Lue keskustelun säännöt.
Avioliitto vetelee kai viimisiään, mitä teen väärin :(
20.03.2015 |
Meillä on takana melkein yhdeksän yhteistä vuotta, kuudes hääpäivä lähestyy. Välillä on ollut huonompia aikoja, jolloin olemme olleet etäisiä, mutta ollaan sitten lähennytty aina uudelleen.
Jatkuvana ongelmana olen itse kokenut miehen kyvyttömyyden keskustella asioista, niistä arkipäiväisistäkin. Välillä olen yrittänyt korostaa puhumisen tärkeyttä ja sitten toisinaan hiljaa hyväksynyt miehen puhumattomuuden, eihän toista voi väkisin muuttaa.
Meillä oli vajaa vuosi sitten isompi riita, jonka seurauksena mies otti eron esille tyyliin "kyllä minä eropaperit voin kirjoittaa jos haluat, mutta sinä toimitat ne eteenpäin". Keskustelu loppui lyhyeen kun en itkultani saanut mitään sanottua ja hän lupasi että keskustellaan asiat selviksi myöhemmin ja katsotaan mihin päädytään. Sitä keskustelua ei koskaan käyty uudestaan, enkä sitä vaatinut kun en halunnut painostaa miestä puhumaan, odotin että puhuu kyllä jos siltä tuntuu.
Asiat lähtivät kuitenkin taas parempaan suuntaan ja kaikki tuntui olevan hyvin. Mies alkoi puhua neljännestä lapsesta. Minun mielipiteeni oli että kolme riittää, mutta tiesin kyllä miehen haavrilevan neljännestä. Aiheesta ihme kyllä saatiin tiivis keskustelu aikaan ja päätin suostua miehen toiveeseen. Omana toiveenani esitin, että hän yrittäisi olla raskausajan enemmän läsnä ja henkisenä tukena minulle (kolmatta odottaessa koin jääväni ihan yksin ja tunne oli ahdistava), mies lupasi yrittää.
Nyt odotan meille neljättä lasta. Mies on etäinen, kylmäkiskoinen, pahantuulinen ja välinpitämätön. Minä tunnen itseni pelokkaaksi, ahdistuneeksi, hylätyksi ja huonoksi kun en kelpaa. Saatan olla päivällä ihan hyvällä tuulella lasten kanssa, mutta miehen tullessa töistä, mieliala vaihtuu varautuneeksi ja kiukkuiseksi, koska mies on niin pahalla tuulella tullessaan kotiin.
Olen yrittänyt kysyä syytä miehen pahantuulisuuteen saamatta vastausta. Ainut asia jonka hän on maininnut on että seksin puute kiukuttaa häntä. Kerroin että haluan kyllä seksiä, mutta päästäkseni oikeaan mielentilaan, kaipaisin ensin huomiota, hyväilyä, hellyyttä, kosketusta.. Pari kertaa olen suostunut seksiin vain koska mies on sitä niin kovasti halunnut ja tarvinnut. Molemmilla kerroilla olen tuntenut fyysistä ja henkistä kipua, minkä mies on huomannut ja jatkanut siitä huolimatta. Tämä on vähentänyt halujani entisestään.
Kaikesta tästä johtuen minulla on riittämätön olo. Koen tarvitsevani hyväksyntää ja arvostusta, huomiota ja kosketusta ilman taka-ajatuksia. Tunnen olevani yksin ja minua pelottaa.
Kommentit (144)
Kuulostaa minusta siltä, että olette todella epäsopiva pari. Molemmat houkuttelette huonoimmat puolet esille toisistanne: sinusta tulee avuton, ripustautuva ruikuttaja ja miehestäsi ilkeä, välinpitämätön ja vastuuta pakoileva. Voit yrittää murtaa kehän suhtautumalla mieheesi positiivisemmin, mutta vain siinä tapauksessa, että todella haluat tehdä niin eikä se tee sinusta katkeraa.
