Mitä teille on tulossa perintönä?

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 15:52"]

No jos nyt kuviteltaisiin, että vanhemmat tästä kuolla kupsahtaisi niin asunnon perisin.

Mutta antaapahan noiden nyt ihan rauhassa täällä vaan tallustella vielä. Jotenkin absurdia miettiä, että mitä maallista omaisuutta sitä nyt sattuisi saamaan jos läheisiä tästä rupeaisi kupsahtelemaan. :D Vähän on joillain arvojärjestys mielenkiintoisella mallilla, kun suurin piirtein sormet syyhyten toivotaan että kuolisi nyt pois, niin saisi tuota krääsää omiin kaappeihin lojumaan. Kyllä minä pidän ne omat vanhempani paljon mielummin.

[/quote]

Ei se oikeastaan ole absurdia, kun ajattelet vähän pitemmälle.  Ei se, että on tietoinen siitä, mitä vanhempien kuoleman jälkeen tapahtuu, ja että valmistautuu siihen, tarkoita, että sitä kieli pitkällä odottaisi ja toivoisi. Mun vanhemmat on hyväkuntoisia ja aikovat elää vielä pitkään, mutta pitävät silti pari kertaa vuodessa "selvityspäivän" siitä, mitä kenellekin sisarukselle tällä erää on testamentissa määrätty ja miksi näin on (onko joku saanut etukäteen jonku nverran enemmän, onko joku huolehtinut jostain omaisuuden osasta ja siksi ansainnut juuri sen tms). He haluavat, että asia on kaikille selvä, perusteltu ja ettei sitä tarvitse alkaa pähkäilemään tai riitelemään sitten heidän kuolemansa jälkeen. He haluavat myös, että se, joka jonkun osan saa, on valmistautunut ja OSAA hoitaa sen sitten myös.

Samoin vanhempani puhuvat säännöllisen epäsäännöllisin väliajoin siitä, missä pankissa on tallelokero ja mistä lokeron avaimet löytyvät, "sitten kun niitä aikanaan tarvitaan". He ovat myös tehneet keskinäisen edunvalvontasopimuksen ja paperin siitäkin, miten menetellään, jos molemmat tulevat höperöiksi. Tuskin he silti itsekään kielipitkällä odottavat demontoitumistaan tai kuolemaansa. Tosiasia on kuitenkin, että kun he ovat seitsemänkymppisiä, niin tilastollisesti todenänköiseti ainakin toinen heistä kuolee tai dementoituu seuraavan kymmenen vuoden aikana. Ei siihen varautuinen ole hölmöä.

Ylipäänsä tulevaisuuteen varautumista on pidettävä viisaana. Voi vaikka käydä niin, että sen ansiosta säilyy hengissä ja terveenä pitempään.

Metsää, kerrostalo-osake ja jonkin verran rahaa pankkitilillä.

Toivon hartaasti ettei mitään (ainakaan äidin puolelta). Äiti on sairaana ja kaksi minua huomattavasti vanhempaa siskoa tappelevat jo äidin elossa ollessa perinnöstä (joka on kokonaisarvoltaan noin 60 000 euroa, eli 20 000 euroa meille siskoksille - ei minusta sellainen raha, että sen takia kannattaa menettää puhevälit siskoon ja sairaaseen äitiin, kuten on käynyt!)

Olen vihjaillut äidille että hänhän voisi eläessään lahjoittaa rahat vaikka jollekin itselleen tärkeälle hyväntekeväisyysjärjestölle tai uskovana ihmisenä kirkolle. Olisi minusta oikein ahneille siskoille, että emme saisi mitään.

mies saa vähän metsää ja minä joudun pistämään kaiken vähän eli puolet kesäasunnosta, pienen kaksion ja autotallin kolmeen osaan ikävien sisaruspuolten takia. Eli siis mitään kummoista ei ole tulossa.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 12:52"]

Anopin iki-ihana Valencia -astiasto. Odotan sitä kieli pitkällä. Ja samalla pelkään, että miehen ainoa sisko keksii haluta sen. Hän ei edes ymmärrä mitään astioiden päälle eikä todellakaan tarvitse sitä, mutta voikin alkaa himoita sitä, kun huomaa sen minua kiinnostavan.

[/quote]

Sori,  se astiasto on jo korvamerkitty lapsenlapselle. Terkuin miehen sisko

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 12:48"]

Mulle ja kahdelle veljelleni tulossa yksi iso okt, kaksi sijoitusasuntoa, yksi vapaa-ajanasunto Suomessa järven rannalla ja yksi Espanjassa ja muutama satatuhatta rahaa sijoitettuna. Osa menee suoraan lapsillemme verotussyistä. Kiitämme ja pokkaamme vanhemmillemme ja heidän vanhemmilleen. Ovat tehneet paljon työtä ja osanneet sijoittaa rahansa oikein ja toivottavasti elävät mahdollisimman pitkään!

