansa vaatteet, jos ne ovat pinossa alempana. Tiedän, ensimmäisen maailman ongelmia, mutta todella turhauttava tilanne!
Ap
Pointti ehkä monella olikin, että ei niitä kauaa tarvitse myydä eteenpäin ennen kuin isovanhempi tajuaa lopettaa ostamisen/rahojensa tuhlaamisen. Se myyminen pitää vaan tehdä isovanhemmalle näkyvästi eikä salassa. Eli siis ihan suoraan sanoa, että nämä menee myyntiin kun sanottiin ettei tarvita tämmöisiä ja kun myöhemmin niitä kyselee niin taas kertoa että nehän meni heti myyntiin.
Heh. Meillä lapsi itse myi niitä koulun myyjäisissä leirikouluunsa ja mummo tuli vihaisena hakemaan ne pois
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ihan samaa ongelmaa, vaikka ollaan todellakin sanottu, ettei meille mahdu enää mitään tavaraa ja pyydetty olemaan hankkimatta leluja ja mitä sattuu vaatteita. Äitini osaa jo kysyä, että mitä tarvittaisiin sen jälkeen kun oli ostanut parin kk ikäisille vauvoille kahden vuoden ikäisen vaatteita, mutta anopille ei mene jakeluun. Sieltä tulee sellaisia leluja, joilla pikku vauva ei tee mitään.. ehkä leikki-ikäiselle sopivia. Ja totta kai isokokoisia kuten rantapalloa, nukke jne. Nyt sitten varastoidaan niitä pienessä asunnossamme. Ahdistaa jo joulu lahjojen vuoksi. Joo ja sitäkin varten esitimme toiveen, ettei lahjoja tarvitse ja jos välttämättä haluaa jotain ostaa nii tietyn kokoista perusvaatetta.
Lisään vielä, että anoppi ei myöskään voi millään ostaa pyydettyä vaatekokoa, koska ei usko, että tarvitsemme niin suurta kokoa. Eli tuo liian pieniä vaatteita?! Toteaa vaan että kyllä mahtuu. En ymmärrä yhtään. Viimeksi pakkasi siellä käydessä hoitoreppuun tavaraa, kun silmä vältti. Koin sen todella tungettelevana koska repussa on myös minun henk.koht tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Ala ihan raakasti laittamaan kaikki tarpeettomat myyntiin. Sanot suoraan että "voit ostaa jarrusukat, jos ostat jotain muuta niin laitamme ne vaatteet myyntiin." Ja toistat saman kun tuo jotain muuta. "Tälle ei ole meillä käyttöä, mehän sanoimme, että tarvitsemme vain jarrusukat. Laitamme nämä myyntiin vai haluatko itse palauttaa liikeeseen."
Myymiseen kuluu aikaa ja vaivaa. Miksi ap:n pitäisi kärsiä muiden tekemisistä. Lisäksi lasten vaatteita annetaan ilmaiseksi vaikka millä mitalla, joten ei niistä kukaan ole valmis maltaita maksamaan.
Meillä sama ongelma. Pyysin ettei ostaisi, mutta pyynnöt kaikuivat kuuroille korville. Kun esikoinen vähän kasvoi hän alkoi itse valita kaapistaan ne vaatteet, joita halusi käyttää. Ei siinä auttanut enää isoäidin marista mitään kun lapsi itse alkoi kertoa mitä haluaa.
Nyt isoäiti ostaa kuopuksellemme vaatteita, hän on eri sukupuolta kuin isommat lapset ja onneksi isoäidillä on samanlainen vaatemaku tämän sukupuolen vaatetuksessa kuin itselläni, joten siinä mielessä helpottanut. Turhaa hienosteluvaatetta on ihan hirveästi, vaikka sanottu on että käyttämättä jää. Sitten jää.
Meillä tosin isoäiti kysyy mitä tarvitaan ja kuuntelee pyyntöjä varsinkin ulkovaatteiden ja kenkien osalta. Ollaan säästetty helposti tuhansia euroja lasten vaatehankinnoissa ja isoäiti nauttii shoppailusta ja hän on varsinainen tarjoushaukka. Joitain keskusteluja koitin käydä hänen kanssaan kestävästä kehityksestä ja kotimaisten tuotteiden suosimisesta mutta kuuroille korville kaikui sekin.
Et siis ole yksin. Mulla helpotti kun luovutin ja kiitin jokaisesta vaatekassista ja käytin lopulta vain niitä vaatteita mistä minä ja lapset pidimme. Loput annoin hyväntekeväisyyteen tai myin pilkkahintaan tuttaville tai kirppiksellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ihan samaa ongelmaa, vaikka ollaan todellakin sanottu, ettei meille mahdu enää mitään tavaraa ja pyydetty olemaan hankkimatta leluja ja mitä sattuu vaatteita. Äitini osaa jo kysyä, että mitä tarvittaisiin sen jälkeen kun oli ostanut parin kk ikäisille vauvoille kahden vuoden ikäisen vaatteita, mutta anopille ei mene jakeluun. Sieltä tulee sellaisia leluja, joilla pikku vauva ei tee mitään.. ehkä leikki-ikäiselle sopivia. Ja totta kai isokokoisia kuten rantapalloa, nukke jne. Nyt sitten varastoidaan niitä pienessä asunnossamme. Ahdistaa jo joulu lahjojen vuoksi. Joo ja sitäkin varten esitimme toiveen, ettei lahjoja tarvitse ja jos välttämättä haluaa jotain ostaa nii tietyn kokoista perusvaatetta.