Luultavasti ette voi selvitä tilanteesta mitenkään, ellette molemmat halua sitä todella paljon. Pelkkä pariterapiaan osallistuminen ei riitä lähellekään: on myös sitouduttava siellä luotaviin uusiin käyttäytymismalleihin. Jos sinusta tuntuu, että olet itse valmis muuttumaan, olet oikealla tiellä. Jos miehesi ei halua muuttua, ei ole kuitenkaan mitään tehtävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tän kaiken pohjalla on ap:n heikko itsetunto (myös seksuaalinen) ja hän hakee sitä väärällä tapaa mieheltään. Eikä ihmekään, jos suomalaisen naisen minäkuva vuonna 2015 rakentuu neljättä lasta odottavan vaimon identiteettiin. Siellä kummittelee edelleen, valitettavasti, ne lapsuudenkodin traumat ja tarve tulla hyväksytyksi toisten rakkauden kautta, ei omilla jaloilla seisten. Siihen sitten vielä päälle vähän tunnekylmä mies joka vetelee myöskin oman jaksamisensa äärirajoilla niin ei ihme että soppa kiehuu.
Ap, sulla on lievä masennus. Hae apua itsellesi jos miehesi ei tahdo pariterapiaa. Ja mene töihin kun vauva on 9kk ja jätä mies lasten kanssa kotiin.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 14:24"]AP, oletko miettinyt että mitä jos miehesi ei ole iltaisin ja viikonloppuna töissä vaan toisen naisen luona?
[/quote]
Jos näin on, niin luultavasti toinenkin nainen on "pitänyt puutteessa", eikä varsinkaan ole mitään uutta miehelle opettanut ;D
-ap
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 01:18"]Onko tilanne kehittynyt mitenkään Ap?
[/quote]
Eipä juuri. Olen nyt pari päivää yrittänyt huomioida miestä ja minimoida kiukuttelua. Riitoja ei ole ollut ja ollaan puhuttu arkipäiväisistä asioista enemmän kuin normaalisti, mutta syvällisempää keskustelua tai läheisyyttä ei ole ollut. Muutaman inhottavan kommentin sain taas mieheltä, mutta olen nyt yrittänyt olla ottamatta itseeni niin herkästi. Yritän nyt kerätä voimia että jaksan nostaa kissan pöydälle. Oon etsinyt vaihtoehtoja tuohon pariterapiaan, mutta ajattelin puhua miehelle vielä ennen kuin varaan ajan.
-ap
joko se pariterapia on järjestynyt? todellakin olisi suotavaa jos sinne menisitte, sitä kautta asiat voisivat oikeasti järjestyä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 18:57"]
Olen koittanut kohentaa omaa oloani esimerkiksi harrastuksilla, mutta mies kiukuttelee kun olisi minun vuoroni harrastaa. Huutaa lapsille niin että minua pelottaa lähteä, tai jättää heidät ilman päivällistä ollessani uimahallissa niin että seuraavan kerran lähteminen on entistä vaikeampaa.
-ap
[/quote] Yep. Olet tehnyt tarpeeksesi. Ei toista voi muuttaa eikä pidäkään. Mutta ei myös itseäänkään. Joten valitettavasti joudut päättämään, mitä teet. Hyväksytkö tilanteen että näillä mennään - ja jatkat liitossa. Vai päätätkö että nyt tämä p..ka loppuu, keräät kimpsusi ja lapsesi ja lähdet läpimään - uutta onnea etsimään. On niitä huomiointikykyisiäkin miehiä, tosin aika harvassa. Mutta onhan tuo nyt todella kohtuutonta ettei isä anna lapsilleen ruokaa. Tai no, tunti sinne tänne, miten sen nyt ottaa. Sinun on itse tiedettävä mitä teet. Terveisin eräs joka päätti jäädä ja kestää kylmyyden ja epäröi päätöstä tämän tästä. Jäämispäätöksen voi tosin muuttaa milloin vain, lähtöpäätöstä ei oikein milloinkaan...
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 13:01"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:35"]Mun mielestä sun kannattaa vähän rauhoittua. Sun mies on hyvin samanlainen kuin mun mies, ja muistan tosi hyvin noi fiilikset omalta raskausajalta. Muuten tullaan ihan hyvin toimeen mut tosiaan raskausaika oli sellainen, että olisin varmaan muuttanut jos olisin edes kyennyt pakkaamaan. Tilanne on sittemmin korjaantunut, paitsi puhekyvyttömyys. Niinkuin teilläkin on ollut parempia aikoja. Miehillekin se raskausaika voi olla stressaava!! Työstressi, lisääntyneet kotityöt, uusi rahanmeno, yliherkkä vaimo, seksinpuute... Vaikka naiselle se raskausaika voi olla fyysisestikin suunnilleen helvetti niin miehellä on omat stressinsä... Eikä vaimon raskauteen voi samaistua, en minäkään ennen omia pystynyt raskausaikoja käsittämään vaikka nainen olenkin.
