Mitä teille on tulossa perintönä?

En mitään. Äiti on mulle kyllä luvannut tietyt astiat ja korut, mutta kuulin toiselta veljeltäni että veljentyttäreni on ne jo "varannut" itselleen. Asuvat samalla paikkakunnalla kuin äitini, minä taas 500km päässä. Joten siinä vaiheessa kun minä niitä olisin hakemassa on ne mitä todennäköisimmin jo viety. Joten olen päättänyt etten osallistu koko perinnönjakoon. Jakakoon ne jotka haluaa. Luovun oikeuksistani täysin ja kokonaan.

Minulle ei todennäköisesti juuri mitään. Äiti asunut aina vuokralla, isällä lähinnä vaan lainaa ja siskojakin kaksi. Ei juuri omaisuutta minun puolella. Puoliso saanut jo osan perinnöistään, äidiltä tulee veljen kanssa puoliksi vähän kalliimpi kerrostaloyksiö + käteistä varmaan joku lähelle 100000e. Sitten 20v päästä aikaisintaan :D meidän ainokaiselle olisikin sitten perintöä varmaan enemmänkin sitten joskus, varmasti yli puoli miljoonaa kun nyt netto-omaisuus on jo lähemmäs 300000e. No, varmasti siis enemmänkin kun olemme säästeliäitä eikä niinkään hassata rahaa. Ainoa vaan, että jos minä elän 90-vuotiaaksi niin poikani perii minut 70-vuotiaana ;)

Valencia-astiastoa himoitseva paljasti jälleen yhden vanhan totuuden: sukuun naidut ovat kovia perimään, vaikka heillä ei ole mitään oikeutta periä. Kuinka monta perintöriitaa nämä sukuun naidut ovatkaan vuosien mittaan aiheuttaneet. Ahneita ovat usein myös perillisten aikuiset lapset, jotka myös ahkerasti ohjeistavat äitiään tai isäänsä valitsemaan jotain tiettyjä esineitä kuolinpesästä.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 14:06"]Minulle ei todennäköisesti juuri mitään. Äiti asunut aina vuokralla, isällä lähinnä vaan lainaa ja siskojakin kaksi. Ei juuri omaisuutta minun puolella. Puoliso saanut jo osan perinnöistään, äidiltä tulee veljen kanssa puoliksi vähän kalliimpi kerrostaloyksiö + käteistä varmaan joku lähelle 100000e. Sitten 20v päästä aikaisintaan :D meidän ainokaiselle olisikin sitten perintöä varmaan enemmänkin sitten joskus, varmasti yli puoli miljoonaa kun nyt netto-omaisuus on jo lähemmäs 300000e. No, varmasti siis enemmänkin kun olemme säästeliäitä eikä niinkään hassata rahaa. Ainoa vaan, että jos minä elän 90-vuotiaaksi niin poikani perii minut 70-vuotiaana ;)
[/quote]
Ja anoppi ei kyllä rahoja käytä kun on elämisen lopettanut jo 57vuotiaana.. Surullinen tapaus, olemme kyllä yrittäneet saada häntä nauttimaan elämästä mutta hän on niin pihi kuin mahdollista ja luksustuote jonka ostaa on valkoinen vessapaperi keltaisen sijaan! Voi huoh.. Ei voi edes vaatteita ostaa itselleen muuta kuin kerran vuodessa pari tpaitaa jos hmllä ale.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 13:33"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 13:23"][quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 13:20"]Aivan helkkaristi VELKAA. [/quote] Velka ei periydy. [/quote] Koskeeko myös verovelkaa?

[/quote]

Koskee kaikkia velkoja. Vainajan omaisuus myydään ja sillä maksetaan velkoja se mitä pystytään. Loput jää velkojille tappioksi. Velat periytyy vain jos otat vainajan omaisuuden itsellesi, tuolloin vastaat myös veloista. Esim. jos omakotitalosta on velkaa ja haluat pitää talon on sun maksettava myös velat. Päästäksesi veloista on sun myytävä talo ja maksettava niitä velkoja pois. Lopuista veloista et enää vastaa.

Olen jo molempien vanhempieni kuoltua perintöni saanut; muutama hehtaari metsää, talo maaseudulla pientilalla ja rahaa ehkä yht 15000€. Vaimo on sitten saanut myös maata vajaa 10 ha, kaupunkiasunto ja rahaa tulossa niukasti joskus.

Jos perintöjä ajattelee niin kauan niitä saa odotella ja silloin niitä ei enää itse juuri tarvitse eikä niitä saa hautaansa mukaan.

Hyvin tarkoitukseton keskustelu. Iloa ne elävät ihmiset enemmän tuottaa kuin mikään perintö. Et saa perintöjäsi mukaasi poistuessasi tästä elämästä.

