Tätä siis on keski-ikäisen elämä?

Ainakin useimmissa elinkaaripsykologiaa ja eri ikävaiheita käsittelevissä tieteellisissä julkaisuissa keski-iän katsotaan alkavan 40 tai 45 ikävuodesta.

Mutta toki eri ihmiset kokevat tämän asian omassa elämässään hyvin eri tavoin.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 17:19"]

Aamulla herääminen, lapset tarhaan, itse töihin, raskas työ, ei palkintoa, esimies haukkuu, palkka huono. Sitten lapset tarhasta, miehen naama norsunvitulla, ei tukiverkkoja, ei yhteistä aikaa, ei mitään mitä odottaa. Viikonloppuisin pihatöitä, lastenhoitoa, murjottamista ja maanantaina sama saatanan paska alkaa alusta. Seksiä ei neljään vuoteen eikä puoliso kiinnosta paskan vertaa.

Sinä, joka haluat vastata viestiini kehuskellen, että sinulla on asiat niin paljon paremmin kuin minulla.. älä vastaa, vaan tee jotain  muuta. Kiitos.

[/quote]

Mun elämä oli tuota 30+ iässä, tuohon lisäksi vielä opiskelu missä mies ei tukenut lainkaan - päinvastoin.

Eipä siinä muuta voinut kuin ottaa "lusikan omaan käteen", lähteä lasten kanssa ja tehdä jotain sille elämälle. Enkä ole katunut hetkeäkään.

Muista että sinulla on vain 1 elämä....

[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 17:19"]Aamulla herääminen, lapset tarhaan, itse töihin, raskas työ, ei palkintoa, esimies haukkuu, palkka huono. Sitten lapset tarhasta, miehen naama norsunvitulla, ei tukiverkkoja, ei yhteistä aikaa, ei mitään mitä odottaa. Viikonloppuisin pihatöitä, lastenhoitoa, murjottamista ja maanantaina sama saatanan paska alkaa alusta. Seksiä ei neljään vuoteen eikä puoliso kiinnosta paskan vertaa.

Sinä, joka haluat vastata viestiini kehuskellen, että sinulla on asiat niin paljon paremmin kuin minulla.. älä vastaa, vaan tee jotain  muuta. Kiitos.
[/quote]Tätähän se,samaa paskaa päivästä toiseen.

Sitähän se. Helpottaa vähän, kun lapset ovatkin koulussa eivätkä tarhassa.

Kiitos. Mielenkiintoinen kontrasti. Tämä oli sitä, mitä tavoittelin, mitä suorastaan jahtasin. Sain sen mitä halusin ja nyt kirjoitan tällaista aihe vapaalle? Mitä vittua? Voisin vetää itseni hirteen.

ap

[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 17:24"]

Kiitos. Mielenkiintoinen kontrasti. Tämä oli sitä, mitä tavoittelin, mitä suorastaan jahtasin. Sain sen mitä halusin ja nyt kirjoitan tällaista aihe vapaalle? Mitä vittua? Voisin vetää itseni hirteen.

ap

[/quote]

??

Ei, tuollaista se osin oli silloin, kun lapset olivat tarhaiässä, näin keski-ikäisenä ongelmat on enemmän tuota teinitasoa. Mutta mua ei kyllä pomot ole ikinä haukkuneet..

Miksi mies on naama norsun veellä?

No kerro ap mitä nyt haluaisit? 

Tiedän kyllä ton tunteen. Minulla kasvoi ahdistus niin suureksi, että oli pakko erota. Ei mikään fiksu päätös, mutta niin siinä nyt vaan kävi. Näin jälkeenpäin katsottuna olisin ehkä tarvinnut terapiaa oman pääni järjestämiseen. Mut ei auta, näillä mennään nyt.

paljon se on omasta asenteestakin kiinni. Herätkää ajoissa ja nauti aamusta lasten kanssa. Paska pomo haukutaan työkavereiden kanssa. Mieheenkin voi löytää yhteyden uudelleen, mutta asian eteen pitää tehdä muutakin kuin murjottaa.

Pakko sunkin elämässä jotain hyvää on olla. Edes jotain, vaikka ihan pientä. Koeta miettiä. 

Miksi valitsit tuollaisen elämän? Ajattelitko että perheenpyöritys-rumba ei sinun tapauksessasi olisi tuollaista? Tai että etenisit urallasi, palkka nousisi ja työtehtävät helpottaisivat?

Kuulostaa ikävältä. Et ilmeisesti ole tyytyväinen työhösi etkä parisuhteeseesi. Kannattaa varmaan yrittää ensin miettiä, millaista elämää haluaisi, ja sitten, että miten sen voisi saavuttaa. Ei vittuilua, vaan toivon, että saat paremman elämän ja arjen. Voimia!

En ihmettele että miehesi murjottaa. Ihme ettei ole ottanut eroa kun ei seksiä neljään vuoteen.

MInkä noista haluaisit menettää? Lapset, työn, ukon, kodin ja pihan? Vaiko ihan vain terveyden? Miltä sitten tuntuisi, kun miehesi ajaisi kuolonkolarin lapset kyydissään, talosi palaisi ja sairastuisit vaikka mahasyöpään?

Voisit kokeilla aluksi vaikka eroamista ja muuttamista kerrostaloyksiöön. Jätä mies elämään elämäänsä lasten kanssa.

Keski-ikäisyys, kuten muutkin iät, on aika pitkälti semmoisia kuin miksikä ne itse rakentaa. Uliuli ja valivali, ota pää perseestäsi ja tee asioille jotain äläkä odota että muut tekee puolestasi

Eikai keski-ikäisellä enää tarhaikäisiä lapsia ole

elämä on ylimainostettua huvia joillekin. mä oon ollut tyytyväinen kun ei ole ollut mitään odotuksia.
lapset kasvaa ja helpottaa

[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 18:21"]

Eikai keski-ikäisellä enää tarhaikäisiä lapsia ole

[/quote]ai ei vai? Justhan täällä oli se ketju missä ah-niin-nuorekkaat 40+ äitimammaset kehuskeli kun saavat ekaa tokaa- viidettä yms kersaansa.. :D :D 

t. Ohis

[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 18:21"]

Eikai keski-ikäisellä enää tarhaikäisiä lapsia ole

[/quote]

Nykyään on, todella monella, kun tehdään lapset niin myöhään syystä jos toisesta... Varmaan monelle rankkaa, kuten ap:lle.

Ja odotas kun lapset murrosikäisiä. Mulla sama kuin sulla sillä erotuksella.