[/quote]

Olen saanut jo ennakkoperintönä 2ha järvenrantakesämökin pk-seudulta ja 180 000 euroa osakkeita. Lisäksi nimissäni on kiiteistö välimeren ilmastossa, saan vielä sen käyttöoikeuden vanhempieni kuoltua. Varsinainen perintö on useampi sijoitusasunto (en tiedä tarkkaa lukumäärää, mutta 3-5), toinen asunto välimeren maassa ja pörssiosakkeita, joiden määrästä ei hajua. 

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 15:00"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 14:12"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 13:33"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 13:23"][quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 13:20"]Aivan helkkaristi VELKAA. [/quote] Velka ei periydy. [/quote] Koskeeko myös verovelkaa?

[/quote]

Koskee kaikkia velkoja. Vainajan omaisuus myydään ja sillä maksetaan velkoja se mitä pystytään. Loput jää velkojille tappioksi. Velat periytyy vain jos otat vainajan omaisuuden itsellesi, tuolloin vastaat myös veloista. Esim. jos omakotitalosta on velkaa ja haluat pitää talon on sun maksettava myös velat. Päästäksesi veloista on sun myytävä talo ja maksettava niitä velkoja pois. Lopuista veloista et enää vastaa.

[/quote]

Mun muistaakseni se menee niin päin, että velat periytyy siinä missä muukin. Jos velkaa on enemmän kuin omaisuudella arvoa, ei kannata ottaa perintöä vastaan.

Tuota omakotitaloesimerkkiäsi en tajua. Jos haluaa talon, ei sitä varmaan kannata myydä. Parempi esimerkki olisi ehkä, että velkaa on vähän enemmän kuin perinnöksi jääneellä talolla irtaimistoineen. Mummolan keinutuolilla (ja vanhoilla valokuvilla) on sulle tunnearvoa ja haluat ne ehdottomasti itsellesi. Vaihtoehtoja saada ne on ainakin kaksi:

1) Otat perinnön vastaan, myyt talon ja kaiken mistä saa rahaa, jäät vähän velkaa tai maksat sen omasta pussistasi pois, mutta saatpahan pitää rakkaan keinutuolin ja valokuvat.

2) Et ota perintöä vastaan, koska velkaa on enemmän kuin perinnöllä arvoa. Ehkä osaat kauniisti pyytämällä kuitenkin itsellesi valokuvat, joilla ei ole rahallista arvoa. Velkojen maksamiseksi talon irtaimisto myydään ehkä jollekin kuolinpesiä työkseen ostavalle. Jos hän on reilu tyyppi saat ostaa keinutuolin häneltä muutamalla kympillä, halvemmalla kuin jos se päätyisi antiikkiliikkeeseen asti.

Jos velkaa jäisi paljon, on ainoa järkevä vaihtoehto olla ottamatta perintöä vastaan. Jos velkaa on vain vähän enemmän kuin perintöä, kannattaa ehkä kuitenkin ottaa perintö vastaan. Jos jaksat itse järjestellä asioita, ei tarvitse maksaa pesänselvittäjälle palkkiota ja voit ehkä saada itse talonkin kaupaksi korkeampaan hintaan kuin on arvioitu pakkohuutokaupassa saatavan. 

[/quote]

Kuolinpesän voi myös hakea konkurssiin. Siitä mä tossa ekassa viestissäni puhuin. Eli kuolinpesä haetaan oikeudessa konkurssiin. Pesän varat realisoidaan ja loput velat jää velkojien tappioksi. On ihan eri juttu kuin tuo perinnöstä luopuminen. Ja yleensä ei ne velkojat ole kovin kiinnostuneita vainajan arvottomasta koti-irtaimistosta. Eli tosiasiassa pesästä myydään vain se arvokkain omaisuus. Vanhat astiat, matot, lakanat ja verhot saa perikunta viedä mennessään. Niistä joutuu maksamaan korkeintaan sen perunkirjaan merkityn verotusarvon. Eri asia tietenkin on jos joukossa on arvokkaita antiikkiesineitä. Mutta harvoimpa sellaisia on jos vainaja on jo muutenkin ylivelkaantunut. Velkojille yleensä riittää, että arvokkain omaisuus on myyty ja he saaneet rahat. Näin ainakin meidän tapauksessamme. Ei meiltä kukaan tullut vaatimaan koti-irtaimiston myyntiä, pikemminkin pesänselvittäjä ja velkojat oli tyytyväisiä kun tyhjensimme talon, jotta ostaja pääsi sinne. Muuten se talon tyhjentäminen ja tavaroiden kaatikselle vienti olis olleet pois talon myyntirahoista.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 15:27"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 14:10"]

Valencia-astiastoa himoitseva paljasti jälleen yhden vanhan totuuden: sukuun naidut ovat kovia perimään, vaikka heillä ei ole mitään oikeutta periä. Kuinka monta perintöriitaa nämä sukuun naidut ovatkaan vuosien mittaan aiheuttaneet. Ahneita ovat usein myös perillisten aikuiset lapset, jotka myös ahkerasti ohjeistavat äitiään tai isäänsä valitsemaan jotain tiettyjä esineitä kuolinpesästä.