Jos mun vanhemmat nyt kuolisivat, perinnöksi jäisi hyväkuntoinen velaton omakotitalo pikkupaikkakunnan pikkukylältä ja joitain osakkeita jaettavaksi viidelle lapselle. Talo on aika iso kahdelle asuttavaksi, en tiedä myyvätkö pois sitten joskus kun ollaan kaikki aikuistuttu ja heillä alkaa eläkeikä kolkuttelemaan.
Miehen puolelta en itseasiassa tiedä, tekivät tilalla sukupolvenvaihdoksen, joten en ole varma onko esim metsät appivanhempien vai langon. Siellä on kans viisi perijää, joten mitää mahdottumuuksia ei ole tulossa.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 14:12"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 13:33"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 13:23"][quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 13:20"]Aivan helkkaristi VELKAA. [/quote] Velka ei periydy. [/quote] Koskeeko myös verovelkaa?

[/quote]

Koskee kaikkia velkoja. Vainajan omaisuus myydään ja sillä maksetaan velkoja se mitä pystytään. Loput jää velkojille tappioksi. Velat periytyy vain jos otat vainajan omaisuuden itsellesi, tuolloin vastaat myös veloista. Esim. jos omakotitalosta on velkaa ja haluat pitää talon on sun maksettava myös velat. Päästäksesi veloista on sun myytävä talo ja maksettava niitä velkoja pois. Lopuista veloista et enää vastaa.

[/quote]

Mun muistaakseni se menee niin päin, että velat periytyy siinä missä muukin. Jos velkaa on enemmän kuin omaisuudella arvoa, ei kannata ottaa perintöä vastaan.

Tuota omakotitaloesimerkkiäsi en tajua. Jos haluaa talon, ei sitä varmaan kannata myydä. Parempi esimerkki olisi ehkä, että velkaa on vähän enemmän kuin perinnöksi jääneellä talolla irtaimistoineen. Mummolan keinutuolilla (ja vanhoilla valokuvilla) on sulle tunnearvoa ja haluat ne ehdottomasti itsellesi. Vaihtoehtoja saada ne on ainakin kaksi:

1) Otat perinnön vastaan, myyt talon ja kaiken mistä saa rahaa, jäät vähän velkaa tai maksat sen omasta pussistasi pois, mutta saatpahan pitää rakkaan keinutuolin ja valokuvat.

2) Et ota perintöä vastaan, koska velkaa on enemmän kuin perinnöllä arvoa. Ehkä osaat kauniisti pyytämällä kuitenkin itsellesi valokuvat, joilla ei ole rahallista arvoa. Velkojen maksamiseksi talon irtaimisto myydään ehkä jollekin kuolinpesiä työkseen ostavalle. Jos hän on reilu tyyppi saat ostaa keinutuolin häneltä muutamalla kympillä, halvemmalla kuin jos se päätyisi antiikkiliikkeeseen asti.

Jos velkaa jäisi paljon, on ainoa järkevä vaihtoehto olla ottamatta perintöä vastaan. Jos velkaa on vain vähän enemmän kuin perintöä, kannattaa ehkä kuitenkin ottaa perintö vastaan. Jos jaksat itse järjestellä asioita, ei tarvitse maksaa pesänselvittäjälle palkkiota ja voit ehkä saada itse talonkin kaupaksi korkeampaan hintaan kuin on arvioitu pakkohuutokaupassa saatavan. 

Omakotitalo suurella tontilla pienehköstä kaupungista (ei kuitenkaan ihan kuolleesta) autoineen ja irtaimistoineen. Toivottavasti vanhempani käyttävät rahansa itseensä elinaikanaan, en tarvitse euroakaan perintöä.

Sata tonnia ja vähän etumatkaa.

Toivottavasti ei mitään. Voisivat vanhoilla päivillä myydä tönönsä Espoosta ja laittaa kaikki rahat haisemaan. 

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 12:54"]Vanhempani ovat jo edesmenneet, perintö meni hautajaiskuluihin. Lahoava kotimökki pienellä peltotontilla jäi kahdeksan sisaruksen kesken jaettavaksi. Se on arvoton.

mieheni sen sijaan tulee saamaan isohkon perinnön. Aika piankin.
[/quote]

Minä oon etsimässä "arvotonta" mökkiä.

Osuus rivariasunnosta sekä isosta maatilasta ja todennäköisesti massia aika paljon.
Siinä on vaan se että äitini elää vielä pitkään. .

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 14:10"]

Valencia-astiastoa himoitseva paljasti jälleen yhden vanhan totuuden: sukuun naidut ovat kovia perimään, vaikka heillä ei ole mitään oikeutta periä. Kuinka monta perintöriitaa nämä sukuun naidut ovatkaan vuosien mittaan aiheuttaneet. Ahneita ovat usein myös perillisten aikuiset lapset, jotka myös ahkerasti ohjeistavat äitiään tai isäänsä valitsemaan jotain tiettyjä esineitä kuolinpesästä.

