Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista
13.12.2021 |
Yksi isovanhemmista haluaa ostaa lapsellemme vaatteet. Emme ole pyytäneet tätä ja kun isovanhempi ottaa aiheen esille "minä voisin ostaa lapselle toppahousut/talvihaalarin/yöpuvun..." niin sanomme, että meillä on jo kyseinen vaate/kyseisiä vaatteita tarpeeksi tai emme tarvitse juuri nyt sellaista. Kiellämme suoraan isovanhempaa ostamasta vaatteita. Meillä vanhemmilla on vara itselläkin ostaa tarvittavat vaatteet ja haluaisimme itse valita, miten lapsemme puemme. Emme siis käytä mitään superkalliita lastenvaatteita, mutta haluamme ostaa helppokäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät kulutusta sekä on helppo pukea ja pestä koneessa. Emme myöskään halua kaappeihin pyörimään rajattomasti vaatteita, vaan kohtuullinen määrä riittää. Isovanhempi on saanut aikanaan lastensa kohdalla päättää, miten meidät lapsensa pukee. Nyt on meidän vanhempien vuoro valita, miten puemme lapsemme.
Isovanhempi saattaa muistaa kieltomme hetken. Sitten vähän ajan päästä kylään tullessaan isovanhempi tuo mukanaan vaatteet, jotka on ostanut meiltä kysymättä ja kielloistamme huolimatta. Isovanhempi korostaa, että haluaa itse valita, millaiset vaatteet lapsellemme ostaa, koska lahjan antaja saa valita mitä hankkii. Jos olisimme vailla vaikka housuja, niin isovanhempi ei ostaisi sellaista, vaan haluaisi ostaa lapselle haalarin. Jos lapsi tarvitsisi uimapuvun, niin isovanhempi ostaa kaulahuivin jne. Sekään ei auta, että sanoisimme vaikka "merkin X legginssit koossa Y olisi tarpeen", vaan isovanhempi haluaa päättää merkin ja mallin itse. Kokokaan ei usein ole oikea, vaan isovanhempi saattaa ostaa jopa vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja vaatteita. Näitä sitten säilötään nyt kaappien kätköissä odottamassa, että lapsi kasvaisi. Isovanhempi ei myöskään välitä siitä, onko vaate helppokäyttöinen, kunhan se on hänestä söpö (usein nämä ovat niitä napitettavia ja käsinpestäviä vaatteita, joita emme itse ikinä ostaisi). Yhdelläkin kertaa ehdotimme lapselle vaatteiden shoppailusta haaveilleelle isovanhemmalle, että ostaisi lapsellemme jarrusukat, niille olisi todella tarve. Isovanhempi ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa, vaan toi seuraavalla käynnillä kassillisen muita vaatteita. Ja kuten arvata saattaa, isovanhempi odottaa meidän pukevan lapsemme ostamiinsa vaatteisiin, varsinkin silloin kun isovanhempi näkee lapsenlastaan.
Onko jollakin muulla tällaista ongelmaa isovanhemman kanssa? Pää meinaa hajota tämän asian kanssa. Miksi ihmeessä pitää ostaa meille tavaraa, jota emme tarvitse? Ja jos jotain nyt on aivan pakko ostaa, miksi ei osta sitä, mikä olisi tarpeen (sen sijaan, että hän ostaa mitä itse haluaa hankkia oli tarpeellista tai ei)?
Ap
Kommentit (780)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat kutoo kilpaa. Kolme kaupan muovipussillista villasukkia, lapasia, pipoja ja kaulahuiveja kaapissa nytkin ja arvatenkin lisää tulossa jouluna. Harmittaa, kun lahjat ovat ihania ja rakkaudella tehtyjä, mutta ei niitä näin paljon tarvitsisi, kun on vain kaksi lasta. Lisäksi tekevät aivan ihania villapaitoja, joita lapset kuitenkin käyttävät vain pakotettuna, koska ne kutittaa.
Värimaailmaan minulle kudottuihin vaatteisiin en voi lainkaan vaikuttaa.Olen usein sanonut ihan suoraan, että nyt emme tarvitse enempää, mutta niitä tulee silti, joka kerta.
Oi pistä ylimääräiset eteenpäin. Osan voi lahjoittaa vaikka päiväkotiin varasukiksi ja tumpuiksi, niistä on aina pulaa.