[/quote]

Edelleenkin mieheni perii äitinsä ja minä sen myötä saan ruokapöytääni tuon himoitun astiaston. Miten se nyt niin kiukuttaa? :)

[/quote]

Käsittääkseni se sun anoppis ei ole vielä kuollut. Sehän voi antaa sen astiaston jo ennen kuolemaansa tyttärelleen tai joku muu voi haluta sen itselleen perinnönjaossa. Sehän voidaan jopa myydä ulkopuoliselle jos ette pääse sopuun asiassa. Eli se nyt ihan vielä taida olla sun pöydässäsi eikä sen sinne päätyminen ole kirkossa kuulutettua. Älä nuolase ennenkuin tipahtaa ;)

Tällä hetkellä tulis auto, 3 velatonta omistusasuntoa ja paljon metsää. Vanhemmat on tosin niin hyväkuntoisia, että ei varmasti ole ajankohtainen tuo perintöasia vielä moneen kymmeneen vuoteen. Joskus 50-60+ vois olla tulossa tuo perintö ja siinä vaiheessa oon jo muutenkin lähes eläkkeellä, enkä usko että tarvitsen enää edes sitä rahaa mihinkään. Itselläni ei ole perillisiä. Jospa saisin jossain vaiheessa ennakkoperintöä, niin olisi varmaan paras kaikille.

Vanhemmilla on omakotitalo, loma-asunto ja sijoitusasunto. Lisäksi perintönä tulleita maatilkkuja joitain hehtaareja. En ole hiedän kanssa missään tekemisissä, joten voi olla että saa mitään, vaan junailevat omaisuuden joko veljelleni tai sitten lapsenlapsille. En kyllä myöskään tarvi heiltä mitään.

Tuulen huuhtoma perse.

Yksi osuus mökistä + syöpägeenit ja nukkumisvaikeudet

Mikä ihmeen Valencia-astiasto? Onko tunnearvoa vai rahallista? Mä olenkin saamassa aidon vanhan unkarilaisen Herend-astiaston. Vaikea kyllä keksiä, milloin sitä uskaltaisi käyttää. Ehkä pakko laittaa vitriiniin :) Ehkä kaunein astiasto, jonka olen itse käytössä nähnyt.

Ei mitään. Eikä pitäisikään. Vanhempani saavat elää oman elämänsä ja tuhlata kaiken varallisuutensa ja tehdä omilla rahoillaan mitä haluavat kun ovat elossa. Ikävä jää joskus jäljelle. <3

Tätini tokaisi aikoinaan erään sukulaisen maatessa hengityskoneessa koomassa: "Tajuaisi tuokin jo kuolla, että saatais perintöä!"

Itse en näin halua edes ajatella tai spekuloida mahdollisia perintöjä...

100 000 perintöveroa ja vaikeasti realisoitavaa omaisuutta ja riidan siitä miten omaisuus jaetaan oikeudenmukaisesti, kun asioita ei ole aikanaan hoidettu. Sen takia luovun kokonaan omasta osastani, onneksi minulla on vain yksi lapsi. Itse elän kädestä suuhun, vaikka olen sukuni ensimmäinen ihminen, jolla ei ole taloudellisten menojen jakajaa puolisosta ja joka ei ota perintöä vastaan. Minä en ole rahan orja ja olen siitä hyvin onnellinen. Olen riittävästi nähnyt sellaista, että raha tekee hyvin onnettomaksi, jos siitä ei osata ja haluta nauttia.

Onpa jännä, rehellisesti sanottuna en ole koskaan ajatellut asiaa :o tähän menee vielä kauan, mutta paljon omaisuutta on tulossa. Isä on varakas mies, koko elämän tehnyt töitä ja sijoittanut asuntoihin ja metsiin. En tosin positiivisella mielellä odota. Jotenkin tuntuu siltä, että olisi väärin toisen omaisuutta saada tekemättä mitään, varsinkin kun iso lohko tulossa.

Kukaan ei voi tietää, missä järjestyksessä täältä lähdetään.

Minä elän vain tätä päivää ja rukoilen vanhemmilleni siunausta ja pitkää ikää. Liika maallinen mammona vie monesti meitä kauemmas Jumalasta. Siksi on hyvä, että ihmisellä on vain sen verran omaisuutta, mitä hän elääkseen välttämättä tarvitsee.

Minä en haluaisi edes ajatella äitini kuolemaa, mutta kun nyt kerran kysyttiin niin jos hän kuolisi nyt, minulle tulisi rivaritalo, vuoden 2013 Toyota ja sukutavaroita, kuten piano. Mieheni saisi neljä miljoonaa euroa, osakkeita muutaman sadan tuhannen euron edestä ja 600 tuhannen euron omakotitalo pihoineen sekä kaksi muutaman vuoden vanhaa Audia.

2