Lisään vielä, että anoppi ei myöskään voi millään ostaa pyydettyä vaatekokoa, koska ei usko, että tarvitsemme niin suurta kokoa. Eli tuo liian pieniä vaatteita?! Toteaa vaan että kyllä mahtuu. En ymmärrä yhtään. Viimeksi pakkasi siellä käydessä hoitoreppuun tavaraa, kun silmä vältti. Koin sen todella tungettelevana koska repussa on myös minun henk.koht tavaraa.
Sama.
Saamme vain juuri ja juuri päälle mahtuvaa vaatetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lapsi vasta tuloillaan ja olen jo nyt ärsyyntynyt siskooni, joka kiikuttaa meille 20 vuotta vanhaa ja alunperinkin heppoista tarviketta. Vaatteet kuulemma tulee sitten heiltä ja nekin 10 vuotta vanhoja. Missähän lie ulkovarastossa niitäkin säilötty. Ei käytetyssä mitään pahaa, mutta ymmärtänette pointin.
Vierailija kirjoitti:
Saadaan isovanhemmalta sekä uusia että kierrätettyjä vaatteita. Kaikki vaatteet eivät ole täysin hyväkuntoisia. Hankalaa tässä vaateasiassa on myös se, että kun arki lapsiperheessä on kiireistä, niin ei huvittaisi käyttää aikaa vaatteiden eteenpäin antamiseen/myymiseen. Osa vaatteista on myös niin huonokuntoisia, ettei niitä varmasti saisi myytyä eteenpäin. Ja isovanhempikin kyselee ostamiensa vaatteiden perään. Kun isovanhempi tulee käymään, hän nostaa vaatekaapin päällimmäiseksi ostamansa vaatteet, jos ne ovat pinossa alempana. Tiedän, ensimmäisen maailman ongelmia, mutta todella turhauttava tilanne!
Ap
Tee selväksi, että vieraat eivät teidän kaapeillenne mene. Tuohan on yksinkertaisesti vain huonoa ja sopimatonta käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille luvattiin teettää neulepuku, haalari + villatakki taaperolle. Oli nähty malli ja sovittu punaisesta. Oli todella tarpeen, eikä silloin vielä itse kylvetty rahassa.
No. Mummu toteutti hieman itseään ja lahjapaketista paljastuikin vitivalkea puku. "Saatte vähän herrastella." Villatakki otettiin aktiivikäyttöön ja hyvä se olikin, korkealaatuista materaalia. Oli käytössä seuraavallakin lapsella, väri vaan oli harmaankirjava elämän koristamin läiskin, jotka eivät pesussakaan lähteneet.
Valkeita haalareita on käytetty n. yksi kerta. Ei sellaisille herrasteluhousuille ollut oikein käyttöä. Harmitti kyllä, koska viileänpuoleisessa asunnossamme lämpöisiä vaatteita tarvittiin talvisaikaan joka päivä myös sisällä. Onneksi niitä kotihousuja osasin itsekin tehdä. Sääli hyviä haalareita, jotka jäivät käyttämättä.
Minä olen se mummo ja anoppi. Ostan hulluna kaikkea enkä pysty lopettamaan. Ihan kuin minusta kirjoitti Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se mummo ja anoppi. Ostan hulluna kaikkea enkä pysty lopettamaan. Ihan kuin minusta kirjoitti Ap.
MIKSI?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se mummo ja anoppi. Ostan hulluna kaikkea enkä pysty lopettamaan. Ihan kuin minusta kirjoitti Ap.
MIKSI?
1. Se on jonkinlainen kiero tapa osoittaa rakkautta.
2. Minun lapseudessani ei ollut niin hienoja vaatteita ja leluja.
3. Minulla on aikaa ja rahaa,.
4. Kaikki muumit eiväy ole laaksossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta valkoisuudesta tuli mieleeni, että kun anoppi sai kuulla minun odottavan esikoista (poikansa juorusi kiireellä, vaikka olimme muuta sopineet), niin madame purjehti Stockalle ja osti sieltä vain valkoisia vaatteita tulevalle vauvalle. Kaksi muovikassillista.
Sain kuulla, että vastasyntyneelle pitää pukea vain puhtaan valkoista, ei värejä (!?). En muista mikä syy tähän oli.
Mä en edes halunnut käydä läpi niitä uusia, hienoja, puhtaita vauvanvaatteita siksi, että hän ikäänkuin vei multa ilon hankkia lapselleni harkittuja vaatteita. Mä vähän loukkaannuin.