mahtavaa että miehesi tekee kotitöitä. Hienoa että hän halusi ja varmasti edelleen haluaa lapsen. Kiva että pääset harrastuksiin, lapset eivät kuole vaikka syövät joku päivällinen vaan leipää kunhan sinä jaksat! Upeaa, ettei miehesi halua ottaa eroa.
minä olen huomannut että meillä seksinuute aiheuttaa kriisin. Ei heti, mutta viikkojen kuluessa. En usko että se on pelkkää seksinpuutetta vaan sitä, jos en halua, se vaikuttaa miehen itsetuntoon. Joillekin, varmaan monille miehille vaimon halu voi olla isompi kehu kuin ne sanotut.
olispa mulla antaa sulle haluvinkki... Mut joskus raskaana se vaan on sellaista. Hellyydenkaipuukin on ehkä eri asia kuin seksintarve, ja kostuminen on vaikeaa. Mun mies oli ilman seksiä kuukausia synnytyksen jälkeenkin... Huippua ettei koskaan painostanut!!
laittaudu vähän miehelle ihmeessä, ei se ole sulta pois, se haluaa, et sä haluat olla edes sille muuten mieleinen vaikka seksiä ei saa. Lapset voi sillä välin vaikka repiä vessapaperit silpuksi ja tyhjentää keittiön laatikot.
ja heti jos sun vähänkään vois tehdä mieli, niin naikaa. Mitä pitempi tauko, sen vähemmän haluttaa. Mut ei saa antaa, jos yhtään ei tee mieli. Ja sano miehelle että sua harmittaa, kun et halua ja se on kamalaa, haluaisit haluta ja toivot että se korjaantuu pian. Ja että haluaisit yhdessäoloa ja mies on sulle hyvin tärkeä. Vastasipa hän tai ei. Kyllä se kuulee.
tsemppiä meille näiden puhevammaisten miesten kanssa! Mieti eroa sitten kun synnytyksestä on kulunut kuukausia, jos tunne on vielä sama. Koska nyt te olette raskauden takia erityistilanteessa!
[/quote]
Kiitos :) tässä on paljon ajattelemisen aihetta ja paljon noita olen jo miettinytkin. Tosiaan lisästressin tuo nyt vielä miehen työputki (käy kotona vain nukkumassa ja on viikonloputkin töissä), lasten sairastelut ja keskimmäisen lapsen uhma ja reagointi isän poissaoloon.
Pitää tosiaan sanoa vielä ääneen että haluttomuus on minustakin kurjaa, että haluaisin haluta. Joskus olen sen sanonutkin mutta en taas nyt tässä tilanteessa. Ehkä miehen on sitten helpompi muistaa etten tee tätä kiusallani. Sen jo sanoin, että hänen huonotuulisuutensa ahdistaa ja pelottaa minua enkä halua jos on turvaton olo. On tässä minullakin pelko ja huoli myös miehen jaksamisesta. Juuri yhtenä päivänä sattui miehen työmatkalla kuolonkolari kun urakoitsija nukahti rattiin töistä uupuneena. Kävi väkisinkin mielessä että se olisi voinut olla minun mieheni.
-ap
[/quote]
Mun mielestä sun ei kannata tehdä kovin suurisuuntaisia johtopäätöksiä noista jätä se sika ja miehesi on påska -kommenteista. Meillä on kuitenkin vaan sun versio, ja miehesi versio olisi ihan toisenlainen. Moni kommentoija voi olla aika nuori, tai lapseton tai vaikka 2 lasta tehtynä viiden vuoden välein ja isä työssä 8-16.