Isovanhemmathan voivat itse lahjoittaa kutomuksensa niitä tarvitseville. Ei siihen sivullisia tarvi sotkea mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma meillä anopin kanssa. Mies yritti kerran laittaa äidilleen kuvaviestin ja sanoa, että tällainen yöpuku lapselle Citymarketista olisi meistä mukavannäköinen, jos haluatte jotain pojalle ostaa tulevaisuudessa. Arvaat varmaan, ostivatko koskaan tuota yöpukua, joka olisi meistä ollut mukava?😁
Me yritettiin kerran jos mummo tekis juhlatöppöset lapselle. Kerrottiin, että kaikki muut värit sopii paitsi vaaleanpunainen tai pinkki kun sen värisiä hienompia vaatteita pojalla ei ole.
Kyllähän sitä arvaa minkäväriset töppöset tuli tarjolle. Totesin, että on kyllä hienot mutta kovin vaaleanpunaiset, mummo purki tossut siinä langoiksi ja oli niiiin loukkkaantunut kun nyt semmosen huomasin.
Ei voi kuin ihmetellä tätä menoa. Tasapainottomia ihmisiä ja äärimmäisen huonotapaisiakin vielä. Itse en jaksaisi moisia tyranneja.
Meillä yritetään ansaita välittämistä ja paikkaa parhaana mummona ostelemalla jatkuvasti uusia tavaroita. Mummolaan on jopa hankittu vauvan matkasänky ja syöttötuoli, vaikka siellä käydään muutama kerta vuodessa päiväseltään. Eivät uskoneet, että pärjätään ilmankin. Onneksi lapsi ei vielä pienenä käsitä tuota tavaratulvaa, mutta hirvittää miten käy lapsen kasvaessa. Ei haluta kasvattaa materialistia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat kutoo kilpaa. Kolme kaupan muovipussillista villasukkia, lapasia, pipoja ja kaulahuiveja kaapissa nytkin ja arvatenkin lisää tulossa jouluna. Harmittaa, kun lahjat ovat ihania ja rakkaudella tehtyjä, mutta ei niitä näin paljon tarvitsisi, kun on vain kaksi lasta. Lisäksi tekevät aivan ihania villapaitoja, joita lapset kuitenkin käyttävät vain pakotettuna, koska ne kutittaa.
Värimaailmaan minulle kudottuihin vaatteisiin en voi lainkaan vaikuttaa.Olen usein sanonut ihan suoraan, että nyt emme tarvitse enempää, mutta niitä tulee silti, joka kerta.
Oi pistä ylimääräiset eteenpäin. Osan voi lahjoittaa vaikka päiväkotiin varasukiksi ja tumpuiksi, niistä on aina pulaa.
Isovanhemmathan voivat itse lahjoittaa kutomuksensa niitä tarvitseville. Ei siihen sivullisia tarvi sotkea mukaan.
No juu, mutta ei ne niitä kolmea ylimääräistä muovikassillista sieltä kaapista voi itsekseen hakea. Kyllä ne sieltä kaapista joutaisi laittamaan kiertoon mielummin kuin jättää viemään sieltä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian isot vaatteet ja isommille lapsille tarkoitetut lelut laatikkoon jonka kiikutatte isovanhemman nurkkiin pyörimään. Voi sitten lapsi isompana katsoa niistä mitä haluaa.
Oma lapsi sai yhdeltä isovanhemmaltaan ison paketin vaatteita, jotka yleensä olivat liian pieniä sekä lapsen inhokkiväriä. Varsinaisita mummoista toinen osasi ostaa mitä haluttiin ja tarvittiin, samoin mummopuoli sekä isotäti. Mutta tämä yksi... Lapsen ollessa jo yläkoululainen kysyi lopulta mitä kokoa käyttää. Osti sitten 10-11v lapsen kokoa vaatteita xs-s kokoiselle. Ja hirveä itku päälle kun hän vähistä rahoistaan osti ne, miten niin lapsi ei niihin mahdu, hän katsoi kaupan kokotaulukosta että niiden pitäisi mahtua. Erehdyin katsomaan kaupassa yhden sellaisen hupparin hintaa, n. 50€! Ja seuraavalla viikolla tämä mummi kertoi ostaneensa tonnilla uuden huonekalun itselleen, kun edellinen pari kuukautta käytössä ollut yhtä kallis ei ollutkaan kiva.
Kaikista vaatteista tämä mummo vielä ottaa kaikki hintalaput pois ja kuitin heittää roskiin. Pääsee uhriutumaan siitäkin kun niitä ei voi palauttaakaan enää, eikö se lapsi nyt kuitenkin voi ahtautua paitoihin joista ei edes kättä saa hihaan mahtumaan... No käyttäköön itse prkl!