Äitiyspakkauksessa oli oikeastaan riittävästi vaatteita, sitten kun sen sain hakea. Vähän hukkaan menivät nuo vitivalkoiset.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta valkoisuudesta tuli mieleeni, että kun anoppi sai kuulla minun odottavan esikoista (poikansa juorusi kiireellä, vaikka olimme muuta sopineet), niin madame purjehti Stockalle ja osti sieltä vain valkoisia vaatteita tulevalle vauvalle. Kaksi muovikassillista.
Sain kuulla, että vastasyntyneelle pitää pukea vain puhtaan valkoista, ei värejä (!?). En muista mikä syy tähän oli.
Mä en edes halunnut käydä läpi niitä uusia, hienoja, puhtaita vauvanvaatteita siksi, että hän ikäänkuin vei multa ilon hankkia lapselleni harkittuja vaatteita. Mä vähän loukkaannuin.
Äitiyspakkauksessa oli oikeastaan riittävästi vaatteita, sitten kun sen sain hakea. Vähän hukkaan menivät nuo vitivalkoiset.
Me on saatu älyttömät määrät hsnkalasti puettavia kädinpestäviä vaatteita jotka pitää silittää.
Hirveän käteviä arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se mummo ja anoppi. Ostan hulluna kaikkea enkä pysty lopettamaan. Ihan kuin minusta kirjoitti Ap.
Minä taas ole se mummo, anoppi ja äiti, joka kysyy mitä tarvitaan ja kaupassa vielä tarkistan puhelimessa, että tulee varmasti oikea koko.
Tai annan rahan isommalle lapselle lahjaksi ja sanon, että äidin/isän kanssa päätätte, miten sen käytätte.
Hyvin on toiminut, ei isoa vaivaa minulle eikä harmitusta lasten vanhemmille.
Meillä isovanhemmat kutoo kilpaa. Kolme kaupan muovipussillista villasukkia, lapasia, pipoja ja kaulahuiveja kaapissa nytkin ja arvatenkin lisää tulossa jouluna. Harmittaa, kun lahjat ovat ihania ja rakkaudella tehtyjä, mutta ei niitä näin paljon tarvitsisi, kun on vain kaksi lasta. Lisäksi tekevät aivan ihania villapaitoja, joita lapset kuitenkin käyttävät vain pakotettuna, koska ne kutittaa.
Värimaailmaan minulle kudottuihin vaatteisiin en voi lainkaan vaikuttaa.
Olen usein sanonut ihan suoraan, että nyt emme tarvitse enempää, mutta niitä tulee silti, joka kerta.
Sama ongelma meillä anopin kanssa. Mies yritti kerran laittaa äidilleen kuvaviestin ja sanoa, että tällainen yöpuku lapselle Citymarketista olisi meistä mukavannäköinen, jos haluatte jotain pojalle ostaa tulevaisuudessa. Arvaat varmaan, ostivatko koskaan tuota yöpukua, joka olisi meistä ollut mukava?😁
Tuttua anopin kanssa, ja sitten tulee ihan järkyttävä huuto ja mekastus kun ei olla säästetty miehen veljen lapsille. Meidän lapsilla on 10 vuotta ikäeroa. Eivät voineet käsittää kun heidän ostamaansa sitteriä ei oltu hillottu kylmässä varastotilassa vaan oli MYYTY se eteenpäin ja saatu siitä rahaa. Olisi pitänyt kuulemma antaa ne rahat miehen veljelle.
Mä en vaan aina jaksaisi. Joten tein ratkaisun. En käy kylässä heillä. Kun käyvät meillä, vastaan niukasti kun kysytään, en oma-aloitteisesti juttele mitään. En kutsu kylään joten näemme vain lasten synttäreillä tai muissa juhlissa. Ihme ja kumma on tuo öyhöttäminen loppunut ja sen turhan tavaran kanto ja siitä uliseminen kun tavara on myyty eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat kutoo kilpaa. Kolme kaupan muovipussillista villasukkia, lapasia, pipoja ja kaulahuiveja kaapissa nytkin ja arvatenkin lisää tulossa jouluna. Harmittaa, kun lahjat ovat ihania ja rakkaudella tehtyjä, mutta ei niitä näin paljon tarvitsisi, kun on vain kaksi lasta. Lisäksi tekevät aivan ihania villapaitoja, joita lapset kuitenkin käyttävät vain pakotettuna, koska ne kutittaa.
Värimaailmaan minulle kudottuihin vaatteisiin en voi lainkaan vaikuttaa.Olen usein sanonut ihan suoraan, että nyt emme tarvitse enempää, mutta niitä tulee silti, joka kerta.
Oi pistä ylimääräiset eteenpäin. Osan voi lahjoittaa vaikka päiväkotiin varasukiksi ja tumpuiksi, niistä on aina pulaa.
Ei kiinnosta viiitunkaa vertaa...
Meillä ei kyllä kukaan perheen ulkopuolinen mene kaapeille. No, keittiössä voi juomalasin ottaa, mutta ei muuten.