Tiedän hyvin noi työmatkat kun meilläkin on ollut samanlaista jo vuosia. Kaikki lapsen vierastamiset, miehen väsymys viikonloppuna, ylityöt... Tässä työllisyystilanteessa on myös tietyllä tavalla se työttömäksi joutumisen pelko, mikä ainakin minun miestä kalvas kun on vastuuntuntoinen. Vaikkei hän ole työttömänä ollutkaan ja vaikka minäkin olen jo töissä. Se korostuu miehillä kun perhe kasvaa... Naisesta se tuntuu tosi typerältä, mutta ei miehen työpaikalla ole mitään velvollisuuksia esim. Järjestää sijaisia johonkin ultraan... Väsynyt monilapsinen mies, jota vauva valvottaa, täytyy olla reipas ettei se näy työn laadussa. Meillä mies nukku aina eri huoneessa viikonloput et sai nukuttua. Ihan Sama mitä muut siitä ajattelee.
sun mies on luultavasti verisesti loukkaantunut eropuheista, ne voi vaikuttaa vielä pitkään. Jos hän tuntee myös tehneensä perheen eteen kaikkensa ja "mikään ei riitä". Siihen päälle ettet halua seksiä enää ollenkaan.
pääpointtina siis, että meillä oli tuo sama kriisijakso ja me selvittiin siitä. Mut kumpikaan meistä ei ollut ainoa, joka oli oikeassa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekin tulee mieleen, että mies on kenties kokenut keskustelut usein syyllistävinä. Koska ei itse ota sinuun liittyviä asioita niin herkästi puheeksi? Aina jos halutaan puhua, syy on oletusarvoisesti miehessä ja mies tietää odottaa negaa palautetta. Kenties jokin neutraalimpi maaperä voisi olla teille hyvä, olette juurtunet noihin poteroihinne. Asiantuntija-apu voisi tulla tarpeeseen, asetelmat muuttuisivat.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:20"]Sekin tulee mieleen, että mies on kenties kokenut keskustelut usein syyllistävinä. Koska ei itse ota sinuun liittyviä asioita niin herkästi puheeksi? Aina jos halutaan puhua, syy on oletusarvoisesti miehessä ja mies tietää odottaa negaa palautetta. Kenties jokin neutraalimpi maaperä voisi olla teille hyvä, olette juurtunet noihin poteroihinne. Asiantuntija-apu voisi tulla tarpeeseen, asetelmat muuttuisivat.
[/quote]
Joskus harvoin kun mieskin on osallistunut keskusteluun, niin olen pyytänyt häntä kertomaan mikä minun käytöksessäni ärsyttää häntä. Vastaukseksi olen saanut että nalkuttaminen ja tekemättömistä asioista huomauttelu. Samassa olen sitten kertonut mihin itse haluan muutosta (positiivinen huomiointi, läheisyys, tukena oleminen, kuunteleminen) ja molemmat olemme luvanneet yrittää muuttaa käytöstämme.
Miehellä muutos on kestänyt pari päivää tai jäänyt puheeksi, minulla yrittäminen on ollut jaksottaista: käytös muuttuu, väsyn ja turhaudun palaten entiseen, muistan lupaukseni ja yritän taas, käytökseni muuttuu mutta mikään muu ei jne oravanpyörää.
Olen nyt vahvasti sen terapian kannalla juuri tuon puolueettoman maaperän vuoksi ja siksikin että saisin uutta näkökulmaa omaan käytökseeni ja suhtautumiseeni. Onhan miehen vaikea muuttua ja on varmaan liikaa puolustuskannalla jos itse olen liian syyttävä.
Löysin kaksi yksityistä paikkaa joista saa pariterapiaa, mutta hintoja ei ole näkyvillä. Sitten olisi seurakunnan avioliittoneuvonta. Perheneuvolaan soitin, mutta en ole saanut yhteyttä vielä, pitää yrittää uudestaan jos sieltä joskus vastattaisiin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap palailee kertomaan kuulumisia..
Ensinnäkin, edistystä ei ole tapahtunut ja seksiä ei ole ollut moneen kuukauteen. Minulla on nyt muutenkin särkyjä ja kolotuksia, joten päätin etten suostu seksiin vain toisen mieliksi jos minusta ei tunnu hyvälle. Mies on tähän asti vain hiljaa hyväksynyt asian. Noin viikko sitten minuun iski taas kova läheisyyden kaipuu ja nyhjäsin kiinni miehen kainaloon, ensin sohvalla ja sitten sängyssä. Tulin torjutuksi. Nyt mies on parina iltana ehdottanut seksiä sanallisesti, ilman minkäänlaista kosketusta. Sanoin etten pysty vain hyppäämään lakanoiden väliin ilman mitään läheisyyttä tai lämmittelyä. Mies loukkaantui ja totesi että välillämme on kuilu, nyt hänkin sen sitten huomasi.