Eräällä kaverillani on samankaltainen tilanne. Aivan käsittämätöntä kulutusjuhlaa ja tarpeetonta törsästelyä. Joillekin on kai mahdotonta ymmärtää, että kaikki eivät halua hukkua siihen kamaan ja romppeeseen ja lapsiperheessä voi muutenkin olla haastavaa pitää ne vähät neliöt siisteinä.
Kaikista käsittämättömintä tässä ketjussa on kyllä tarinat niistä, jotka menevät toisten kaapeille tonkimaan. Ei hemmetti! Ei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin vanhemmilla ihmisillä taitaa mennä muisti jos asian yhteydessä käyttää paljon eri lauseita ja juttelee siinä paljon, se koko asia puuroutuu niiden mielessä. Se perille haluttu viesti pitäisi sanoa muutamalla selvällä sanalla, pitää vähän taukoa ja alkaa puhua jostain muusta.
Isovanhempi voi olla muistisairas tai hän on himohamstraaja.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/01/11/hamstraatko-tavaraa-pakonomais…
Vierailija kirjoitti:
Onko tuolla isovanhemmalla joku shoppailumania? Onhan tuollainen jatkuva tavaroiden ostelu jonkunlainen sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopas teillä on äitejä ja anoppeja
First world problems.
Ihan oikeastiko sulla ei ole muita ongelmia, jos tämä ärsyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
First world problems.
Ihan oikeastiko sulla ei ole muita ongelmia, jos tämä ärsyttää?
Kyllä muuten ärsyttäisi sinuakin jos joku päättäisi tunkea kotiisi tarpeetonta ja käyttökelvotonta tavaraa ja vielä päättäisi puolestasi että eroon siitä ei saa hankkiutua. Ja lisäksi syyllistäisi ja saisi marttyyrikohtauksia.
Itse ihmettelin aikoinaan anoppiani, joka osteli lapsilleni juuri nippa nappa sopivia vaatteita. Sitten kun ekan kerran pesi ja vaate kutistui hieman, niin olivatkin jo tosi niukkoja.
Ilmeisesti halusi ostaa lapselle vaatetta jonka saa heti päälle. Yritin sanoa hänelle, että nykyhwtken vaatteet meillä jo on, mutta jos ostaisi 1-2 kokoa isompaa, niin menisi sitten aina noin 1/2 v päästä käytöön, eikä vaatteisen käyttöikäkään jäisi kolmeen kertaan. Tykätään ottaa vaatteet käyttöön reiluina, että sitten menevät kauan päälle.
Kun itse mummoudun, niin aion kysyä voinko jotain hankkia, budjetti tämä. Ja sitten tarkat speksit hankittavalle tuotteelle (väri, merkki, koko jne). Ja jos sanovat että voit ostaa millaisen haluat niin sitten käytän omaa makuani.
Ja jos jotain käytettyäni tyrkytän, niin kysyn että kiinnostaisko tällanen. Silloin voi sanoa kyllä tai ei. Enkä vaan vie ja sano että tässä teille tämmönen kulhosarja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
First world problems.
Ihan oikeastiko sulla ei ole muita ongelmia, jos tämä ärsyttää?
Kyllä muuten ärsyttäisi sinuakin jos joku päättäisi tunkea kotiisi tarpeetonta ja käyttökelvotonta tavaraa ja vielä päättäisi puolestasi että eroon siitä ei saa hankkiutua. Ja lisäksi syyllistäisi ja saisi marttyyrikohtauksia.
Juu, kyllä minuakin ärsyttäisi. Mutta eihön tuo ole käyttökelvotonta eikä oikein tarpeetontakaan, jos odottaa hetken.
Meillä tuota on tehnyt oma äitini. Anoppi on onneksi niin pihi, että ei osta lapselle mitään kuin jouluna ja synttäreinä ja silloinkin maltillisesti.
Äitini tykkää ommella, joten ompelee lapselle paljon vaatteita, jotka varsinkin nyt lapsen kasvaessa jäävät kaappiin, kun kouluikäinen ei halua käyttää mekkoa, josta olisi tykännyt 5-vuotiaana. Lisäksi ostelee vaatteita nähdessään jotain omasta mielestään kivaa eikä oikein tajua, että se hupparissa ja legginseissä viihtyvä esiteini ei enää halua tyllimekkoa päälleen. Samalla äitini jaksaa sitten arvostella, kun lapsella on ihan liikaa vaatteita ja kaapit pursuaa. En edes muista kuinka monta kertaa olen sanonut, että niitä käytössä olevia vaatteita on juuri sopivasti ja ne päiväkoti-ikäiselle tarkoitetut vaatteet eivät ole käytössä. Ei silti muuta käytöstään vaan loukkaantuu, kun hänen vaivalla ompelema pupu tupuna-mekko ei ole koskaan lapsen päällä.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua anopin kanssa, ja sitten tulee ihan järkyttävä huuto ja mekastus kun ei olla säästetty miehen veljen lapsille. Meidän lapsilla on 10 vuotta ikäeroa. Eivät voineet käsittää kun heidän ostamaansa sitteriä ei oltu hillottu kylmässä varastotilassa vaan oli MYYTY se eteenpäin ja saatu siitä rahaa. Olisi pitänyt kuulemma antaa ne rahat miehen veljelle.