[/quote]

Edelleenkin mieheni perii äitinsä ja minä sen myötä saan ruokapöytääni tuon himoitun astiaston. Miten se nyt niin kiukuttaa? :)

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 12:48"]

Mulle ja kahdelle veljelleni tulossa yksi iso okt, kaksi sijoitusasuntoa, yksi vapaa-ajanasunto Suomessa järven rannalla ja yksi Espanjassa ja muutama satatuhatta rahaa sijoitettuna. Osa menee suoraan lapsillemme verotussyistä. Kiitämme ja pokkaamme vanhemmillemme ja heidän vanhemmilleen. Ovat tehneet paljon työtä ja osanneet sijoittaa rahansa oikein ja toivottavasti elävät mahdollisimman pitkään!

[/quote]

Vähän tuli sellainen olo, että alkuosa tekstistäsi ei kuulu yhteen viimeiseen lauseen kanssa. Kieli pitkällä haaveilemassa, mutta pieni puolustus lopuksi? Toivottavasti osaavat myös lahjoittaa suuresta omaisuudestaan jotakin apua tarvitseville...

Vaimo tulee saamaan piakkoin perintönä ison omakotitalon ja mökin, plus isänsä auton. (ferrari)
Kun näin käy, nappaan omani ja lähden ;)

minä perin juurivähän aikaa sitten metsäpalstan ja pari hehtaaria peltoa. Siskoni peri kesämökin tontteineen. Äiti elää vielä, hänen jälkeensä ei luultavasti/toivottavasti jää paljon mitään (äidillä on se paljon puhuttu remonttikuntoinen omakotitalo, onneksi ei kuitenkaan muuttotappiokunnassa: hän aikoo myydä sen ja muuttaa Goalle)

Mieheni on saanut ennakkoperintönä yhden sijoitusasunnon, tulossa on kolme muuta ja jotain muuta pientä. Jotain menee varmaan suoraan meidän lapsille.

Ollaan nelissäkymmenissä. Miehen vanhemmat on kasikymppisiä, hyväkuntoisia ja rahaa tulee eläkkeistä koko ajan enemmän kuin meille palkkaa, joten vaikka hassaisivat, kyllä siitä jaettavaa vielä riittää. Mun isä kuoli kuusissa kymmenissä joku aika sitten - ei valitettavasti ehtinyt hassaamaan, eikä kyllä olis olut paljon hassattavaakaan. Omaakin omaisuutta meillä on, vaikka on toki velkaakin.

Toivottavasti ei mitään pian. Tällä hetkellä omistavat talon ja järvenrantatontin Suomessa sekä pienen saaren ja kolmion ulkomailla. Sijoituksia vanhemmilla on noin 300,000€ mutta kuka tietää mitä siitä on jäljellä kun matkustelevat paljon. Isän eläke on kuitenkin noin 4000€/kk niin aika hyvin varmaan ihan silläkin elävät. Äidin eläkkeestä en tiedä. Tämä kaikki tulee siis kolmeen pekkaan.

Ovat tehneet töitä koko elämänsä ja hoitaneet raha-asiansa hyvin. Minusta on ihanaa tietää että heidän rahallinen hyvinvointinsa on taattu eikä tarvitse tuntea huolta heistä siinä mielessä.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 15:39"]

Toivottavasti ei mitään pian. Tällä hetkellä omistavat talon ja järvenrantatontin Suomessa sekä pienen saaren ja kolmion ulkomailla. Sijoituksia vanhemmilla on noin 300,000€ mutta kuka tietää mitä siitä on jäljellä kun matkustelevat paljon. Isän eläke on kuitenkin noin 4000€/kk niin aika hyvin varmaan ihan silläkin elävät. Äidin eläkkeestä en tiedä. Tämä kaikki tulee siis kolmeen pekkaan.

Ovat tehneet töitä koko elämänsä ja hoitaneet raha-asiansa hyvin. Minusta on ihanaa tietää että heidän rahallinen hyvinvointinsa on taattu eikä tarvitse tuntea huolta heistä siinä mielessä.

[/quote]

Lisään tuohon että mieheni perhe myös omistaa talon, muuta ei heidän raha-asioista tiedä kuin että ihan hyvin toimeentulevat ovat.

No jos nyt kuviteltaisiin, että vanhemmat tästä kuolla kupsahtaisi niin asunnon perisin.

Mutta antaapahan noiden nyt ihan rauhassa täällä vaan tallustella vielä. Jotenkin absurdia miettiä, että mitä maallista omaisuutta sitä nyt sattuisi saamaan jos läheisiä tästä rupeaisi kupsahtelemaan. :D Vähän on joillain arvojärjestys mielenkiintoisella mallilla, kun suurin piirtein sormet syyhyten toivotaan että kuolisi nyt pois, niin saisi tuota krääsää omiin kaappeihin lojumaan. Kyllä minä pidän ne omat vanhempani paljon mielummin.