Kerroin että tuo kuilu on ollut olemassa jo kauan ja hän sitä kaivamassa. Miehen mielestä siihenkin tarvitaan kaksi ja kun sanoin että tarvitsen vain vähän huomiota, positiivisia sanoja, sitä että hän välittää jaksamisestani, hieroo vaikka jalkoja tai pesee selän suihkussa, niin hän vetoaa työkiireisiin ja ajanpuutteeseen, on jatkuvalla puolustuskannalla ja selaa kalenterista päiviä milloin työn puolesta helpottaa. Sanoin taas etten kaipaa mitään aikaavievää, muutama halaus ja kaunis sana riittäisi silloin kun hän on paikalla, mutta ei tuntunut ymmärtävän, suuttui ja lähti nukkumaan. Minua on kuulemma vaikea halata. Kaipaan vain sitä tunnetta että olen rakastettu ja että hän välittää, mutta se taitaa olla liikaa vaadittu.
-ap
Sinne on todella pitkät jonot ja miehen työtilanne on nyt sellsinen, ettei mitenkään pääsisi mukaan sinne, mutta yritän saada meidät sinne kyllä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisin ap nyt sen neuvon että olisit se meikattu mukava vaimo, jota kokeilit tuossa joku aika sitten kun mies tuli töistä joka päivä piiitkän aikaa vailla minkäänlaisia odotuksia siitä että se mukavana esiintyminen antaisi sinulle mitään takaisin.
Kyllä miehesi vaikuttaa puhuvan: sanoi että sinua on vaikea halata.
En minäkään osaisi halata ihmistä joka vaatisi munulta rakkautta tai asioita.. Pyyteetön antaminen tuo rakkautta takaisin..
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 09:24"][quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 08:08"]
Kun mielialani on muttunut huonoksi miehen tullessa kotiin, olen usein lähtenyt hetkeksi pois kotoa, tuulettanut omia ajatuksia ja antanut miehelle tilaa.
En olekaan suostunut enää sellaiseen mikä sattuu. Ilmeisesti sen seurauksena heräsin viimeyönäkin siihen, ettei mies ollut vieressä. Oli jäänyt sohvalle nukkumaan. Hellyyden ja kosketuksen kaipuu on valtava, mutta mies ei tee elettäkään koskettaakseen tai huomioidakseen minua, joten ajatus seksistä ilman kipua tuntuu mahdottomalta.
On mieskin suostunut kompromisseihin ja minun tahtooni joskus, joten ei kyse ole aivan siitäkään että olisin liian alistuvainen hänen tahtoonsa ja antaisin aina periksi.
-ap
[/quote]
pitääkö miehen koskettaa ensin?
jos mies on traumatisoitunut torjunnasta
niin paljon että ei enää halua yrittää?
näin meillä oli.
[/quote]
Tuntuu että meillä on vähän toisinpäin. Teen kyllä aloitteita ja kosketan ensin, mutta harvoin, koska ne harvat kerrat kun olen yrittänyt, olen tullut itse torjutuksi. Päällimmäisenä on tunne että kelpaan vain silloun kun mies haluaa ja se saa minut sulkeutumaan.
Eilen mies tuli töittensä jälkeen halaamaan, ilman taka-ajatuksia, eli toissapäiväinen keskustelumme sai hänet varmasti ajattelemaan ja yrittämään taas. Nyt yritän olla itse tyytyväinen noihin yksittäisiinkiin halauksiin, huomata sen pienenkin yrityksen ja olla vaatimatta liikaa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua huomata että niin kurjalta kuin minusta tuntuukin, yksinäiseltä ja loukatulta, niin jossain elää kuitenkin vahva toivo ja usko siihen että kyllä tästä taas selvitään.
Olen järjestellyt asioita niin että saan lastenhoidolta vähän omaakin aikaa ja kun sinne pariterapiaan joskus päästään niin toivon löytäväni itselleni oikean tavan toimia. Niin paljon kun olen jo yrittänytkin, niin uskon silti että jokin omassa käyttäytymisessäni on yhä väärin, joskaan en yksin voi tätä liittoa pelastaa, mutta miehen on pakko antaa jossain vaiheessa se oma panostuksensa myös. Siihen en voi pakottaa mutta toivon että sekin löytyy ajallaan. Ihan vielä en ole valmis luovuttamaankaan.