Mä en vaan aina jaksaisi. Joten tein ratkaisun. En käy kylässä heillä. Kun käyvät meillä, vastaan niukasti kun kysytään, en oma-aloitteisesti juttele mitään. En kutsu kylään joten näemme vain lasten synttäreillä tai muissa juhlissa. Ihme ja kumma on tuo öyhöttäminen loppunut ja sen turhan tavaran kanto ja siitä uliseminen kun tavara on myyty eteenpäin.
Oma anoppini rupesi myös kyselemään kaikkien meidän lapselle ostamiensa tavaroiden perään nyt, kun miehen veli saa lapsen. Meidän lapsi on 9-vuotias ja olemme asuneet ulkomaillakin tässä välissä. En tiedä miksi kuvitteli, että olisimme säilöneet ne kaikki tavarat, mutta oli kummissaan, kun mies sanoi, että ke on myyty jo vuosia sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
First world problems.
Ihan oikeastiko sulla ei ole muita ongelmia, jos tämä ärsyttää?
Kyllä muuten ärsyttäisi sinuakin jos joku päättäisi tunkea kotiisi tarpeetonta ja käyttökelvotonta tavaraa ja vielä päättäisi puolestasi että eroon siitä ei saa hankkiutua. Ja lisäksi syyllistäisi ja saisi marttyyrikohtauksia.
Juu, kyllä minuakin ärsyttäisi. Mutta eihön tuo ole käyttökelvotonta eikä oikein tarpeetontakaan, jos odottaa hetken.
Miten niin?
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuota on tehnyt oma äitini. Anoppi on onneksi niin pihi, että ei osta lapselle mitään kuin jouluna ja synttäreinä ja silloinkin maltillisesti.
Äitini tykkää ommella, joten ompelee lapselle paljon vaatteita, jotka varsinkin nyt lapsen kasvaessa jäävät kaappiin, kun kouluikäinen ei halua käyttää mekkoa, josta olisi tykännyt 5-vuotiaana. Lisäksi ostelee vaatteita nähdessään jotain omasta mielestään kivaa eikä oikein tajua, että se hupparissa ja legginseissä viihtyvä esiteini ei enää halua tyllimekkoa päälleen. Samalla äitini jaksaa sitten arvostella, kun lapsella on ihan liikaa vaatteita ja kaapit pursuaa. En edes muista kuinka monta kertaa olen sanonut, että niitä käytössä olevia vaatteita on juuri sopivasti ja ne päiväkoti-ikäiselle tarkoitetut vaatteet eivät ole käytössä. Ei silti muuta käytöstään vaan loukkaantuu, kun hänen vaivalla ompelema pupu tupuna-mekko ei ole koskaan lapsen päällä.
Meillä on IHAN SAMA.
Järjetön "mielipaha" syntyi kun päiväkoti-ikäiselle sopiva villamyssy ei kelvannut 14-vuotiaalle.
Ja tuo että "teillä on liikaa tavaraa" -pällistely, kun ensin itse on kannettu selkä vääränä krääsää meille.
Värityskirjoja löytyi 42. Kukaan meillä ei tykkää värittää. Eikä niitä ole kukaan muu ostanut kuin hän.
Häh? Kun kommentoin, että kamat voi laittaa suoraan roskikseen tai UFFin keräykseen, jotta säästyy myymisen vaivalta, niin kommenttini on poistettu? Miksei nukkaisia huonokuntoisia vaatteita saisi heittää mäkeen tai siistimpiä UFFille, jos joku toinen niitä tarvitsee???
Me yritettiin kerran jos mummo tekis juhlatöppöset lapselle. Kerrottiin, että kaikki muut värit sopii paitsi vaaleanpunainen tai pinkki kun sen värisiä hienompia vaatteita pojalla ei ole.
Kyllähän sitä arvaa minkäväriset töppöset tuli tarjolle. Totesin, että on kyllä hienot mutta kovin vaaleanpunaiset, mummo purki tossut siinä langoiksi ja oli niiiin loukkkaantunut kun nyt semmosen huomasin.