-ap
Mun mielestä sun kannattaa vähän rauhoittua. Sun mies on hyvin samanlainen kuin mun mies, ja muistan tosi hyvin noi fiilikset omalta raskausajalta. Muuten tullaan ihan hyvin toimeen mut tosiaan raskausaika oli sellainen, että olisin varmaan muuttanut jos olisin edes kyennyt pakkaamaan. Tilanne on sittemmin korjaantunut, paitsi puhekyvyttömyys. Niinkuin teilläkin on ollut parempia aikoja. Miehillekin se raskausaika voi olla stressaava!! Työstressi, lisääntyneet kotityöt, uusi rahanmeno, yliherkkä vaimo, seksinpuute... Vaikka naiselle se raskausaika voi olla fyysisestikin suunnilleen helvetti niin miehellä on omat stressinsä... Eikä vaimon raskauteen voi samaistua, en minäkään ennen omia pystynyt raskausaikoja käsittämään vaikka nainen olenkin.
mahtavaa että miehesi tekee kotitöitä. Hienoa että hän halusi ja varmasti edelleen haluaa lapsen. Kiva että pääset harrastuksiin, lapset eivät kuole vaikka syövät joku päivällinen vaan leipää kunhan sinä jaksat! Upeaa, ettei miehesi halua ottaa eroa.
minä olen huomannut että meillä seksinuute aiheuttaa kriisin. Ei heti, mutta viikkojen kuluessa. En usko että se on pelkkää seksinpuutetta vaan sitä, jos en halua, se vaikuttaa miehen itsetuntoon. Joillekin, varmaan monille miehille vaimon halu voi olla isompi kehu kuin ne sanotut.
olispa mulla antaa sulle haluvinkki... Mut joskus raskaana se vaan on sellaista. Hellyydenkaipuukin on ehkä eri asia kuin seksintarve, ja kostuminen on vaikeaa. Mun mies oli ilman seksiä kuukausia synnytyksen jälkeenkin... Huippua ettei koskaan painostanut!!
laittaudu vähän miehelle ihmeessä, ei se ole sulta pois, se haluaa, et sä haluat olla edes sille muuten mieleinen vaikka seksiä ei saa. Lapset voi sillä välin vaikka repiä vessapaperit silpuksi ja tyhjentää keittiön laatikot.
ja heti jos sun vähänkään vois tehdä mieli, niin naikaa. Mitä pitempi tauko, sen vähemmän haluttaa. Mut ei saa antaa, jos yhtään ei tee mieli. Ja sano miehelle että sua harmittaa, kun et halua ja se on kamalaa, haluaisit haluta ja toivot että se korjaantuu pian. Ja että haluaisit yhdessäoloa ja mies on sulle hyvin tärkeä. Vastasipa hän tai ei. Kyllä se kuulee.
tsemppiä meille näiden puhevammaisten miesten kanssa! Mieti eroa sitten kun synnytyksestä on kulunut kuukausia, jos tunne on vielä sama. Koska nyt te olette raskauden takia erityistilanteessa!
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:35"]Mun mielestä sun kannattaa vähän rauhoittua. Sun mies on hyvin samanlainen kuin mun mies, ja muistan tosi hyvin noi fiilikset omalta raskausajalta. Muuten tullaan ihan hyvin toimeen mut tosiaan raskausaika oli sellainen, että olisin varmaan muuttanut jos olisin edes kyennyt pakkaamaan. Tilanne on sittemmin korjaantunut, paitsi puhekyvyttömyys. Niinkuin teilläkin on ollut parempia aikoja. Miehillekin se raskausaika voi olla stressaava!! Työstressi, lisääntyneet kotityöt, uusi rahanmeno, yliherkkä vaimo, seksinpuute... Vaikka naiselle se raskausaika voi olla fyysisestikin suunnilleen helvetti niin miehellä on omat stressinsä... Eikä vaimon raskauteen voi samaistua, en minäkään ennen omia pystynyt raskausaikoja käsittämään vaikka nainen olenkin.
mahtavaa että miehesi tekee kotitöitä. Hienoa että hän halusi ja varmasti edelleen haluaa lapsen. Kiva että pääset harrastuksiin, lapset eivät kuole vaikka syövät joku päivällinen vaan leipää kunhan sinä jaksat! Upeaa, ettei miehesi halua ottaa eroa.
minä olen huomannut että meillä seksinuute aiheuttaa kriisin. Ei heti, mutta viikkojen kuluessa. En usko että se on pelkkää seksinpuutetta vaan sitä, jos en halua, se vaikuttaa miehen itsetuntoon. Joillekin, varmaan monille miehille vaimon halu voi olla isompi kehu kuin ne sanotut.
olispa mulla antaa sulle haluvinkki... Mut joskus raskaana se vaan on sellaista. Hellyydenkaipuukin on ehkä eri asia kuin seksintarve, ja kostuminen on vaikeaa. Mun mies oli ilman seksiä kuukausia synnytyksen jälkeenkin... Huippua ettei koskaan painostanut!!
laittaudu vähän miehelle ihmeessä, ei se ole sulta pois, se haluaa, et sä haluat olla edes sille muuten mieleinen vaikka seksiä ei saa. Lapset voi sillä välin vaikka repiä vessapaperit silpuksi ja tyhjentää keittiön laatikot.
ja heti jos sun vähänkään vois tehdä mieli, niin naikaa. Mitä pitempi tauko, sen vähemmän haluttaa. Mut ei saa antaa, jos yhtään ei tee mieli. Ja sano miehelle että sua harmittaa, kun et halua ja se on kamalaa, haluaisit haluta ja toivot että se korjaantuu pian. Ja että haluaisit yhdessäoloa ja mies on sulle hyvin tärkeä. Vastasipa hän tai ei. Kyllä se kuulee.
tsemppiä meille näiden puhevammaisten miesten kanssa! Mieti eroa sitten kun synnytyksestä on kulunut kuukausia, jos tunne on vielä sama. Koska nyt te olette raskauden takia erityistilanteessa!
[/quote]
Kiitos :) tässä on paljon ajattelemisen aihetta ja paljon noita olen jo miettinytkin. Tosiaan lisästressin tuo nyt vielä miehen työputki (käy kotona vain nukkumassa ja on viikonloputkin töissä), lasten sairastelut ja keskimmäisen lapsen uhma ja reagointi isän poissaoloon.
Pitää tosiaan sanoa vielä ääneen että haluttomuus on minustakin kurjaa, että haluaisin haluta. Joskus olen sen sanonutkin mutta en taas nyt tässä tilanteessa. Ehkä miehen on sitten helpompi muistaa etten tee tätä kiusallani. Sen jo sanoin, että hänen huonotuulisuutensa ahdistaa ja pelottaa minua enkä halua jos on turvaton olo. On tässä minullakin pelko ja huoli myös miehen jaksamisesta. Juuri yhtenä päivänä sattui miehen työmatkalla kuolonkolari kun urakoitsija nukahti rattiin töistä uupuneena. Kävi väkisinkin mielessä että se olisi voinut olla minun mieheni.
-ap
Mies yllätti minut eilen ihan totaalisesti. Meillä oli yhtenä iltana riitaa, ihan tyhmästä asiasta, mutta pitkästä aikaa se meni huutamiseksi (minä huusin, mies oli ilkeä, mutta pysyi rauhallisena) kun oltiin molemmat väsyneitä. Eilen mies sitten kehui! Kun olen jaksanut siivota vaikka tietää mun olevan väsynyt ja pyysi riitaa anteeksi, halasi ja oli ostanut mulle suklaata <3 Menin ihan sanattomaksi, mutta nyt sain taas sen tunteen että hän välittää ja ymmärtää, eli juuri sitä mitä olen kaivannutkin.
Piti kirjoittaa tämä koska moni on kommentoinut että kirjoitan vain siitä mitä mies tekee väärin ja tuijotan omaa napaa, mutta huomaan kyllä ne positiivisetkin asiat ja annan niille suurta arvoa. Parempi harvoin kuin ei ollenkaan.
-ap
Miten tämä tarina päättyi? Olisi kiva tietää mitä kuuluu nykyään :)
AP, oletko miettinyt että mitä jos miehesi ei ole iltaisin ja viikonloppuna töissä vaan toisen naisen luona?